Petri Sallinen
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 1134
|
|
« Vastaus #28 : Elokuu 18, 2022, 18:01:25 » |
|
Arkistojen portista tämäkin:
Tie- ja vesirakennusten ylihallitus 1816–1925
Koskenperkausjohtokunta 1816–1840
Aleksanteri I:n käskystä Kuninkaallisen Suomen koskenperkausjohtokunnan työtä jatkamaan perustettiin 1816 koskenperkausjohtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli Suomen kenraalikuvernööri. Johtokunnan toimialue myös laajeni koskenperkauksista järvenlaskuihin, soiden ojitukseen ja kanavien rakentamiseen. Päähuomio kohdistui pääasiallisten vesikulkuväylien parannustöihin ja pitämiseen kulkukelpoisina, mikä tarkoitti sitä osaa Suomen joista ja järvistä, joiden merkitys liikenteelle ja tavarankuljetukselle oli suurempi.
Koskenperkausinsinöörikunta 1821–1869
Töiden suunnittelua ja toteutusta varten perustettiin 1821 johtokunnan alainen koskenperkausinsinöörikunta vastaamaan vesireittien ja teiden teknisestä toteutuksesta sekä työnjohtajien ja muun tarvittavan henkilöstön kouluttamisesta piirustuskonttorissa. Koskenperkausinsinöörikunta oli sotilaallisesti järjestetty ja sen jäsenillä oli sotilasarvot. Insinöörikunnan jäsenet olivat osa Suomeen sijoitettua armeijaa ja heillä oli sotilasarvot. Insinöörikunnan päällikkönä toimi koskenperkausjohtokunnan puheenjohtaja, jolla oli everstin tai kenraalimajurin arvo. Ohjesäännön insinöörikunta sai 1837. Koskenperkausinsinöörikunnan arkisto muodostaa oman arkistokokonaisuutensa Tie- ja vesirakennushallituksen arkiston sisällä.
Tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta ja ylihallitus 1840–1887
Vuonna 1840 koskenperkausjohtokunta uudistettiin tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnaksi. Samalla insinöörikuntaan perustettiin kolme rakennusmestaria käsittävä rakennusmestarikunta. Saimaan kanavan ja rautateiden rakentamisen alkaessa tuli tarpeelliseksi myös uudistaa tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta jälleen.
1860 johtokunta muutettiin tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukseksi, joka määrättiin samaan aikaan perustetun senaatin maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunnan alaiseksi. Uudistuksen myötä ylihallituksen ylitirehtöörin virka siirtyi kenraalikuvernööriltä omaksi senaatin alaiseksi hallinnon virakseen, jota usein hoiti joku senaattoreista. Ylihallituksen tehtävät laajenivat kattamaan rautatiet, lennättimet aikaisempien kanava-, vesitie- ja tienhoito tehtävien ohella. Myös ruoppaukset, satamat ja telakat tulivat ylihallituksen vastuulle. Lennätinlaitos oli suoraan Venäjän armeijan valvonnassa, ylihallituksen huolehtiessa sen ylläpidosta ja uusien linjojen rakentamisesta. Aikanaan lennätinlaitos yhdistettiin postilaitokseen.
Samana vuonna insinöörikunta sai uudistetun ohjesäännön, joka lähinnä järjesteli insinöörien sisäistä hierarkiaa uusiksi ja määräsi, että Saimaan kanavan päällikkö ja piiri-insinöörit tuli valita koskenperkausinsinöörikunnan parista.
Saimaan kanavan rakennustyöt lisäsivät johtokunnan tehtäviä ja kanavan valmistuttua Saimaan kanavan päälliköksi tuli yksi insinöörikunnan jäsenistä. Suomen alkava teollistuminen ja vaurastuminen lisäsivät kanavien rakentamista Saimaan, Päijänteen ja Kokemäenjoen vesistöjen reiteille. Samaan aikaan alkoi Suomen ensimmäisen rautatien rakentaminen Helsingistä Hämeenlinnaan ja sen jatkoyhteyksien suunnittelu Pietariin, Turkuun ja Tampereelle. Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus hoiti yhdessä vuonna 1857 perustetun rautatiejohtokunnan kanssa Suomen rautateiden hallinnointia. Koko maan kattavan liikennehallinnon tarpeita varten Suomi jaettiin kuuteen insinööripiiriin, joihin nimitettiin piiri-insinöörit. Piirit olivat Oulu, Vaasa, Tampere, Päijänne, Kuopio ja Saimaa vesiliikenteen ollessa vielä hallitseva tavarankuljetuksen keino.
1869 insinöörikunnan jäsenet siirrettiin siviiliviranomaisiksi, mutta sitä haluavat saivat pitää sotilasstatuksensa, uudet insinöörit saivat vain siviilivirkamiehen aseman. Vuonna 1871 perustettiin kasvavaa rataverkostoa varten rautatietarkastajan virka, jonka tehtävänä oli valvoa rakenteilla olevia ja valmiita yksityisiä rautateitä, valtion rautatiet kuuluivat rautatiejohtokunnalle.
Vuonna 1869 tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen johtosääntö uudistettiin, tosin vain vähäisin insinööripiirien jakoa koskevin muutoksin. Samana vuonna sen sijaan insinöörikunta siirrettiin siviilivirkamiesten joukkoon ja koskenperkausinsinöörikunta sulautui ylihallituksen muuhun henkilöstöön.
Tie- ja vesirakennusten ylihallitus 1887–1925
1877 perustettiin erillinen rautatiehallitus aikaisemmasta rautatiejohtokunnasta ja valmiiden rautateiden hallinnointi siirtyi sen vastuulle, kuitenkin vasta 1887 ylihallituksen johtosääntö uudistettiin ja samalla sen nimi vaihtui tie- ja vesirakennusten ylihallitukseksi. Samalla tehtävät laajenivat enemmän teiden ja vesien hallinnointiin valtion rautateiden kuuluessa omalle hallitukselleen. Uuden ylihallituksen tehtäviin kuului käsitellä rautateiden rakentamista, kanavien, siltojen, teiden, laivatelakoiden, satamien, uittoväylien sekä muiden tie- ja vesirakennusten ylläpito. Myös järvenlaskut, perkaukset ja ojitukset kuuluivat sen tehtäviin ja myös niissä ohjeistaminen ja neuvominen.
Ylihallituksen tuli antaa vuosittain raportti senaatille edellisen vuoden toiminnastaan. Ylihallitus myös hoiti rakennustöihin tarvittavien maiden pakkolunastuksen, mikäli hallitsija oli tähän suostunut. Ylihallitus ja paikallinen kuvernööri vastasivat järjestyksen ylläpidosta suurilla työmailla. Työmaita varten perustettiin myös omia sairaaloita, joista huolehtiminen kuului tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle lääkintöhallituksen toimiessa ylempänä valvojana.
Vuonna 1892 tie- ja vesirakennusten ylihallitus siirtyi samana vuonna perustetun senaatin kulkulaitostoimituskunnan alaisuuteen. Vuosien 1898 ja 1899 suurten tulvien seurauksena senaatti nimitti komitean tutkimaan tulvien syitä ja sen työn tuloksena ylihallituksen alaisuuteen perustettiin vuonna 1907 hydrografinen toimisto, jonka tuli kerätä tietoja vedenkorkeuksista, virtauksesta, sadannasta ja haihdunnasta sekä laatia tarvittaessa ehdotuksia toimenpiteistä.
Kasvava teollisuus ja vesioikeuslain uudistus 1902 lisäsivät paineita vesiväylien käytölle ja hallinnalle vastakkain ollessa patoamista vaativat tehtaat ja veden vapaata kulkua haluavat kalastajat ja vesiliikenne. Suomen itsenäistyttyä ylihallitus siirtyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alaisuuteen. Vuonna 1918 tielain myötä myös tieasiat siirtyivät kokonaisuudessaan tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle. Uutta tehtävää hoitamaan perustettiin ensin väliaikaisiksi aiotut yli-insinöörin virka ja tieosasto, mutta vuonna 1920 niistä tehtiin pysyviä. Teiden ja tieverkon rakentaminen tulivat yhä tärkeämmiksi autoistuvassa Suomessa, mikä vaikutti myös ylihallituksen toimenkuvaan. Vuonna 1925 ylihallituksen tehtävistä annettiin uusi asetus ja samalla sen nimi vaihtui tie- ja vesirakennushallitukseksi.
|
