Resiina-keskustelu

Mikä on sinun mielestäsi rumin Suomen veturi?  Ensimmäisenä tulee mieleeni Ukko-Pekan todella tyylitön tenderi. Se pilaa koko veturin ulkonäön, mikä ei ole häävi muutenkaan. Kaikista kamalin on kuitenkin Truman, mustanpuhuvaa rautaa. Kumma juttu, mutta vanhemmissa suomalaisissa vetureissa on aina se jokin, mikä tekee niistä tyylikkään näköisen. Erityisesti tenderin muodot vaikuttavat positiivisesti. Esimerkiksi vanhat amerikkalaiset villin lännen veturit, niissä on aivan oma tyylinsä. Yksi helmi on vielä se Leningradiin luovutettu kaanari. Sehän säilyi näin romutukselta ja sään vaikutukselta. Ulkotiloissa sekin olisi jo ollut mennyttä. Ehdottomasti kaunein lienee kuitenkin Ilmarinen.

Höyryistä en tiedä, mutta kyllä vihreävalkoinen Dv12 on ruma (samoin Isohaalee). Hieno ja "ajattoman"  näköinen dieselveturi on saatu pilattua sillä kalpella värityksellä.

Sr1

Aikoinaan höyrykaluston suunnittelussa ei lienee ole ollut painopisteenä visuaalisuus, mutta minusta aika on tehnyt hyvin tehtävänsä ja ne ovat omalla tavallaan viehättäviä. Samanlaista ajan kultaamista en usko tapahtuvan Sr1:n osalta. Siinä ei minusta ole mitään kaunista, eikä se tule aikanaan museoitunakaan herättämään tunteiden pakahtumista ja värinää kropassa.

Mutta nämä ovat vahvasti smaksaker, kuten eräs Hillebrand toteasi. :D

Sr1 on kaukana rumasta... Mielestäni se näyttää kunnolliselta työkoneelta eikä miltään muovilelulta. Minun mielestäni Sr1, Dv12 (etenkin 27-sarja) ja Dr16 (punavalkoisessa värityksessä) ovat hienoimmat veturit tällä hetkellä Suomessa. Dr14:tä en ole ikinä nähnyt (paitsi kuvissa). Nykyaikaiset kulkuvälineet eivät ole niin hienoja minun mielestä (autot ja veturit).

Sr2 ei herätä minussa suuria tunteita, se on aika tylsä perusveturi.

Mutta jos joku sanoo M100-metroa tai Porkkanajunaa rumaksi, niin se vasta outoa olisikin.

Oudon näköisiksi voi useita kylläkin sanoa mutta ihan oikeasti rumia on vain 2 ; Dr12 ja Dr16. Lempiveturini sijoittuu näiden kahden ruman väliin; Dr14. Hiukan rumia ovat sitten Dm12, Dr13 ja Sm3 (uudella kytkimellä).

Mielestäni Dr16 näyttää vielä nykyäänkin melko nykyaikaiselta. Saksalaiset nykyajan keskiohjaamolliset dieselveturit ovat selvästi samaa tyyliä. Mutta se ranskalainen päämoottori on varmaan se suurin huono puoli Dr16:ssa. Muuten se on todella upea kotimainen dieselveturi, myös ne äänet, vaikka pääosa tuleekin ranskalaisesta Pielstick-dieselistä. Ääni on kyllä yksi sen Pielstickin hyvistä puolista.

Persoonattomat Sm3, Sm4, Sm6 ja Dm12 eivät säväytä millään tavoin, joten ne voi heittää rumat-sarjaan. Komeimpia ovat Hv1 ja Dr16.

Punainen Sr2.

Sanon suoraan että tylsä veturi, kun niitä näkee joka päivä :0)

Joo, se väritys alkaa olla jo jotenkin tylsän ja ruman oloinen. Tähän vielä lisäksi se turhateippi ja uusi logo. Kyljessä vanha logo, mutta keulassa uusi... Halpa "pikaviherrys"...

Minun mielestä Dr13 ja Sr1 eipä, tule ikävä kun viimeinen Idän Ihme ( Sr1 ) poistuu liikenteestä.

Vihreä Dv12 lähentelee jo pyhäinhäväistystä.

Ne Villin Lännen veturit olivat oman aikansa designin helmiä vaikka käsitettähän ei viellä ollut olemassa. Luin joskus nuoruusvuosinani, että suuri "Railway Typhoon", rautatiealan suurkapitalisti USA:ssa JOHN PIERPOINT MORGAN (1837 - 1913) havaitsi että hänen rautatie-imperiuminsa veturimiehet käyttivät paljon aikaa lemmikkiensä ... rautahevostensa puhdistamiseen ja niitten lukuisten messinki-osien kiilloittamiseen. Niinpä tämä kapitalisti-mies antoi käskyn että kaikki veturit siitä lähtien, tuli maalata mustiksi.
     Ihan totta olen joskus miettinyt miltä Truman näyttäisi iloisen värisenä. Iso-Britanniassa oli ihan toinen traditio värikkäät veturit ja usein jopa nimetyt.

Tykkään myös kovasti iloisen värisistä höyryvetureista. Mutta tuo nimeämisperinne on mielestäni erityisen hieno juttu. En tiedä, ovatko kaikki veturit briteissä nimetyt, mutta todella moni on. Esim. A4 -luokan vetureilla, joista kuuluisin on maailmanennätysnopeuden saavuttaja Mallard, on kaikilla nimet, mm. Dominion of Canada, Sir Nigel Gresley ja Bittern, jotka muistaakseni olivat viime kesänä kaikki läsnä Yorkin museossa juhlistamassa Mallardin ennätyksen 75-vuotisjuhlaa.

Edelleen linjadieseleissä on hienoa nimeämiskäytäntöä: briteissä harvinaiset dieselhydrauliset linjaveturit ovat joko Warship-luokan vetureita, jotka ovat, kuinka ollakaan, sotalaivojen mukaan nimettyjä, kuten Intrepid, tai isommat serkkunsa Westernit, joita ovat mm. Western Ranger tai Western Fusilier, joista jälkimmäinen on Yorkin museossa. Kuuluisat laukkaratsut Delticit oli nimetty, lyhyesti ja ytimekkäästi joko The King's Own Yorkshire Light Infantry tai vielä lyhyemmin Alycidon.

Nimeämiskäytäntö ylettyy moderniinkin kalustoon, HST-dieseljunien vetopäät, samoin kuin niiden sähkökäyttöiset, varsin modernit korvaajat sähköistetyillä reiteillä, luokan 91 vetopäät on nimetty; minut toi Yorkin museoreissulta takaisin Lontooseen tyylikkäästi class 91 City of York.

Systemaattista nimeämiskäytäntöä nykymaailmassa tiedän noudatetun myös Sveitsissä, jossa 1952 käyttöön otetut Ae 6/6 -veturit saivat nimen: ensimmäisen tilaussarjan vetureita oli 25, kuin myös kantoneita siihen aikaan, ja veturit päätettiin nimetä kantoneiden mukaan. Kun vetureita tilattiin lisää, loppuivat kantonit, mutta vetureita nimettiin kaupunkien mukaan, kunnes nekin loppuivat kokonaistilausmäärän ollessa 120, ja loppupään vetureilla alkaa olla jo aika pienten kylien nimiä  :)

Sveitsiläiset eivät kuitenkaan vähästä säikähtäneet, vaan nimesivät myös 89 kappaletta Ae 6/6:n seuraajiksi suunniteltuja Re 6/6 -vetureita; on selvää, että kovin isojen paikkojen nimiä ei riittänyt näihinkään vetäjiin.

Chicagon lähiliikenneoperaattori METRA, sekä Dakota, Minnesota & Eastern Railroad (sis. sisaryhtiö Iowa Chicago & Eastern) ovat ainakin harjoittaneet vetureidensa nimeämistä. Kummassakin tapauksessa lähinnä radan varrella olevien paikkakuntien mukaan, muutamin poikkeuksin.

Sveitsiläiset "krokotiilit"

Kotimaisesta kalustosta on vaikeaa nimetä yhtään rumaa veturia. Sanoisin, että rumimmat veturit löytyvät itänaapurista, esim BЛ23. Toisaalta Venäjällä on sen verran laaja kalustonkirjo että mukaan mahtuu joitakin ihan hienojakin.

Dr12, Dr13.

Kaunein on ehdottomasti Sr2 (punainen ja vihreä), mutta rumin veturi on Suomessa on Hr11 ja itä naapurin VL-10.

Kaunein ehkä Tk2 tai Tk3, mut onhan noita monta :) Rumin kyl Sr1.

Mitä nimeämiseen tulee, Ei tarvitse mennä Ruotsia kauemmas. Parhaillaan perusremontissa olevan Lidingöpaanan kaikilla vetovaunuilla oli nimi ... itse satuin harvinaisen usein HERKULESin kyytiin.
     Nyt ne on kaikilla Metron "Tunnelbana" kolminivelisillä yksiköillä. Oma suosikkini on "TEA" - lapsuuteni Suomen Yleisradion monissa kuunnelmissa esiintyi Tea Ista.
     Lidingön rata saa kohta uudet vaunut ja luultavasti perinne jatkuu. Itse matkustimme tänään pikku-bussilla jota kutsuttiin Prosit.
     Kai täällä puoli-landella, osa matkustajista kärsii heinänuhasta.

Mielestäni, myös muidenkin mielestä, mm. H0-mallin rakentajien, Hr11 on tyylikäs, kaikessa tarkoituksenmukaisuudessaan. Ainoa jäljellä oleva yksilö on nykykunnossaan rumuuden huipentuma ;). Myös suomalaiset höyryveturit ovat hienoja, muotovalioita.

Ei tarvitse mennä niinkään pitkälle. Sm5-sarjan ensimmäisillä kahdella rungolla oli nimet.

General Electricin BQ23-7. Ruma loota, vaikka hytti on junahenkilökunnan näkökulmasta varmastikin ollut mukavan tilava.. ainakin verrattuna standardihyttiseen B23-malliin, jonka ahtaus ja epäergonomisuus alkaa jo hytin ulko-ovilta lähtien.

http://www.railpictures.net/images/d1/5/0/4/7504.1230588364.jpg
http://en.wikipedia.org/wiki/GE_BQ23-7

Suomalaisesta kalustosta löytyy mun silmään ilahduttavan vähän epäesteettisyyttä, punaiseen kalustoon läntättyjä räikeitä turvateippauksia lukuunottamatta.. ideanahan siis oikein hyvä, mutta toteutus..

Sr1 ilman zorronaamiota vaati kyllä hetken totuttelua.

- Suomalaisista vetureista "Iso-Haalee" ja "Reeveri" ovat rumimmasta päästä, varsinkin jos ne vetävät matkustajajunaa.  Näytttävät lähinnä vaihtotyövetureilta.

- Ulkomaalaisiasta dieseleistä amerikkalaismalliset "road-shunterit" ovat rumia.

- Sähkövetureista japsien Hitachi-veturit joita Euroopassa myös RENFE on käyttänyt tai käyttää ovat rumia, samoin vanhat iltalialaiset sähköveturit.

- Höyryvetureista brittiläismalliset satulatankkiveturit ovat rumia, samoin brittien "Bulleid Pacific". Myös Garrateista voidaan sanoa että rumia.

- Moottorivaunuista VR:n Dm12 on ruma, varsinkin uudessa värityksessä.

t. Rainer

Rainer,
     Garrateista on helkkarin monia versioita (ollut...) ajossa eri puolilla varsinkin vanhaa Brittiläistä Imperiumia. Ja eri väreissä.
     En ole eläissäni Garrattia nähnyt muuta kuin pienosmallina täällä kotona  mutta ruma? Millä tavalla Sir...?

Kauneimmat:
Sr1
Dr12
Hr1
Rumimmat:
Sr2 (punainen turhateipillä)
Sv11
Sk3

Ehdottomasti oma mielipiteeni on Dv11.

Paras: Dr16

Kun HR13 tuli, oli se mielestäni kovin ruma hökötys.

Monsieur Mosse

Tässä ketjussa näkyy ihanasti harrastajakunnan koko autismin kirjo.  ;D

Varmaan 90 prossaa täällä oleskelevista ei edes tiedä kuka oli M Mosse (ei ole auto tässä tapauksessa). Hänhän kuitenkin kasasi "junia" ja eteen tarvittiin tietenkin "veturi". No ei se Mosse kauhean ruma ollut. Hänen persoonaansa voi tutustua tarkemmin hakusanalla "Monsieur Mosse", ymmärtää sitten paremmin mistä tässä oikein on kysymys.  

Rautatiepuolelle palatakseni: omasta mielestäni rumin on italialainen E 428 - sarjan sähköveturin versiot I ja II. Pyörästönä oli 2' Bo + Bo 2'. Hirveän näköinen hökötys, jonka kori oli niittaamalla koottu ja tahrittu lapsenpaskanruskeaksi!

Saman sarjan III versiokaan ei ollut mikään veturimaailman Marilyn Monroe... Pientä yritystä oli jotenkin uskallettu tehdä! No, Luigit saivat ainakin kulkevan pelin.

No ainakin tää uusi veturi Finntrail vai joku sinneppäin, (tais ollakkin Fenniatrail heh)semmonen harmaan/sininen synkkä väritys ja kaikista kovimman metelin saa aikaseksi kun tästä ohi menee,mikään muu veturi ei sellaseen meteliin ylllä.

Fenniarail.

Vanhat amerikkalaiset sähköveturit pääsevät varsin korkealle rumuustilastoissa ja sen takia niitä onkin niin hauska harrastaa! Nopeimmin löytyi esimerkiksi venäläinen kopio SSM, jonka tekniikka ja ulkonäkö ovat läheistä sukua vetureille, joiden kylkeä koristi aikanaan lumivuohi: http://vaunut.org/kuva/133145?s=1

Mieltymykset ovat vahvasti henkilökohtaisia. Toinen tykkää tyttärestä ja toinen äidistä jne.
Höyryveturikauden loppupuolen lapsena olivat sellaiset mielestäni kauniita, eivätkä herrojen kiitojunat (Dm4) mitään ihmettä, mutta kun koulumatkalla pääsin sinivalkoisen Dm6-kiskobussin kyytiin, niin olihan se hienoa. Mutta kyllä höyryveturit ovat kauniita ja toiset ihan kamalia  rotiskoja.
Tk3 halkopiipulla varustettuna on minun suosikkini.

Nykykalusto, eli Dr16 ja sitä suuremmat numerot. Insinööriajattelua pahimmillaan.

Kauneimpia olivat Dm3/4, jos nokka kesti gemssun käryn sekä tietenkin Hr11, jota en ehtinyt bongaamaan livenä. Vakuuttavin oli Superhuru Dr15, laivakoneen jytke kuului Hämiksen asemalle junan noustessa Leteensuolta Parolaan 14 km päässä.