Junat sodassa

[Martti Vuorio]

Hei!
Isäni oli Talvisodan aikana VR:n palveluksessa mm. Viipurin ratapihalla ja jatkosodassa Tuntsassa (Alakurtti) ja 4. Rautatieliikennekompaniassa konduktöörina Aunuksessa ja johti mm. juhannuksena 44 (23.6.1944) Mäkiästä evakoidut ja junahenkilökunnan Tuuloksesta metsiä myöten Pitkärantaan kun venäläiset pommittivat junan (isä räjäytti veturin ettei se jäisi venäläisille) ja Tuuloksenjoen sillan käyttökelvottomiksi. Lapin sodassa isä kuljetti saksasaisia vankeja Viipuriin
Junien ja niiden henkilökunnan osuudesta ja ”uroteoista” sotien aikana ei juurikaan ole kirjoitettu vaikka olivat todella kovilla mm. ainaisten  pommitusten vuoksi. Kysynkin nyt löytyykö tällaisia kirjoituksia ja arkistotietoa ja mistä??

[Ilkka Hovi]

Veturimies lehdessä oli sota-ajan muisteluita ilmeisesti 1970-luvun numeroissa. 

[Eljas Pölhö]

Arkistotietoja löytyy Sortavalan ja Äänislinnan varikoiden osalta Joensuun maakunta-arkistosta. Jotkut vanhat varmaan vielä muistavat Äänislinnan varikon sota-aikaisen varikonpäällikön T. Lehtosen, joka oli mukana Veturien Ystävät r.y:n hallituksessa (SRHS:n alkuperäinen nimi, jos nuoret eivät muista).

Viipurin varikon ja konepajan sekä luovutetun alueen asemien arkistot löytyvät Mikkelin maakunta-arkistosta. Siellä voi myös katsella kuva-arkistoja.

Mielenkiintoisinta luettavaa (minulle) ovat olleet kirjeiden toisteet ja saapuneet kirjeet. Sitten toinen on tietysti "Veturitilastot", vaikka niistä suurin osa on hävitetty. Silloin kun kirjeitä on paljon, niin henkilöasiat löytyvät mapista (tunnus)+H ja muut asiat mapista (tunnus)+Y. Sotavuosilta löytyy tietysti paljon tietoa pommitusvaurioista ja sotilasjunien aikatauluja, käytettyjen vetureiden numeroita, junien painoja ja todellisia kulkuaikatietoja ym.

Henkilöasioissa on koulutusta, palkkausta, siirtoja, lomia, sairauksia, juopumuksia ja sen kaltaista. Yleiset asiat on jaettu moneen alaryhmään, ja niistä löytyy esimerkiksi vetureiden ja vaunujen korjauksia, vetureiden ja vaunujen siirtoja varikoilta toisille, kuukausittaisia yhteenvetoja sijoituksista alavarikoittain, ajokilometreistä, varakattiloista, junien myöhästymisistä sekä seisakkeiden ja linjavaihteiden perustamisia ja kaikenlaista muutakin mitä pääkonttori voi lähettää varikoille tiedoksi ja mitä varikko vastaa tehtyihin kyselyihin. Sitä "s--tanan tunarien" keksimää ideaa, että kirjelmä säilytetään, mutta liitteet hävitetään, minä en kyllä ikinä tule antamaan anteeksi. Tosi ärsyttävää, kun kirjelmässä lukee vain: Taulukko/kuva/piirros/PM/tarkastuskertomus on liitteessä.

Aikaa kannattaa varata paljon, päivässä ei montaa mappia saa katsotuksi kunnolla (tai ainakaan digikuvatuksi). Pienemmillä varikoilla (etenkin, jos osa on hävinnyt) on vain muutama mappi, esim Iisalmi Kirjetoisteet Da:1 ja Da2 sekä saapuneet Ea:1 (= 3 kansiota). Isommilla keskusvarikoilla voi olla 2-4 mappia/vuosi.

[Topi Lajunen]

"Yhteisellä matkalla - VR 150 vuotta" -kirjasta löytyy muutamankymmenen sivun verran tarinaa sota-ajoilta.

[Esko Ampio]

Vähän OT, juttua saisi jossain olla myös sota-aikaisista VR:n linjatyökunnista, linjamiehistä. Pitivät VR:n viestiyhteyksiä kunnossa, sotatoimialueillakin. (Isänikin vielä 80-luvulla näki "mukavia" unia. Oli huudellut mm.: "pojat, mennään tästä läpi..")

[Ilkka Hovi]

Unhoittui kokonaan, onhan Resiina lehdessä ollut myös muisteluita sota-ajalta.

[Kari Haapakangas]

Lueskelin vanhan kotiseudun pataljoonan historiikkia jatkosodan ajalta. Kirjassa on katkelma keskitysmarssin ajalta kesäkuussa 1941, jolloin pataljoona siirtyi junakuljetuksella Oulusta Hyrynsalmelle.

Kuormaus junaan tapahtui klo 23.00-00.30 välillä ja se onnistui hyvin ilman kommelluksia. 3. sissiK ei kuitenkaan mahtunut ensimmäiseen junaan, vaan jäi seuraavaan 4 tuntia myöhemmin lähtevään.

Kuljetusjuna lähti 25.6. klo 2.54 kohti itää. Kontiomäellä pysähdyttiin klo 10.15-11.30 väliseksi ajaksi, jolloin oli ruokailu. Hyrynsalmelle saavuttiin klo 16.30, jossa leiriydyttiin noin 2 km:n päähän asemalta olevaan metsään.

Kontiomäen ja Hyrynsalmen välillä pysähtyi juna eräässä pitkässä ylämäessä märistä haloista johtuvan höyrynpuutteen vuoksi. Junan täytyi perääntyä tasaisemmalle rataosuudelle ja nostaa siellä veturissa höyryä puolisen tuntia, minkä jälkeen yritettiin uudelleen päästä mäen päälle. Vaivalloistahan se matkanteko vielä silloinkin oli, mutta perille kuitenkin päästiin.

Sota-aika ja ei aivan niin priimaa polttoainetta, mutta perille kuitenkin päästiin. Eikä matka-aikakaan ollut kuin vaivaiset 13½ tuntia. 

[Matti Parkkonen]

Sota-ajan kokemuksista kertoo myös Keijo Toivola. Kirjassaan "Virkamiehen sattumukset" on kuvaus junamatkasta:

Viattomien lasten päivän iltana odottelin pakkauksineni Äänislinnasta tulevaa lomalaisjunaa monta tuntia. Kun se lopulta tuli, seurasi hankaluuksia sisäänpääsyssä: Lomalle meneviä miehiä torkkui kaikilla penkeillä, penkkien välissä, käytävillä ja ylhäällä tavaraverkoissa. Kun juna sitten oli vaivalloisesti kitissyt eteenpäin tunnin verran, se seisahti kuin seinään kesken vauhdin. Pahiten kolhiintui se, joka putosi hyllyltä toisten päälle. Vähitellen kompuroi konduktööri antamaan väliaikatietoja:-Siltä tuli suolet ulos. Vetotanko oli katkennut ja sen myötä jarru- ja höyryletkut. Meni pari tuntia, ennenkuin letkut oli vaihdettu ja vetokoukku korvattu jonkinlaisella ketjuvirityksellä. Viivästyksestä aiheutui, että veturista alkoivat puut loppua. Jossakin Loimolan tienoilla joutui joukko miehiä metsätöihin. Talvisodan aikaiselta taistelupaikalta koottiin kuivannäköisiä puita haloiksi veturiin; työkaluina olivat kirveet ja tikkisahat, jotka kuuluivat jokaisen matkustajavaunun varusteisiin. Vuorokauden perästä pääsin kotiin pyykkeineni ja rikkinäisine sukkineni.

[Vesa Kauhajärvi]

http://www.hs.fi/ulkomaat/El%C3%A4m%C3%A4+ja+kuolema+raiteilla/a1399694083799

[Vesa Höijer]

Haapamäkeä pommitettiin talvisodassa. Siitä on tehty kirjakin:

Haapamäen pommitukset talvisodassa 1939-40 : kylä, asema, pommitukset / [toimittaja: Pentti Saarinen ; kuvat: Matti Heinonen ... et al.].