Kommenttihaku


Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset


kuva 19.11.2015 07:56 Pauli Ruonala  
  Ensimmäinen Suomessa näkemäni vilkkuvalo oli KSR:n Move90-veturissa 70-luvulla. Yleisradiossa oli makasiiniohjelma Tänään iltapäivällä (alkoi 1970) jota kuuntelin kesällä 1973 tai 1974 kun siellä haastateltiin henkilöä joka ehdotti että vaihtovetureihin pitäisi saada vilkkuvalo katolle näkyvyyden parantamiseksi. Meni jonkun aikaa niin sellainen ilmestyi Move90:n katolle. Sitä käytettiin ainakin tehtäessä vaihtotöitä Karhulan asemalla. Se ei ollut kauaa käytössä, se oli aivan pakoputken vieressä ja lasi tuli nopeasti nokiseksi jolloin valoa ei näkynyt. Tarkkaan katsomalla majakka näkyy kuvassa http://vaunut.org/kuva/63500 vuodelta 1974.
kuva 26.10.2015 08:43 Pauli Ruonala  
  1800-luvun lopussa Suomen tutkijat ja taitelijat kiinnostuivat Karjalasta kansallisromanttisessa hengessä, koska Karjala kuviteltiin suomalaisen kulttuurin alkulähteeksi. Syntyi ilmiö nimeltä 'karelianismi'. Kuvassa on Inkeroisten toinen asemarakennus, valmistunut noin 1899, suunnittelija Bruno Granholm, jonka arkkitehtuurissa näkyivät aikakauden kansallisromanttiset ihanteet mm. epäsymmetrisyytenä ja runsaina puuleikkauksina. Katonreunakoristeet on kopioitu karjalaisesta rakennusperinteestä ja niillä ei Suomessa ollut muuta symbolista merkitystä kuin ehkä muistuttaa Suomen kalevalaisesta kulttuurista, joka haluttiin nähdä Kreikan antiikin vastineena. Karjalassa merkitys oli suunnilleen tämä: Katonharjan ympyräkoriste kuvaa nousevaa aurinkoa, joka karkoittaa pahat henget, joita kuvaavat räystäiden suden- tai lohikäärmeenpäät. Vuonna 1905, kun Venäjä hävisi sodan Japania vastaan, aurinkosymbolissa alettiin nähdä myös ulkopoliittista symboliikkaa. Karjalaismallisia koristeita tehtiin 1890-luvulla myös muihinkin kuin rautatierakennuksiin. Koristeet jäivät sitten pois muodista, rapistuivat ja useimmiten poistettiin korjaustöiden yhteydessä.
kuva 18.10.2015 13:41 Pauli Ruonala  
  Ei ole hautausmaarata. Helsingin satamarata valmistui 1894, jolloin Ruoholahti ulottui kuvan Kreikkalaiskatolisen hautausmaan eteläreunaan. Lahti täytettiin ja täyttömaalle tehtiin varastoalue, jolle tuli sivuraide satamaradalta. 1920-luvulla varastoalue laajeni länteen ja sivuraide siirrettiin toiseen paikkaan. Satamaradan viereen rakennettiin ruumishuone, josta oli viikottainen junayhteys Malmin hautausmaalle vuosina 1894-1924. Ruumishuone purettiin maaliskuussa 1924, sen paikka oli suunnilleen nykyisen Porkkalankadun sillan alla. Lähde: Anja Kervanto Nevanlinna; Kadonneen kaupungin jäljillä. Teollisuusyhteiskunnan muutoksia Helsingin historiallisessa ytimessä. SKS 2002. Resiina 1/1994.
kuva 07.10.2015 12:47 Pauli Ruonala  
  Kuva on otettu Mytäjäisten varikolla, vasemmalla rata vie Salpausselän seisakkeelle ja oikealla veturitallille. Takana näkyvästä peltihallista minulla ei ollut mitään muistikuvaa eikä Vorgistakaan löytynyt kuvaa siitä, mutta näyttää siltä että se on purettu 90-luvun alussa, samoin kuin sinne vievät raiteet. Paikka on nykyjään tämän näköinen: http://vaunut.org/kuva/14048
kuva 09.09.2015 13:34 Pauli Ruonala  
  Kaivosvaunun kutsumanimi "Hunte" on hyvin vanhaa perua. Georgius Agricola kertoo teoksessaan De Re Metallica (1556) että kaivosvaunuja kutsutaan koiriksi siksi että niiden pyörät pitävät vaunun kulkiessa koiran haukuntaa muistuttavaa ääntä. Nimitystä on käytetty myös ruotsalaisissa ja suomalaisissa kaivoksissa.
kuva 04.08.2015 07:45 Pauli Ruonala  
  Urheiluseura Hämeenlinnan Tarmo hankki kaksi proomua jostakin Tampereen lähistöltä ja toisen päälle rakennettin tanssilava, joka avattiin 15.7.1960. Samanlainen lava oli Tampereella Särkänniemen rannassa. Tanssilava lopetti 1968 ja lava ja proomut myytiin purettavaksi ja poiskuljetettavaksi mutta toinen proomu jäi tähän.
kuva 12.07.2015 08:31 Pauli Ruonala  
  Hv3 998 oli varastoituna Lievestuoreella, sieltä se meni Tampereelle ja 20-21.6.1979 välisenä yönä se hinattiin Tampereelta Pasilaan, missä se seisoi koko kesän veturitalleilla. Syyskuussa 1979 se siirrettiin tähän. Aloitteentekijänä oli Pasilan Huolto Oy, joka huolehti siirrosta ja muistomerkin hoidosta. Veturi pysyi silti VR:n omistuksessa. Kuva voisi olla syksyltä 1979 tai keväältä 1980 koska veturi on vielä siisti. Näin sen ensimmäisen kerran kesällä -80 jolloin sitä oli jo sotkettu.
kuva 03.07.2015 08:40 Pauli Ruonala  
  Lisää Rankista: Vuoden 1918 inventaarion mukaan Rankissa oli yhteensä 961 m rautatietä jossa oli käytetty 80 ja 70 mm korkeita kiskoja (noin 12 ja 10 kg/m). Raideleveys 750 mm. "Pääradan" pituus laiturilta tykeille oli 830 m. Noin 250 m laiturilta oli vaihde, josta lähti sivuraide kasarmin ohi talousrakennuksen luo. Radalla oli 8 "tykkivaunua" ja näihin oli "koreja" eli kuljetuslavetteja 5 kpl. Vaunuista 2 oli linjaaleilla ilman jarrua, 5 kpl linjaaleilla ja jarrulla, 1 kpl ilman. "Linjaali" tarkoittaa jousitusta. Vaunuja vedettiin hevosilla ja miesvoimin, veturia ei ollut. Rata korjattiin täysin 1929, kaikki ratapölkyt vaihdettiin. 1934 vaihdettiin 500 ratapölkkyä, soran puutteessa pölkkyjen välit täytettiin turpeella ja se haittasi radan käyttöä. 1937 saatiin sorastus kuntoon. Rankissa ei ollut teitä, jalankulkijoille oli kalliolla kulkevia polkuja ja lankkukäytäviä, joita oli satojen metrien pituudelta, ja tietysti rautatie. 1922 rakennettiin uusi valonheitinasema, valonheittimen kuljetusta varten tehtiin 30 m rataa. Rankki ja Kirkonmaa myytiin tämän vuoden alussa matkailuyrittäjälle, joka pitää Rankin sotkussa ruokalaa ja kasarmissa on majoitustiloja. Kesäkuussa alkoi yleinen laivaliikenne saareen, aikataulu osoitteessa http://www.kotkansaaret.fi/index.php/yht​eystiedot
Kirkonmaan veturitalli on vielä pystyssä ja toimii nyt varastona, ks. http://bot.fi/zwo jossa talli on kohde 29. Lähde: Lari Pietiläinen, Rankin linnake (2013) jossa on kuvia myös Kirkonmaan rautatieltä.
kuva 31.05.2015 12:06 Pauli Ruonala  
  Kuvassa ympäristötaideteos "Kuukatsomo", josta enemmän kuvan http://vaunut.org/kuva/12884 kommenteissa.
kuva 22.05.2015 07:48 Pauli Ruonala  
  Tämä on nyt Nördlingenin kaupungissa Baijerissa, rautatiemuseossa nimeltä Bayerisches Eisenbahnmuseum. Kyltin mukaan siihen osui pommi sodan aikana, en muista minkätyyppinen veturi alunperin oli.
kuva 18.05.2015 15:17 Pauli Ruonala  
  Kuva lienee otettu MRY:n syysretkellä 3.9.1988 samalla kertaa kuin kuva http://vaunut.org/kuva/99746
kuva 16.04.2015 07:52 Pauli Ruonala  
  Lisäkuvia saviradalta vuonna 1960: http://vaunut.org/kuvat/?u=232&paik=Turk​u&tag0=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinen
kuva 04.04.2015 16:03 Pauli Ruonala  
  Peruna- ja juurikasvarasto Oy perustettiin sodan aikana, osakkaina olivat osuusliike Elanto, Puolustuslaitoksen elintarvikekeskusvarikko ja Elintarvikekeskus. Yhtiö rakensi Herttoniemeen keskusperunakellarin, jolle anottiin omaa sivurataa Helsingin kaupunginhallitukselta. Lupa tuli 1941. Kallion päällä on nyt Marimekon toimitalo, joka valmistui 1974. SOK:lla oli Herttoniemessä oma perunakellari, jonne saatiin sivuraide kesällä 1942 (nykyjään osoitteessa Linnanrakentajantie 6). Lähde: Eva Packalen: Herttoniemi - kylä, kartano, kaupunginosa. Helsingin kaupunginmuseo 2008.
kuva 26.03.2015 15:32 Pauli Ruonala  
  Voisi olla Ämmänsaari. Ämmänsaaren asema-alueen itäpäässä oli metsän keskellä kääntöpöytä ilman tallia ja vieressä pieni saha.
kuva 21.03.2015 20:12 Pauli Ruonala  
  Tuosta Titan-maalin mainoksesta voi mainita off topic että turkulainen Yrjö Norta (1904-1988) teki 1920-luvun alussa muutamia animoituja mainoselokuvia ja 1924 ensimmäisen suomalaisen piirretyn lyhytelokuvan. Hänen ensimmäinen mainoselokuvansa kertoi valkoisen Titan-maalin hyvistä ominaisuuksista, siinä tuon mainoksen kuva oli pantu liikkumaan kollaasitekniikalla. Elokuva ei ole säilynyt. Myöhemmin Norta toimi live-elokuvan parissa.
kuva 16.03.2015 07:40 Pauli Ruonala  
  Karhulan aseman ratapiha. Vaunun oikealla puolella on tavaramakasiini, takana näkyy osa veturitallia ja vasemmassa yläkulmassa on lasimakasiini. Veturitalli on vielä pystyssä.
kuva 21.02.2015 01:51 Pauli Ruonala  
  Sarjan 103 säännöllinen käyttö loppui joulukuussa 2002. 103 245 on valmistunut 1974. Se ei kuulu DB:n museokalustoon vaan sitä käyttää "DB Fernverkehr Werk München West (Hbf)" varaveturina erityisesti ICE 3-kalustoa korvaavissa junissa. Sitä on myös käytetty säännöllisesti tietyissä matkustajajunissa. Heinäkuussa 2008 vedettiin kaikki ICE 3-moottorijunat pois liikenteestä pyörävaurioiden takia ja silloin 245 oli ajossa päivittäin. Viimeisten 10 vuoden aikana 245 on nähty säännöllisesti mm. seuraavissa junissa: München-Garmisch-Partenkirchen ("Pollux"), München-Salzburg, München-Brenner, München-Zell am See ("Großglockner").
kuva 11.02.2015 07:54 Pauli Ruonala  
  Sama kuva on julkaistu teoksessa "European Narrow Gauge Steam Vol. 1". Tekijä D.Trevor Rowe. Ilmestynyt 1975. Siellä sanotaan, että kaikki teoksen Suomi-kuvat on otettu toukokuussa 1960. Kuva http://vaunut.org/kuva/98854 on otettu samassa tilanteessa, sama mies seisoo ratapenkalla molemmissa kuvissa.
kuva 21.01.2015 07:39 Pauli Ruonala  
  Termi "ystävyysside" oli yleisesti tunnettu. Veturimies-lehdestä (numero 5/1974) löytyi seuraava, siihen aikaan monimielisenä pidetty lause: "Kun joudut kytkemään veturin neuvostoliittolaisiin kytkimiin, ole erityisen varovainen. Käytä sitä varten olevaa apukytkintä ("ystävyyssidettä"). Puristuksiin joutumisen vaara on silti suuri."
kuva 06.01.2015 13:38 Pauli Ruonala  
  Kun Heinolan rata avattiin, Ahtiala, Mäkelä ja Vierumäki olivat samanlaisia liikennepaikkoja, sama raidekaavio ja samanlainen lp-rakennus. Siihen kuului täyspitkä läpiajettava sivuraide ja yksi napero eli puskuriin päättyvä kuormausraide. Ahtialassa on vielä nähtävissä missä sivuraiteet ovat olleet ja Vierumäellä on useampiakin sivuraiteita.
kuva 06.01.2015 12:27 Pauli Ruonala  
  Toisen pään telistä oli se hyöty, että vaunussa pystyi kirjoittamaan junan kulkiessa. Kaksiakselisissa postivaunuissa ei pystynyt. Vaunut muutettiin jossakin vaiheessa kaksiakselisiksi. Näille vaunuille annettiin VR:llä numerot 9947-9952. Suurin osa hylättiin sotavaurioiden, onnettomuuksien ja tulipalon seurauksena ennen vuotta 1950. Vain numerot 9949 ja 9951 romutettiin "perinteisesti" vuonna 1950. Numero 9950 luovutettiin postimuseolle 1955. Joidenkin vaunujen alustoista tehtiin tavaravaunuja. Lähde Tapio Keräsen postivaunuartikkeli, Junat 4/1988.
kuva 03.01.2015 18:31 Pauli Ruonala  
  Ensimmäiset tälläiset nopeusrajoitusmerkit tulivat vuonna 1987 Parkanon radalle ja Savon radalle. Kyseessä oli koeasennus, jossa tutkittiin merkkien näkyvyyttä. Merkkejä alettiin asentaa seuraavana vuonna rataosa kerrallaan. Resiinassa 3/1989 oli luettelo rataosista ja siinä luettelossa Heinolan rata oli viimeisenä.
kuva 02.01.2015 13:54 Pauli Ruonala  
  Tämä ja muut saman päivän kuvat asema-alueesta on otettu Savonlinnan lyseon lukion ikkunasta. Taidekeskus Pyrri järjesti kesäisin 80-90-luvulla talossa taidenäyttelyn, jota kävin katsomassa. Lukio on edelleen pystyssä.
kuva 31.12.2014 09:44 Pauli Ruonala  
  Kuvassa entinen Deutsche Reichsbahnin T9- eli 91-sarjan höyryveturi 91 406 (Schichau 1902/1184). Konepaja F.Schichau toimi Saksassa Elbingin kaupungissa, joka kaupunki kuuluu nykyjään Puolaan ja on nimeltään Elblag. YPT osti Tubizelta Belgiasta 2 kpl 91-sarjan veturia, joihin Tubize teki raideleveysmuutoksen, uudet hytit ja vesisäiliöt. Vetureissa on osia muistakin saman sarjan yksilöistä, mm. kattila ei ole alkuperäinen. Veturit tuotiin Valkeakoskelle osina 1949 ja ne koottiin tehtaalla. Ykkösen koeajo oli 9.7.1949 ja kakkosen syyskuussa 1949. Vetureille valmistui uusi veturitalli 1950. Veturit toimivat koko Suomen käyttöikänsä Valkeakoskella vaihtovetureina. Ykkösellä vedettiin Turku - Valkeakoski öljyjunia VR:n lakon aikana 1956, veturissa oli mukana VR:n "luotsi". Ykkönen vietiin 1963 alkukesästä tavarajunan perässä Jämsänkoskelle, missä sitä ei käytetty kertaakaan. Kakkosen käyttö loppui 1967 ja se romutettiin 1968 tai -69. Kakkosen alkuperäinen numero ei ole tiedossa. Lähde Resiina 4/2000, 2/2006, 3/1991, 3/1988
kuva 28.12.2014 22:06 Pauli Ruonala  
  Karjaan kertaajaopastimet poistettiin käytöstä 11.3.2003, kirjoitetaan Resiinan numerossa 2/2003
kuva 26.12.2014 20:52 Pauli Ruonala  
  Hyvinkään-Karkkilan radan suunnittelun yhteydessä päätettiin varautua siihen että rataa tullaan jatkamaan Hunsalasta edelleen Forssaan, jossa se yhtyisi Jokioisten-Forssan rataan. Hunsalaan 1920-luvulla tehty uusi asematalo mitoitettiin sen mukaan että Hunsalasta tulisi risteysasema mutta kuten tunnettua jatkosuunnitelma ei toteutunut.
kuva 29.07.2014 07:47 Pauli Ruonala  
  Kiitos kommenteista. Osoittaa että ei ne sielläkään kaikkea tiedä. Seuraava tarina on vähän todenperäisempi ja tapahtumapaikkana on sama paja jonka sivuhuoneessa veturi nykyjään seisoo. Lähde: Me Kaikki 1/1962
Ennen ensimmäistä maailmansotaa eli Loviisa kylpylaitoksensa ansiosta kesäisin loistoaikaa. Kylpylaitoksen pääasiallisina asiakkaina oli silloin venäläistä hienostoa. Näille järjestettiin kerran kesässä retkeily mm. Strömforsiin, jossa kauniin luonnon ohella tutustuttiin myos kankipajaan. Väki saapui Loviisasta laivalla Markkinamäelle ja sieltä jatkettiin tehdasradalla eteenpäin. Matkustajavaunuina toimivat avovaunut, joihin oli nostettu pitkiä puupenkkejä. Välillä pysähdyttiin katselemaan Ahvenkoskea ja sieltä jatkettiin Strömforsiin.
Sepät takoivat siihen aikaan kesäkuumalla ainoastaan pitkät rohdinpaidat yllään. He olivat etukäteen sopineet, että kun hajuvesille tuoksuvat ja silkissä kahisevat hienot naiset ja heidän kavaljeerinsa olivat asettuneet paikoilleen katsomaan kuuman 150-kiloisen rautamöhkäleen eli ns. "melton" takomista ison kankivasaran alla ja seppien hikoillessa työssään, astui näyttämölle merkin saatuaan sepän apulainen. Hänellä oli kädessään suuri vesikippo, hän nosti sepän paidan ylös paljastaen hänen takamuksensa ja paiskasi kipollisen vettä sepän ahteriin, laski paidan alas ja poistui taas ilmeenkään värähtämättä omalle paikalleen. Katsojien joukossa saattoi nähdä pientä hämmästystä ja nenän nyrpistystä, mutta kaikki olivat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että seppäkin tarvitsisi määrätyssä vaiheessa jäähdytyshuuhtelun.
Sepillä oli tietenkin erittäin hauskaa vieraitten poistuttua.
kuva 28.07.2014 07:49 Pauli Ruonala  
  Tämä veturi valmistettiin alunperin raideleveydelle 760 mm ja toimitettiin uutena Budapestiin jollekin rakennusurakoitsijalle, sieltä se meni metsärautatielle paikkakunnalle nimeltä Zdar nad Sazavou. Siellä se sai nimen "ILONKA". Strömforsin ruukille se tuli käytettynä. Kun ruukin rata lopetti toimintansa 1955, sitä käytettiin viereisessä puutarhassa lämmityskattilana ja sieltä se meni museoon 1970.
Lähde: http://www.werkbahn.de/eisenbahn/lokbau/​museum/pres_krauss.htm
kuva 21.07.2014 08:15 Pauli Ruonala  
  Osuusliike Elanto osti Backaksen kartanon 1916 lopussa. Tuolloin kartanon alue alue ulottui Vantaanjoen rannalta pohjoiseen Tuusulan rajalle asti noin kilometrin levyisenä ja seitsemän kilometriä pitkänä maakaistaleena. Vuonna 1917 ostettiin rautatietarpeita ja alettiin tehdä rautatietä kartanolta metsäalueen keskellä olevalle suolle. Jostain syystä työt keskeytettiin heti alkuunsa. Sitten tuli vuoden 1918 tapahtumat ja niiden jälkeen suuri työttömyyskausi, jolloin paikkakunnan työväestö vetosi Elantoon pyytäen ratatöiden jatkamista. Tästä muistellaan että ratatöissä oli paljon naistyövoimaa. Vuonna 1919 alettiin rakentaa kartassa näkyvää tiilitehdasta. Rata oli kokonaan valmis vuonna 1920. Radalla kuljetettiin soraa, tukkeja, turvetta tiilitehtaan polttoaineeksi, ja suomutaa, jota käytettiin maanparannusaineena kunnes se korvattiin apulannalla. Tiilitehtaan tuotteista rakennettiin kartanon suuret ulkorakennukset, henkilökunnan asuintaloja ja kansakoulu (nykyinen Veromäen koulu). Vetovoimana radalla ja tiilitehtaalla käytettiin hevosia. Veturia ei tunneta. Raideleveyttä ei mainita missään mutta se lienee ollut 600 mm mikä on tyypillinen tälläisille radoille.
Nykyistä Helsinki-Vantaan lentoasemaa alettiin rakentaa keväällä 1950. Lentokenttä tuli suurimmaksi osaksi Backaksen maille. Radalla oli liikennettä aina siihen asti kun kenttä valmistui kesällä 1952. Vuoden 1959 kartassa rataa ei enää näy, kartassa on lentokentän länsipuolelle merkitty "Elannon turvesuo". Tiilitehtaan savikuopat olivat näkyvissä Kehä III vieressä vielä pari vuotta sitten. Radan linjauksesta näkyy vielä noin 300 m Tikkurilantien ja lentokentän aidan välissä, ks
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkk​i?scale=8000&text=rata&srs=EPSG%3A3067&y​=6686990&x=386541&lang=fi
Vantaan karttasivulta http://kartta.vantaa.fi/ löytyy vuoden 1933 kartta jossa rata näkyy kokonaan.
kuva 08.07.2014 08:04 Pauli Ruonala  
  Kyllä se on peilikuva. Vasemmassa reunassa Kumpulantie 1:n katolla pitäisi olla teksti VIKING RENGAS joka on nyt peilikuvana. Oikeassa reunassa olevan liikennemerkin P on peilikuvana.
kuva 19.02.2014 08:12 Pauli Ruonala  
  Vuonna 1953 julkaistiin Oscar Nikulan kirjoittama 330-sivuinen W. Rosenlew & Co. historiikki vuosilta 1853-1953. Samalla julkaistiin aiheesta myös valokuvateos, jossa oli noin 100 sivua. Tästä kuvakirjasta lainattuja kuvia ja Martinin mainitsemaa karttapiirrosta käytettiin kuvituksena Porin rata-artikkelissa, Resiina-lehden numerossa 3/1995.
kuva 12.02.2014 08:05 Pauli Ruonala  
  Strömforsin veturi oli todella vuosien ajan läheisessä puutarhassa kasvihuoneen lämmityskattilana ja silloin siitä poistettiin valtaventtiili. Se siirrettiin nykyiselle paikalleen kahta kiskonpätkää pitkin työntäen, siirtämällä toinen pätkä aina toisen jatkeeksi. Ks. myös
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsinpyht​%C3%A4%C3%A4n_tehdasrata
kuva 12.12.2013 08:08 Pauli Ruonala  
  Siinä on kirjoitusvirhe, oikealla pitäisi olla 2701 ja 2730.
kuva 14.11.2013 07:38 Pauli Ruonala  
  Vaihdoin kuvauspäivämäärän oikeaksi. Radan viimeinen käyttövuosi oli 1976 ja sitä pidettiin kunnossa vielä 1982 eli sen jälkeen laitteita alettiin viemään pois. Nykyjään radasta on jäljellä vain alavirran puoleinen pää.
kuva 25.10.2013 16:26 Pauli Ruonala  
  Tapio Keränen kirjoitti Junat-lehteen useita artikkeleita postivaunuista: "Pitkään käytössä olleesta Po:sta tuskin enää pystyi erottamaan oranssinkeltaista muualta kuin kaiteiden ja ovien vierestä, missä kulutus piti paikat puhtaampina.". Postista kirjoitettiin Rautatiehallitukselle 18.12.1944 seuraavasti: "Koska postivaunujen keltainen väri on osoittautunut tarkoitukseen huonosti sopivaksi, on rakennettavat postivaunut [Po numerot 9804-9815] maalattava ulkopuolelta samalla värillä kuin matkustajavaunutkin." Lisäksi kylkeen tulee erillinen kyltti jossa on postitorvet. (Junat 1/1993) Kun teräspostivaunut (sarja Pot) tulivat 1967, niistä tehtiin matkustajavaunujen värisiä kun VR halusi että junan ulkoasu on yhteneväinen. Tämä oli siis aikaa jolloin veturit olivat puna-kerma-värisiä, sitten tuli ruskeita puuvaunuja, sinisiä teräsvaunuja ja välissä saattoi olla vielä vihreä Fo.
kuva 22.10.2013 15:49 Pauli Ruonala  
  Kysymykseen miksi tämä purettiin lyhyt vastaus: Se oli väärässä paikassa. Pitkä vastaus: Talon vasemmalta puolelta kulki yleinen tie Helilän kylästä (myöhemmin Karhulan keskusta) Sunilaan. Jo Karhulan teollisuuslaitosten perustaja William Ruth halusi siirtää tien pois siitä koska se esti teollisuusalueen laajentamisen pohjoiseen päin. Muihin suuntiin ei päässyt koska teollisuusalue oli rakennettu niemelle. Tie siirtyi muualle vuonna 1969 ja sen jälkeen kuvaajan selän taakse rakennettiin suuri lasivarasto. Kuvan oikeasta reunasta näkyy puita, jotka kasvavat tyhjällä tontilla, jossa oli 1880 valmistunut puutalo jota kutsuttiin Kanalaksi. Sitäkin pidettiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaana, mutta se hävisi ennen kuin Karhulassa alettiin katsella vanhojen talojen perään. Kun tästä lähtee pohjoiseen päin eli oikealle tulee vastaan puutalo v. 1924, Villa Kraemer, jossa on nyt joku yritys. Sitten tulee kapearaiteisen radan veturitalli, joka viimeeksi nähdessäni oli romuvarastona, ja pieni kerrostalo v. 1948 joka tunnettiin nimellä Shanghai. (Sen vieressä oli aikanaan suuri työväenkasarmi joka oli sitten Port Arthur.) Shanghai on nyt autiona ja armeija pitää siellä joskus kaupunkisotaharjoituksia. Kuvassa vasemmalla tehtaan aidan takana oli Karhulan lasitehtaan ulkovarasto ja tehdasrakennukset. Lasitehdas lopetti toimintansa 2009 ja jos asema olisi säilynyt paikallaan siihen asti sille olisi varmaan löytynyt muuta käyttöä. Mitä muuten tarkoittaa "kopsakka"?
kuva 30.07.2013 07:58 Pauli Ruonala  
  Sunilan tehdas on sulfaattisellutehdas. Vuonna 1965 Sunilan selluloosatehdas kulutti 1,5 milj. pinokuutiometriä ns. kuitupuuta, melkein yksinomaan mäntyä. 40% tuli tehtaalle junalla, 25% autolla, 20% uittamalla ja 15% oli autolla tuotua sahausjätettä. Uitto Kymijoessa välillä Kotka-Kuusankoski loppui 1964 mikä pienensi uiton osuutta. Prosessi alkoi tästä altaasta josta puut nostettiin kraanalla vasemmalla näkyvään tiilirakennukseen missä siitä tehtiin haketta. Puut varastoitiin nippuina suuriin pinoihin altaan äärelle kaapelikraanan avulla. Samanlainen järjestely on aikanaan ollut monella suomalaisella puunjalostustehtaalla mutta kaikki kaapelinosturit ovat jo tietääkseni Suomesta hävinneet. Järeät tukit viedään metsästä sahalle missä niistä tehdään lautoja, kuitupuuta tehdään tukeista jotka mitoiltaan ovat sellaisia että niistä ei saa kunnon lautoja.
kuva 23.07.2013 07:48 Pauli Ruonala  
  Art deco on jugend-tyylin seuraaja, koristeilla varustettua modernismia. Amerikkalaisten mielestä ensimmäinen Art deco-tyylinen rakennus on Helsingin rautatieasema.
kuva 22.07.2013 11:44 Pauli Ruonala  
  Funktionalismin voi määritellä niin että siinä karsitaan esineestä kaikki ylimääräiset krumeluurit, modernismin tunnuslauseen "ornamentti on rikos" mukaan, josta enemmän sivulla http://fi.wikipedia.org/wiki/Ornamentti
kuva 17.07.2013 08:06 Pauli Ruonala  
  Kysymykseen konehuoneen ikkunoista löysin kuvan V 80-sarjan vetureista Krauss-Maffein kokoonpanohallissa: http://www.abload.de/image.php?img=kraus​s-maffeiv80.xxxxowj3s.jpg joka kuva on osa suurempaa sivustoa http://www.drehscheibe-foren.de/foren/re​ad.php?17,6253728
Kuvasta näkyy että käynti konehuoneeseen oli kummankin ulko-oven vieressä olevista ovista. V 80-vetureita rakensivat sekä Krauss-Maffei että MaK. V 80-sarjassa oli vain yksi moottori ja lyhyemmässä päässä oli junanlämmityskattila.
kuva 12.07.2013 07:41 Pauli Ruonala  
  Sveitsissä Bernin kaupungissa alkoi liikennöidä paineilmalla toimiva raitiolinja v. 1890. Paineilmakäyttöiset vaunut valittiin koska niistä oli saatu Pariisissa hyviä kokemuksia. Vaunun pituus oli 6,6 m, teho 10 hv, suurin nopeus 12 km/t, 16 istuma- ja 12 seisomapaikkaa. Lattian alla oli 2-sylinterinen höyrykone. Vaunun suunnitteli ja patentoi ranskalainen insinööri Louis Mekarski ja ne rakensi berniläinen konepaja Roll. Vaunua ajettiin vain yhteen suuntaan, se käännettiin päätepysäkillä asianmukaisella kääntöpöydällä. Raitiolinja sähköistettiin 1901. Lisää voi lukea täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Mekarski_sy​stem
kuva 01.07.2013 07:49 Pauli Ruonala  
  Miksi siipi-opastimet ovat olleet noin korkeita verrattuna valo-opastimiin: Virallinen ohje siipiopastimen sijoittamisesta sanoo että siiven tulee näkyä veturiin silhuettina taivasta vasten. Siipiopastin oli 6...12 m maston päässä, joillakin paikoilla, kuten Kotkan asemalla, käytettiin jopa 14 m mastoa. Lähde: Resiina-lehden opastinartikkelisarja v. 2005.
kuva 24.06.2013 16:11 Pauli Ruonala  
  Kun menee Turun kaupungin karttasivulle http://opaskartta.turku.fi/ims/ ja valitsee kohdasta Aiemmat ilmakuvaukset kohdan "Turku ilmakuva 1998" niin vaunut näkyvät edelleen samassa kohdassa. Kansalaisen karttapaikalla on paikasta ilmakuva vuodelta 2012 ja siellä on siilo ja telinvaihtohalli edelleen pystyssä, vaunut ovat poissa.
kuva 18.06.2013 07:58 Pauli Ruonala  
  Kuvaa otettaessa liikenne oli jo loppunut mutta vain tilapäisesti. Kankaanpäässä sortui ratapenger tammikuussa 1982 ja liikenne Ruosniemi-Kankaanpää-välillä oli poikki 9 kuukautta. Heinäkuussa 1984 Kullaantien siltaan tuli kuvan http://vaunut.org/kuva/56527 mukainen vaurio. Silta on kuvan oikeassa reunassa olevan punaisen talon takana. Liikenne oli poikki 22.9.1984 asti ja loppui kokonaan Ruosniemi-Kankaanpää-välillä 1.6.1985.
Loppuvaiheessa radalla kulki kolmesti viikossa malmijunapari Otanmäki-Pieksämäki-Haapamäki-Pori-Mäntyluoto, lisäksi oli päivällä turvekuljetuksia Aitonevalta ja sotilas- ja sokerijuurikasjunia Niinisalosta. Malmijunapari kulki aina öisin, junassa 2xDv12 ja Ome-vaunuja, akselipainon johdosta junan suurin nopeus oli 35 km/t.
kuva 06.06.2013 07:43 Pauli Ruonala  
  Messukylän pysäkki avattiin 1904 ja sinne rakennettiin Platformskjul I-tyypin mukainen pysäkkirakennus, jota laajennettiin 1911 ja 1922. Kuvan asema valmistui 1955 jonka jälkeen vanha rakennus purettiin. Uudessa asemassa alakerrassa oli lämmin tavarasuoja, miehistöhuone, toimisto, kioski ja odotushuone. Yläkerrassa oli varasto, arkisto ja pannuhuone. Messukylän lp-rakennus oli ensimmäisiä joihin tuli uutena keskuslämmitys. Ympärille rakennettiin myös asuinrakennuksia vuonna 1941 ja 1944. Vuonna 1947 mainitaan, että lähtevä tavara koostui pääasiassa paikkakunnan tehdaslaitosten tuotteista, joita olivat paperiteollisuustuotteet, autonosat, tervapahvi, tiilet, laudat ja leipä. Aseman kautta kulki vuorokaudessa 25 henkilö- ja 25 tavarajunaa, ympäri vuorokauden. Lähde: Sari Isohella, Tampereen kaupungin alueella toimineiden rautatieliikennepaikkojen historia. Moniste, ei painovuotta (noin 1999). Messukylässä toimi useita tiilitehtaita, joilla oli oma kapea raideverkosto.
kuva 30.05.2013 16:09 Pauli Ruonala  
  Jos vielä sanoisi jotain kuvastakin, joka on julkaistu useammassakin kirjassa ja se löytyy myös Elkan arkistosta. Jossakin kirjassa se on ajoitettu 1920-luvulle ja Elkassa se on ajoitettu 1930-luvulle. Junassa näkyvä halkovaunu on varmaan menossa höyrykattilahuoneeseen, joka oli takavasemmalla keskusvaraston takana. Taustalla olevat rakennukset ovat vasemmalta: Keskusvarasto ja korjauspaja (valm. 1917), puurakenteinen varasto (purettu), puhelinkeskus, pääkonttori (1903) ja konepaja (purettu ja korvattu nykyisellä 1946). Pääkonttori valmistui 1903 ja sitä korotettiin 1920. Kuvassa korotus on jo valmis, joten kuva on otettu 1920 jälkeen. Oikeassa reunassa olevaa konepajaa alettiin jatkaa takaoikealle 1937, jolloin rata siirrettiin toiseen paikkaan. Eli kuva on otettu 1920-1937 välillä.
kuva 24.05.2013 07:54 Pauli Ruonala  
  Tässä tulee yksityiskohtia. Karhulan ensimmäinen asemarakennus paloi heinäkuussa 1916 salaman sytyttämässä tulipalossa. Samalle paikalle valmistui uusi, kuvan esittämä asema 1917. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Verner ja Ivar Thomé, joiden töitä voi löytää muiltakin Ahlströmin tehdaspaikkakunnilta. Taloa ei suunniteltu asemaksi vaan pohjakaavaltaan se oli virkailijakerho. Yläkerrassa oli sellaisia asemataloissa harvinaisia huoneita kuin kirjasto ja biljardisali. Alakerrassa oli aseman odotussali ja toimistotilat. Odotussalia käytettiin myös virkailijakerhon juhlasalina ja tanssisalina. Kun Karhulan rata muutettiin leveäraiteiseksi, rakennus siirtyi kokonaan virkailijakerhon käyttöön. Talo jäi autioksi 1980-luvun puolivälissä ja pitkän puretaan-säilytetään-keskustelun jälkeen se purettiin huhtikuussa 1996. Nykyjään paikalla on tyhjä tontti. Pitkä mies kuvan keskellä on asemapäällikkö Lindholm. Hirsirakennuksessa ei ole vielä lautaverhoilua josta päätellen kuva on otettu noin 1917-20. Tolppa radan reunalla kuuluu rautatien ylikäytäväpuomiin. Aseman vierestä kulki tie Sunilaan vuoteen 1969 asti.
kuva 21.05.2013 07:59 Pauli Ruonala  
  Vastaava opastin Sunilan puolelta saavuttaessa: http://vaunut.org/kuva/54110
kuva 20.05.2013 09:06 Pauli Ruonala  
  Kysymykseen 'mistä ne kaikki raideleveydet tulevatkaan' löysin yhden uuden vastauksen. Ruotsalainen rautatieyhtiö Köping-Uttersbergs Järnväg (KUJ) halusi rakentaa rautatien leveydelle 3,5 englantilaista jalkaa eli 1067 mm. Munktellsilta tilattiin höyryveturi raideleveydelle 3,59 ruotsalaista jalkaa, mutta tilauksessa ei sanottu selvästi että sen pitää olla nimenomaan *ruotsalaista* jalkaa joten verstas teki veturin raideleveydelle 3,59 englantilaista jalkaa eli 1093 mm. Kun veturi saapui paikalle todettiin että yksinkertaisinta oli muuttaa jo rakennetun radan raideleveys. Rautatie valmistui 1864. Samanlainen moka sattui Ruotsissa Österströmin metsäradalla (ei avattu yleiselle liikenteelle) vuonna 1874 ja siellä ongelma ratkaistiin tilaamalla valmistajatehtaalta (Nydqvist & Holm) uudet akselit.
kuva 14.05.2013 07:51 Pauli Ruonala  
  Samasta tarinasta on "virallisempi" versio teoksessa Silppua sahalta - tikkuja tehtaalta (kirj. Matti Kanto, osa 1, 1983) ja se kuuluu näin: Kun Sunilan sellutehtaan rakennustyöt alkoivat vuonna 1937 kuorimoa rakensi kotkalainen rakennusliike Oskar Huovinen & Pojat. Heillä oli työhön pääsyn ehtona, että sekatyömiehellä piti olla oma lapio ja kanki. Reissumies tuli kerran itse Huoviselta kysymään töitä. Huovinen sanoi: "Kyllähän töitä olisi, mutta ei taida miehellä olla lapiota eikä kankea.". "Ei ookkaan", vastasi reissumies, "mutta on kuuppavaunut ja 3 km ratakiskoa." Mies pääsi töihin.
kuva 06.05.2013 08:41 Pauli Ruonala  
  Linnavuoressa alkoi louhintatyö loppuvuodesta 1942. Vuoreen tuli ensin 300 m pitkä ja 8 m leveä tunneli johon vei rautatie. Siitä lähti 4 kohtisuoraa sivukäytävää joiden varrella oli työtilat ja koekäyttölaitos. Lattiapinta-alaa oli noin 7 hehtaaria. Tuotanto alkoi maaliskuussa 1944. Korjaamokapasiteetti oli 1000 moottoria vuodessa ja henkilökuntaa 750. Linnavuoreen muutti lentokonetehtaan Kokkolan moottorikorjaamo ja siltä vapautuneisiin tiloihin tuli puolustusvoimien autokorjaamo. Linnavuoren rakennukset valmistuivat 1948 ja teollinen toiminta siirrettiin ulkona oleviin rakennuksiin. Lentokonetehtaan vuonna 1955 painettu esite sanoo "Toiminta tapahtuu nykyisin kokonaan maanpäällisissä tehdasrakennuksissa.". Luola toimi varastona jossa oli mm. Valmetin arkistot, jotka kärsivät siellä kosteusvaurioita. Luolatilat peruskorjattiin 1970-luvulla lentokonemoottorikorjaamoksi, joka on koneinsinööriopiskelijoiden vakituinen exkursiokohde. Lähde mm. Jukka Raunio: Valtion lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944. Forssa 2007, 261 s.