Henkilökuntalippu

[Jukka Viitala]

Perheelläni oli oikeus matkustaa ykkösluokassa koko lapsuuteni ja se tietty herätti kateutta maksavien parissa, nykyäänhän se on ihan kauheaa, että jollain on sellainen etu.

Ei se ollut etu, faija oli aikoinaan yli 20 v konduktöörinä ja henkilökuntamatkustaja auttoi tarvittaessa junan konduktööriä häiriköiden taltuttamisessa, junasta poistot olivat arkipäivää 70-luvullakin ainakin Rixun ympäristössä. Yleensä suoraan poliisiautoon. Näin pari kertaa kun faija nosti ukkoja pihalle, Poliisin toimivalta alkoi maakosketuksesta joka saattoi olla kivulias.

Toinen hilpeys oli liputtomat matkustajat, eräskin täti yritti häätää meitä pois osastostaan heilutellen paikkalippuja. 3 vuotta vanhoja. Matkalippuakaan ei ollut samaan junaan, Kouvolasta Helsinkiin matka päättyi Lahteen ja putkaan kun yritti lyödä konduktööriä. Päällisin puolin hyvin toimeentuleva.

Vanhoissa junissa näki käytävältä konduktöörin tulon, amatöörit menivät vessaan ja jäivät kiinni, paatuneet löysivät sinisten vaunujen päädystä jonkun kaapin tai ulkoraput, ei hyvä talvella ja jäivät kiinni palatessaan, ihme kyllä lähes kaikilla oli rahaa ostaa konduktöörilippu, jota tarjottiin vaihtoehdoksi kiviselle tielle.

[Harry Rajala]

Puuvaunuissa etenkin kesäaikaan oli ihan messevä matkustaa portailla, sinisissä vaunuissahan portailla matkaaminen oli mahdollista ainoastaan seisaaltaan kahvoissa roikkumalla. Puuvaunuissa se oli silloisilla matkanopeuksilla portailla istuen ihan ok, olihan siinä portaikon syvennyksessä myös vaunuston sivuprofiilin sisäpuolella eli ei viimakaan haitannut. Tosin kyllähän innokkaimmat konduktöörit jopa yöaikaan vaunun väliköissä kulkiessaan kurkkivat molenmmin puolin ovien ikkunoista näin tsekaten myös portaiden tilanteen. Kerran Turku-Helsinki välillä yöjunassa konduktööri kutsui minut sieltä portailta sisälle istumaan.

Paras paikka oli kuitenkin niiden puuvaunujen välisen liitoskohdan palkeen päällä. Sinnehän johti kätevät kapeat tikkaat. Siellä palkeen päällä oli kätevä 2 + 2 istumajärjestys nokikkain vaunujen päätyjen päällä. Näin meitä matkusti yöjunassa täsmälleen 50 vuotta sitten 1973 kesäkuussa 4 kaipparia Tampereelta Seinäjoelle. Se oli viimeinen kesä kun Parkonon oikorataa ei ollut vielä sähköistetty, sen jälkeen ei olisi tullut mieleenkään kiivetä sinne palkeen päälle. Lisäpiirteenä mainittakoon, että sinne palkeen päälle kuului mainiosti myös alitse kulkeneen konduktöörin kuulutukset, tosin tuolla välin hän kulki siitä vain kahdesti, Tampereelta lähdettäessä ja Parkanossa.

Olin itsekkin muutamaa vuotta myöhemmin kolmena vuotena rautateillä hommissakin, mutta minkäänlaista henkilökuntalippua en käyttööni saanut. Jonkinlainen oikeus kulkea vaparilla kotoa työmaalle Tampere - Orivesi väliä lätillä oli.