Resiina-keskustelu

Huomasin tuossa Youtubea selatessani uuden videon Robertsforsin ruukkimuseon rautatieltä. https://m.youtube.com/watch?v=Qnk0Cwe0hGo
Videolla museosähköveturit saavat sähköä kaapelia pitkin generaattorista joka on naamioitu puutavaravaunuun. Sama paikka käydessäni museolla 2012 http://vaunut.org/sarja/2159 https://youtu.be/vF13zp5OqzU
Tarkemmin en Robertsforsin systeemejä tunne mutta näytti/näyttää toimivan.

Sitten asiaan:
Ovatko Minkiöllä olevat sähköt http://vaunut.org/kuva/103550?tag0=2%7CMuu%7C http://vaunut.org/kuva/121730?tag0=2%7CMuu%7C missä kunnossa ja pystyisikö niissä hyödyntämään vastaavaa sähkönsyöttöä?  :) Ajolankaa kun ei varmaan kannata rakentaa...  ;D

Miten Suomessa liikennöiden sähkövetureiden tasasähkö aikanaan muutettiin vaihtovirrasta, pyörivillä koneilla vai elohopeatasasuuntaajilla vai muulla konstilla?

Vanhoilla kapearaiteisilla sähköradoilla taisi olla oma voimalaitos. Tehtiin sopivaa virtaa.  Voimalaitosten ympärillä oli oma verkko, jonka jännite vaihteli. Liitekuvana kevättulva Jokioisilla 1971. Vesivoimalan alkuperäiset koneet seisoivat . Muistaakseni jännite oli outo valtakunnanverkkoon tottuneelle. Takimmaisena erottuu rautatiesilta. Toinen liite kuvaa tilannetta v. 1926 tilastossa Virossa, kun en vaivatta löytänyt kotimaista. Ei sielläkään ollut valtakunnan verkkoa, - teksti on paikoin hauskaa, ja kuvaa sähkönkäytön tilannetta.

Tuohon ensimmäiseen kysymykseen vastauksena Forssan sähköradan Siemensin toisen pään ajomoottorin käämit paloivat salamaniskun seurauksena muistaakseni vuonna 1971. Kyröskoksen Asea tuli Minkiölle suoraan ajosta, joten teoriassa ainakin se voisi jopa toimia ilman suurempaa laittamista.

Eli generaattori ja tasasuuntaja voisi riittää siihen, että veturin saisi liikkeelle.

Sähkön tuotanto ja jakelu olivat Suomessa hyvin pitkään alueellista toimintaa. Vasta Imatrankosken voimalaitoksen valmistuminen käynnisti tosissaan ensimmäiset keskustelut valtakunnallisesta kantaverkosta. Toinen kantaverkon rakentamista vauhdittava tekijä oli se, että sähköistettyjen kaupunkien rahkeet alkoivat loppua, kun kaupunkien sähköistys laajeni odotettua nopeammin. Sähköä tuotettiin monessa kaupungissa omalla höyryvoimalaitoksella, jonka kapasiteetti uhkasi loppua. Omaan suurempaan voimalaitokseen investointia houkuttelevampaa olisi ollut tuoda sähköä kaupunkiin jostain muualta — eli kantaverkkoa pitkin. Ylipäätään sähkön siirtäminen pitkiä matkoja ilman suuria häviöitä alkoi olla mahdollista vasta 1900-luvun alussa.

Täysin yhtenäinen kantaverkko Suomeen saatiin oikeastaan vasta 1990-luvulla, kun valtion (IVS) ja yksityisen teollisuuden (TVS) omistamat kantaverkot yhdistettiin. Tämä ei tapahtunut ihan kivuttomasti. Tästä syntyi lopulta nykyinen kantaverkkomalli.

Sähköverkkojen jakelujännitteet vaihtelivat. Joissakin kaupungeissa taisi olla vielä 1960-luvullla alueita, joissa sähkö vietiin tasajännitteellä loppukäyttäjälle. Vääntö tasajännitteen ja vaihtojännitteen välillä kävi yhdessä vaiheessa peräti kuumana insinöörikunnan keskuudessa.

http://www.energiauutiset.fi/ymparisto/paikallista-puuhastelua.html

Stockforsin tehdasta ja sähkörataa palvellut sähkölaitos on kuvattu tässä :
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1119125?page=14

Jäiköhän vanha 240V 48kVA tasavirtadynamo radan käyttöön? Uudesta voimalaitoksesta tuli 5,5kV kiertovirtaa l. kolmivaihevirtaa tehtaan koneille ilman muuntajia. Vai käytettiinkö myös uuden voimalaitoksen energiaa radalla? Voimalaitoksen herätinkoneita käytettiin voimalaitoksen valaistukseen ja generaattorien magnetointiin.