Resiina-keskustelu

Sain äsken luokkatoveriltani Veikko Keinäseltä hyvin murheellisen viestin:

"Hei Eljas! Minulla on sinulle surullinen uutinen. Opiskelutoverini ja meidän yksikön geologi Tapio Muurinen on kuollut sairastettuaan noin kaksi vuotta harvinaista syöpää. Hän oli erittäin miellyttävä hiljainen kaveri. Hänen kuntonsa oli kova, sillä sellaista pakkasta ei Rovaniemellä ollut, ettei hän tullut pyörällä töihin. Hänen isänsä oli rajamies ja oli tornissa, kun venäläiset ampuivat omiaan Mainilassa ja siitähä se Talvisota alkoi. Hänen isänsä eli yli yhdeksänkymmenvuotiaaksi. En tiedä paljoakaan Tapsan rautatieharrastuksesta. Sinä tiedät siitä varmasti enemmän. Sitä miestä on kovasti ikävä. Hän oli ajatuksiltaan hyvin edistyksellinen, vaikka oli sotilasarvoltaan meidän porukan korkeimmalla tasolla, res. kapteeni."

Minä tunsin Tapion vain sähköpostien kautta. Siitä huolimatta tämä oli todella murheellinen uutinen. Toivottavasti Tapion kuvat ja muistelukset säilyvät pitkään meidän muistoissamme.

T: Eljas Pölhö, toinen rautateistä kiinnostunut vanhus.

Suurin osanottoni.

No jopas oli todella, todella surullinen uutinen.

Mikäli joku Tapion tuntenut henkilö tai sukulainen lukee vaunut.orgia, syvimmät osanottoni tältä suunnalta tapahtuneen johdosta.

Olin vuosien varrella joitain kertoja Tapion kanssa puhelimitse jutuissa ja hänestä piirtyi mieleeni äärimmäisen mukava kuva.

Tapion kuvat ovat tuoneet monia sykähdyttäviä ajankuvia Suomen rautateiden taipaleelta,etenkin tavaravaunujen osalta ainutlaatuisia kuvia.

Tapion kuvista voisi kyllä rautatiemuseo koostaa oman näyttelyosuuden tiloihinsa, kuvissa on niin paljon rautateiden arkea kuvattuna.

Osanottoni omaisille.

Murheviesti tosiaan.

Vaikka tunsin Tapion vain tämän "foorumin"  kautta, pidin ystävänä ja kaverina.
Aina oli ystävällinen vastaus kysymyksiin, eikä ajatustakaan ylimielisyydestä "tyhmempää" kohtaan.

Markku

Todella pysäyttävä uutinen. Hieno mies on poissa. Sanoja ei ole.

Surullista, osanottoni läheisille, tiedän miltä heistä tuntuu, oma äitini kuoli torstaina. Soitin Tapsalle ex-tempore noin 5 vuotta sitten, tunti siinä sitten kului leppoisasti turistessa, jäi hyvä fiilis. Ihmettelinkin miksi Tapsan kuvanlisäykset ja kommentit loppuivat touko-kesäkuun vaihteessa, no nyt sekin selkisi.

Ylläpito voisi lähettää hänen omaisilleen surunvalitteluadressin koko Vorgväen puolesta, Tapsa on sen kyllä ansainnut, sen verran arvokkaita kuvia ja tarinoita niiden takana häneltä tänne jäi jälkipolvien iloksi.
  
Sivuilla on muutenkin ollut poistumaa Martin H ei ole kommentoinut viimevuoden loppupuolen jälkeen?. Myös Topi Lajusen kommentit loppuivat jostain syystä helmikuussa?.

Onneksi kuitenkin Saarisen Pave ja Kalliomäen Reino lisäävät tasaiseen tahtiin tänne menneiden vuosikymmenten arvokkaita ja upeita valokuvia.

Pysähdyttävä uutinen. Toivottavasti kuvat jäävät tälle sivustolle. Ne ovat komea kuvaus Suomen rautateiden historiaa.

Toivottavasti säilyvät sekä kuvat että kommentit. Tapio oli eittämättä sivuston kantavia voimia.

Osanottoni.

Osanottoni, nostos & algos.

Suurimmat osanottoni. Tapsan kuvat ovat aina olleet vorgin kantavia helmiä sekä mukavia "historiapöllähdyksiä" ja todella toivon (yhtyen muihin), että hänen kuvansa säilytetään täällä.

Osanotot täältäkin. Tapsan kuvat ovat tosiaan olleet varsin hienoja tänne sivustolle. Nyt tuleekin heti mieleen että toivottavasti ne saisivat olla jatkossakin näkyvissä, ja onko vielä mahdollisesti paljonkin julkaisematontakin materiaalia. Mikäli jollakulla on yhteyksiä Tapsan perillisiin, olisiko varovainen tiedustelu paikallaan rautatieaiheisiin kuviin liittyen..?

Tämä oli kova juttu, osanottoni. Tapio oli vanhan polven harrastaja, jonka kanssa saattoi keskustella perinteisestä kuvaamisesta. Itse olen tullut Vorgiin tosin aika myöhään. Kuvista tuntee ihmisen. Väkisin tässä pysähtyy jokainen, jolla on isohko kuvakokoelma takanaan. Toivoisin, että joku rautatiemuseo edes jollakin tapaa muistaisi Tapion työtä. Harrastajat uhraavat aikaa ja työtä ja varoja ja sielunsa kuville, täysin pyyteettömästi. Jonkun tahon olisi aika miettiä sitä.

Ylläpito voinee korjata, jos olen väärässä, mutta vaunut.org on valokuvien pysyväisarkisto, eikä sieltä poisteta kuvia kuin ainoastaan, jos kuvaaja tai kuolemantapauksessa hänen perikuntansa sellaista ehdottomasti vaatii. Onhan täällä muidenkin keskuudestamme poistuneiden kuvia ilonamme yhä. Oma tärkeä kysymyksensä on sitten edellä puhuttu kokonaisten henkilökohtaisten arkistojen elämä kokoajansa kuoleman jälkeen.

Tapion kuvissa arvostin avaraa tyyliä poimia karskista rautatieympäristöstä kaikenlaista inhimillistä ja mielenkiintoista.

Kylläpä tuli uutinen joka vie hiljaiseksi. Mulla oli Tapsan kanssa yhteydenpito aika aika tiivistä, mutta sanallakaan ei mies kertonut sairaudestaan. Ihmettelin miksi sain yhteydenottoja harvemmin ja viimein loppuivat kokonaan. Muisto iloisesta ja myönteisen tuntuisesta miehestä ei unohdu koskaan. Osanottni omaisille.

Osanottoni Tapio Muurisen omaisille!

Tapio Muurisen kuvat höyryvetureista tulivat minulle tutuiksi, kun tein aiheeseen liittyvää kirjaa. Tapio Muurinen lupasi laajan höyryveturikuviensarjan käyttööni kirjaprojektissa. Hänen ansiostaan sain kirjaani monia kuvien alkuperäiskappaleita käyttööni. Näiden kuvien ansiosta, kohta hiostoriaan jäävien höyryvetureiden, ulkonäölliset yksilölliset piirteet tulivat hyvin esille.

Ystävyydellä tervehtien Kari Siimes