Km 205+201 Kallio Kio. 1960-luvulla Kallion seisake koki pari notkahdusta (1963 ja 1966), mutta elpyi sitten. Olikohan syy aikatauluissa vai jossain muussa, mutta linja-auto siellä tuskin poikkesi (en tiedä, katselin vain karttaa).

Kallion seisakkeen luona on 1940-luvun lopulla ilmeisesti ollut sivuraide, koska Peemo Oy oli sijoittanut sinne Puolustuslaitokselta vuokraamansa pesulajunan (2 kpl 2-akselista ja 2 kpl 4-akselista vaunua), VR:n aluesopimus km 205+192, Lt 988/2270, 4.5.1948. Pesulajuna siirrettiin Suinulaan heinäkuussa 1949 ja em. sopimus päättyi 31.7.1949.

Liitteenä 1) Lko:n liikennepaikkakortti 1960-luvulta ja 2) ote peruskartan lehdeltä 2141 03 vuoden 1958 painoksesta.

Suora lähetys maanantaina kello 16: Tampereen Nato-kokouksesta kerrotaan Raatihuoneella

"Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) kertoo liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan merkityksestä huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kannalta. Liikenne- ja viestintäministeriön liikenneneuvos Tero Jokilehto kertoo Tampereella pidettävästä kokouksesta."

https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000010434779.html

Suihkaripolttoaine on jokseenkin läheistä (?) sukua dieselöljylle.

Mäntämoottorilentobensiini taas on eri juttu kuin autobensiini (oktaaniluku yleisesti 100 ja sen pitää sietää säilytystä). Lentobensiinin huono puoli on mahdollisuus ns. vesibensaan, jota ei mielellään saisi olla. Se tarkoittaan säiliön kondenssiveden esiintymistä, siis pisaroina.

Sanotaan nyt näin: lennellessäsi Cherokee Arrow-Piperillä tai Cessna 182 Skylane RG turbolla tulet taatusti ja kouriintuntuvasti havaitsemaan, kuinka Lycoming tms pahoittaa mielensä, ellet ole ennen starttia laskenut vesibensoja pois koneesi tankeista...

Niissä koneissa (yleisesti ultrakeveissä), joiden nokalle on heitetty kuplavolkkarin 4-syl. boxer, voi edelleen tankkiin pistää autobensiiniä.

Itse olin kuvannut Vat soraraiteen linjavaihteen nopeusmerkin junan takapään ikkunasta (nopeusmerkin merkinnät olivat ylempi: 110 ja vaihteesta johtuva 90). 110 johtui kaarteesta itsestään.

Merkki oli ollut siis vanhan mallinen, nykyistä edeltänyt. Oman kuvani olin näpännyt muistaakseni heinäkuun lopulla 1992, palatessani Hpk höve-puistoreissulta. Kuva on nyt Rautatiemuseon kokoelmissa Hyvinkäällä.

Minulla on sellainen hytinä, että armeijan yksikkö, joka kuopalla huseerasi, oli ollut Tampereen Ilmatorjuntapatteristo.

Ja siten tiämmä Mäntän mokut pistettiin yleisesti siihen nauttimaan "maahan-ylös"-höykytyksestä.

"Seasons In The Sun"  John &Anne Ryder.säv. Jacques Brel ja Rod Mc Cuen.ainakin!

Saman kappaleen ovat levyttäneet,Terry Jacks,Bobby Wright , The Bee Gees ,Spell ,ainakin.

It`s Getting Better" Cass Elliot 1969 Geffen Records.säv,Cynthia Weil,Barry Mann.

"It;s Getting Better! John &Anne Ryder,1969.

Erkki on perehtynyt aiheeseen, niinkuin täällä vaunusomen puolella olemme moneen otteeseen saaneet havaita. Meri-insinööri Anssi Sorvali tarkasteli huhtikuussa 2018 opinnäytetyössään metanolin käyttöä laivaliikenteen polttoaineena. Essee ei kumoa metanolin käytettävyyttä ammattiliikenteessä, mutta ongelmakohtiakin löytyy. Metanoli syttyy dieseliä helpommin ― vaikkakin bensiiniä huonommin ―, ja palaa huonosti havaittavalla, savuttomalla liekillä. Harmillisesti metanolilla on taipumus syövyttää joitain nestemäisten polttoaineiden käsittelyssä käytettyjä kiinteitä aineita, mikä tekee sen käsittelystä hieman vaikeampaa. Hankalin sen ominaisuuksista lienee myrkyllisyys. Nämä syyt nähdäkseni jossain määrin puoltavat sähködieselin käyttöä aurinkometanolin asemesta siellä, minne ei kannata ajolankoja ripustaa.

Erkki aivan oikein nostaa esiin myös energiakysymyksen bisnes- ja poliittista tulokulmaa. Kvartaaliaikaskaalaisen ja kilpailuhenkisopportunistisen liike-elämän varaan tuskin kukaan haluaisi näitä kysymyksiä laskea. Poliittista ohjausta ja päätöksentekoa tarvitaan. Vetylinja-autoesimerkki osoittaa, etteivät asiaankuuluvat poliittisetkaan valtaelimet ole aina riittävän kykeneviä tällä suunnitelmatalouden saralla. Ovatkohan ongelmana politiikkaan liittyvät ideologiset väännöt vaiko niiden lisäksi se, ettei tieteellisteknistä viisautta osata tai haluta huomioida riittävästi?

Mutta ennen kaikkea ajattelen niinkin, että ekoenergian kuhunkin käyttökohteeseen sopivan muodon valintaa tärkeämpi asia on energiansäästö ylipäätään. Tekniikan kehittymisen pitäisi päinvastoin auttaa vähentämään ihmiskunnan energiankulutusta ― ei niin, että energian jatkuvasti halventuessa pikkuautojen koko ja määrä vain jatkavat kasvamistaan, jolloin energiankulutus itse asiassa kasvaa. Mantereiltamme loppuvat asfaltilla peitettävät määräalat ja syvänmerenpohjistamme sähkökojeissa välttämättömät vuorimineraalit. Näin siltikin, vaikka saisimme fuusioreaktorit pulputtamaan hyvin edullista ja käytännössä ehtymätöntä sähködieseliä. Aino Kassinen kertoi perjantaina 6/8-1971 tästä »uudesta auringosta»: »Tarkkaa aikaa minä en osaa laskea, mutta ei se ensi vuosituhannen puolelle kyllä siirry.» Ennustuksen voi kai sanoa osuneen sikäli oikeaan, että ― 1970-luvulla tehtyihin eksperimentteihin verraten ― 1990-luvun fuusiokokeissa saavutettiin jo selviä edistysaskeleita, vaikkakin edelleen varsinaisen »uuden auringon» veroisen fuusioreaktorin odotetaan edelleenkin viivästyvän vuosikymmenten päähän. Sikälikin ollaan vielä alkutaipaleella.

Kuvassa http://vaunut.org/kuva/168097 lienee paikka, joka ilmenee oheisesta kaaviosta ja rakennusluvasta vuodelta 1960.

Tilaston mukaan sinne tuli pari halkovaunua kuukaudessa, mutta kenelle ei selvinnyt rataverkon liikennepaikkatutkimuksestakaan. Siihen liittyvästä kirjeenvaihdosta selvisi, että pistoraide purettiin 1968 lokakuun loppuun mennessä .

Björn Wahlroos arvioi Suomen konkurssikypsäksi !       (Taloussanomat)

Suomen talousviisaat ovat kuitenkin toista mieltä ja laulavat niidel lauluja jonka leipää syövät!