Resiina-keskustelu

Kokoan tähän alkuun keskustelun myötä täsmentyneet tiedot Hanko-Hyvinkää-rautatien ensimmäisten vetureiden 1-9  värityksestä.

- Veturien oletettu ulkonäkö perustuu rautatiemuseon peinoismalliin. Sen lisäksi tiedetään:
- Väri: Baldwinin väri 'Wine' (= Burgundy).
- Finish: 'neat' (plain / neat / good / best).
- Painting styleä tai Finish bookin sivua tms. ei ole määritetty.
- Maalaustyyli (kuviot ym.) lienee valmistamisajankohtana vallinnut tehdastyyli. Ei ole vielä tiedossa onko 'neat'-arvolla vaikutusta maalaustyyliin.
- Kattila vuorattu kiiltävällä rautalevyllä (Russia iron) messinkisin pannoin.
 

Suomen Kuvalehdessä nro 23/1926 on juttu Rautatiemuseosta, ja siinä kerrotaan:

"Jos »Ilmarinen» oli komea, on Hangon yksityisradan ensimäinen veturi vieläkin komeampi. Punaiseksi maalattu ja kaikenlaisilla koristeilla varustettu, jättiläislyhty edessä Englannin ja Ranskan lipujen sivustamana se arvokkaasti liukui hiljalleen eteenpäin, herättäen arvon hankolaisten sydämissä iloisia aavistuksia tulevasta jättiläismäisestä kehityksestä silloiselle kyläpahaiselle."

En tiedä, perustuuko lehden käsitys Rautatiemuseon materiaaliin vai muihin lähteisiin. Rautatien avajaisten aikaisista sanomalehdistä en ole löytänyt mainintaa veturin väristä. Vai onko kyse suorastaan väärinkäsityksestä, ja jonkin muun maan veturista? Miksi Englannin ja Ranskan liput?

Onpas tyypillistä tuon ajan kerrontaa, mitä löytyy mm.sota, Mannerheim ja Paasikivi kerronnasta.

Olisivatkohan laivojen lippuja Hangon satamassa, joita veturi sivustaa hiljaisella nopeudella?
Huomio aikamuodot. Ensin imperfekti (Ilmarinen oli) ja sen jälkeen preesens. Vaikuttaisi siltä, että kertoja (tai ainakin kerronnan käsikirjoittaja) näkee itse veturin värin.
 

Mahtaako löytyä luotettavia aikalaiskuvauksia. Tuskin ainakaan ruotsinkielisistä lehdistämme, koska Jan-Erik Wiik (Kampen om Spåret) lienee käynyt ne lävitse huolella.
Radan 25-vuotispäivän merkeissä Hangö julkaisi 6.10.1898 laajahkon kirjoituksen ja ilmoitti käyttämänsä lähteet: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/506024?page=1

Tuon sivustamisen tulkitsin avajaisjuhlaan liittyväksi liputukseksi. Jopa niin, että liput olisivat veturin sivustoilla, ts. kiinni veturissa, lyhdyn kahta puolta. Tämä sitten herätti epäilyksen siitä, että kuvaus liittyisi kenties museossa olleeseen värikuvaan, joka olisi virheellisesti(?) tunnistettu Hanko-Hyvinkää-rautatien avajaiskuvaksi, vaikka olisikin jostakin aivan muualta punaisine vetureineen ja outoine vieraine lippuineen.

Aikamuotoerokin viittaa kuvan katseluun: kirjoittaja katselee kuvaa, jossa *on* punainen veturi.    

Jutussa on siis vuosi 1926. Koska lehden juttu kertoo Rautatiemuseosta, niin Suomen Kuvalehden toimittaja mitä ilmeisimmin palloilee pällistemässä A4:stä ja Ilmarisesta valmistettuja 1:10-pienoismalleja ja tekee niistä vertailuja. A4:n pienoismalli on valmistunut vuoden 1917 paikkeilla. Se on tunnetusti väriltään viininpunainen tai punertavan ruskea eli "maroon" — sopivassa valossa sen ehkä voisi tulkita jopa punaiseksi. Lisäksi malliin on maalattu kaikki komeat koristeraidat — mallihan on yhä olemassa. Siitä tosin ei ole tarkkaa tietoa, mihin pienoismallin väritys perustuu. Esikuvavetureiden romuttamisesta ei kuitenkaan ole vielä kulunut niin paljon aikaa, etteikö joku ehkä vielä olisi muistanut veturin väritystä.

A4-veturin etulyhdyn tellingin nurkissa on amerikkalaiseen tyylin paikat juhlalipuille. Olisiko joku museossa jostain syystä lykännyt pienoismallin lipputelineisiin Ranskan ja Englannin liput — ilman suurempaa syytä.

A4:n väriä en osaa kommentoida, mutta Petrin viestiä sen verran täsmennän, että amerikkalaisissa vetureissa oli savukaapin nurkissa paikat lipuille. Nämä eivät tosin olleet juhlalipuille, vaan niissä liehuvilla lipuilla ilmoitettiin junan tyyppi. Vihreä lippu oli aikataulunmukainen juna, josta ei ollut useampia osia kulussa (tai useampiosaisen junan viimeinen osio). Valkoisella lipulla ilmoitettiin, että kyseessä on aikataulunmukainen juna ja kyseistä osiota seuraa muita saman junan osioita. Punaisella lipulla ilmoitettiin kyseessä olevan ylimääräinen juna. Amerikkalainen erikoisuus oli, että sama aikataulunmukainen juna voitiin ajaa useammalla osiolla, "junalla" ja näiden ajallinen väli saattoi olla pitkäkin, jopa useampia tunteja.

Pienoismalliahan SKL:n kirjoittaja on tietenkin katselut. En muistanut/tiennyt tuota mallia.
Veturissa oli todellakin lipputällingit ison lyhdyn kahta puolta puolta; etuviistoon ulospäin kallellaan. Se näkyy valokuvista.
Museon pienoismallin mukaan punaruskeaksi lie väritetty mm. Jan-Eric Nyströmin piharadan veturi, joka antanee hyvän kuvan veturin ulkonäöstä:
http://sparetimelabs.com/animato/animato/3003/index3003.html
http://sparetimelabs.com/animato/animato/3003/3003bj.html

 

Voi harmi kun nopeasti kirjoittaa tulee helposti virheitä ja asiajärjestys sekoaa. Siis: Vihreä lippu - useita samalla aikataulunumerolla kulkevia junia tulossa perässä. (eli ainakin kaksi junaa tulossa - tiedän että ainakin 7 osaa (section) ollut kulussa). Valkoinen lippu oli ylimääräinen juna joka ei ollut aikataulussa (väisti aikataulunmukaisia junia). Punainen lippu ja sen käyttö minulle tuntematon. Sininen lippu kiinnitettiin seisovaan kalustoon jota ei saanut liikuttaa. Ehdoton kielto.

Mitä värikuvia Baldwinin 1870-luvun vetureista olen nähnyt, niiden mukaan A4 pienoismalli on oikean värinen. Mallin tekijä oli töissä Kuopion konepajalla viilarina ja uskon hänen nähneen alkuperäisen veturin. 1890-luvulla Baldwin muutti väritystä joksi tuli olive green. 

Ilmeisesti veturit maalattiin Baldwinin vakioschemalla (nro 15).

Netistä löytyy Baldwinin väreistä mm. seuraavaa tietoa:
- If memory serves, Baldwin used a Wine(burgundy) scheme until around the mid-1870's...
- Sometime around the mid-1870's they switched to Lake (a reddish brown, like Accucraft's NCNG live steam 4-4-0)...
- Around 1880 began a short transition period while they switched from Lake to Olive (a dark green,almost black in some light, like Accucraft's SPC #3 live steam 4-4-0)...
- Around the turn of the last century, railroads started painting everything on the loco black. Even prior to that, the color schemes mentioned were "catalog standards" and customers could order custom paint jobs with different colors. Lettering styles also varied.

Baldwinin tilauskirjan mukaan Hanko-Hyvinkään Baldwin-vetureiden väri (style/schema) oli 15 (EDIT: Nro 15 ei liity väriin). Sille en ole löytänyt kuvausta.

Se mitä Hannu toteaa opastelippujen käytöstä, pitää varmasti paikkansa. Ilmeisesti liput asetettiin näihin telineisiin, jotka näkyvät päävalon telineen nurkissa.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/923/Bmfas7.jpg)

Veturit siirtyivät SVR:lle vuonna 1875. Suomen veturit, osa 2 toteaa, että "vetureiden erikoinen maalaus säilyi koko vetureiden käyttöiän ajan". Onko tälle oletukselle olemassa jotain dokumentteja?

Alkuperäiselle maalaukselle oli tyypillistä erittäin runsaat koristeraidoitukset, jotka myös näkyvät melkoisen hyvin kuvissa. Koristeraidoituksia näkyy vetureissa myös SVR:n aikana, mutta ei kaikissa kuvissa. Ainakin Hangon radan tunnukset maalattiin tenderistä ylitse, mutta osasta vetureista näyttää kadonneen myös runsaat koristeraidoitukset, jos käy huolella valokuvia lävitse.

Veturit katosivat liikenteestä 1910-luvun puolivälin paikkeissa. Veturit siis ehtivät olla SVR:n käytössä lähes 40 vuotta. Tuntuu siis peräti oudolta, että tänä aikana vetureille ei olisi tehty täydellistä uudelleen maalausta. Sekin tuntuisi oudolta, että olisi yhä käytetty yksityisradan aikaista maalauskaaviota monimutkaisine koristeraidoituksiineen, vaikka samalla pyrittiin standardisoimaan väritystä. Vuonna 1884 SVR otti käyttöön ensimmäisen maalausstandardin, jonka mukaan hytti, kehys ja pyörät maalattiin tummanruskealla. Mikäli A4-vetureille tehtiin täydellinen remontti, niin miksi SVR:n omaa kaaviota ei olisi käytetty.

Osaltani tämä on pelkkää ääneen ajattelua. Mitään dokumenttia tämän ajattelun tueksi ei ole, mutta osa vetureista olemassa olevista valokuvista ei tue ajatusta, että koristeellista maalauskaaviota olisi jatkettu loppuun asti.

Voinee pitää selvänä, että A4:t kunnossapidettiin ja korjattiin ainoastaan Hangon konepajassa.
A4-sarja poikkesi mm. varusteiltaan muista vetureista, joten tietämys kannatti keskittää Hankoon. Hangon konepajassa olivat varmasti varaosatkin.
Koko sarja oli kaiketi Hangon varikon alaisuudessa.

Luultavasti haluttiin kunnioittaa Hangon radan perinteitä maalausta myöten. Se on eräs alalajike käsitteestä kotiseuturakkaus.

Venäläiset räjäyttivät Hangon konepajan elokuun 1914 vaiheilla. Aivan loppuvuosina A4-vetureita vapautui mm. ratarakennuksille ja tunnetusti yksi Pietarin varikolle lämmitysveturiksi.
Ilmeisesti korjauksia ja maalauksia ei enää pohdittu.

Tämä maalauskaavion nimi on "wine". Menisi hyvin yksiin museon pienoismallin kanssa.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/921/l5wYXW.jpg)


Tuolta löytyy Baldwinin erilaisia maalauskaavioita.

http://www.pacificng.com/template.php?page=/ref/locobuilders/blw/style/stylediag/index.htm

'Baldwin Locomotive Works engine specifications, 1869-1938' -kirjasta löytyy vetureiden värimääritys.
Näyttäisi olevan Wine color. Mutta mitä lukee ylemmällä rivilllä, ei selviä ainakaan minulle.

Tenderin kyljen Ö-kirjain näyttää olleen Baldwinille haastava. Minkä saattoi ehkä aavistaa jo tuosta edellisestä kuvasta. Sen  perusteella voisi olettaa tenderiin keskelle veturin numeron, mutta sitä ei tämän kuvan mukaan näy toteutetun.
Tässä kuvassa näkyvät myös päälyhdyn viereiset lipunkannakkeet.

Voisiko kyseinen sana olla "neat"? Sen jälkeen on jotain, joka olisi ikään kuin yliviivattu: "as" 28? 114 115. Sarjan muiden vetureiden osalta maalausta koskevat merkinnät ovat erilaiset, mutta ilmeisesti merkintä tarkoittaa maalauksen osalta "kuten 131-134 veturit". Sanoisin, että tenderiin maalatun ympyrän sisälle on alkujaan ollut tarkoitus maalata numero. Se lienee selvemmin tulkittavissa jällkimmäisestä dokumentista. "Wine color" -ilmaisun perässä oleva 15 ei sen sijaan mielestäni viittaa maalauskaavion/tyylin numeroon, vaan on korjausmerkintä seuraavan rivin merkintään, josta osoituksena nuoli.


(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/924/haiiHy.jpg)


(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/921/TPtvaU.jpg)

Tenderiin maalattu numero ja veturiin maalattu nimi näkyvät 'Höyryveturit valltionrautateillä'-kirjan sivulla 62 olevassa M. Baird & Co:n jukaisemassa piirroskuvassa. Molemmat merkinnät jäivät pois veturien jouduttua SVR:lle.

'Baldwin Locomotive Works engine specifications, 1869-1938' -kirjasta käy ilmi, että kaikki veturit eivät ehkä olisi olleet aivan samaa sarjaa:
Numerot 1-4: Class 24½C Not 131-134
Numerot  5-9: Class 8/24 C Not 9-13.
Tosin tuo 8/24 C on merkitty myös vetureiden 1-4 piirustuksen kohdalle.  

Hakemistosivullakin vetureille on merkitty eri luokat. Ks. kuva.


Luokkamerkinnät ovat hiukan vaikeaselkoiset:
Kirjain C tarkoittaa neljää vetopyörää
Kirjaimen edessä olevat numerot merkitsevät veturin muuta rakennetta.
Jonkinlainen kuvaus on esim. kirjassa ILLUSTRATED CATALOGUE OF LOCOMOTIVES. M. BAIRD & Co., kohdissa EXPLANATION OF TERMS ja GENERAL CLASSIFICATION.
https://www.gutenberg.org/files/39329/39329-h/39329-h.htm

Näin näkyy olevan. Viittaus on Voronezh-Rostov-rautatien 28C veturien 114 ja 115 tenderin kuvioon sivulla 67 (51/165). Ks. kuva.

Tuo rautatien nimi on kirjoitettu eri tavoin varsinaiselle sivulle, hakemistosivule ja erilliseen ostajakohtaiseen luetteloon, mikä antaakin mukavasti haastetta veturien löytämiseen. 

Baldwinin luokkamerkintätapa on tosiaan kokolailla kryptinen, eikä ainakaan intuitiivinen.
Tässä tulee nyt toistoa, mutta ehkä hieman perusteellisemmin selvitettynä. Luokkamerkinnän murtolukuosa ½ jää tässä selvityksessä kuitenkin selvittämättä.

Erään määritelmän mukaan veturikohtainen(!) luokkamerkintä koostuu kolmesta osasta.
Esim. 10-24 D 35:
- pyörien kokonaismäärä ja sylinterikoodi (10-24)
- vetopyöräparien määrän koodi (D)
- veturin järjestysnumero luokassa (35)
Näistä 2 ensimmäistä ovat varsinaista luokkamerkintää.

10: veturin pyörien kokonaismäärä
24: sylinterin halkaisija  (24"/2)+3"= 15". (Kompound-kone: 2 lukua. Esim. 42/68)
D: 3 vetopyöräparia. ( A=suurnopeusjuna, 1 vetävä pari / B=1 / C=2 / D=3 / E=4 / F=5)
35: 35. ko. luokan veturi.

Tämä kuvaus ei siis selitä Hanko-Hyvinkää-rautatien ensimmäisten vetureiden luokan murtolukuosaa ½. Se on kuitenkin varsin yleinen lisuke varsin useisssa luokissa.

Hanko-Hyvinkää-rautatien kahdella sarjalla on hieman erilaiset luokkatunnukset, 24½ C ja 8/24 C. Molemmissa sarjoissa esim. sylinterin mitat ovat kuitenkin samat 15" x 24".

Mielestäni Baldwinin käyttämä tyyppimerkintäjärjestelmä on selitetty hyvin "Satulatankkiveturit Suomessa" -kirjassa. Sen mukaan murtoluvuila 1/2, 1/3 tai 1/4 merkitään telipyörien paikka. 1/2 tarkoittaa sitä, että veturissa on jokin erikoinen laite, esim. lauhdutusjärjestelmä. Mikäli murtolukua ei ole, ei veturissa ole teliä tai siinä on vain juoksuteli.

Noinhan Ilkka tuossa edellä jo kertoi.
Mutta mikä erikoislaite Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureissa 1-4 oli, jota ei olut vetureissa 5-9?

Noinhan Ilkka tuossa edellä jo kertoi.
Mutta mikä erikoislaite Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureissa 1-4 oli, jota ei olut vetureissa 5-9?
[/quote]

Veturit 1 - 4 eli SVR 63 - 66  valmistuivat 1872. Niissä oli ilmeisesti imurit ja normaalit tuohon aikaan olevat ristikappaleesta liikkeensä saavan vakiotilavuus pumppujen kanssa. Olisiko 1/2 merkintä, merkinnyt imuria.
Piirroskuva vuodelta 1873 (veturit 67 - 71) näyttää veturin varusteena vain imurit. Imurit olivat vetopyörien välissä kummallakin puolella veturia. Ilmeisesti ei pidä paikkaansa koska veturi 107 = 69 oli kuvan mukaan varustettu sekä imureilla ja pumpuilla. Valokuvien mukaan myöhemmin veturien imurit olivat sisällä hytissä.
Lisäkuvia on Junat lehden numerossa 5/1993.

Vaikka lisätarkennus BLW:nin tyyppimerkintäjärjestelmään menee ohi asian, yleistietouksen takia mainitsen, että esim 2-6-6-2 (tarkemmin 2-6+6-2) Mallet-nivelveturi merkittäisiin vaikkapa 16-(korkeapaine sylinteri / matalapaine- sylinteri) 1/4 DD ja järjestysnumero.

Spesifikaatiokirjassa kummallekin veturiryhmälle on merkitty
- Pumps, No. & Kind: 1 brass finished RS (= right side)
- Injectors, No & Size: 2 No 7 RS & LS.
Kuitenkin vain 1. ryhmän luokkamerkinnässä on mukana tuo '½'.

En ole onnistunut löytämään tuolle '½'-merkinnälle selitystä mistään amerikkalaisesta lähteestä. Muut merkinnät niissä kyllä on selitetty. Merkintä on kuitenkin erinomaisen yleinen. Mikähän lie ollut lähteenä satulatankkiveturikirjassa?


Junat-lehdessähän näkyy olevan oikea lukupaketti näistä vetureista.


Sallittakoon myös pieni tietokilpailukysymys:
Millainen oli Baldwinin 5 A Class?

Pitää muistaa tällaisen veturityyppien merkintätavan olleen käytössä kymmeniä vuosia. Silloin vaatimuksetkin kasvavat ja näyttää siltä että tietoja on lisätty.  Kuitenkin 1. tyhmässä on eroa, pumppu ja yksi imuri. Pumppu oli vielä silloin vakiovaruste.
 5 A, katsotaas, siis viisi pyörää. Veturissa pitää olla vähintään 4 mutta vetopyörien lukumäärää ei annettu (kirjain).
A = erikois rakenne. Tällöin tulisi mieleen että 5. pyörä voisi olla hammasratas ja 4 pyörää olisivat kantopyöriä.

Siispä jonkinlainen hammasrataveturi joka liikkui vain hammasrattaan vetämänä.

Spesifikaatiokirjan mukaan molemmissa ryhmissä - siis kaikissa 9 veturissa - oli yksi pumppu ja kaksi imuria.
Näistä ei siis spesifikaatiokirjan mukaan ole selittäjiksi erilaisille luokkamerkinnöille.  


Aivan oikein päätelty: 'Rack Rail Type'. Ks. kuva.

Jos pyöriä olisi esim. 4, kyseeseen tulisi 'A':n toinen merkitys:
"The letter A is used for a special class of high-speed locomotives, with a single pair of driwing wheels, and for a rack-rail locomotive with a single pinion."
  

1-4 merkitty vanhemmalla tavalla. Vrt Grand Trunk. Vanha 1/2 oli uudessa vakio.(Kaaduin, mol. kädet kipsattu, tarv. selitän lisää n.4 vk päästä)

Jotain tällaista selitystä hiukan arvelinkin. Ts. merkintätavan muutosta.

Ikävä kuulla onnettomuudestasi. Eipä tosiaan pitäne käsiä nyt liikaa kiusata. Joten palataan asiaan paremmalla ajalla. Mieluusti opin lisää merkintätavoista.   

Baldwin 5 A selitys jäi bittitaivaaseen. Siksi tarkistin sen ja 5 = 5 pyörää, A = erikoisrakenne tai hammasrata höyryveturi. Joten 4 pyörää kannattaa ja viides on hammasratas.

Kyllä tuo 5 A -kuvauksesi ja omakin komenttini - kuvineen - ainakin minulla tuolla edellä näkyy.
5 = 5 pyörää.
A = erityisluokka nopeille vetureille, joissa on yksi vetopyöräpari, sekä hammaratavetureille, joissa on yksi vetoratas.  

Koska 5 A:ssa on 5 pyörää, kyse on hammasrataveturista. Jos pyöriä olisi parillinen määrä, kyse olisi nopeasta veturista, jossa vain yksi pari perin isoja vetopyöriä, ns. Single-veturista.

Baldwinin spesifikaatiokirjan sivuilla on mm. kohdat 'Painting' ja 'General finish', joiden välillä ei ole pidetty turhan tarkkaa eroa: Molemmissa on samoja merkintöjä.

Näyttää siltä että maalauksen(?) viimeistelyssä on ollut useampi laatuluokka: plain, neat, good ja best sekä näiden yhdistelmiä. Niiden rinnalla ovat mm. passenger finish, good passenger finish ja best passenger finish. Lisäksi on spesifisempiä merkintöjä, kuten esim. "plain, neat, general style as sample sent", "Penna RR style" tai "Penna RR passenger finish", eli tilaajan käyttämiä maalaus/viimeistelytyylejä.

Lisäksi 'General finish'-kohdassa on toisinaan merkitynä viimeistelyluokat No 2, No 3, No 4, No 5 ja No 6.  Sekä viittauksia 'Finish bookiin' ja sen tiettyyn sivuun. Läpikäymissäni sivuissa spesifikaatiokirjassa ei ole vielä yhtään maalaustyylimerkintää (Painting style). Painting stylet kuvasivat veturin eri osien värit ja kuvioinnit. - Tosin nuo viimeistelyluokat ja 'Finish bookin' sivut saattavat tarkoittaa samaa asiaa.

Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureille ei ole vaadittu parasta viimeistelyä. Niille riitti spesifikaatiokirjan mukaan  'neat'.

"Book of Styles" (1874) on hyvä lähtökohta perehtyä aiheeseen.

http://www.pacificng.com/template.php?page=/ref/locobuilders/blw/style/baldwinstyles3.htm

Tuo 'Book of Styles' taitaa olla se kirja, joka keskusteluissa tunnetaan nimellä 'Baldwin Paint Style Book' tai 'Baldwin Paint Book' ja joka on Stanford Universityn erikoiskokoelmassa.  Siitä ei valitettavasti ole onlineversiota, joten siihen perehtyminen olisi mahdollista vasta koronapandemian päättymisen jälkeen.

Kirja sisältää tyylikortit, joissa kuvataan veturin eri osien värit ja kuvioinnit. Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureiden spesifikaatiosivuilla ei ole viittauksia tyylinumeroihin, joten ei ole mahdollista edes pyytää ketään usalaista käymään selvittämässä vetureiden maalaustyyliä kirjasta.

Tyylikirja ei kuitenkaan ymmärtääkseni ota kantaa viimeistelyyn (finish), jota edellinen viestini koski. Viimeistelytavat lienee kuvattu pikemminkin The Finish Schedulesissa. Valitettavasti Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureiden spesifikaatoihin ei ole merkitty Finish Schedulesin kirjainstandardiakaan. Ainoastaan tuo 'neat'.

Vaikuttaa melkein siltä, että sen enempää maalaus- kuin viimeistelytyylitkään eivät olisi olleet aktiivisessa käytössä vielä Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureita spesifioitaessa. - Tai sitten tyylimäärityksiä ei tarvittu, ja veturit maalattiin tehtaan oletusvärein ja -tyylein. Varsinkin kun spesifikaatiokirjassa on edellä vetureita, joihin on merkitty viittaus esim. viimeistelyluokkiin tai Finish bookiin. Sensijaan maalaustyyleihin ei näissäkään ole viittauksia. 

Esimerkki tyylistä 313: http://vaunut.org/kuva/123570

Taannoin kyselin amerikkalaisilta harrastajilta tietoja veturin värityksestä A4-pienoismallin väritystä varten, jolloin sain myös heiltä aikaisemmin viittamani linkin. Linkin takaa löytyvät Baldwinin värityksiä koskevat artikkelit näyttäisivät perustuvan vanhaan tyylikirjaan. Siellä todetaan mm. seuraavaa: "The decoration used by Baldwin in the 1870s became the basis for the first styles documented in the 'Book of Styles' in 1874." Jos aihe kiinnostaa syvällisemmin, niin veikkaisin että sivuston kautta löytyy hyödyllisiä yhteystietoja jatkokeskusteluja varten.

The Book of Styles -kirjaa em. artikkelissa kuvataan seuraavasti: "The Baldwin paint book which provided the numbered system for decorating locomotives to the Baldwin standards. In effect a Card system for decoration styles. The book was in colour and provided the governing rules upon which major locomotive components would be lined and decorated."

Mikäli näihin tietoihin on uskomista, niin Baldwinin tyylit alkoivat hahmottua samoihin aikoihin tai vähän sen jälkeen, kun A4-veturit valmistuivat. Tehtaan spesifikaatioista selviää kuitenkin sen verran, että värimalli oli "wine color" ja viimeistelyaste oli "neat" — tosin tarkempi määrittely vaatisi lisätietoja ainakin viimeistelyasteen kuvauksen osalta.

Tuntuu ehkä oudolta, että Hanko-Hyvinkää-rautatien veturit, joiden General  finish -taso oli vain 'neat', olivat niin perin koreasti koristeltuja.

Onkohan tuossa General finishissä kyse samasta kuin hotellien tähtiluokituksessa? Monethan luulevat, etä tähdet kuvaavat hotellin laatutasoa, ja haukkuvat viiden tähden hotellin kurjaksi murjuksi, kun pettyvät sen loistokkuuden puutteeseen. Tähtiluokitus ei kuitenkaan todellisuudessa kuvaa hotellin laatua, vaan sen varustelu- ja palvelutasoa. Kuvastaako General finishkin pikemminkin veturien varustelutasoa?

The Finish Schedules -standardin kuvauksen mukaan finish näyttääkin tarkoittavan esim. käytettyjä materiaaleja.

Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureiden kattilan vuorausmateriaali (jacket) oli Russian iron, kattilan vanteet (jacket bands) olivat messinkiä, höyrykupujen kuori messinkiä, hiekkakupu maalattua rautaa ja numerolevyt messinkiä. Erikseen on sitten todettu maalaus, josta on ainoastaan kerrottu värin olevan 'wine'.

Ulkonäkövertailuun sopinee Virginia & Truckeen veturi Nro 21 'J. W. Bowker'. Sen väriksi on merkitty wine, maalaustyyliksi 1 ja General finishiksi K4. (http://www.virginiaandtruckee.com/Locomotive/images/21-Bowker%20Panoramic.jpg)

Tuo Russia iron (tai Russian iron) ansainnee oman kuvauksensa:
1870-luvulla ei vielä ollut kuumuutta kestäviä maaleja. Siksi veturinkattilat piti jättää maalaamatta. Hyvä kattilan vuorausmateriaali oli Russian iron, joka oli kuumuutta kestävää ja ruostumista vastustavaa kovapintaista kiiltävää rautalevyä. Sen kovuus perustui karbonoimalla ja kuumana takomalla synnytettyyn emalimaiseen, taivutusta kestävään oksidoituun pintakerrokseen. Paras laatu käytettiin veturien kattiloiden vuoraamiseen ja huonommat kattopelleiksi ja esim. kamiinoihin. Väriltään paras laatu oli metallinharmaata, mahdollisesti hieman vihertävään, ruskehtavaan, punertavaan tai sinertävään vivahtavaa, tuotantopaikasta riippuen. Huonommat laadut olivat tummempia. Väri ei kuitenkaan ollut tasainen, maalatunkaltainen, vaan valaistusoloista ja ympäristöstä riippuen ikäänkuin läikehtivä ja ympäristöään heijasteleva. Ei tiettävästi  kuitenkaan sinistetyn metallin kaltainen. Pinta vaati hyvänä pysyäkseen öljyisellä rätillä pyyhkimistä.

Russian iron oli pitkän venäläisen tuotantoperinteen tulos. Amerikkalaiset jäljittelivät sitä 1870-luvulta alkaen valssaamalla. Tuonti venäjältä päättyi ensimmäiseen maailmansotaan.  

Russia ironista löytyy netistä hyvin tietoa. Kokosin ylle vain varsin karkean yleistetyn yhteenvedon.    

 

Sellaisen käsityksen taannoin sain, että viimeistelyaste tarkoittaa ennen kaikkea käytettyjä materiaaleja. Esimerkiksi hienoimmillaan Baldwin maalasi koristeraidat kultamaalilla. Halvemmalla päästiin, jos käytettiin vain kultamaalia imitoivaa oranssin keltaista. Pintamaalauksessa taas voitiin säästää työaikaa sillä, montako maalikerrosta vedettiin — tai jätettiin vetämättä.

Kun A4:n maalauksen (?) osalta on todettu sekä "wine color" että "neat", niin tuon jälkimmäisen sisältö on vielä selvittämättä. Wine color -malliin perustuvista vetureista on olemassa sen verran monia väripiirroksia, että ne antavat hyvän kuvan A4:n värityksestä. Rautatiemuseon 1910-luvulla rakennettu pienoismallikin on wine color -kaavion mukainen.

(https://imagizer.imageshack.com/v2/xq90/924/haiiHy.jpg)

Englannin Shildonissa on maalaukseen käytetyn työajan (tai pikemmin maalin kuivumiseen kuluvan ajan) merkityksestä hyvä esimerkki. Maalausta varten on rakennettu jo 1800-luvulla vaunupaja, jossa on roomalaisten ideaan perustuva lattialämmitys. Voimakkaan lattialämmityksen avulla vaunupajassa maalattujen vaunujen maalipinta kuivui huomattavan nopeasti ja vaunut saatin nopeasti ulos pajasta seuraavia maalausta tarvitsevia vaunuja varten. Paja on yhä nähtävissä museon alueella.

Olen lukenut sellaistakin, että 'kultanumerot' saatettiin äärivaihtoehtoina tehdä lehtikullasta tai maalata sinapinkeltaisella.


On tosiaan epäselvää, mihin tuo luokitus 'plain/neat/good/best' oikeastaan viittaa; 'Finishiin' vai 'Paintingiin'. Vaiko johonkin kokonaan muuhun.  Se kun esiintyy eri vetureilla joko 'Painting'- tai 'General finish'-kohdassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että selaamallani alueella se olisi ollut siirtymässä 'Finish'-puolelle ja vähitellen korvautumassa viittauksilla 'Finish bookiin'.


Ei liene syytä pitää 'Painting': 'wine color' -määritystä maalausmalli-, maalauskaavio-  tai maalaustyyli-määrityksenä. Lienee turvallisempaa ainakin toistaiseksi pitää sitä vain värin määrityksenä. Vrt. esim. tuo Virginia & Truckeen veturi Nro 21 'J. W. Bowker', jolle oli määritetty sekä väri 'wine color' että maalaustyyli '1'.  Väri ja maalaustyyli ovat siis ainakin sen kohdalla eri asioita. Tyylin ja värin erillisyyttä kuvastaa myös erään veturin määritys: 'Passenger style, Light wine color'.

Toistaiseksi arvelen, että Hanko-Hyvinkää-rautatien vetureiden 1-9 spesifioinnin aikaan ei Baldwinilla vielä ollut käytössä nimettyjä maalaustyylejä (tai niitä ei ainakaan näihin vetureihin sovellettu).  Olettaisin, että veturit maalattiin Baldwinin senhetkisellä tavalla ('kaaviolla'), mutta käyttäen nimenomaan 'wine'-väriä. Tai ehkäpä tuo 'neat' määrittikin, kuinka eleganttia kaaviota käytettiin?

Todennäköisesti asia on juuri noin. Netistä löytyvien tekstien perusteella Baldwinin käytännöt muotoutuivat lopulta vuonna 1874 julkaistuksi tyylikirjaksi: "The decoration used by Baldwin in the 1870s became the basis for the first styles documented in the 'Book of Styles' in 1874." Tässä vaiheesa A4:t oli jo ehditty toimittaa. "Wine color" todellakin lienee enemmän väri ja vähemmän tyyli. Mikäli amerikkalaisten harrastajien laatimiin värpiirroksiin on luottamista, niin "wine"kaaviolla (?) maalatuissa vetureissa on maalauksen suhteen eroja.

Rautatiemuseon pienoismalli lienee toistaiseksi paras lähde. Sen rakentaja on saattanut nähdä A4:n vielä livenä.

'Wine' on Color, Base color, jolla veturi maalattiin. Vanhana oliosuunnittelijana saattaisin sanoa, että 'Wine' on olion 'Color' yksi ilmentymä, jota Baldwin käytti vuosina 1870 -1875. 'Color'-olion muita ilmentymiä ovat mm. 'Lake' (tumma purppuranruskea) vuosina 1875-1877  ja 'Olive Green' vuodesta 1877.

'Color'-olion ominaisuuksia on vain yksi: 'väri'. Värityskaavio ei ole sen ominaisuus, vaan olion 'Style' - tarkemmin sen aliolioiden ominaisuus. Olio 'Style' onkin kokoelma aliolioita, jotka määrittävät veturin eri osien juovien ja muun kuvioinnin mallin ja tavallisesti myös värin.  

Base colorilla maalattiin veturin kaikki maalattavat osat, aina esteenraivaajaa ja pyöriä myöten. Jos veturiin haluttiin vaikkapa punaiset pyörät, se ilmoitettiin erikseen, myöhemmin tyylikirjassa.

Tyylikirjassa on kuvattu veturin eri osien (nuo em. alioliot) maalauskuviot, esim, pyörien, hytin, hiekkakuvun yms. Näistä variaatiosta koottiin sitten kooste, joka sai tyylinumeron. Esim. tyyli 313 koostuu osista (aliolioista ja niiden arvoista) Cab: 58; Cylinder: 39; Tank on Boiler: None; Sand Box: 62; Driver: 68; Tender Tank: 167; Note: Finland State Rys. Ks. http://vaunut.org/kuva/123570

(http://image.wikifoundry.com/image/3/307bedb45d8bc6b304bc2a1190f50277/GW685H331)

313-tyylin kanssa SVR käytti eri vetureissa Base coloreita 'Light Ivy Green' ja 'Dark brown', joista molemmista SVR antoi Baldwinille värimallin.    

Ennen tyylikirjaa nuo osat maalattiin nähtävästi kulloisenkin ajankohdan vallitsevan maalaustavan mukaisesti, ellei asiakas esittänyt omia toivomuksiaan.  Eri rautatieyhtiot esittivät omia maalauskaavioitaan väreineen ja kuvioineen. Ajanoloon noita osien maalausmalleja kertyi, muutkin halusivat niitä käyttää ja viimein niistä koottiin tyylikirja.  

Opiskelin vähän Baldwinismia. Ja tämmöistä siis opin tällä kertaa.  ;D


Oikeastaan tyylikirjan syntyminen tuntuukin ihan järkeenkäyvältä ja suorastaan välttämättömältä. Asiakkaat arvatenkin kokosivat nurkkiin kertyneistä veturin eri osien maalausmallikorteista mieluisensa kokonaisuuden, jota halusivat käyttää vastakin. Ja niinpä valitut osamallit koottin yhteen Styleksi, jota yhtiön vetureiden maalaamiseen käytettiin. Base colorin päälle.  

Nykyisin noista osamalleista tehtäisiin nettisovelus: 'Suunnittele oma veturisi': Valitse Base color ja Style. Styleksi valitse joko joku valmiista tyyleistä tai luo ikioma tyylisi kokoamallla veturin eri osille sopivat maalausmallit.

Nykyharrastajaa kenties hämmästyttää se, etteivät aikalaiskirjoittajat näy kiinnittäneen mitään huomiota näiden vetureiden väritykseen. Mutta ehkä siihen aikaan ei ollut mitään vakiintunutta käsitystä siitä, minkä värisiä vetureiden olisi pitänyt olla. Edes meidän mielestämme ehkä hyvinkin runsas koristelu ei ollut sekään mitenkään erityinen seikka. Olivathan kaikki veturit toimitettaessa vähintään koristeraidoin maalattuja.

Aivan muut seikat ovat kiinnostaneet Helsingfors Dagbladin kirjoittajaa. Ehkä vetureiden esittellijän vaikutuksesta. Kirjoituksessa on myös yksi versio vetureiden nimistä:

— De amerikanska lokomotiverna ådraga sig genast en synnerlig uppmärksamhet för såväl sina större dimensioner, som sin i annat afseende olika form. De äro konstruerade efter den nye bogie principen och skola hafva alla detta systems fördelar, till hvilka äfven hörer en jemnare gång. Serdeles behändiga äro dessa lokomotiver jemväl för en annan innovation, att nemligen föraren kan från sin plats i skyllerkuren verkställa allsmörjning, samt icke derföre behöfver göra någon rund utmed lokomotivet. — På amerikanskt vis äro de jemväl försedda med en ånghvissla af ett förskräckligt läte, bvilket närmast låter såsom ett unisont ramande af ett helt stamholländeri och sannolikt funnit sin urbild i det oväsen, för hvilket Jerichos murar sammanstörtade. Till yttermera olåt finnes en mindre kyrkklocka anbragt dersammastädes, så att den jemväl kan sättas i gång från förarens skyddskupé. Med det ena instrumentet väcker man upp de döda och med det andra åter ringer man för de själars salighet, som af skrämsel icke stått ut med att vidare hållas i sin jordiska stofthydda. — Dylika sensationspjeser äro nödvändiga i Amerika, der man icke håller sig en så talrik banbetjening som i Europa.

En annan amerikansk specialitet är den såkallade "kofångaren", ett slags snöplogsformad utvext af jern framför lokomotivet, afsedd för det mennisko- och djurvänliga ändamålet att från banan bortskjuta flegmatiska kor eller andra djur, som i sin enfald tro sig kallade att stångas emot framåtskridandet. Man berättade om att den redan gjort god tjenst vid en proffärd, då den helt nätt från banan lyftat en hund, som företagit sig att ställa sig midt på banan och skälla mot hela Hangö-idén.

Efter att hafva beskådat lokomotivet v. Trapp, som stod i stallet bredvid lokomotivet Wimberg, uppkalladt efter byggnadskontorets föreståndare, fortsatte vi vår färd med lokomotivet Helsingfors [toinen Schwartzkopf-vetureista (myöh. C3)], hvars öfriga kamrater skola heta Hängö, Linder, Arnold, Pipping m. m., dels efter direktions ledamöter, dels personer, som deltagit i byggnadsarbetet.

Helsingfors Dagblad, 06.09.1873, nro 242, s. 1.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/488255?page=1  

"föraren kan från sin plats i skyllerkuren verkställa alljsmörjning, samt icke derföre behöfver göra någon rund utmed lokomotivet. "
Kyseessä on sylinterien voitelusäiliön täyttäminen, mitä tuohon aikaan tehtiin normaalisti asemilla tai veturin liikkuessa. Eli kyseessä oli lauhdelubrikaattori kuten Nathan voitelukoje (kts Ivalo siv. 384 - 388 )

Veturien väri ei näy kiinnittäneen muidenkaan havainnoitsijoiden huomiota. Sensijaan heitä yllätti veturien mylvintä ja 'lehmän=torjusin' eli 'tienraivaaja'.

Herra von Arnold, Hankoniemen rautatien rakentaja, oli kutsunut suuren joukon pääkaupungin etewimmistä henkilöistä sekä sanomalehtien toimittajat juhlapäiwällisille Hankoniemen pysäyspaikkaan Hankonimen rautatien vihkiäisiin lokakuussa 1873.

Niin pian kuin tultiin waltion=asemapaikkaan Hywinkäällä ja Pietarin juna oli lähtenyt matkoihinsa, kuului entisen wihellyksen sijaan mahtawa mylwinä, ja kaksi uutta weturia, nimeltä "von Trapp" ja "Zilliacus", tuliwat kaikessa komeudessaan esille, wiedäksensä meidät uudelle radalle. En ole tarpeeksi konemies, että woisin sanoa, missä kohden nämä Hankoniemen weturit owat ennen nähdyistä erilaiset; joku erilaisuus kumminkin ulkomuodossakin oli hawaittawana, ja weturin nokka oli warustettu niinkutsutulla "lehmän=torjusimella", jonka tarkoitus on sysätä kaikki radalle sattuneet elukat pois tieltä. 

Uusi Suometar, 10.10.1873, nro 119, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/426723

Hywingälle tultua laskettiin nämä waunut irti Pietariin menewästä junasta ja Hankoniemen radalta tuli uusi Amerikassa tehty höyryweturi, nimellä "Zilliacus", kuljettamaan wieraita Hankoniemen rautatien pysäyshuoneesen, joka oli noin ½ wirstan matkan päässä waltionrautatien=pysäyspaikasta. Weturi otettiin hurraahuudolla wastaan, johon tämä wastasi julmalla mylwinällä, joka hämmästytti monta heikkohermoista. Rakennukseltaan nämä Amerikalaiset weturit myös wähän eriäwät ennen täällä nähdyistä ; esim. niiden etupuolella on raudasta tehty "tienraiwaaja", joka woi sysätä radalla olewan lehmän tiensyrjään että juna pääsee ilman wahingotta kulkemaan.

Suomalainen Wirallinen Lehti, 11.10.1873, nro 121, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/417737

Olisiko 'Hankoniemen' vetureissa käytetty karkeaa vihellintä juhlan kunniaksi?

Vihellin oli kova ääninen mutta soinniton. Ainakin samanlaista vihellintä kuullessa. Esim Virginia & Truckee rautatiellä on serkkuja 1870-vuosikymmeneltä, joita voi kuunnella youtuben kautta. Varmaan yllätti kun ensi kerran kuulee tuollaisen.

Onko tietoa siitä milloin malli on rakennettu?


Malli on ongelmallinen siksi, ettei ole varmasti tiedossa mihin lähteisiin sen väritys perustuu. Tekstimerkinnät taitavat olla ajalta, jolloin veturit olivat jo siirtyneet SVR:lle. Koristelu lienee muuten alkuperäinen, mutta veturin numero puuttuu tenderistä. Baldwinin piirroskuvassa numero on tenderin lisäksi myös hiekkakuvussa. 

Mallin koristelu on itse asiassa perin pelkistetty, kun vertaa joihinkin netistä löytyviin kuviin saman ajan Baldwinin vetureista. Vain pyörien maalaus on koristeellisempi, mutta se näyttää olleen koko lailla yleinen noihin aikoihin. Olisiko koristelun suhteellinen pelkistyneisyys ja niukkuus seuraus vallinnasta 'neat' ('plain/neat/good/best')?

PacificNG.orgin sivuilla on kuvattu Baldwinin koristelun kehittymistä:
http://www.pacificng.com/template.php?page=/ref/locobuilders/blw/style/introduction.htm


Finnassa on Suomen Rautatiemuseon valokuvia veturin 108/70 lyhdystä (= 8 LINDER). Lyhty on musta, mutta kuvatekstin mukaan mustan alla on toinen väri, jota ei valitettavasti kuitenkaan kerrota. Lyhdyn valmistajaksi on mainittu PHILADELPHIA RAILROADLAMP COMPANY. Lyhdyn runsas koristelukuvio ei näy lainkaan vastaavan Baldwinin ilmeisesti käyttämiä kuvioita eikä kuviota, joka on em. Baldwinin piirroksessa. Se tuskin onkaan Baldwinin tai lyhtytehtaan vakiokoristelu, sillä sen keskelle on maalattu 'HH'.
https://rautatiemuseo.finna.fi/Record/musketti_rautatie.M014:379:

(https://rautatiemuseo.finna.fi/Cover/Show?id=musketti_rautatie.M014%3A379%3A&index=2&size=medium&w=1200&h=1200)
   

 

Maalattiinko Hangon radan vetureiden tendereihin ylipäätään koskaan numeroita, vaikka maalauskaaviossa numerolle on varattu paikka ja vaikka Baldwinin tehtaan työmääreessä näin on todettu? Onko joku joskus nähnyt sellaisen valokuvan, jossa tenderissä on numero? Itse olen vuosikymmenten aikana onnistunut keräämään kohtuullisen määrän kuvia veturista eri aikoina — yhdessäkään ei tenderiin ole maalattu numeroa, vaikka vanhimmissa kuvissa numeroa varten onkin varattu paikka. Onko jossain kuva, jossa tenderiin on maalattu numero?

Pienoismalli ja lehdessä julkaistu artikkeli ovat molemmat yhtä epäluotettavia lähteitä. Ne perustuvat kirjoittajansa/rakentajansa näkemyksiin ja tulkintoihin. Jos esimerkiksi värisokea toimittaja kuvailee veturin väriä, niin miten hän sen näkee. Lehtijuttu voi toki heittää aiheen hehtaarille tai antaa hajun asiasta. Ei kuitenkaan muuta.

Pienoismallin rakentaja taas toimii niiden reunaehtojen mukaisesti kuin mihin hän kykenee jäljentäessään mallia. Jos jonkun koristeraidan maalaaminen on työlästä tai se ei onnistu, niin sitten maalaus yksinkertaistetaan. Jos väritys perustuu mielikuvaan, niin mielikuva on yhtä epävarma kuin muisto.

Kuvien perusteella näkee myös sen, että koristekuvioita on muutettu. Yksinkertaistettuina niitä oli käytössä vielä SVR:n aikaan, mutta joissakin kuvissa koristeraitoja ei ole enää lainkaan. SVR otti vuonna 1884 käyttöön ruskean värin vetureissa. Voisi aivan hyvin olettaa, että ruskea väritys yleistyi kaikissa SVR:n vetureissa — jollain aikavälillä myös A4-vetureissa, jotka ehtivät olla SVR:n käytössä yli 40 vuotta. Tuntuu peräti oudolta, että vielä 1910-luvulla A4:t olisi maalattu alkuperäisellä viininpunaisella, vaikka vetureiden huolto mitä ilmeisimmin olikin keskitetty Hangon konepajalle aina vuoteen 1914 asti.

Asia ehkä voisi aueta Hangon konepajan asiakirjoista.

Minäkin esitän kysymyksen:
Onko missä nähtävissä kuvia vetureista ajalta, jolloin niissä vielä oli nimi maalattuna hytin seinään? Ts. ajalta ennen rautatien siirtymistä SVR:n haltuun.

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/31/BaldwinHH.jpg)
Kirjassaan 'Kampen om spåret' Jan-Erik Wiik arvelee tämän kuvan olevan vanhin säilynyt kuva näistä vetureista. Kuva on SVR:n ajalta, sillä veturilla on SVR:n ensimmäisen numeroinnin aikainen numero 107. Tenderiin maalatut ympyrä numeroa varten ja rautatien nimi ovat yhä jäljellä, myöhemmissä kuvissa niitä ei enää ole.

Kuva on myös varhaisin, jonka Hangon museo näistä vetureista tuntee.

Veturi on numeroitu vanhimman rataosien mukaisen numeroinnin mukaan. Siksi numerona 107.

Hanko-Hyvinkää -rautatien Baldwin-vetureilla oli alunperin nimet.  Eri lähteissä nimet hieman eroavat toisistaan. Osaan nimet on ilmeisesti poimittu Baldwinin tilauskirjasta ja osaan kenties vuoden 1874 liikkuvan kaluston luettelosta.

| Nro	| Baldwin	| Nro	| VR 1862-1912	| Suomen vet	| Wiik	| Lev.kiskot	| Höyryvet Vrllä	|
| 1	| HYVINGE	| 63	| Hyvinge	| HYVINGE	| Hyvinge	| Hyvinge	| HYVINGE	|
| 2	| HANGÕ	| 64	| Hangö	| HANGÖ	| Hangö	| Hangö	| HANGÖ	|
| 3	| EKNAES	| 65	| Ekenäs	| EKENÄS	| Pipping	| Ekenäs	| PIPPING	|
| 4	| PIPPING	| 66	| Pipping	| PIPPING	| Eknäs	| Pipping	| EKENÄS	|
| 5	| von TRAPP	| 67	| von Trapp	| VON TRAPPE	| von Trapp	| von Trapp	| VON TRAPP	|
| 6	| PETROFSKY	| 68	| Petrofsky	| PETROFSKY	| Petroffsky	| Petrovskij	| PETROFSKY	|
| 7	| WIMBERG	| 69	| Winberg	| WINBERG	| Wimberg	| Winberg	| WINBERG	|
| 8	| JACOBY	| 70	| Jacoby	| JACOBY	| Linder	| Jakobij	| LINDER	|
| 9	| ZILLIACUS	| 71	| Zilliacus	| ZILLIACUS	| Zilliacus	| Zilliacus	| ZILLIACUS	|

PIPPINGin ja EKENÄSin numeroista näkyy olevan erimielisyyttä, niinkuin joidenkin nimien kirjoitusasustakin, mutta en puutu nyt niihin. Sensijaan on kiinnostavaa, mitkä nimet vetureiden 7 ja 8 kylkeen oli todellisuudessa kirjoitettu. 'Wimberg' on arvatenkin kirjoitusvirhe, mutta mikä nimi oli veturin kyljessä, ja ehtikö Linder saada nimensä veturin kylkeen rautatien avajaispäivään mennessä?

Rautatien vihkiäisissä olleet aikalaiset kertovat:
"Efter att hafva beskådat lokomotivet v. Trapp, som stod i stallet bredvid lokomotivet Wimberg, uppkalladt efter byggnadskontorets föreståndare, fortsatte vi vår färd med lokomotivet Helsingfors, hvars öfriga kamrater skola heta Hangö, Linder, Arnold, Pipping m. m.," (Helsingfors dagblad 6.9.1873.)
"På banans 13 lokomotiver finner man för öfrigt namnen Arnold, Pipping, Linder, Gisiko, Wimberg o. s. w." (Hsb 10.10.1873.)

Mutta ovatko kertomukset silminnäkijäin omia havaintoja, vai oliko nimet sittenkin kopioitu järjestäjältä saadusta listasta?