Kallistuvakorinen juna

[Petri Tuovinen]

Tänään YleTeemalta klo 17.40 " Unohdetut keksijät 1/6: Kallistuvakorinen juna".

[Kurt Ristniemi]

Ohjelmassa yritettiin vierittää kallistelupahoinvointi edellisen illan kestityksen kontolle. Itse voin aikanaan lievästi pahoin Pendolinossa, enkä siksi Pendolla ajakaan. Sen kallistuminen ei mielestäni ole mutkan mukaista. Mieluummin koen tavallisen junan sivuttaisvoimat. Ja tulkoon nyt sanotuksi, että matkustajalentokoneen kallistus ei aiheuta pahoinvointia; se on jotenkin luonnollinen. Vaikka 45 asteen kulmassa.

[Lari Nylund]

Aiheesta on ennenkin keskusteltu, mutta kertaus on paikoillaan... Kallistuvakorisessa kalustossa alkuaikoina tavattiin useasti pahoinvointia valittavia matkustajia. Kun kokemuksia kertyi enemmän aika usein havaittiin asiakkaan katsoneen ikkunasta junasta muutaman metrin päässä viliseviä pusikoita. Parempi vaihtoehto on katsoa kauemmas ja saada näin silmille rauhallisempaa katsottavaa. Kun pusikot vilisevät silmissä yli 200km/h vauhdissa, niin eihän se hyvää tee...

Yhden kerran itsellä on kallistuvakorisessa kalustossa ottanut hieman mahanpohjasta. Sen aiheutti kallistuksen vikaantuminen S-mutkassa eli oikean sijasta kallitus tapahtuikin vasemmalle puolelle. Tavarat putoilivat pöydiltä lattioille, mutta eipä siinä sen ihmeellisempiä ollut.

http://vaunut.org/kuva/42238

[Kurt Ristniemi]

Jatkanpa vielä kappaleen matkaa: Olen toki tietoinen siitä, että pahoinvointi parhaiten estetään tuijottelemalla horisonttia. Silloin tasapainoelinten tuntemus ja liikkeen kokeminen vastaavat toisaan. Tämän tiedon varassa olen onnistunut säilyttämään mahansisältöni Välimerellä pinenepuoleisessa myrskyssä keulakannella istuen kun salongissa olijat oksentelivat. Vaikka herkkävatsainen olenkin. En kuitenkaan halua viettää junamatkaa horisonttia tuijotellen, varsinkin kun junasta ei näe eteenpäin. Siksi siis vastakin suosin perinteisiä junia. Niiden liikekäyttäytyminen ei saata näköaistimustani ja tasapainoaistimustani keskenään ristiriitaan. Ja saan isyuskella vaikka silmät kiinni ihan onnellisena. 

[[Tunnus poistettu]]

Oli muuten virheellisesti, että ne kaiki APT-P junat pistettiin paloiksi, mutta niitä on säästyny ainaskin yksi.

[Lauri Uusitalo]

Aiheesta on ennenkin keskusteltu, mutta kertaus on paikoillaan... Kallistuvakorisessa kalustossa alkuaikoina tavattiin useasti pahoinvointia valittavia matkustajia. Kun kokemuksia kertyi enemmän aika usein havaittiin asiakkaan katsoneen ikkunasta junasta muutaman metrin päässä viliseviä pusikoita. Parempi vaihtoehto on katsoa kauemmas ja saada näin silmille rauhallisempaa katsottavaa.

Ja enää ei tavata pahoinvoinnista valittavia? Mielestäni Pendossa voisi naulata kallistukset pois ja homma toimisi kaikilla hyvin. Jos IC ajaa Turkuun samaa vauhtia kuin Pendo, eikä vatsa sekoa, niin vika on Pendon kallistuksessa. MOT.

[Joni Alavesa]

Tässä on linkki niille, jotka haluavat katsoa sen. http://areena.yle.fi/video/1058632

[Markku Blomgren]

Oli muuten virheellisesti, että ne kaiki APT-P junat pistettiin paloiksi, mutta niitä on säästyny ainaskin yksi.

Näinhän se taitaa olla, yksi juna seisonee edelleen Crewe-nimisessä kaupungissa Englannissa. Toi Crewe on muuten hieman kuin Kouvola, ennen rautatietä se oli lähinnä kylänen...  

[Tapani Kunnas]

Niin että jos Pendolinossa matkustajalle tulee pahoinvointi, niin voidaan todeta että "väärin matkustettu". Onneksi on olemassa pahoinvointilääkkeitä ja muita junatyyppejä.

[Lari Nylund]

Tietääkseni kukaan ei pakota matkustamaan Pendolinolla tai millään muullakaan junatyypillä, niinhän se on? Hienoa, että Kurt on löytänyt itselleen sopivan matkustusvälineen kuitenkin toisesta junatyypistä. Tämä toivottavasti ei aloita taas jotain juupas-eipäs keskustelua... Toin vain toisenlaisen näkemyksen asiaan, joka on joidenkin kohdalla tuonnut helpotusta.

[Harri Junttila]

kerran olen nähnyt kun pendoliino oli paikoillaan asemalla ja yksi sen vaunuista jumppasi itsekseen eli se kallisteli ihan sattumanvaraisesti puolelta toiselle ja aika repiviäkin liikkeitä. Harmi vain että silloin vielä omistanut videokameraa, oli nimittäin sen verran huvittava näky. 

[Kurt Ristniemi]

Toin vain toisenlaisen näkemyksen asiaan, joka on joidenkin kohdalla tuonnut helpotusta.

Onhan on aika outoa että junamatkalla pitäisi keskittyä horisontin tuijotteluun sen sijaan että voisi rauhassa vaikkapa lukea. Tavallisen junan ihastuttava etu verrattuna esim. kaupunkibussiin on juuri se että siinä heikkovatsainenkin voi lukea. Pendolinossa ei voi. Kyllä se siis siltä vaikuttaa että matkan helpottamisen sijaan se kallistelu päinvastoin vaikeuttaa matkantekoa. - Idea on hyvä, mutta toteutus epäonnistunut; kallistelu ei vastaa mutkien aiheuttamia jatkavuuden muutoksia. - Teräsvatsaiset tuskin mitään huomaavat. Hehän lukevat kaupunkibussissakin.

[Tuomas Masalin]

Näinhän se taitaa olla, yksi juna seisonee edelleen Crewe-nimisessä kaupungissa Englannissa. Toi Crewe on muuten hieman kuin Kouvola, ennen rautatietä se oli lähinnä kylänen...  

Ainakin kaksi vuotta sitten oli ulkona seisomassa varmaan museossa, näin vain vilaukselta junasta.
Crewestä britit sanovat, että jos menet jonnekin junalla, joudut kulkemaan Crewen kautta. Eikä ole kauhena kaukana todellisuudesta, vilkas risteysasema kun on. Lausutaan muuten kuin crew (kru, ei kriiv).

[Markku Blomgren]

Itsellä oli tuossa toukokuussa mahdollisuus koematkustaa kaksi junatyyppiä joilla en ollut kerinnyt/onnistunut matkaamaan, eli vankka ja pendoliino.

Vankkaan nousu oli hieman vaivalloista matalalta laiturilta (Punkaharju) muutaman kapsakin kera, varsinkin kun taisin valita sen oviaukon jossa oli invanostimet joten puuttui kädensijoja, no kyytiin pääsin. Mukavasti kulkivat vaikkakin äänekkäitä olivat ja kyseinen juna vielä sattui olemaan kohtuu täysi vaikka tuplavankka olikin (perjantai).

Pendokin oli tuplarunkoinen ja päädyin ensimmäisen rungon 'vapaille' istuimille, eli paikattomien paikoille... Penkit olivat mielestäni samankaltaiset kuin kerrostaloissa eli eivät mitkään kaikkein mukavimmat, mutta menettelivät, en ehkä Helsingistä Ouluun jaksaisi istua moisilla laudoilla. Jos jotain 'häiritsevää' oli, niin äänekkyys. Ja sen tietysti ymmärtää kun kyseessä on moottorijuna jossa vielä hajautettu tekniikka. Vielä kun matkalla oli parikin katkokohtaa jossa pääkytkin aukesi ja rullailtiin pitkät pätkät, konduktööri tuumasi, että niitä tuntui olevan tuolla välillä (Parikkala - Simpele - Imatra). Ei siellä nyt niin montaa syöttöasemaa voi olla vai? Kaiken kukkuraksi pendo otettiin Rautjärvellä sivuun kohtaamaan vastaantuleva tavarajuna joka oli päässyt lähtemään Imatralta myöhässä, muutenhan se tavarajuna olisi ollut sivulla.

Kyllähän melkein tavallinen IC-juna on paras, kohtuu hiljainen, ehkä ilmastointia lukuunottamatta, mutta itse kulku on hiljaista. Toki myös sininen kalusto tarjoaa hyvää kyytiä 

[[Tunnus poistettu]]

Tuosta pahoinvoinnista ja kallistuvakorisista: Se, että korin kallistelu aiheuittaisi matkapahoinvointia, on kyllä tasan silkkaa puppua. Ihmisen tasapainoelin ei toimi ollenkaan niin. Päin vastoin, korin kallistelu silloin kun se toimii oikein, VÄHENTÄÄ matkapahoinvoinnin mahdollisuutta.

Tätä voi pähkäillä vaikkapa matkustellessaan seuraavan kerran linja-autossa jossain moottoritieverkon ulkopuolella. Siellä kun kallistelu hoidetaan niin, että kaikki liikennevälineet pääsevät siitä nauttimaan.

Olen valmis lyömään vaikka vetoa siitä, että jos Pendoissa pahoinvoiviksi tulevat pistettäisiin vastaavaan kallistelemattomaan runkoon tietämättään, olisi matkapahoinvoiti tai -voimattomuus ihan sama kuin Pendoissa.

Ja tämä sitten varsin monen vuoden kokemuksella sieltä, missä oikeasti matkapahoinvointi saattaa olla ongelma: meriltä.

[Tuukka Ryyppö]

Olutta mielellään junassa juovana olen tehnyt empiirisiä mittauksia Pendolinon kallistuksen toimivuudesta.

Jos kallistus toimisi kunnolla, oluen pinta pysyisi lasin suhteen vakaana. Eli pendon kallistuminen peittoaisi täysin sen voiman, jokoa työntää olutta kohti ulkokaarteen puoleista mukinreunaa.
Tutkimuksissani olen kuitenkin joka kerta havainnut, että kallistus ylireagoi, eli olut pyrkii läikkymään yli sisäkaarteen puolelta. Tämän arvelisin mahdollisesti voivan omalta osaltaan aiheuttaa matkapahoinvointia. Ehkä jotain sellaista, että elimistö on oppinut, miten liikenneväline käyttäytyy mutkassa ja kun kroppa sitten puristuukin (tietysti vain hyvin kevyesti) kohti sisäkaarteen puoleista seinää, ei vanha skeema toimikaan. En tuon suhteen tarkemmin tiedä, kun itselläni ei matkapahoinvointi pendolinossa ole ongelma. Mutta olutlasitestillä voi kuka tahansa todeta, että Pendolinon kallistus ei toimi oikein.

[Lauri Uusitalo]

Tuosta pahoinvoinnista ja kallistuvakorisista: Se, että korin kallistelu aiheuittaisi matkapahoinvointia, on kyllä tasan silkkaa puppua. Ihmisen tasapainoelin ei toimi ollenkaan niin. Päin vastoin, korin kallistelu silloin kun se toimii oikein, VÄHENTÄÄ matkapahoinvoinnin mahdollisuutta.

Niinpä.

Oletteko muuten huomanneet eroa esisarjojen ja loppusarjan Pendojen kallistusten välillä?

[[Tunnus poistettu]]

Matkustin Pendojen ensimmäisen liikennöintiviikon lauantaina (2.12.1995) Helsingistä Turkuun. Muistaakseni Pendo lähti Helsingistä klo 9.06. Pahaksi onneksi olimme edellisiltana olleet muiden Martinlaakson lukion ukkojen kanssa Red Onionissa kaatamassa ja luonnollisesti aamulla oli bakfull. Junassa itselläni meinasi lentää purjo jostain syystä ainoastaan vessassa, jossa ei ole ikkunoita, eikä näin näköhavaintoja kallistelusta päässyt syntymään. Muualla matkustamossa en huomannut pahoinvointia, mutta jotenkin ikkunaton tila yhdistettynä kallisteluun aiheutti komplikaatioita rummussani. Olen yrittänyt pähkäillä tähän syytä, mutta en ole sitä koskaan keksinyt. Toisaalta niinhän Linnanmäen Vekkulankin killissä oleva huone aiheuttaa huimausta, vaikkakaan siinä ei noin niin kuin periaatteessa ole mitään ihmeellistä.

Jos mietitään ihmisen aisteja ja niiden laittoa kuus-nolla, lentosimulaattori on näistä yksi hyvä esimerkki kiihtyvyys- yms. tunteineen. Mitä lentämiseen tulee, mittarilennossa ihmisen pitää aistiensa sijaan uskoa mittareita, vaikka se miten ristiriitaiselta tuntuisikin; kone saattaa keinohorisontin mukaan olla 30 asteen kulmassa, vaikka oma kroppa kertoisi koneen olevan vaakalennossa. Ja mitä poikittaiskiihtyvyyden vektoritulojen nolliin kallistusjärjestelmillä tulee, toki se paperilla näin on, mutta silti ihmiskehon mielestä näin ei ole. Jos junan nopeus vasemmalle kääntyvässä kaarteessa on 160 Km/h ja poikittaiskiihtyvyyden voima tangentin suuntaan on 1 m/s^2 ja se kumotaan sellaisella kallistuksella, jonka vektoritulo on yhtä suuri kuin tangentin suunnan 1 m/s^2, Tuukan mainitseman bissestoben sisältö pitäisi olla vaakatasossa, eli vektoritulojen summa olisi tällöin nolla. Kaiken järjen mukaan myös vatsalaukun, eli kavereiden kesken rummun, sisällön pitäisi myös pysyä paikallaan. Vaan näin ei todistettavasti ole.

[Esko Ampio]

Ei vielä Pendossa, mutta Ruotsin S2000:ssa. Se kun kallistee/kallisteli eri tavalla. On mukava istua, pitää molemmin käsin pöydänreunasta ja nieleskellä...Yhtä kaikki, tuo katsominen auttaa ja vielä enemmän, kun saa käsillään pidettyä kiinni, vaikka edessä olevan penkistä. Silloin saa liiketakaisinkytkentää vielä enemmän, se auttaa. Kokemusta on, että vaikka jakkara pysyykin paikoillaan, mutta maisema keikkuu ja vilahtelee, niin paha olo tulee: Colin McRae- rallipeli, näppäimistöllä hoidettuna. Linja-autoissa voisi olla hyvä istua jossain keskivaiheilla, ja pitää etuselkänojan hantaakista kiinni.....

[Esko Ampio]

Ps. Lieneekö matkapahoinvointi johtuisi vatsasta, tai sen sisällöstä suoraan, ehkä enemmän korvien kaarikäytävien/tasapainoelimien ominaisuuksista.

[[Tunnus poistettu]]

Makuasioista voidaan aina keskustella, toiset pitävät pendokyydistä, toiset eivät. Mutta eräs surullisen tärkeä kysymys dokumentissa tuli esiin, muutosvastarinta. Britit todella olisivat tarvinneet kallistuvakorista junaa mutkaiselle rataverkolleen, mutta he eivät silti halunneet sitä. Selvistä eduista huolimatta. APT-T oli julkistusvaiheessa liian vähän koeajettu, ei mikään fiasko.

Olen itse ollut mukana projektissa, jossa kehitettiin huomattavasti (~15-30%) energiaa säästävä rakennusten lämmityksensäätöjärjestelmä. Laite toimii huomaamattomasti ilman minkäänlaista käsisäädön tarvetta, ainoa missä sen konkreettisesti huomaa on - lämmityslasku.

Projektin ainoa vika oli siinä, etteivät ihmiset tosiasiassa välitä siitä, kuinka paljon lämmitysenergiaa kuluu. Se kuluu mikä kuluu, tarvittava energia on vain saatava halvalla. Rakennusten lämmitysenergiankulutukseen voidaan vaikuttaa tehokkaasti vain rakennusmääräysten kautta.

[[Tunnus poistettu]]

Oli muuten virheellisesti, että ne kaiki APT-P junat pistettiin paloiksi, mutta niitä on säästyny ainaskin yksi.

Oli muuten virheellisestä koko tuo ohjelma, vaikka sinänsä ihan mielenkiintoinen olikin: http://en.wikipedia.org/wiki/Tilting_train kertoo sen, ettei idea kallistuvakorisesta junasta ehkä sittenkään ollut vain kahden britti-insinöörin rapulassa keksimä innovaatio...

Totuuden nimissä sanottakoon, että ei siihen ehkä vuosien korkeakoulututkintoa tarvita, että ihminen oivaltaa moottoripyörän kallistuksen olevan välttämätöntä kaarteessa; mikäli näin olisi, prätkäkortin suorittaminen kestäisi keskimäärin parituhatta päivää, eli yliopistotutkinnon verran.

[Ari Palin]

Pendolinon kallistus voi olla kaksipiippuinen juttu. Jos se toimisi täysin oikein (junassa pitkänä ihmisenä kävellessä huomaa, että ei toimi), pahoinvointiin taipuvaisten ihmisten ei tarvitsisi katsoa ikkunasta ulos estääkseen pahoinvoinnin. Mutta silloin ikkunasta ei ehkä edes saisi katsoa ulos, koska muuten maiseman heiluessa näköaisti ja liikkeen tuntemus olisivat jälleen ristiriidassa. Minulle on kuitenkin epäselvää, voiko ristiriitaisuus noin päin aiheuttaa pahoinvointia, koska en muutenkaan ole siihen taipuvainen.

[[Tunnus poistettu]]

Satoja vuosia vanha ohje meritautiin: mene ulos ja katso horisonttiin. Tämä toimii ja sille on selvät fysiologiset syyt. Ja matkapahoinvointi on ihan sitä samaa, esiintyipä sitä autossa, junassa, laivassa tai lentokoneessa.

[Lari Nylund]

Satoja vuosia vanha ohje meritautiin: mene ulos ja katso horisonttiin.

Hmm... mene ulos ja katso horisonttiin loittonevaa Pendolinoa... Voisi toimia... Vitsi on huonokin vitsi ja antaa seuraavalle jutulle helpommat lähtökohdat nostaa tasoa...

Uskon, että tilanteeseen on yhtä monta lääkettä kuin on selittäjääkin. Itselläni pahoinvoinnit kulkuneuvoissa ovat jääneet ala-asteen linja-autoretkeen Brunbergin tehtaalle ja silloin m/s Viking Sallyn (sittemmin mm. m/s Estonia) matkaan Ahvenanmerellä noin 25 m/s tuulessa sekä oikein mukavassa aallokossa... Junassa en muista voineeni pahoin, vaikka muutama reissu on tullutkin heitettyä vuosien varrella.