Kemisti kuvasi kaikki Helsingin ratikkapysäkit – katso kooste
Titta Aaltonen jätti tutkijan työt valokuvatakseen vuoden ajan Helsigin ratikkapysäkkejä20.2.2014 8:190
Ilona Hietanen
Helsingin Sanomat
.
Kuka
Titta Aaltonen
Syntynyt Längelmäellä 17. toukokuuta 1976.
Asuu Herttoniemessä kumppaninsa kanssa.
Väitteli tohtoriksi epäorgaanisesta kemiasta 2005. Opiskelee valokuvausta Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.
Julkaisi helmikuussa digitaalisen kirjan Hetkiä Helsingissä – Raitiovaunupysäkit kertovat. Se löytyy osoitteesta
www.hkl.fi.
Juhani Niiranen HS
http://hs13.snstatic.fi/webkuva/taysi/560/1392835269614?ts=1038Titta Aaltonen halusi tulla kuvatuksi Sörnäisten pysäkillä, koska hän käyttää sitä eniten. Hän asui aiemmin pysäkin lähellä ja kulkee nykyään Herttoniemestä Kuvataideakatemialle sen kautta. "Ja onhan se raitioliikenteen itäinen keskus."
Titta Aaltonen on tulossa äitinsä kanssa nuorisojärjestö 4H:n suurpäiviltä. He hyppäävät Helsingin jäähallilta raitiovaunuun. Ratikkamatka on kaksitoistavuotiaan längelmäkeläisen ensimmäinen, eikä lippu millään asetu leimauslaitteeseen.
Onneksi vieras mies opastaa: "Nuoli nuolta kohden."
Sen ohjeen Aaltonen, 37, muistaa aina, vaikka leimauslaitteet katosivat kauan sitten, ja ratikoilla on tullut sittemmin ajeltua tavallista enemmän. 2012 hän valokuvasi kaikki Helsingin silloiset 137 raitiovaunupysäkkiä. Tässä kuussa HKL julkaisi kuvista ja pysäkkien nimien taustoista verkkokirjan Hetkiä Helsingissä – raitiovaunupysäkit kertovat.
"Halusin näyttää, että arkikin voi olla mielenkiintoista", valokuvausta opiskeleva Aaltonen kertoo.
Kun on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ymmärtää arjen kertomusten arvon. "Ei meillä Längelmäellä ollut erityisiä nähtävyyksiä. Mutta tunnen paikkakunnan tarinat. Että tuossa meni käärme tien yli vuonna se ja se."
Tarinoita hän yritti etsiä myös Helsingistä. Sitä varten hän perehtyi pysäkkien historiaan ja niiden nimien taustoihin. Kuviin tallentui myös nykyhetki: vuodenkierto, mainokset, kaupungin jatkuva muutos.
Kas, noin lumista oli helmikuussa 2012. Ja Vallilan makasiineilta tultiin vielä kirppiskassien kanssa.
Aaltonen laski, että jos pysäkkejä kuvaisi viikossa kaksi tai kolme, ne tulisi kaikki kuvatuksi vuodessa. "Kai kuvat olisi voinut ottaa yhdessäkin päivässä, mutta halusin vuodenajat näkyviin."
Ennen pysäkkiprojektia, koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen, Aaltonen tutki ohutkalvoja eli alle millimetrin tuhannesosan paksuisia materiaalikerroksia. Hän työskenteli väitökseensä asti tutkijana Helsingin yliopistossa, sitten vuoden Harvardissa ja lopuksi neljä vuotta Oslossa. "Olin sellainen jakoavainkemisti. Tein töitä laboratoriossa, mutta minun ei tarvinnut lotrata kemikaalien kanssa. Riitti kun aukaisin kannet ja laitoin aineet koneeseen."
Harvardista palattuaan Aaltonen työskenteli hetken kemian opettajana peruskoulussa. Hän piti opettamisesta, mutta kun kollega pyysi häntä Osloon selvittämään, kuinka ohutkalvoista voisi tehdä kestävämpiä akkuja, Aaltonen ei voinut kieltäytyä.
http://www.hs.fi/ihmiset/Kemisti+kuvasi+kaikki+Helsingin+ratikkapys%C3%A4kit++katso+kooste/a1392835280624http://www.hel.fi/hel2/hkl/pysakkikirja/HKL_Pysakkiopas_digi_150dpi.pdf
