Käsittääkseni sinisten vaunujen ovet sai alkuaikoina auki koska tahansa. Muutamat vakavat onnettomuudet toivat muutoksia.
Ei mitenkään alkuaikoina vaan vielä 00-luvullakin ovet sai auki milloin vain.
...
Asemalta lähtiessä oli myös tapana jättää ovet auki ja konnarit niitä sitten kierroksellaan sulkivat. Monesti nopeutta oli jo pitkään se 140 ja talviaikaan oli eteisessä oikein lumipyry.
Minä tulin Suomeen 1995 ja se oli aikamoinen kulttuurisokki, että täällä junat saattavat lähteä asemalta ovia auki ja sitten konduktööri sulkee ne, kun muutenkin kulkee junassa.
Saksassa en ole koskaan nähnyt, että juna kulkisi ovia auki. Nehän avautuvat ulospäin. Liukuovia ei vielä paljon ollut, suuri osa taitto-ovia ja vanhoissa vaunuissa vielä ihan tavalliset. En ole koskaan tiennyt, ovatko ne avattuna kuormaulottuman sisällä vai tulisiko jossain ahtaassa kohdassa törmäys kiinteään esteeseen.
Kun olin töissä rautatienasemalla, varoitettiin työtapaturmariskistä, jos matkustaja avaa saapuvan junan ovea liian aikaisin.
Automaattinen nopeudesta riippuva lukitus tuli varmaan 1970-luvun lopussa ja oli 1980-luvun puolivälissä jo varsin kattavaa. Se oli ihan vaatimus, että se vaikuttaa vain sisältäpäin. Ulkoa ovea sai aina auki. Kun askellautoja olivat yleisiä, riski nähtiin liian suurelta, että joku haluaa vielä nousta kyytiin, kun juna on jo liikkeellä ja jää roikkumaan ulkopuolelle. Viime viikolla Stuttgartissa matkustaja kuoli, kun yritti juuri tuon tyypin vaunulla
http://vaunut.org/kuva/159709. En tiedä, oliko ovi auki vai ei ja saako niitä nykyisinkin vielä auki, kun juna liikkuu.
Muistan tapauksen yöjunasta, jossa lievästi muistisairas mies oli lähtenyt käymään wc:ssä ja häntä ei kuulunut takaisin hyttiin. Läheiset löysivät vain aukioleva ulko-oven eli hän oli ilmeseisesti erehtynyt ovesta ja astunut pimeään tyhjyyteen kiitävästä junasta.
Tuo pitäisi olla jo paljon vanhempi tapaus. Minusta sinisissä makuuvaunuissa oli joku mekaaninen lisälukitus. Tai sitten jälkimmäinen ei ollut käytetty.
