Onnettomuus, jossa pikkupoika kuoli virtsattuaan ajolankaan - totta vai tarua?

[Vesa Linja-aho]

Hei,
 
Kirjoitin Tekniikka&Talouteen jutun vanhasta sähköturvallisuusmateriaalista, jossa mm. varoitetaan virtsaamasta sillalta ajolankaan:

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ala+virtsaa+ajojohtimeen+ndash+sahkoturvallisuusvalistusta+1930luvulta/a1005113
 
No, tuo herätti heti keskustelua: parikin suurjännitetekniikan asiantuntijaa väitti, että suihku pisaroituu niin paljon että ei siitä tule läpi edes ajolangan 25 kilovolttia. Yksi maallikko taas vetosi Myytinmurtajien pätkään, jossa kokeiltiin muutaman sadan voltin sähköraiteeseen virtsaamista (mikä ei ole vertailukelpoinen, tuo suihkunukke jolla testasivat mallinsi lähinnä eturauhasvaivaista 115-vuotiasta ja jännitekin oli huomattavasti pienempi):
https://www.youtube.com/watch?v=pDY-0ijiOEQ
 
Edesmennyt äitini kertoi varoitusmielessä 1990-luvulla, että Suomessa on tapahtunut onnettomuus jossa kaksi pikkupoikaa kilpaili siitä, kumpi onnistuu pissaamaan sillalta ajolankaan ja voittaja kuoli. Myös yksi tuttavani muisti onnettomuuden, muttei muista missä ja edes millä vuosikymmenellä se on tapahtunut. Hän kertoi myös, että tämän onnettomuuden jälkeen ylikulkusilloille asennettiin turvapleksejä.
 
Nyt haluankin selvittää, onko kyse urbaanista legendasta vai oikeasti tapahtuneesta onnettomuudesta. Tällaisen onnettomuuden löytyminen myös ratkaisee keskustelun siitä, onko tuo oikeasti mahdollinen onnettomuus vai ei.
 
Esimerkiksi Helsingin Sanomien digitaalinen arkisto ylettyy vain vuoteen 1990 ja Tukesin sähkökuolema-arkisto vuoteen 1980, ja sieltä tätä ei löydy. Onnettomuus on siis tapahtunut ennen vuotta 1980, jos se on tapahtunut.
 
Selvitin asiaa VR:ltä ja Liikenteen turvallisuusvirastolta. Sieltä yksi pitkän linjan asiantuntija vastasi seuraavasti:

Hei, vaikka alan historiaa olen sangen laajasti tutkinut ja kyselin nyt samalla myös sähköpuolen ammattilaisilta, en muista koskaan kuulleeni tällaisesta tapauksesta.

Ylikulkusilloilla oli sähköistetyillä radoilla alusta alkaen vinot suojalipat. Ne korvattiin 1980-luvulta alkaen vähitellen pystysuorilla plekseillä, koska vinoille lipoille kertyi teiltä likaa ja aurauslumiakin.

Epäilen, että tämä virtsausjuttu on vain legendaa. Suojaukset on siis tehty alusta alkaen joka tapauksessa muutenkin, siis vain nykyisestä poikkeavalla tavalla.

Nyt kysynkin teiltä, arvon foorumilaiset, onko kenelläkään faktatietoa moisesta onnettomuudesta? Jos ei, kirjaan sen urbaaniksi legendaksi ja palaan asiaan kolumnissa tai vähintään blogauksessa (tapahtumattomasta asiasta ei varsinaista uutista voi kirjoittaa). 
 
Ystävällisin terveisin
 
Vesa Linja-aho
freelance-toimittaja, sähkötekniikan lehtori

[Vesa Linja-aho]

Viestin on lukenut kolmatta sataa ihmistä, eikä kukaan ole kommentoinut. Kirjaamme tämän urbaaniksi legendaksi.

[Kimmo T. Lumirae]

On tietysti muistettava, että tässä joukossa ei ole mainittavaa määrää iäkkäitä/hyvin kokeneita ammattilaisia, jotka ehkä saattaisivat muistaa tapauksen.

[Vesa Linja-aho]

Joo. Luulen kyllä että liikenneviraston Nummelin ja hänen iäkkäät kollegansa muistaisivat jos tuollainen olisi tapahtunut. Sen verran raflaavan kuuloinen tapaus, että sitä taatusti kerrottaisiin piireissä myös nuoremmille kollegoille.

Myöskään Seskon SK78-toimikunnassa, jossa on useampikin yli kuusikymppinen tyyppi, ei muista kuulleensakaan.

[Petri Sallinen]

Joo. Luulen kyllä että liikenneviraston Nummelin ja hänen iäkkäät kollegansa muistaisivat jos tuollainen olisi tapahtunut. Sen verran raflaavan kuuloinen tapaus, että sitä taatusti kerrottaisiin piireissä myös nuoremmille kollegoille. Myöskään Seskon SK78-toimikunnassa, jossa on useampikin yli kuusikymppinen tyyppi, ei muista kuulleensakaan.

Suomessa sähkötapaturmien tilastoinnilla on pitkät perinteet. Jokainen vähintään kuolemaan johtanut sähkötapaturma on tilastoitu. TUKESin sivuilta löytyy muistaakseni sodan jälkeiset tapaturmat tilastoituna. Sähköturvallisuustoiminta alkoi Suomessa muistaakseni 1920-luvun lopulla. En ole varma, onko sähkötapaturmia tilastoitu jo tuolta ajalta.

[Vesa Linja-aho]

Voisin vielä kysyä Tukesilta onko heillä kohtuullisella vaivalla löydettävissä lyhyet tapauskuvaukset myös vuotta 1980. Tämä kaavio kertoo, että ainakin lukumäärät ovat tallella:

http://www.tukes.fi/fi/Rekisterit/sahko-ja-hissit-rekisterit/sahkotapaturmat/kuva-sahkotapaturmat/

Todennäköisesti tapauskuvauksetkin.

[Petri Sallinen]

Voisin vielä kysyä Tukesilta onko heillä kohtuullisella vaivalla löydettävissä lyhyet tapauskuvaukset myös vuotta 1980. Tämä kaavio kertoo, että ainakin lukumäärät ovat tallella:

http://www.tukes.fi/fi/Rekisterit/sahko-ja-hissit-rekisterit/sahkotapaturmat/kuva-sahkotapaturmat/

Todennäköisesti tapauskuvauksetkin.

Joskus takavuosina tapaturmista peräti tiedotettiin vuosittain, jollon tiedotteissa oli myös lyhyet kuvaukset sattuneista tapaturmista. Näistä sitten väännettiin lyhyet jutut toimituksessa.

[Vesa Linja-aho]

Joo, nykyäänkin noista tulee lehdistötiedotteet, ensin kun tapaturma on sattunut, toisen kerran kun tutkinta valmistuu ja sitten vielä keväällä tulee koostetiedote edellisvuoden onnettomuuksista (poislukien itsemurhat, joita ei rummuteta koska itsemurhien rummuttaminen lisää itsemurhia – tämän takia esim. se Munkkiniemen 110 kV linjaan kiipeäminen ei ole Tukesin sivuilla).

[Kimmo T. Lumirae]

Näin juuri, eli en usko vaunut.orgin olevan juuri tässä asiassa kovin hyvä tietolähde. Veikkaan keskimääräisen vorgilaisen olevan nuori tai hyvää vauhtia keski-ikäistyvä rautatiealan ei-ammattilainen ja rautateiden tapahtumat ja legendat, jotka ovat sattuneet ehkä 30 vuotta sitten, eivät elä ja voi hyvin tällaisessa kasvupohjassa.

Jos haluaisi asiaa alkaa tonkia, täytyisi tietää paikka ja sitten kaivaa joku siellä päin silloin rautatielaitoksessa työskennellyt tai jopa radan varressa asunut henkilö esiin saadakseen vahvistusta tiedolle, tai sille, että kyseessä on pelkkä tarina.

[Vesa Linja-aho]

Aa, tämä oli yllätys, jotenkin ajattelin että täällä on kaikenikäisiä rautatieharrastajia (ei ehkä 90-vuotiaita mutta 60-70-vuotiaita, jotka ovat töissä tottuneet tietokoneilemaan).

[Petri Nummijoki]

Sähköisku voi olla urbaani legenda mutta ajojohtoon kuseminen sopii oivallisesti ihmislajin käyttäytymismalliin, joten sitä ei ole syytä epäillä hetkeäkään. Todennäköisinä tekijöinä kuitenkin humalassa olevat miehet eivätkä pikkupojat.

[Jukka Viitala]

Pikkupojat ovat kylläkin kuseskelleet sähköpaimeniin kautta historian (auts)

[Topi Lajunen]

Pikkupojat ovat kylläkin kuseskelleet sähköpaimeniin kautta historian (auts)

Monille saattaa tulla yllätyksenä, että sähköpaimenessa voi olla jopa 10 kV jännite. Se tosin esiintyy hyvin lyhyinä pulsseina, ja virrat ovat pieniä.

Jännite on kuitenkin se, joka määrittelee miten kauaksi sähkö "hyppää" eristävän aineen läpi. Tästä syystä läheltä lähetetty nestesuihku voi hyvinkin räpsäyttää, vaikka se ehtisi hieman pisaroitumaankin.

[Jouni Halinen]

Juu se on ampeerit jotka tappaa ei voltit. Nykyjään pitää  laittaa vikavirtasuojat uudiskohteisiin, ja kyllä ne on fiksua laittaa vanhoihin asennuksiin, pakollisia ne olivat vielä vähän aikaan sitten kosteidentilojen ja ulkopistorasioissa, nyt ne alkavat olemaan pakollisia koko (uudis)rakennuksessa. Fiksua on kyllä jättää jääkaappi/pakastin ilman vikavirtasuojaa, se voi ”rapsaista” kylmälaitteet virrattomaksi ilman mitään vikaa.

Normi vikavirtasuojan katkaisuvirta on 30 mA, se on virtamäärä joka ei ole ihmiselle vielä vaaraksi, vikavirtasuoja mittaa ns. menevää ja paluuvirtaa, jotka pitää olla yhtäsuuret. Kun ihminen menee esim. kosteassa tilassa paljain jaloin maan (lattia) ja vaihejohtimen ”väliin”, niin paluuvirtaa ei ole enää saman verran (osa katoaa ihmisen läpi lattiaan ”maahan”), tästä syntyy ”vikavirta” joka katkaisee virtapiirin salamannopeasti, tällaisesta virtapiiristä ei voi siis käytännössä saada kuolettavaa sähköiskua.

Kun tein 70 luvulla sähkötöitä, niin vanhemmat asentajat kokeilivat sormella oliko jossain jännitettä vai ei, eivät suostuneet käyttämään ns. vaihekynää/sähkökynää. Katsoin Tukesin rekisteristä kuolemaan johtaneita sähköturmia, sieltä pisti silmään, että siellä oli surullisen paljon tapauksia, joissa ”nuorimies” oli kiivennyt veturin/vaunun katolle, ja 25 kv oli sitten  hoitanut ”homman”. 
 

[Tuukka Ryyppö]

Ja se, mitä usein ei tiedetä ja jota aina välillä vorkissa toistetaan: Koko kääntöorsi on jännitteellinen, kun ne eristimethän ovat vasta siellä kääntöorren ja tolpan välissä. Kääntöorresta kiinni ottaminen on siis sama kuin ottaisi ajolangasta kiinni.
Kaikenlaisia tällaisia asioita, joita tavan talliainen ei osaa huomioida. Ja niistä tuo kääntöorsien jännitteellisyys on ehkä isoin yksittäinen vaara. Ei kannata kokeilla junan katolla hengailua sähkön alla...

[Topi Lajunen]

Ja se, mikä meikäläiselle tuli jokin aika sitten täytenä yllätyksenä: ilmeisesti on olemassa mainittava määrä ihmisiä, jotka luulevat, että ajolanka on jännitteinen vain silloin, kun kyseisellä raiteella liikkuu juna.

[Vesa Linja-aho]

Niin juu, meinasi unohtua - tässä valmis juttu:

http://jarkilehti.fi/2014/09/sahkotapaturma-jota-ei-tapahtunut/

[Esko Ampio]

Virta, vaikkapa tuo 30mA on hengenvaarallinen, riippuu vaikutusajasta. Tuo aika on vvs::llä rajoitettu riittävän lyhyeksi. Jo 5mA riittää tappamaan, kestää vaan vähän kauemmin. 30mA siksi, että herkempiä laitteita on hyvin hankala saada luotettavasti toimimaan. Jos ajolankaan kuseskelu on haitallista, niin sitten pikkupojalla on siihen paremmat mahdollisuudet, kuin esim. 60 täyttäneillä. On pojalla eturauhanen vielä kunnossa ja siten ehyempi suihku.
Kipinän hyppääminen sähköradan 25kV:lla samaa luokkaa, kuin auton sytkäsysteemissä vapaassa tulpanjohtopäässä aikaan saatava kipinäväli. Vaan sähköradan systeemissä virrat eri luokkaa. Auton systeemi ei tapa. Virtakiskoon laskeminen, Meillä metrossa on virtakiskot, katettuina. Niihin on vaikea osua.
Näissä sähköratatärskyissä ei aina ole ongelmana välitön hengenmeno. Vaan valokaaren aiheuttaman kudosvaurion, jos se on sisäinen, sen "korjaantuminen". Syntyvä "kuona" tukkii munuaiset, se on siinä.

[Kimmo T. Lumirae]

Hauska "tutkimus", Vesa, ja kiitos kun jaoit lopullisen artikkelinkin kanssamme