Kommenttihaku


Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset


kuva 25.05. 12:23 Esa J. Rintamäki  
  Muistan jostain lukeneeni, että Vladimir Iljitshin erityisenä toivomuksena oli tulla haudatuksi äitinsä haudan viereen. Siis Simbirskiin, kuten edellisessä kommentissa 12.04.2011 klo 20:23 oli todettu.
kuva 25.05. 12:15 Esa J. Rintamäki  
  Muistan, kuinka mittalaitetarkastajana ollessani, tehdessäni vastaanottotarkastuksia Stankon toimittamille neuvostomittavälineille huomasin, että lievästä karkeatekoisuudesta huolimatta mittavälineet täyttivät niille asetetut vaatimukset! Olisi sitten kysymyksessä eri tarkkuusluokkien kulmamitat, suorakulmat, työntömitat, mikrometrit ja "heittokellot". Oletan, että eri neuvostovalmistajat joutuivat lähinnä aseteollisuutta palvellessaan panostamaan myös laatuun. Yksi huomio vielä: kuriyhteiskunnissa (CCCP, NSDAP-Saksa, DDR ym.) ei erikoisesti kannustettu luovuuteen, joten tuotteita tehtiin "varman päälle", ettei kävisi niin että Stasi-Gestapo-KGB:n tsekisti hakkaa yöllä ovea ja vie Siperiaan...
(Korjattu kirjoitusvihre!)
kuva 24.05. 14:16 Esa J. Rintamäki  
  Kuvatessani näiden maallisia jäännöksiä syyskuussa 1992, kertoi muuan paikallinen asukas että nämä olivat ehjänä vielä 1987. 1992 nämä olivat "levinneet", aluskehykset lattioineen oli jäljellä. Seinät ym olivat maassa. Muistaakseni toinen näistä oli Rauman Rautatien entinen vaunu.
kuva 23.05. 15:57 Esa J. Rintamäki  
  Knoppitieto: jostain lukemani maalausohjeen mukaan noiden valkoisten kolmiomerkintöjen kateettien pituus on 700 mm.
kuva 23.05. 15:53 Esa J. Rintamäki  
  Tämä vaunu oli 1992 kesällä Kouvolassa nukketeatterivaununa. Näytöksiä jouduttiin perumaan kun kiinnostuneita EI käynyt... Muistaakseni tilaisuus liittyi silloin vietettyihin Kouvola-päiviin.
kuva 23.05. 10:13 Esa J. Rintamäki  
  Viisaasta kirjasta poimittuja tietoja 1960 Dodgesta: Dart-mallia tuotettiin mallivuonna 306 603 kpl, Pioneer-sarja käsitti viisi korimallia (4-ovinen sedan, 2-ovinen sedan, 2-ovinen Hardtop Coupe, ja kaksi farmarimallia, erona istumapaikkaluku 9 ja 6), Dartin akseliväli oli 118 tuumaa (2 997 mm), kokonaispituus 208,6 tuumaa ( 5 298 mm), muiden Dodge-autojen akseliväli oli 122 tuumaa, moottori oli 318 cid (5 212 cm3), teho 230 hp 4 400 kierr./min, kansiventtiilit, valurautainen sylinterilohko, puristussuhde 9:1, viisi kampiakselin laakeria, hydrauliset venttiilinostimet, kaasutin oli kaksikurkkuinen Carter. Mainittakoon samalla että vuonna 1960 Dart Phoenixilla (kuljettajana Norm Thatcher) saavutettiin kolme maailmanennätystä Bonnevillessä luokassa B-Supercharged Gas Coupe. Ahdetulla V-8 383 cid-moottorilla varustetulla hardtopilla saavutettiin nopeus 191,8 mailia tunnissa (308,6 km/t) määrätyllä matkalla. Toisen kirjan mukaan useiimmat 1960 Dodget olivat suhteellisen kevyitä, jolloin suorituskyky oli hyvä ja polttoaineenkulutuskaan ei ollut kohtuuton. Dodge Dart Seneca 4-ovinen sedan näytti paljon kalliimmalta autolta, vaikka sen lähtöhinta tuohon aikaan oli 2 330 taalaa. Mainittua mallia myytiin eniten, reilu 93 000 kpl kuusisylinterisellä Slant Six-moottorilla ja alle 46 000 kpl 318 cid V-8:lla. "En voi kalastaa ilman syöttiä. Lähettäkää lisää autoja." Näin sanoi Dodgen eräs kalifornialainen piirimyyjä lokakuussa 1959 vaatiessaan lisää suosiota saavuttanutta 1960 Dodge Dartia.
kuva 23.05. 00:59 Esa J. Rintamäki  
  Sama numero kuin minun kirjastokortillani Mäntän kirjastoon 1960-luvun loppupuolella...
kuva 23.05. 00:53 Esa J. Rintamäki  
  Minulta kysyttiin 2005 että mitä tyyliä tuo Heinolan nykyinen asemarakennus edustaa? Vastasin että ei ainakaan barokkityyliä, pikemminkin parakkityyliä - heko, heko. T.nimimerkki "Asema-arkkitehtuuriin perehtynyt".
kuva 23.05. 00:27 Esa J. Rintamäki  
  Eräskin mummu tuli kerran marjareissulta ja pysähtyi Alkoholiliikkeen kohdalla ja laski marjakopat maahan. Viinakaupan ovi oli auki ja mummu kurkisti sisälle. Näki pullorivistöt ja siunaili näkemäänsä: - Voi voi kun siellä on paljon hillottu ja mehustettu!
kuva 22.05. 23:37 Esa J. Rintamäki  
  Hei, hei ,hei seis! Mekka on ihan toisessa suunnassa!
kuva 22.05. 23:14 Esa J. Rintamäki  
  Tuossa kaapelitehtaan tornissa kumitettiin kaapeleita, siten että kaapelit ripustettiin ylhäältä, pystyasentoon. Tällöin päällyste, siis kumikerros valui tasaiseksi kaapelin ympärille. Mikäli työ olisi tehty kaapeli vaaka-asennossa, olisi kumikerros valunut alapuolelle paksummaksi, mikä olisi ollut laatuvirhe. Tornin huipulla oli näköalatasanne, ja sen alapuolella ikkunoilla varustettu kabinetti. Tornin huipulle pääsi suht pirteällä tavarahissillä. T.nmrk "Päässyt sinne kiikaroimaan". Muuten, kaapelitehtaan tornia on jatkettu muutamalla metrillä tuon kuvan ottamisen jälkeen, muistaakseni siinä 1990-luvulla. Tornin "virallinen" nimitys on vulkanointitorni. 1990-luvulla kaapelitehtaan omistajaksi tuli hollantilainen NK-Cables, joka sittemmin myi sen, uudeksi omistajaksi tuli Pirelli. Samalla alueella toiminut Nokia Alumiini myytiin pois ja uudeksi nimeksi tuli Nordic Aluminium, nimenmuutos tehtiin marraskuussa 1996. Nimenmuutosjuhliin kulki tilausjuna Helsingistä Kelan kautta Båtvikiin, junassa oli Dv12 ja neljä Eil-vaunua sekä Eifet. Illalla paluujuna vei vieraat takaisin Helsinkiin.
kuva 21.05. 09:49 Esa J. Rintamäki  
  Kirjasta "Dampflokomotiven in den USA 1825-1950" band 2 (kirj. Heinrich Buchmann) löytyy tieto: (kirveellä karkeasti käännettynä) mielenkiintoinen on myös tosiasia, että huolimatta 8 839 mm pitkästä tulipesän katosta, 22 promillen nousuissa ei esiintynyt vaikeuksia veden korkeuden suhteen. Lisää: näissä 4-8-8-4 Mallet-koneissa ei käytetty kompoundikoneistoa. Suurimmaksi nopeudeksi oli määrätty 80 mailia tunnissa, epävirallisesti Big Boy saavutti 87 mailia tunnissa (129 km/t). Saman kirjan mukaan Big Boy kehitti suurimman vetovoimansa 110 km/t nopeudessa. Vetopyörän halkaisija on 1727 mm (Boxpok), 4 sylinteriä, mitat 603,25 x 812,8 mm (sarjan ensimmäisissä vetureissa sylinterin halkaisija oli 596,9 mm), kattilan työpaine 21,09 aty, arinan pinta-ala 13,96 m2, tulipinta 534,6 m2, tulistin 190 m2, veturin paino 345,5 tonnia, (myöhemmin 350,17 tonnia). Käytettiin Wasatch Mountains-radalla Ogdenin (Utah) ja Green Riverin (Wyoming) välillä. Suurimmaksi tehoksi ilmoitettiin 7 500 hv. Kirjan "American Locomotives, a pictorial record of steam power 1900-1950" mukaan perusrakenteen suunnittelivat Union Pacific-yhtiön Research and Mechanical Standards Departmentin insinöörit. Mainitaan, että myös American Locomotive Co.n insinöörit olivat mukana suunnittelutyössä.
kuva 03.05. 11:42 Esa J. Rintamäki  
  SLM 1982: akselijärjestys D, teho 1 x 660 = 660 kW, ratamoottorityyppi ASEA KJC 97, tehonsäätöjärjestelmä matalajännite, tehonsäätöportaita 17, voimansiirto kytkintangoilla, suurin pituus 9 450 mm, pyörästön pituus 6 000 mm, pyörän halkaisija 986 mm, paino työkunnossa 35,2 tonnia, kitkapaino 35,2 tonnia, suurin akselipaino 8,8 tonnia, vetovoima liikkeellelähdettäessä 115 kN, suurin sallittu ajonopeus 60 km/t. Valmistaja ASEA ja Vagn och Maskinfabriken i Falun.
kuva 03.05. 11:21 Esa J. Rintamäki  
  Kirjassa "Rälsbussar från Svenska Järnvägsverkstaderna och deras samtida" (Trafik-Nostalgiska Förlaget 2008) on luettelo, jonka mukaan YP-sarjan kapsulättiä on jäljellä 21 vetovaunua ja 10 liitevaunua. Tilanne on siis syksyltä 2008. Vaunut ovat eri museorautatieyhdistysten omistuksessa. Käyttämäni kirjan luettelo ei erikseen mainitse mahdollisesta ajokuntoisuudesta mitään. Edelleen, YP-vaunuja valmistettiin vuosina 1952 - 1958 kaikkiaan 72 kpl ja tavaravetovaunuja YFo5p neljä kpl. YP-vaunuista kuusi muutettiin hiukan leveämmälle raideleveydelle 1 067 mm sarjaan YBo5t, vuodesta 1970 Y5T. Erimallisia liitevaunuja valmistui vuosina 1952 - 1958 kaikkiaan 73 kpl. Näistä muutettiin 1 067 mm raideleveydelle viisi vaunua (näistä kolme oli postiliitevaunuja). SLM 1982 kertoo että SJ:llä oli vuonna 1981 YP-vaunuja yhdeksän ja liitevaunuja viisi. Roslagsbananilla oli puolestaan tuohon aikaan kuusi YP-kapsulättää. Näistä yksi oli muutettu opetusvaunuksi, mutta sitä pidettiin käytössä olevana vaununa. 1 067 mm-liikenne loppui 1970 ja SJ:n YP:t liitevaunuineen hylättiin 1982 - 1984. Roslagsbanan puolestaan hylkäsi YP:t vuonna 1987.
kuva 02.05. 12:14 Esa J. Rintamäki  
  Teknisiä tietoja X20-junasta (SLM 1982): pyörästöjärjestys (1A)'(A1)'+2'2', teho 1 x 170 kW, ratamoottorityyppi ASEA KJB 65, ohjausjärjestelmä matalajännite, tehonsäätöportaita 10, voimansiirto kardaanilla, suurin pituus 33 140 mm, pyörästön pituus 29 000 mm, pyörän halkaisija 676 mm, istumapaikkaluku 1 luokka 8, 2 luokka 67, kuormaa 2 tonnia matkatavaratilassa, matkatavaratilan pinta-ala 12,5 m2, paino työkunnossa 34,9 tonnia, kitkapaino 9,4 tonnia, suurin akselipaino 4,9 tonnia, vetovoima liikkeellelähdettäessä 20 kN, suurin sallittu ajonopeus 105 km/ t. X21-juna koostuu lyhytkytkennällä kootusta moottorivaunusta (parittomat numerot) ja ohjausvaunusta (parilliset numerot). Yhteisajokelpoinen sarjojen X20 ja X21 kanssa. Vuonna 1982 X21-junia oli 10 kpl, niitä valmistettiin vuosina 1958 - 1959.
kuva 02.05. 12:02 Esa J. Rintamäki  
  SLM 1982 kertoo: pyörästö (1A)'(A1)'+2'2'+2'2'+(1A)'(A1)', teho 2 x 170 = 340 kW, ratamoottorityyppi ASEA KJB 65, ohjausjärjestelmä matalajännite, tehonsäätöportaita 10, voimansiirto kardaanilla, suurin pituus 65 540 mm, pyörästön pituus 60 700 mm, pyörän halkaisija 676 mm, istumapaikkaluku 1 luokassa 31, 2 luokassa 110, kuormaa 2 tonnia matkatavaratilassa, matkatavaratilan pinta-ala 8,6 m2, paino työkunnossa 68,7 tonnia, kitkapaino 17,0 tonnia, suurin akselipaino 5,6 tonnia, vetovoima liikkeellelähdettäessä 30 kN, suurin sallittu ajonopeus 105 km/t. X20 on lyhytkytketty sähkömoottorijuna, jossa on kaksi moottorivaunua ja kaksi välivaunua, joista toisessa (2 luokan välivaunussa) on päämuuntaja, virroitin ja matkatavaosasto. Yhteisajokelpoinen sarjojen X20 ja X21 kanssa. Tulkoon mainituksi että X21 on kaksivaunuinen. X20-junaa oli kolme kappaletta.
kuva 02.05. 11:44 Esa J. Rintamäki  
  Kuvan vaunun 965 historiasta sen verran, että SJ hylkäsi sen vuonna 1987. Saman vuoden aikana se myytiin SSJmF:lle eli Skåne-Smålands Jernvägsmuseiföreningille. SLM 1982:n mukaan se oli 1981 sijoitettuna Gävleen.
kuva 01.05. 19:40 Esa J. Rintamäki  
  AAAARRRGGGHHH!!!!!!! SÖRKKA, ei Sörkkä! Eihän Lönnrotinkatuakaan kutsuta Lönkäksi, vaan Lönkaksi! T. Nimimerkki "Sörkassa asuva tarkkakorvainen, jo vuodesta 2000". Mausteeksi hiukan nurkkapatriotismia... Kauhulla odotan aikaa jolloin joku keksii käyttää tupakoinnista sanaa röökääminen röökaamisen sijaata.
kuva 01.05. 03:04 Esa J. Rintamäki  
  Cessna Pilot Centerin julkaisemassa Lentäjän käsikirjassa (painos vuodelta 1977) kerrotaan opetusjaksossa 1 - osa A:n sivulla 1-9 näin: "Valokuvauskoneen käyttö (ilmailuasetus 110 pykälä) Valokuvauskoneen käyttämiseen ilma-aluksessa Suomen alueella vaaditaan ilmailuhallituksen lupa. Sitä ei kuitenkaan tarvita kuvaamiseen säännöllisessä tai reitiltään vastaavassa liikenteessä olevasta aluksesta. Ennen luvan myöntämistä ilmailuhallituksen on pyydettävä asiasta puolustusministerön lausunto. Valokuvauskoneen pitäminen muissa kuin reittiliikenteessä olevissa ilma-aluksissa on lennon aikana sallittu vain, jos sitä säilytetään niin, että sen käyttäminen on mahdotonta.". Mainittua Cessna Pilot Centerin käsikirjaa käytettiin lentäjäkoulutuksessa. Näin siis 1970-luvulla. En tiedä miten asiaan suhtaudutaan nykyisin, semminkin kun suurvaltojen käyttämä satelliittikuvaustekniikka on kehittynyt aika lailla sitten 1970-luvun....
kuva 20.04. 23:38 Esa J. Rintamäki  
  Alkoholia voi kuulemma nauttia kolmella eri tavalla: veden kanssa, ilman vettä ja kuin vettä...
kuva 20.04. 21:33 Esa J. Rintamäki  
  Veturit 1229 ja 1230 ovat vuodelta 1964 ja väliosa 1244 vuodelta 1968.
kuva 20.04. 01:15 Esa J. Rintamäki  
  Veturi 1054 valmistui sarjaan Rc2 vuonna 1970. Ilmeisesti jossain vaiheessa muutettu Rc3-sarjaan. Ero Rc2:n ja Rc3:n välillä oli suurimmassa sallitussa ajonopeudessa: Rc2 135 km/t ja Rc3 160 km/t. Vastaavasti vetovoimassa liikkeellelähdettäessä oli myös eroa, edellisellä 275 kN ja jälkimmäisellä 235 kN. Vuonna 1981 veturin 1054 sijoituspaikkana oli Sävenäsin varikko.
kuva 20.04. 00:42 Esa J. Rintamäki  
  Tämä 4171 seisoi helmikuussa 1981 Riihimäellä toinen pääty kasassa. Oli ottanut yhteen vempun kanssa Lahdessa.
kuva 20.04. 00:37 Esa J. Rintamäki  
  Ruotsin lätissä tuo sähkölaatikko toimi hyvin.
kuva 19.04. 20:49 Esa J. Rintamäki  
  Kajakkikaksikko 96 on aikaisintaan vuodelta 1976. Perusteluna opaalinvihreä väri, jolla Saabit (96 ja 99) maalattiin vuosina 1976 - 1977. T. nimimerkki "Saab 99:n vm 1976 omistanut".
kuva 19.04. 19:03 Esa J. Rintamäki  
  Ai täälläkö tämä entinen Kolhon veturi on?
kuva 19.04. 17:58 Esa J. Rintamäki  
  Lopuksi juttu ryssittelystä: muistan aikoinaan lukeneeni Erkki Tantun piirroskirjoja, jotka olivat itse asiassa kuvitettuja hauskoja "sananpaukahduksia" eri puolelta Suomea. Eräässä piirroksessa vanha mummo istui keinutuolissa ja kuunteli kun vaari luki ääneen sanomalehteä. Kuvan alla oli tekstinä hiukan huonosti kuulevan mummon kysymys: - Niin ryssäkö on mennyt Port Artturihin ja venäläistenkö teköö sinne mieli? (Etelä-Pohjanmaa) Tapahtuma ajoittui ilmeisesti Venäjän - Japanin sodan aikoihin 1904 - 1905.
kuva 19.04. 14:35 Esa J. Rintamäki  
  Mukavan näköinen Oulun rautatien pysäkki vuodelta 1895. Laajennettiin kuvassa näkyvällä poikkipäädyllä vuonna 1904, alkuperäistä rakennustyyliä noudattaen. Ruman näköinen sisäänkäyntiovi on alkuperäisellä paikalla. Vasemman päädyn kavennus sisältää takana olevan oven, josta pääsi pysäkinhoitajan asuntoon. Sisäänkäyntioven vasemmalla puolella on odotushuoneen ikkuna. Tulkoon nyt vielä mainituksi että Oulun rautatien pysäkin piirsi Knut Nylander ja laajennus puolestaan on Bruno Granholmin kynänjälkeä.
kuva 19.04. 14:22 Esa J. Rintamäki  
  Suuri yleisö on aina omansa lainen. Se nimittää vuoden 1927 Chandleria Hoppafoortiksi, Hv1:tä Ukko-Pekaksi, 1984 Mercury Colony Park-farmaria Letukaksi jne. Ansioksi on kai luettava että suuri yleisö sentään tunnistaa VW kuplan, Minin ja Ford Anglian...
kuva 19.04. 14:09 Esa J. Rintamäki  
  No, naistenmiesten yhdistys saattaisi olla vekkuli ajatus...
kuva 19.04. 14:06 Esa J. Rintamäki  
  Hienoa, Gangsteri-Sitikka kuvassa! Valmistettiin vuosina 1934 - 1955 lähes kolme neljännesmiljoonaa kappaletta. Oli etuvetoinen, jossa vaihteisto oli sijoitettu moottorin eteen, vahinkoalttiiseen paikkaan. Tämän vuoksi Sitikalla oli suuri kääntösäde ja raskas ohjaus. Moottori oli kaksilitrainen ja nelisylinterinen, vanhahtavaa rakennetta.
kuva 19.04. 13:36 Esa J. Rintamäki  
  Olenpa nolo, nyt siitä 1959 DeSotosta näkyy enemmän: joko se on Firedome tai Firesweep. Neliovinen sedan joka tapauksessa. Edellistä valmistettiin mallivuonna 1959 9 171 kpl ja jälkimmäistä vastaavasti 9 649 kpl. Muutenkin mainituilla malleiila ei ollut kovin suurta eroa keskenään. Suurin ero oli konepellin alla, Firedomen moottori oli 383 kuutiotuumainen, teholtaan 305 hp.
kuva 19.04. 13:24 Esa J. Rintamäki  
  Kuvassa oikealla on 1959 DeSoto. Sääli, kun kuva ei näytä enempää. Vuonna 1959 DeSotoa valmistettiin neljää eri mallisarjaa: Firesweep, Firedome, Fireflite ja Adventurer, korimallit neliovisesta sedanista farmariin. Kuvassa nähtävää koristelistaa käytettiin mainituissa, Firefliteä lukuunottamatta. Harvinaisin malli oli DeSoto Adventurer 2 door Convertible Coupe, jota valmistui 97 kpl. Firesweepin moottori oli V8 361 kuutiotuumainen teholtaan 295 hp ja siinä oli kaksikurkkuinen Carter-kaasutin. Muissa malleissa oli 383 V8, teho riippui mallisarjasta. Esimerkiksi Adventurerilla se oli 350 hp. Firefliteen, ja myöskin Firedomeen sai perushinnalla Torqueflite-automaattivaihteiston. Muihin sen sai tilauksesta. Vuosi 1959 oli viimeinen, jolloin DeSoto oli rakennettu periaatteen "erillinen kori alustan päällä" mukaisesti. Seuraavana vuonna se sai itsekantavan korin. DeSoto meni kaupaksi aika heikosti. Sanotaan että DeSoto oli oikeastaan liian "lähellä" Chryslerin mallistoa. DeSoton historia päättyi 30.11.1960, vain 47 päivää sen jälkeen kun vuodelle 1961 suunnitellut mallit oli tuotettu.
kuva 19.04. 12:25 Esa J. Rintamäki  
  Tämä kommentti tulee raakasti hitaassa, mutta saksaksi kipinänsammuttaja on FUNKENFÄNGER. Feuer on tuli. Minun mielestäni veturin 1 kipinänsammuttaja on itävaltalaista Rihosek-mallia, ainakin "sukunäköä" on...
kuva 19.04. 10:08 Esa J. Rintamäki  
  Olen lukenut joskus näistä jatkosten kohdakkaisuudesta. Silloin kun rataa rakennettiin palakiskoina ja jatkokset olivat eri kohdissa, niin kaarrekiskoina käytettiin samanmittaisia kiskoja. Suomessa jossa jatkokset ovat samoilla kohdilla, kaarteisiin kiskoja laitettaessa tuli ulkokaarteen puolelle normaalimittaiset ja sisäkaarteen puolelle aavistuksen verran lyhyemmät kiskot. Ero oli kaarteen säteestä riippuen millimetrien luokkaa. Eli melkoisen tarkkaa hommaa... Lisäksi muistaakseni kohdakkain olevissa jatkoksissa pyöriin ja akseleihin kohdistuva rasitus olisi puolet siitä, kuin mitä olisi eri kohdissa olevissa. Luulisin, että suurissa rautatiemaissa olisi ollut kallista valmistaa ja varastoida kaarrekiskoja joiden keskinäinen ero olisi ollut "turhan" pieni.
kuva 19.04. 09:48 Esa J. Rintamäki  
  Stalinismin muistomerkkeinä on myös lukuisat nimettömät joukkohaudat...
kuva 19.04. 09:37 Esa J. Rintamäki  
  Kuvasta voi nähdä vuoden 1950 virkapukuohjesäännön myötä käyttöön otettu siipipyörälaatta, jota kutsuttiin "tekohampaiksi". Sen yläpuolinen kokardi on myös nähtävissä.
kuva 19.04. 09:01 Esa J. Rintamäki  
  Käytin itse samanlaista hiustyyliä 1980-luvulla.
kuva 19.04. 01:19 Esa J. Rintamäki  
  Y7 1177 valmistui vuonna 1958 ASJ Linköpingin konepajalta. Sarjamerkki oli aluksi YBo7. SJ hylkäsi tämän rälsbussin vuonna 1986, ja samana vuonna se myytiin SMOK:lle. SLM 1982 kertoo että 1177 oli vuonna 1981 sijoitettuna Gööteporin liikennepiiriin Halmstadin varikolle.
kuva 18.04. 23:53 Esa J. Rintamäki  
  Jukka, kuvan vaunun sarjamerkki on tosiaan valmistuessaan vuonna 1957 ollut YBo6. Sen sisustusta muutettiin 1964, jolloin uudeksi sarjamerkiksi tuli YBo8 (vuodesta 1970 alkaen Y8). 1131 oli vuonna 1981 sijoitettuna Malmön liikennepiiriin Kristianstadin varikolle. SJ hylkäsi tämän rälsbussin vuonna 1984. Samana vuonna se muutettiin virkatarvevaunuksi MDR400 3822. Svenska Motorvagnsklubbenille vaunu tuli 1986. Kysymys: muutettinko istuimet takaisin Y6-mallin mukaiseksi? Jos muutettiin, niin sarjamerkki YBo6 on oikein. Ellei, niin silloin se on virheellnen. Mainittakoon, että vaunun 1131 on valmistanut ASJ Linköping.
kuva 18.04. 19:05 Esa J. Rintamäki  
  Todella upea kuva Haukivuoren vesitornista! Myös tämä on Oulun rautatien piirustusten mukaan rakennettu.
kuva 18.04. 19:02 Esa J. Rintamäki  
  Alun perin rakennettu Oulun rautatien pysäkiksi 1889. Laajennettu vuonna 1925. Lipputangon takana näkyvän yhdeksänruutuisen ikkunan kohdalla oli alunperin sisäänkäynti odotushuoneeseen. Sen yläpuolella ollut päätyfrontoni on poistettu. Huomatkaa tiilikatto.
kuva 18.04. 18:54 Esa J. Rintamäki  
  SLM 1982:n kertomien tietojen mukaan M29:ssä on akselijärjestys Bo'Bo', ratamoottorityyppi Hägglund & Söner MBL 10B, teho 4 x 50 = 200 kW, säätöjärjestelmä matalajännite, ajoportaita 34, voimansiirto tassulaakeri, kokonaispituus 15 132 mm, pyörästön mitat 1 800 + 7 000 mm, pyörän halkaisija 680 mm, istumapaikkaluku 38, seisomapaikkoja 78, paino työkunnossa 17,0 tonnia, kitkapaino samoin 17,0 tonnia, suurin akselipaino 4,5 tonnia, suurin sallittu ajonopeus 60 km/t, valmistusvuodet 1969 - 1972, valmistanut Hägglund & Söner Örnsköldsvikissä, sarjaan kuului vuonna 1981 60 vaunua, numerot 801 - 860, edelleen sarja on yhteisajokelpoinen raitiovaunutyyppien M25, M25A, M28 ja M29 kanssa.
kuva 18.04. 18:39 Esa J. Rintamäki  
  Kuvan 1308 on valmistunut vuonna 1980.
kuva 18.04. 18:37 Esa J. Rintamäki  
  Kuvan onnikka ei ole Kutterin korittama, vaan Lahden Autokori on ollut asialla. Hyvä juttu on että Vanaja on tallessa!
kuva 18.04. 18:31 Esa J. Rintamäki  
  Kuvassa näkyvä tenderi oli eräs BR52:ssa käytetty malli, vaikkakin ammetenderi oli huomattavasti nopeampi valmistaa. Tuota tenderimallia käytettiin suuremmassa määrin Wiener Lokfabrik Floridsdorfin valmistamissa viiskakkosissa. Sen nimitys oli K4T30 "Steifrahmentender", vesitilan ollessa 30 kuutiometriä. Nimitys kertoo, että se oli jäykkäkehyksinen, eli siinä ei ollut telejä. Veturissa 52 6768 kokeiltiin tällaisessa tenderissä Beugniot-telejä. Kuvassa näkyvät säiliöt ovat aatteen miehen tekemiä lisäyksiä. Muista tendereistä joita sotavetureissa käytettiin olivat ammetenderi sekä neljä- ja viisiakseliset lauhdutustenderit.
kuva 18.04. 17:37 Esa J. Rintamäki  
  Kuvan veturi 1282 on valmistunut vuonna 1980.
kuva 18.04. 16:33 Esa J. Rintamäki  
  Sv12 2520 oli ensimmäinen veturi, jonka ohjaamossa olen käynyt. Mänttä, Vilppulaan menevän tavarajunan veturina syksyllä 1974.
kuva 18.04. 16:29 Esa J. Rintamäki  
  Eikös Sarpo aikoinaan ollutkin Kutter-talo? Ainakin muistan matkustaneeni 1980 syksyllä Sarpon kasikutterilla kerran Ylihärmästä Seinäjoelle.
kuva 18.04. 15:44 Esa J. Rintamäki  
  Muistaakseni Haapamäen miehiä tuo suorittaja.
kuva 18.04. 15:13 Esa J. Rintamäki  
  Kyllä ennen vanhaan tehtiin paljon parempia peilejä... heko, heko!