3175-91322 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 15.05.2017 17:34 Tapio Nikula  
  Oliko Malmilla kankiasetinlaite. Semmoinen tässä näyttäisi olevan.
kuva 29.04.2017 12:44 Tapio Nikula  
  Totta. Kuvittelenko vain, vai onko kuvassa nähtävissä heikot varjot etualan kärrylle, ihmisille ja ensimmäiselle valopylväälle? Jos nuo tummentumat ovat varjoja, niin kellon pitäisi olla suunnilleen noin 6 aamulla, jos aurinko paistaa idästä. Oliko niin, että tuohon aikaan 92 palasi Savonlinnasta Pieksämäelle aamulla. Myöhemminhän se palasi puolen yön maissa.
kuva 28.04.2017 15:35 Tapio Nikula  
  Kyllä tämä Pieksästä on. Asemaravintola on tunnistettavissa takana. Samoin laiturinumerot ovat oikein. Ja vaihdonkielto-opastin on myös oiva tunniste. Mörssistä vasemalle (siis länteen) oli vielä puinen laituri n:o 6. Tämä sekajuna tuli illalla noin klo 20 Pieksään. Matkustajavaunut jätettiin sinne ja samalle raiteelle kasattiin etelään lähtevä pikatavarajuna, jonka veturina yleensä oli Risto. Tavarajunan lähtö oli muistaakseni noin klo 21.30. Ja 677 oli tosiaan tuolloin Pieksämäen kone vuosikausia.
kuva 03.02.2017 11:40 Tapio Nikula  
  Pieksämäellä 1950-luvulla nuo halkoaumat olivat pikkulasten mieluinen leikkipaikka. Pinojen sisälle mahtui oikein mukavasti ja kolmion muotoisista tuuletusaukoista pääsi helposti siirtymään pinon välistä toiseen. Pinoissa oli aina irrallisia halkoja, jotka sai vedettyä ulos pinosta ja näin muodostui porrasaskelmia. Sateellakin pinon sisällä oli kuivaa. Poikien lisäksi myös tyttöjä oli joskus mukana. Silloin me pikkupojat ihmettelimme, että miksi tytöt nuhjaavat isompien poikien kanssa ja miksi kikattelevat niin hersyvästi. Nyt en enää ihmettele. Ehdottomasti kiellettyähän tuo halkopinoleikki oli, mutta mikäs poikia pidätteli. Yöaikaan laanilla tai siis koko polttoainevaraston alueella kulki yövahti. Yövahdin tarkastuskello oli mielenkiitomme kohteena myös. 50-luvun puolesta välistä alkaen halkojen määrä pieneni ja vastaavasti kivihiilikasat kasvoivat. Talvella hiilikasan päältä sai hyvän kelkka- ja suksimäen. Polttoainevaraston kaluvajassa säilytettiin isoja vesikelkkoja, joilla aikaisemmin talviaikaan siirrettiin miesvoimalla halkoja. Niitä me lainasimme ja niillä sai 5-8 kakaraa kerrallaan hyvät mäet kasan päältä. Kelkat kyllä palautettiin takaisin varastoon. Itse asuin 100 metrin päässä kaluvarastosta. Aikaisemmin koko polttoainevarasto oli aidattu ja varustettu portein, mutta 50-60-lukujen vaihteen jälkeen aidat ja portit poistettiin. Lähinnä kai siksi, että autoliikenne lisääntyi huomattavasti ja olisi tarvittu erillinen työntekijä avaamaan portteja monta kertaa päivässä.
Polttoainevarastolla oli myös mielenkiintoinen etukuormaaja, jota käytettiin kuonan kuormaukseen ja siirtoon lähinnä veturitallin kuonauskuopalla. Vempaimessa oli 3 pyörää, kaksi edessä ja yksi takana. Laitteen merkkiä en muista. Löytyisiköhän jostain valokuva?
kuva 31.01.2017 14:30 Tapio Nikula  
  Sorry. äskeisessä esimerkissä savu painaa 354 g eikä 3354 g. Paksut sormet!!
kuva 31.01.2017 14:28 Tapio Nikula  
  Kyllä Otaniemessä opetettiin, että savu sisältää pääasiassa savukaasuja ja aivan himpun verran partikkeleita. Ja tuossa äskeisessä esimerkissä täytyy muistaa, että kun punnitaan kaikki savu, tuhka ja tumppi, niin tuloksena on noin kaksi kertaa niin suuri massa kuin mitä on alkuperäisellä sikarilla. Palamiskaasut nimittäin sisältävät palamiseen tarvitun hapen massan. Aika tarkalleen 162 g sikaria tuottaa 354 g savukaasua olettaen, että sikarin keskimääräinen molekyylikaava olisi C6H10O5. Ideaalikaasujen moolitilavuus on 22,4 L/mol. Mooli vettä painaa 18 g. NPT:ssä siis höyryn tiheys (olettaen sen olevan ideaalikaasua) on noin 0,8 g/L. NPT on 20 celsiusta ja 1 bar. Jos kattilassa on noin 10 bar:n paine ja lämpötila on luokkaa 250 celsiusta, niin höyryn tiheys saadaan, kun alkuperäinen luku kerrotaan kymmenellä ja kahdella eli siis kahdellakymmenellä. Saadaan 16 g/L. Eli tuossa tilassa oleva vesi tosiaan laajenisi noin 600-kertaiseksi vapautuessaan räjähdyksessä. Tai sitten laskeskelin väärin.
kuva 13.01.2017 11:28 Tapio Nikula  
  Oliko VR:llä virkapukuohjesääntöä? Veikkaisin, että oli. Virkapukuun luultavasti kuuluivat saappaat. Vielä 50-luvulla rautatieläiset käyttivät virka-asua työssä ollessaan. 60-luvulla yleistyi tapa kulkea töihinkin siviilivaatteissa. Konnarit pitivät kai pisimpään virka-asuja. Isälläni oli 50-luvulla komea virkapuku: nahkasaappaat, pussihousut, sotilasmallinen pusero ja komea koppalakki kokardeineen. Kokardin väristä näkyi, millä osastolla haltija työskenteli. Muistelen, että kun faija sai palkkaluokan korotuksen ja sen myötä oikeuden mm. ekaluokan vapaalippuihin, niin hatun otsaan tuli yksi tähti lisää. Vanhemmat sukupolvet muistanevat armeija-ajoiltaan, että nahkasaapas oli oiva jalkine; se oli lämmin eikä tosiaan lumi helposti kastellut sukkia ynnä jalka ei hionnut niin kuin kumpparissa.
kuva 08.12.2016 22:08 Tapio Nikula  
  Milloinkas tuo VR:n uusi logo otettiin käyttöön. Vasemmassa autossa siis vanha ja oikeassa autossa uusi siipipyörä. Autot ovat tuttuja, mutta miehiä en tunnista.
kuva 27.04.2016 15:26 Tapio Nikula  
  Korjauksena vielä, että Pm:n raidejarrujen valmistaja oli ranskalainen Saxby.
kuva 11.03.2016 10:30 Tapio Nikula  
  Eikös rikkihappoa kuskata sinne Talvivaaraan eikä sieltä pois. Ainakin niiden prosessi tarvitsee rikkihappoa ja paljon sitä.
kuva 08.03.2016 10:54 Tapio Nikula  
  Tuossa raiteella 203 säilytettiin 50- ja 60-lukujen vaihteessa useiden vuosien ajan vanhoja hylättyjä höyryjä. Niitä taisi olla parikymmentä kappaletta. Eikä alue ollut siihen aikaan edes aidattu.
kuva 21.02.2016 10:20 Tapio Nikula  
  Ja kyltissä loistavaa suomen kieltä.
kuva 17.02.2016 09:47 Tapio Nikula  
  Onko tuo Hilloman talo rakennettu laiturille? Nimittäin 50-luvulla suunnilleen tuolla kohtaa oli pieni yksityinen kauppa rakennettuna laiturille. Olisiko tuo sama talo? Osuuskauppa oli oikealla rinteessä ja sen rakennus taitaa olla vieläkin pystyssä.
kuva 30.01.2016 20:57 Tapio Nikula  
  Kyllä kyseessä on 5. ratajakso. Jaksojen nimet muutettiin -piireiksi 60-luvulla; siis ratapiiri, liikenne-, konepiiri- jne. Veikkaisin tuota lätkää resiinan rekisterikilveksi. Kilvitys tapahtui 60-luvulla tai 50-luvulla. Voi se olla joku muukin lätkä. Meillä oli opastintyöporukoissa useita itse opastinmestarin pajalla tehtyjä laittomia resiinoita, ei siis rekisteröityjä.
kuva 16.09.2015 14:03 Tapio Nikula  
  Engelsmannissa yleensä nuo kääntövoiman välittävät tangot olivat peltisen suojakourun alla. Näin estettiin lumen aiheuttamat haitat.
kuva 11.09.2015 08:30 Tapio Nikula  
  Tällä samalla raiteella rötkötti vielä 60-luvun alussa parikymmentä romutusta odottavaa höyryä. Enpähän vaan tullut kirjanneeksi ylös letkan numeroita.
kuva 09.09.2015 12:47 Tapio Nikula  
  Prikulleen samat hiekat olivat tuossa pätkän raiteella vielä 70-luvun alussa. Ei kai ollut syytä korjata niitä pois, kun pätkää en nähnyt käytettävän ikinä. Kaasuvaunua säilytettiin 50-luvulla asetinlaite ykkösen vieressä aivan tuossa asemaravintolan oikean nurkan takana. Pieksämäen silloinen posti näkyy juuri ja juuri kuvan vasemmassa laidassa. Posti siirtyi muistaakseni 50-luvulla valtion uuteen virastotaloon, mutta aseman vanha postitalo toimi vielä useita vuosia. Kuvan oikeassa ylälaidassa näkyy rasvahuone. Sen taakse rakennettiin sotien jälkeen uusi huoltorakennus ja uusi veturitalli. Samalla halkolaani siirrettiin uuden tallin eteläpuolelle, siis kuvassa näkyvä metsä raivattiin pois. Uusi halkolaani oli paljon suurempi kuin kuvassa näkyvä. Uudelle laanille tulivat myös vyörytyslaitokset sekä hiilelle että haloille.
kuva 06.09.2015 14:46 Tapio Nikula  
  Sen verran tarkennusta kuvatekstiin, että kuvassa oleva tiilirakennus ei ole varikon tarpeita varten. Siinä oli viereisten asuntokasarmien pesutuvat ja saunat ja vielä niinkin myöhään kuin 60-luvulla. Saattaa olla, että aikaisemmin varikon saunat olisivat olleet kyseisessä rakennuksessa. 50-luvulla jo saunat ja pesutilat olivat uuden ja vanhan tallin välissä olevassa huoltorakennuksessa. Huoltorakennuksessa oli myös VR:n lämpökeskus, jossa kaksi kpl Hurrikaanin kattiloita. Eipähän vaan tullut udeltua tarkempia tietoja kattiloista, vaikka useammankin kerran olin mättämässä halkoja tai lahopöllejä uuniin. Oikealla näkyvän vanhan tallin räystäille kasvoi pakkasilla valtavia jääpuikkoja, jotka ulottuivat maahan saakka. Ei kai ollut talossa juuri lämpöeristyksiä. Takana olevalle valtion viljavarastolle tuli 50-luvun lopussa Neukkulasta maissia rautateitse ja me vekarat tietysti sitä sitten söimme, kauheata se raakana oli. Viljavarastossa oli Pieksämäen ainoa hissi ja sekös myös meitä nassikoita veti puoleensa
kuva 30.07.2015 11:27 Tapio Nikula  
  Silloin kun Pieksämäelle tuli laskumäkijarrut (valmistaja Saxby), niin hyvin monissa vaunuissa oli vielä maalattu pyörä, vaikka kansainvälisesti oli jo vuosia aikaisemmin sovittu, että pyöriä ei maalata. No maalatut pyörät menivät jarruista läpi lähes sukkana. Maalipyörästä irtosi hartsia jarrupintoihin ja pari seuraavaakin vaunua saivat huonon jarrutuksen. Olin seuraamassa lukuisia kertoja jarrujen koeajoa isäni mukana. Isäni opasatinporukka vastasi jarrujen asennuksesta ja huollosta.
kuva 01.07.2015 18:07 Tapio Nikula  
  Saattaapa olla, että tätä hommaa tehdään mahdollista perusparannusta varten. Näyttää vahvasti siltä, että Mustavaaran kaivos aukeaa uudelleen. Ja kun puuta aletaan tarvita Kuopiossa ja Kajaanissa nykyistä jopa 5-6 miljoonaa mottia enemmän, niin olisi luonnollista, että sitä roudattaisiin junalla sieltä Pohjois-Kainuusta. Siis puu- ja malmiterminaali Taivalkoskelle. Kun viimeksi tehtiin radan kannattavuusselvitys, niin ei ollut harmainta hajuakaan metsäteollisuuden uusista jätti-investoinneista. Nyt tilanne on muuttunut.
kuva 14.05.2015 11:29 Tapio Nikula  
  Puukemia oli ALKOn sisarfirma. Kun se perustettiin, oli sotatilan vuoksi huutava pula mm. nestemäisistä polttoaineista ja sokerista. Puukemian oli tarkoitus tuottaa puuraaka-aineen selluloosasta happohydrolyysillä glukoosia, mistä osa olisi mennyt elintarvikesokeriksi ja osa olisi käytetty hiivalla etanoliksi, joka olisi käytetty moottoripolttoaineena. Ruudin valmistuksessa tarvitaan niin pieniä määriä etanolia, että sen aikaiset ALKOn tehtaat ja sulfiittispriitehtaat kyllä tyydyttivät sen tarpeen. Lisäksi Puukemian oli tarkoitus jalostaa puun ligniinistä erilaisia tuotteita. Prosessin tarvitsema energia oli tarkoitus tuottaa turvetta polttamalla. Kyseessä ei siis ollut liioin Bergius kuin Fischer-Tropschmenetelmäkään.
Sodan loputtua hanke tuli taloudellisesti kannattamattomaksi, koska elintarvikkeita (sokeria) ja polttoaineita taas saatiin maailman markkinoilta.
St1:n sahajauhoetanoliprosessi lienee aika lähellä tätä Puukemian prosessia. Tosin en tiedä, hydrolysoidaanko selluloosa St1:n prosessissa hapolla, emäksellä vai entsyymeillä. Veikkaisin entsyymejä.
kuva 11.05.2015 10:31 Tapio Nikula  
  Kesällä -67 rakennettiin varmistuslukkolaitokset Kuluntalahteen ja Jormualle. Olin rakentamisen suorittaneessa opastinporukassa mukana. Iltapuhteina eräänä päivänä ajelin kolmipyöräresiinalla Kuluntalahden asemalta Oulujärven rantaan. Reissun aikana jouduin pari kertaa nostamaan ajopelin sivuun, kun tyhjä/täysivaunujuna ohitti minut. Yhdysraide valtion rataverkolta oli hyvin pusikoitunut ja resiinalla oli vaikeuksia päästä puskista läpi. Varsinainen siirtorata oli aika heppoisessa kunnossa; kiskonliitoksissa aina kalahti hampaat yhteen. Muuten ihan mielenkiintoinen resiinaralli.
kuva 15.03.2015 19:24 Tapio Nikula  
  Aivan oikein, kyseessä on Karhula. Minulla on melkein sama kuva omassa kokoelmassani, siis itse otettu.
kuva 13.03.2015 10:26 Tapio Nikula  
  Pmk-Mi-välillä Haukivuori oli ainoa liikennepaikka, missä pääraide oli keskellä. Siis kuvassa Haukivuori. Vasemmassa laidassa häämöttää nelosraiteen alku, josta pääsi mm. sahalle. Mi-Kw-välillä muistaakseni Voikoski oli ainoa asema, jossa pääraide oli kakkosena, tai sitten muistan väärin.
kuva 22.02.2015 08:34 Tapio Nikula  
  Luultavasti Pieksämäen laskumäki. Dr14 lykkää roikkaa mäkeen.
kuva 22.02.2015 08:33 Tapio Nikula  
  Pieksämäen laskumäki.
kuva 22.02.2015 08:32 Tapio Nikula  
  Pieksämäen vanha talli. Takana "rasvahuone". Tallin huoltorakennus jää kuvan oikealle puolelle. Ja kuvaussuunta kohti etelää.
kuva 22.02.2015 08:29 Tapio Nikula  
  Entiseltä kotikaupungiltani Pieksämäeltä tämä vaikuttaisi. Kuvaussuunta kohti etelää. Asemarakennus pilkottaa oikealla. Hurun vasemmalla puolella näkyy laiturikatoksen kulmaa.
kuva 03.02.2015 10:35 Tapio Nikula  
  Vielä tuosta jään palamisesta. Palaminen on yksinkertaistettuna aineen muuttumista oksideiksi. Jää on divetyoksidia. Jos joku väittää, että jää palaa, niin se on yhtä totta kuin jos sama henkilö väittäisi olevansa vanhempi kuin isänsä.
Ja komppaan Kimmoa tuossa tehojutussa. Sähkömoottorin vääntömomentti on suurin, kun pyörimisnopeus on nolla. Jos veturin liikkeellelähdössä syötettäisiin suurempi virta (= suurempi vääntömomentti pyörän kehällä), niin kyllähän se sutisi. Ja vääntömomentti on juuri se, mitä tarvitaan vetovoiman aikaansaamiseksi tai veturin kiihdyttämiseksi.
kuva 02.02.2015 16:51 Tapio Nikula  
  Jää ei pala. Se olisi vastoin luonnonlakeja. Sen sijaan valokaari voi kostealla ilmalla kuumentaa vesihöyryn niin kuumaksi (plasmaksi), että sen resistanssi pienenee ja valokaari voi mennä useampaakin kautta. Kuvassa näyttäisi olevan kaksi purkausreittiä.
kuva 12.01.2015 10:37 Tapio Nikula  
  Jos menevät Harjavaltaan, niin lienee kyseessä anodit. Harjavallan elektrolyysissä anodeista jää jäljelle vain raadot ja kasa liejua siihen anodin alle. Harjavallan katodit taas ovat aika monen yhdeksikön kuparia, oiskohan 99,99 % Cu.
kuva 07.01.2015 12:04 Tapio Nikula  
  Vaunupajan kolmiossa säilytettiin vanhaa kalustoa 50-luvulta aina 80-luvulle saakka. 60-luvun alussa paikalla seisoi parikymmentä hylättyä höyryä. Enpä silloin pannut ylös seisovien tietoja, mutta muistini mukaan sieltä löytyi ainakin Hk2, Hk3, Hk5 ja Tk2-sarjoja.
Noita avokuistisia 2-akselisia vaunuja oli käytössä vielä 50-luvun alussa Kw-Mi-moteissa. Asuin vuosina 1951-53 Kirjokivessä ja kaupassa käytiin joko Hillosensalmella tai Horpussa. Hyvin usein äitini kanssa matkustettiin kuvan mukaisessa vaunussa. Äitirontti ei vaan antanut viettää aikaa tuossa kuistilla, vaikka se 4-vuotiasta kovin olisikin kiinnostanut.
kuva 05.01.2015 12:09 Tapio Nikula  
  Jos oli terve akku, niin 30 asteen pakkasessa kyllä käynnistyi. Ryypyn lisäksi ainakin minun kuplassani piti pumpata kaasua startatessa niin pitkään, että alkoi moottori röplättää. Kylmin lämpötila, missä kuplan käynnistin oli -32 celsiusta ja auto oli seisonut koko yön. Eikä ollut lohkolämmittimiä.
kuva 23.12.2014 10:39 Tapio Nikula  
  Voimalaitoksella oli omat miehet, yleensä yksi vuorossa, mutta joskus kaksikin. Talvipakkasilla oli tulet kummassakin kattilassa ja silloin sinne piti mättää puuta aika sassiin. Lämittäjän työ oli keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Polttoaine tuotiin vaunuissa, jotka työnnettiin vanhan veturitallin vengiltä pilttuun läpi voimalaitoksen eteen. Pilttuussa siis ovet sekä etu- että takaseinässä. Koivuhalot muistaakseni syötettiin tulipesään metrisinä. Voimalaitoksen edessä oli sirkkeli, jolla sahattiin ainakin poltettavat lahopöllit. Saattoi olla, että koivuhalotkin pätkittiin puolimetrisiksi. Ja hyvin paloivat myös kreosoottikyllästetyt pöllit. Poltettava puu siirrettiin sisälle kattilahalliin rillirataa pitkin. Rilliradassa oli voimalaitoksen sisällä venki, jolla rillukkavaunu saatiin käänettyä raiteelle, josta pääsi aivan kattilan luukun eteen. Vengiltä toinen haara oli seisontaraiteena sisään työnnetyille lastatuille rillivaunuille. Rilliradan venki valmistettiin opastinmestarin pajalla ja olen itse sen "koeajanut" eli käyttänyt sitä karusellina ennenkuin se asennettiin voimalaitokselle.
kuva 23.12.2014 10:19 Tapio Nikula  
  Laivojen kotilippu on ahterissa, tai siis oikeastaan siellä ahterissa on se lippu, mihin maahan laiva on rekisteröity. Esimerkiksi Liberiaan rekisteröity laiva ei välttämättä ole käynyt koskaan Liberiassa eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä Liberian kanssa, paitsi se rekisteröinti. Mastossa pidetään määrämaan lippua. Näin ainakin opetettiin rannikkolaivurikurssilla 70-luvun alussa. Myös huviveneissä käytetään samaa liputuskäytäntöä. Ja määrämaan lippu nostetaan mastoon jo lähtösatamassa.
kuva 21.12.2014 15:37 Tapio Nikula  
  Pieksämäen varikon voimalaitoksessa oli vielä 60-luvun alussa kaksi kattilaa höyryn tuotannossa. Höyryllä lämmitettiin varikon kaikki rakennukset ja asemalla seisovat matkustajavaunut. Meidän Tallikankaan poikien keskuudessa kulki tarina, että kattilat olisivat Hurrikaaneista. Onko tietoa, onko juttu tosi ja jos on, niin mitkä hurrikaanit olivat kyseessä.
kuva 20.12.2014 00:50 Tapio Nikula  
  Kesällä 1964 maalasin joka ainoan opastimen välillä Kalvitsa-Mikkeli. Silloin ei ollut yhtään tällaista opastinta Kalvitsassa. Sen sijaan Hiirolan eteläinen pääopastin taas oli tällainen. Maalasin siis senkin. Tai sitten muistan väärin. Vuolinkohan oli ollut jo pitkään ennen 60-lukua kauko-ohjattu ja siis varustettu valo-opastimilla. Niitä luurattiin aina Kalakukon ikkunasta ohi ajettaessa, isäni näetsen oli opastinmestari.
kuva 19.12.2014 09:16 Tapio Nikula  
  Opastin on erittäin vanhaa mallia. Oikeat tikkaat, kun uudemmissa oli hitsatut "piikit" astimina. Rele- ja sähkökaappi kiinteästi opastimeen kuuluvana, kun se myöhemmin oli erillisessä komerossa.
kuva 25.11.2014 15:18 Tapio Nikula  
  Viime vuosikymmenen lopulla, kun ALTIA suunnitteli Kossulle polttoaine-etanolilaitosta, niin silloin kaavailtiin, että tuote menisi maailmalle junalla. Kun siihen aikaan lähti Kossulta 5-10 vaunua viikossa, niin liikenne olisi vähintään kaksin- ellei kolmunkertaistunut. Ja toimitusosoite polttoaineviinalle olisi ollut Sköldvik. Viljaa ALTIAlle ei ole tullut junalla yli kymmeneen vuoteen. Kuvassa rekan takana tiilisen Vanhan tehtaan vieressä oli vaunujen lastauspaikka, rööreistä siis tulee sitä ittiänsä 96-prossaisena.
kuva 14.11.2014 10:52 Tapio Nikula  
  Muutamalla raiteella 33-kiloista rautaa! Onko tietoa, löytyykö enää mistään K33-kiskotusta? Ja onko havaintoja K60-kiskoista esim. sivuraiteilla?
kuva 10.11.2014 08:46 Tapio Nikula  
  Kun tarkasti katsoo, niin ainakin minun silmääni tuossa instikkarissa näkyy kaksi liitoskohtaa. Se viittaisi siihen, että kyseessä on K30/K43/K54-instikkari. Kulkupinnan eli siis kiskon hamaran leveys on K43-kiskossa sama kuin K54-kiskossa eli muistaakseni 70 mm.
kuva 09.11.2014 18:07 Tapio Nikula  
  Ai niin. Ja tuo siirtymäkisko oli siihen aikaan nimeltään instikkari.
kuva 09.11.2014 18:04 Tapio Nikula  
  Tuo työmenetelmä oli käytössä Savon radan kiskonvaihdossa vuonna 1964 Mi-Pm-välillä. Kovan liikenteen seassa ei ollut oikeastaan mitään muuta konstia hoitaa homma. Ensin tunkattiin vanha kiskotus (Savon radalla siis K43) ylös, tarvittaessa harvennettiin pölkytystä, sitten pujotettiin uudet pölkyt alle ja niihin kiinnitettiin uudet raudat (K54). Vasta sitten purettiin vanhat kiskot ynnä pöllit pois. Sitten tuli sepelijuna ja viimeiseksi sitten toppakone, joka sekin siihen aikaan oli aika heppoinen. Kovalla helteellä tuli hellekäyriä, kun kiskoja oli kaksi paria ja niitä ei ollut topattu soraan tai sepeliin. Parhaimmillaan Hiirolan ja Kalvitsan välillä kiskotus meni jontkaan niin, että se siirtyi sivusuunnassa 3-4 metriä. Onneksi ei sattunut junan alla. Meikäläinen oli tuona kesänä opastinporukassa kesätyössä ja meidän tehtävänämme oli mm. ampua uuteen kiskoon tappijuotokset liitosten kohdalle. Lisäksi asensimme puiset eristysjatkokset ja asensimme ja justeerasimme vaihteiden kääntölaitteet. Niin ja tuo siirtymäkisko oli siihen aikaan nimeltään instikkari.
kuva 26.10.2014 11:37 Tapio Nikula  
  Kuten Niila arvasikin, niin tsuppari vei työmääräyksen vain heittovuorolaisille. Valtaosalla kuskeista ja lämmittäjistä oli etukäteen fiksatut ajovuorot, jotka muuttuivat vain, jos juna jostain syystä peruutettiin. Joillain tsuppareilla oli mopo, mutta useimmilla ensikertalaisilla vain fillari niinkuin minullakin. Työmääräyslappu vietiin siis niille heittomiehille, joille ei ollut puhelinta. Muistaakseni kohdalleni ei sattunut kertaakaan lapun viemistä maalaiskunnan puolelle, siis kuskit asuivat kaupungin alueella. Ja Pieksämäen kaupunki oli pinta-alaltaan yksi Suomen pienimpiä, joten fillarillakin toimitettuna työmääräys oli perillä varttitunnissa. Kesätyönä tsupparin homma oli ihan mukavaa paitsi sadepäivinä. Vaikka yövuorot väsyttivät, niin sitä tunsi itsensä aikuiseksi, kun sai työskennellä yöllä. Ja vuoroesimiehen laatikossa oli tosiaan aikamoinen nippu kerrostalojen ulko-oven avaimia, joilla sitten pääsi sisälle taloon herättelemään vuoroon tarvittavaa kuskia. Joskus lepohoneella heräteltävät miehistöt olivat sangen äreitä, kun makeat unet keskeytyivät ja tulipa kerran jopa kenkä otsaani, kun huhuilin ovelta Kouvolan miehiä ylös punkistaan ja lähtemään Riston puikkoihin.
Mieleeni on jotenkin jäänyt, että yöllä talleilla oli vilskettä enemmän kuin päivällä. Junia meni yhtä mittaa. Kouvolan suunnan junissa oli sikäläiset kuskit, jotka sitten tarvittaessa lepäsivät lepohuoneella, tai menivät ilman junaa "pakettina" takaisin Kouvolaan. Pieksämäen kuskit sitten ajoivat muut suunnat. Taisi olla niin, että itään menevissä tavarajunissa kun oli veturiksi määrätty Tk3 tai Tv1, niin vuoroon tuleva lämmittäjä (tuli muistaakseni tunnin aikaisemmin kuin kuljettaja) aina yritti valkata itselleen Pikku-Jumbon, koska se liikkui sulavammin kuin Jumbo. Pikku-Jumbolla kun vedettiin yliraskasta junaa, niin itään mennessä esimerkiksi Siikamäen molemmin puolin olleisiin ylämäkiin täytyi kyllä revittää junaa aivan täysillä, jotta ei jääty mäkeen.
Kouvolan suunnan tavarat ajettiin pääsääntöisesti Ristoilla. Ja kun Savon rata oli erittäin kuormitettu tuohon aikaan, niin kaikkiin juniin yritettiin saada täydet tonnit. Kesämökkimme oli Meijerhovissa Heiniön järven rannalla. Vaikka sieltä oli linnuntietä 8 km asemalle, niin yöllä kyllä kuuli, kun Risto lähti kiskomaan tonnijunaa etelään ja ylös Kirpun mäkeä. Talvella pakkassäällä nuo äänet olivat vielä mahtavampia, Risto ei puhkunut, vaan äänimaailma oli infernaalista ärjyntää siihen saakka, kunnes juna saavutti matkanopeuden jossain Lamminmäen pohjoisvaihteen tienoilla.
kuva 25.10.2014 10:20 Tapio Nikula  
  60-luvun puolivälissä oli vielä Pieksämäellä veturinpuhdistajia. Tallikankaan (Kangaskatu) rautatieläisten penskat saivat talleilta kesätöitä putsareina. Työ oli raskasta ja likaista, mutta silti himoittua veturiharrastukseen hurahtaneista nuorista pojista. Itsekin haaveilin putsarin hommista, mutta eipäs onnistanut. Ensimmäinen työpaikkani oli kesällä -63 (15-vuotiaana) varikolla juoksupoikana. Työ oli katkeamatonta kolmivuyorotyötä ja siihen kuului työmääräysten vieminen veturinkuljettajille ja vieraspaikkakuntalaisten kuskien herättäminen lepohuoneelta.
kuva 17.10.2014 14:54 Tapio Nikula  
  Saksalaisessa omistuksessa oli kaksi öljy-yhtiötä sodan lopussa: Trustivapaa Bensiini (TB) ja Suomen Petrooli (SP). Rauhansopimuksen mukaan ne luovutettiin Neuvostoliitolle 40-luvulla. Muistaakseni vielä 50-luvulla SP ja TB toimivat erillään. TB eli nykyinen Teboil on edelleenkin Venäjän valtion omistama, tai onhan se voinut siirtyä jollekulle oligarkillekin. Vai kuka sen Lukoilin omistaa, Lukoil siis on Teboilin emoyhtiö.
kuva 23.09.2014 22:43 Tapio Nikula  
  Mekaanisissa asetinlaitteissa käytettiin yleensä maanpäällisiä kääntölankoja. Siis langat menivät noin 1,2-1,5 metrin korkeudella ja noin 5 metrin välein oli tolppa (yleensä hyättyä kevyttä kiskoa), jossa oli rissapyörät, joiden yli lanka kulki. Kiristyslaitteet olivat nimensä mukaisesti laitteita, jotka pitivät langat kireällä. Langan venyessä alkoivat kiristäjän puntit painua kohti maata. Kääntölangat (vaihteen kääntö, lukituslangat ja semmarin asetuslangat, poliisin kääntölangat) olivat 4-5 millin teräslankaa. Vaijeria käytettiin yleensä vain itse asetinpukissa, kulmapyörissä, kääntöpyörissä, lukituspyörissä ja kiristäjissä, muuten siis teräslankaa. Mekaaniset asetinlaitteet huollettiin noin kerran vuodessa. Silloin kaikki osat käytiin läpi, suoritettiin rasvaukset, vaihdettiin kuluneet osat ja tehtiin tarvittaessa maalaukset. Vikakorjauksia tehtiin aina tarvittaessa. Katkennut lanka (tai kun tehtiin liitos vaijeri-lanka) korjattiin siten, että kiristäjästä irroitettiin puntit, sitten vedettiin vinssillä langan päät kohdalleen ja liitos tehtiin surrilangalla valuttaen sulaa tinaa sinne sekaan. Näin saatiin liitos, joka kulki sujuvasti myös rissapyörien yli. Ja sitten vaan taas puntit kiristäjään ja taas pelitti. Olen itse ollut opastinporukassa 60-luvulla huoltamassa, asentamassa ja korjaamassa mekaanisia asetinlaitteita Parikkalassa, Savonlinnassa, Punkaharjun silloilla, Suonenjoella, Markkalassa ja Salmisessa. Semaforin tolppa muuten oli sangen pottumainen maalata, kun oli siksakrakennetta koko tolppa ja jaloille ei saanut oikein mitään tukea, eli ei tehnyt yhtään mieli roikkua 12 metrin korkeudessa ilman tolppa-apinan turvavyötä. Ratapihoilla kääntölangat eivät mahtuneet kulkemaan tolpissa ja ne vedettiin kanaaleihin. Kanaalit rakennettiin valmiiksi valetuista betonilaatoista (siis seinät). Betonilaattoihin kiinnitettiin korvakkeet, joihin taas lankojen rissapyörät. Kanaalin kantena oli kreosoottikyllästeinen lankkulevy. Joka helkutin talvi ne kanaalit oli jäässä ja niitä sulatettiin sitten veturista saatavalla höyryllä. Kevättalvella se sulatus ei oikein auttanut mitään, koska seuraavan päivän sulavedet taas jäätyivät yöllä. Mekaanisissa turvalaitteissa oli vikoja todella paljon ja yleensä vika sattui yöllä, näin se ainakin minusta tuntui. Tuntui siksi, että joka ainut vika virka-ajan ulkopuolella aiheutti meillä kotona puhelimen soimisen, koska faijani oli opastinmestari, joka sitten järkkäsi korjaajat paikalle.
kuva 31.08.2014 20:11 Tapio Nikula  
  No piti kuukkeloida steam engine ejector ja olihan se juuri sellainen kuin oletinkin. Netistä näköjään löytyy vaikka mitä. Eli toimintaperiaate juuri niin kuin yllä selitin. Eli perustuu bernoullin periaatteeseen, eli putkessa kavennuksen kohdalla on pienempi paine kuin avarassa kohdassa, siis jos putkessa virtaa kaasua tai nestettä. Kun höyryveturissa on ejektorin kantoaineena tulistettu höyry, niin se lauhtuu kuristuksen kohdalla ja lisännee näin alipainetta, joka imee vettä.
kuva 31.08.2014 20:02 Tapio Nikula  
  Ejektorin eli imurin englannin kielinen nimi on ejector tai injector. Oheisessa linkissä on erinomainen kuva ejektorista http://www.doria.fi/bitstream/handle/100​24/96539/Ejektoripumpun%20suorituskyvyn%​20kokeellinen%20testaus.pdf?sequence=2 . Onko höyryvetureissa tuollainen imuri? Minä kun en tiedä. Olen aina kuvitellut, että se on ihan tavallinen ejektori. Ejektori toimii niin, että kantava fluidi (esim. höyry) johdetaan kuristimeen, jolloin Bernoullin periaatteen mukaisesti, kun virtausnopeus kasvaa, niin paine pienenee. Tämä alipaine imee sitten sivuvirtana pumpattavan aineen. Ejektorissa siis kantofluidi ja pumpattava fluidi sekoittuvat keskenään. Näin minulle opetettiin TKK:n Kemian osastolla ja olen törmännyt kemian teollisuudessa ejektoreihin vielä ihan pari vuotta sitten.
No piti kuukkeloida steam engine ejector ja olihan se juuri sellainen kuin oletinkin. Netistä näköjään löytyy vaikka mitä. Eli toimintaperiaate juuri niin kuin yllä selitin. Eli perustuu bernoullin periaatteeseen, eli putkessa kavennuksen kohdalla on pienempi paine kuin avarassa kohdassa, siis jos putkessa virtaa kaasua tai nestettä. Kun höyryveturissa on ejektorin kantoaineena tulistettu höyry, niin se lauhtuu kuristuksen kohdalla ja lisännee näin alipainetta, joka imee vettä.
kuva 31.08.2014 12:29 Tapio Nikula  
  Imureissa on veden tulopuolella niin pieni paine, että tulovesi saattaa kiehua jo 30-40 asteen lämpötilassa. Onnistuu esimerkiksi kemian laboratorioiden vesihanaan kiinnitetyllä vakuumipumpulla. Veikkaanpa, että 90-95-asteinen vesi kiehuisi täyttä päätä. Kun veturin ejektori toimii käsitykseni mukaan höyryllä, niin silloin tuo kiehuminen on vieläkin todennäköisempää. Olenhan ymmärtänyt oikein, että imupumpulla vetureissa tarkoitetaan juuri ejektoreita?
kuva 30.07.2014 19:09 Tapio Nikula  
  Eikös tunnistetietona pitäisi olla valtiona Slovakia. Siellähän tuo Kosice on ja ihan lähellä Slovakian itärajaa. Tai sitten tietona voisi olla Tsekkoslovakia tai Itävalta-Unkari riippuen siitä, kuinka vanha kuva on. Vai onko tämä nipotusta?
<<   >>