Resiina-keskustelu

Taas tietoja vailla vanhoista vaunuista, tällä kertaa ensimmäisistä matkustajavaunuista joita 1860-luvulla käytettiin. Tarkoitus olisi tehdä 3d-malli I- ja II-luokan vaunusta (ilmeisesti mallia C), kuvia oon näpsiny Hyvinkään Rautatiemuseon pienoismallista jotta saanut hieman referenssia, mutta mittoja en ole mistään onnistunut löytämään. Onkohan jonkun arkistoihin niitä sattunut päätymään? Kiinnostaisi tietää mikä on pituus puskimesta puskimeen, sekä korkeus kiskosta ja leveys.

Kyse siis tästä vaunusta: https://museot.finna.fi/AJAX/JSON?method=getImagePopup&id=musketti_rautatie.M014%3AVR1%3A6598&index=0&size=large (https://museot.finna.fi/AJAX/JSON?method=getImagePopup&id=musketti_rautatie.M014%3AVR1%3A6598&index=0&size=large)

Vanhasta historiakirjasta löytyy seuraavat mitat ensimmäisille matkustajavaunuille: "pyöräväli 14 jalkaa (4,267 m), korin pituus 25 jalkaa 10 tuumaa (7,874 m), leveys 8 jalkaa (2,438 m) ja sivukorkeus 6 jalkaa 3 tuumaa (1,904 m)".

Kiitoksia tiedoista, näillä kyllä kelpaa jo lähteä toteuttaa mallia.

Junat-lehdessä oli aikoinaan runsaasti, pääosin Tapio Keräsen kirjoituksia ja hänen tekemiään piirustuksia suomalaisvaunuista.
Niinpä Junat 2-87 sivulla 13 on kirjoitus 1860-luvun vaunuista piirustus I-II lk:n matkustajavaunusta, Tapion alkuperäispiirustuksesta tekemänä. Näissä vaunuissa mallintekijän vaikeus on ja taito punnitaan vaalean puuvärisen korin (teak?) jäljentämisessä.   Katso vaikka Pienoismalli 5/2012-lehteä (s.26-)

Mestarimallit toteutti Suomen Rautatiemuseon tilauksesta ja toimeksiannosta VR:n 150-vuotisjuhlavuonna H0-rakennussarjat Suomen ensimmäisistä vaunuista. Kolmen henkilöliikennevaunun lisäksi toteutettiin kolme sarjaa ensimmäisistä umpitavaravaunuista. Joitakin sarjoja saattaa yhä olla saatavilla rautatiemuseon myymälässä. Sarjat saivat huomiota myös Englannissa, koska esikuvat valmisti Brown, Marshall & Co -yhtiö.

(http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/903/SQqOU6.jpg)
(http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/29/dscf1945i.jpg)
(http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/600/dscf1942b.jpg)
(http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/821/dscf1951dl.jpg)
(http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/266/dscf1557q.jpg)

Junat lehteä ei taida enää juuri mistään löytää varsinkaan jos ovat vanhempaa sorttia? Paikallisen kirjaston kannasta ei ainakaan haulla löytynyt.

Petri, ovat kyllä komeita malleja kuten muutkin mitä Mestarimallit on tehny. Viime kesänä museolla tuli vierailtua, mutta ei osunut kyllä silmään. Tosin voi olla, että olin sen verran innoissani niistä isommista laitteista mitä siellä oli...

Rautatiehallituksen Valtionrautateiden wiralliset historiat, joissa muistaakseni on runsaastikin piirroskuvia kalustosta, näyttävät tosiaan alkavan vasta vuodesta 1912, eli niistä ei taida olla apua. Mitähän tuollaisesta kirjasta mahtaisi löytyä:


Kirja näytti löytyvän ainakin Salon kirjastosta.

Suomen Valtionrautateiden ensimmäinen historiallis-teknillis-taloudellinen kertomus on vuosilta 1862-1912. Suomen rautatiemuseon kokoelmat on yksi hyvä vinkki rautatiehistorian tutkimusta aloitteleville — helpot lähteet kannattaa hyödyntää ensin.

Jotakin kirjallisuutta on tullut hamstrattua, mutta vähän niissä on ollut piirroksia. Tuota vuosien 1862-1912 kirjaa olen koittanut etsiä, mutta ei vielä ole tullut vastaan. Museon verkkokaupassa tosin näyttäisi nyt olevan ruotsinkielinen painos, hyvä vinkki kiitoksia.

Kokkolan kirjastosta löytyy jonkin verran myös, mutta tuota ym. kirjaa ei sieltä löytynyt.

Kuvissa näkyvät vaunut on käsittääkseni myyty loppuun. Teemme kesän aikana niistä uusintapainokset.

Kappas vaan, tuokin kirja löytyy Salon kirjastosta. Kirjassa näyttäisi olevan kaksi osaa:


Pitääpä käydä joskus selailemassa. Turun museokeskuksen käsikirjastossa kirja myös on, mutta ei lainattavissa.

Kannattaa varmistaa, että on tallessa. Vanha kirja niin voi olla jo hukkateillä, Kokkolan kirjastosta oli kadonnut 1962-1987 kertomus vaikka se haulla vielä löytyi. Liekö joku sitten päättänyt pitää itsellään. Rautatiemuseon verkkokaupasta tuokin onneksi löytyi.

Suomen Rautatiemuseon arkisto ja Kansallisarkisto ovat hyviä tietolähteitä. Niihin on keskitetysti säilötty melkoinen määrä rautatiehistoriallista kamaa  ::)

On varmastikkin, mutta on sen verran kaukana ettei noin vaan viitti lähteä itse ainakaan käymään.

Museolla tosin olis tarkotus käydä uudelleen, viimeksi turhan tiukalla aikataululla piti rynnätä läpi.

Kirjat oli Salon kirjastossa tallessa, mutta mitään kuvaa tai piirrosta noista ensimmäisistä vaunuista ei niissä ollut. Itse asiassa Pasi näyttää edellä viitanneen juuri kirjaan "Suomen valtionrautatiet 1862-1912 : historiallis-teknillis-taloudellinen kertomus. 2.", koska siellä kerrottiin nuo samat mitat. Jotain sanallista selitystä vaunujen rakenteesta annettiin, mm. se, että koreissa ei ollut peitevuorausta, "vaan näkyvissä olevien seinätolppien ja kehyskappaleiden välissä oli falsseihin sovitetut peilitäytteet", mitä on noista pienoismallien kuvista ehkä hankala hahmottaa. 

Onko muuten missään kuvaa tai tarkempaa kuvausta, millaisia nuo vaunut olivat sen jälkeen, kun ne oli muutettu läpikuljettaviksi?

Ruotsinkielisen painoksen 1862-1912 kertomuksesta onnistuin tosiaan Rautatiemuseon verkkokaupasta löytämään josta tiukan kääntämisen myötä tietoja on löytynyt muistakin varhaisista vaunuista. Harmi ettei kuvia ollut kovin paljon, tosin olihan nuo kamerahommat tietenkin siihen aikaan hieman eri touhua mitä nykyään.

Ruotsin kääntäminen on sen verran haastavaa etten noista vaunujen muutoksista osaa ainakaan vielä sanoa, vai onko sitten tarkoitettu myöhempiä vaunuja jotka oli läpikuljettavia?

Kuten kirjoitin, Salon kirjastossa nuo kirjat oli, mutta mitään yksityiskohtia muutoksesta ei kirjassa "Suomen valtionrautatiet 1862-1912 : historiallis-teknillis-taloudellinen kertomus. 2." mielestäni ollut. Suomenkielisen painoksen kuvassa 160 sivulla 403 on I & II luokan kaksiakselinen avosiltainen vaunu, mutta se on hieman pitempi (koripituus 8304 mm ja kokonaispituus 10730 mm, joten aivan tuollaiseksikaan niitä ei ole voitu muuttaa. Koska tuossa isommassa vaunussa on keskellä WC-osasto, joka syö kolme I luokan paikkaa, lienee muutettujen vaunujen paikkamäärä ollut sama 9 + 16, mutta ilman toilettia. Ahtaaksi se ainakin menee, jos penkkirivejä on enemmän kuin seitsemän.

Englantilainen Brown, Marshall & Co valmisti kaikkiaan 12 henkilövaunua. Valmistuserään kuuluneesta salonkivaunusta nro 1 on olemassa valokuva, jonka perusteella englantilaisen korin päätyihin avattiin ovet ja vaunuun asennettiin ylikulkusilta (tai etusilta, jollaiseksi sitä 1800-luvun lopulla kutsuttiin). Muutoksen jälkeisessä kuvassa näkyy yhä vaunun sivulla oleva pitkä konduktöörin porraslankku. Saattaa olla, että muutos toteutettiin samalla tavalla muihinkin vaunuihin. Alkuperäisissä hyttivaunuissa penkit olivat yhtä leveät kuin vaunun korin leveys. Muutoksen yhteydessä penkit on todennäköisesti uusittu ja hyttiosastojen väliin on avattu vähintään ovet — joitakin hyttien välisiä seiniä on ehkä poistettu.

VR:n ensimmäisen historiikin kuva 160 sivulla 403 taas on uusi avosilloilla varustettu vaunutyyppi, joka tuli käyttöön vuonna 1870. Se edusti jo täysin erilaista suunnittelua kuin englantilaisten rakentamat vaunut. Vaunuissa oli mm. rautakehykset ja pellillä vuorattu kori. Korin helmojen alareunassa oli loiva pyöristys, kun taas englantilaisten vaunujen seinät olivat suorat.

Tuon historiakirjan mukaan muutoksessa sivuovet suljettiin, joten päädyistä on täytynyt olla kulkumahdollisuus laiturille, ei pelkästään toiseen vaunuun. Mikä tietenkin vie oman osansa vaunun pituudesta. Vanhat vaunut olivat myös selvästi kapeampia, kuin kuvan 160 vaunu, joten käytävän lisääminenkään ei ole ollut ongelmatonta.

Ns. valtionvaunussa kulku vaunuun järjestettiin sivuseinän oikeassa nurkassa olleiden ovien kautta. Vaunusta on kuva ja pohjakaavio kyseisessä kirjassa. Valitettavan vähän on tietoa tarjolla muissakaan lähteissä. Niissäkin muutostyö todetaan vain pintapuolisesti. Kansallisarkiston koneosaston mappeja pitäisi selailla. Vanhoissa vaunulistauksissa mainitaan muutostyö, mutta ei tarkkaa vuotta milloin muutos toteutettiin.

EDIT. "Keisarin juna" -kirjassa vuodelta 1998 käsitellään salonkivaunu A1:tä. Siinä on vaunua koskevaa dokumentteihin perustuvaa tietoa.

Litt C-vaunussa (I&II lk) lämmitysluukut oli mitä todennäköisimmin vain kahdessa keskimmäisessä, eli I lk osastoissa. Päissä olevissa II lk osastoissa niitä ilmeisesti ei ollut. Tämä yksityiskohta on aina mallinnettu toisin, eli luukut on mallinnettu kaikkiin osastoihin. Luukkuja t.s. oli tod.näk. sivuseinällä vain neljä, ei kahdeksan.

Luukkujen oletettu lukumäärä ja sijainti käy hyvin ilmi esim. Einari Kaskimiehen kirjassa 'Valtionrautatiet' sivulla 78 olevasta valokuvasta (http://vaunut.org/kuva/104900), jossa vallasvaunu (salonkivaunu) nro 1 (A1) on jo muutettu läpikuljettavaksi. Olettaisin C-vaunun olleen jäsentelyltään samanlainen. Varsinkin kun vallasvaunu 1 on selvästikin ennen ollut neliosastoinen osastovaunu pitkän seinän osastokohtaisine ovineen. Ties vaikka olisi ollutkin  Litt C -vaunu alunperin.

Tosin Åbo Underrättelser n:o 39, 4.4.1861 kirjoittaa aiheesta seuraavasti:
"..det första finska jernwägsekipaget står der [mekaniska werkstaden] färdigt; det är till sin inredning propert och beqwämt och utan öfverflödig lyx; under hwarje kupé finnes en särskild wärmeapparat, en låda att fyllas med het sand. På wagnsdörrarne ser man Finlands wapen (i äkta engelsk snitt) med omskrift "Helsingin-Hämeenlinnan rautatie".
Lehden mukaan lämpöaparaatti todella oli jokaisen osaston [istuimien] alla. Tiedä sitten, miten tarkkaan toimittaja oli vaunuja tutkaillut.
 

E.m. Kaskimiehen kirjan kuvasta näkyy myös, että läpikuljettavaksi muutetun vaunun päissä ei ollut päätysiltaa, vaan päätyovi antoi suoraan ylikulkusillalle. Ihan niinkuin esim. vm 1912 puuvaunuissakin. Niissä tosin tietenkin vaununeteisestä. Sivuseinän päässä olevaa ovea ei vaunussa kuvan esittämässä vaiheessa vielä ollut. Oli vain nuo päätyovet.

Oletukset vaunusta perustuvat kaiketi pitkälti tähän Rautatiemuseon 1:10-pienoismalliin, joka on rakennettu 1910-luvulla. Sitä taas en tiedä, mihin museon malli perustuu — muistikuviin vai johonkin dataan.

(http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/924/DfwxKc.jpg)

Lisävinkin C-vaunun (1&2 lk) lämmitykseen antaa Kaskimies sivun 52 hiekkalaatikon kuvan kuvatekstissä:  
"Vanhojen I lk:n matkustajavaunujen lämmityslaatikko, joka täytettiin kuumalla hiekalla ja asetettiin sohvan alle."
Tämän  mukaan lämmityslaatikoita vaikuttaisi olleen vain I lk:ssa.

Tuossa Rautatiemuseon mallissa lämmityslaatikoiden luukut ovat kummallisissa paikossa: laatikoita ei sen mukaan ollut kaikkien 'sohvien' alla, vaan hieman siellä sun täällä. Sen sijaan e.m. Kaskimiehen kirjan sivun 78 kuvassa luukut ovat loogisissa paikoissa oletetun 1 lk:n 'sohvien' alla.

En ehkä ymmärtänyt oikein, mitä tarkoitat, mutta eikö tuossa kuvassa ole sivuseinässä ovet ja ovien alla portaantapaiset? Perin hankalaahan vaunuun olisi päätyovista nousta ::). Vai tarkoitatko, että joskus olisi ollut sivuovet (myös?) aivan päädyissä?

Hyvä juttu, että tulit kysyneeksi. Kysymyksesi ansiosta tulin tutkailleeksi kuvaa aiempaa tarkemmin. Ja kuinka ollakaan, kuva paljasti lisää:

Vaunu on entinen osastovaunu, jossa jokaiseen osastoon oli ovi vaunun pitkällä sivulla.
Kun vaunu muutettiin läpikuljettavaksi, osastojen sivuovet suljettiin  (naulattiin tms. kiinni) ja vaunun päätyihin avattiin ovet. Mutta kuten kuvasta tarkemmin katsoessa käy ilmi, oikeanpuoleisin sivuovi jätettiin käyttöön. Ovessa on kahva, ja oven alla on pieni astuintaso. Mahdollisesti myös vasemmalta lukien toisen osaston ovi on sekin käytössä.  

Vuonna 1903 (1905?) vaunu korjattiin perusteellisesti. Sitä pidennettiin, sivuovet poistettiin ja sivuseinän päähän - pidennysosaan - asennettiin uusi ovi. Rautatiemuseossa on valokuva vaunun tästä vaiheesta.

Helsinki-Hämeenlinna -radan ensimmäisten vaunujen lämmityksestä eri lähteet kertovat eri tavoin. Oma käsitykseni - ainakin toistaiseksi - on, että lämmitys oli vain ensimmäisen luokan osastoissa. Siten lämmitysluukut olisivat olleet vain näiden osastojen, eli vaunujen keskimmäisten osastojen, sohvien alla. Aivan niinkuin Kaskimiehen s. 78 kuva osoittaa.

Tätä käsitystä tukevat seuraavat kirjoitukset:

"...lämmitystä hankittiin siten, että seinissä olevista luukuista pistettiin vaunuun sohvien alle kuumennetulla hiekalla täytetyt rautalaatikot, mutta ainoastaan I luokan osastoihin. Toisissa luokissa ei ollut mitään lämmitystä."
Suomen valtionrautateiden ensimäiset matkustajavaunut vuosilta 1862-70.
Suomen teollisuuslehti, KONETEOLLISUUS, Rautatienumero, 5:s & 6:s n:o, 17.3.1912, s. 83

"Yksinpä lämmitystäkin I luokassa kiitettiin hyväksi ja eräs kirjoittaja sanomalehdissä esitti sen toivomuksen, että II:ssakin luokassa ruvettaisiin käyttämään samantapaista lämmitystä."
Suomen valtionrautateiden ensimäiset matkustajavaunut vuosilta 1862-70.
Suomen teollisuuslehti, KONETEOLLISUUS, Rautatienumero, 5:s & 6:s n:o, 17.3.1912, s. 84

Mitenkäs minä en tullut aikaisemmin katsoneeksi:
VR:n historiikki 1862-1912 kertoo ensimmäisistä vaunuista näin:

"I klass vagnarna uppvärmdes medels lådor af plåt, hvilka fylldes med het sand eller, som senare blef fallet, med hett vatten. Värmelådorna hade sin plats på golfvet under sofforna och infördes i kupéerna genom särskilda, för ändamålet gjorda rektangulära luckor å vagnens sidoväggar. ...

De första II klass vagnarna saknade alla uppvärmningsinrättningar och det samma var fallet med samtliga III klass vagnar ända till början af 1870-talet.

Historiikki siis on visusti sitä mieltä, että lämmitys oli vain I luokassa. Kirjoittaja tosin kirjoittaa koko ajan vaunuista, vaikka pitäisi kirjoittaa vaununosastoista. Mutta toisaalta: eihän vaunustoon kuulunut ensimmäistäkään I luokan vaunua, joten kyllä kirjoittaja tarkoittaa vaununosastoja. Siispä: lämmitys oli vain ensimmäisen luokan osastoissa.

Oi miten tuo Rautatiemuseon vanha 1:10 malli onkaan johtanut ihmisiä harhaan vuosikymmenien ajan!  

Onko tuo ylläoleva lainaus kappaleesta "LIIKKUVA KALUSTO", kohdan "b. Matkustajavaunut" ensimmäiseltä sivulta? Suomenkielinen teos kertoo tuossa kohdassa (s. 394) lämmityksestä ainoastaan, ja senkin sanomalehtiartikkelia lainaten, "Jokaisessa osastossa oli erityinen lämmityslaitos, kuumalla hiekalla täytetty laatikko". Minulla ei ole ko. kirjaa, ainoastaan kopioita tietyistä sivuista.

Vuoden 1912 historiikki käsittelee vaunujen lämmitystä laajasti suomenkielisessä laitoksessa sivulta 448 alkaen otsikolla "Lämmitys ja ilmanvaihto". Olennaista tämän keskustelun osalta lienee tämä lause: "Ensimmäisissä II luokan vaunuissa ei ollut minkäänlaisia lämmityslaitteita, samoin kaikissa III luokan vaunuissa aina 1870-luvun alkuun saakka". Tosin lause puhuu vaunuista — C-vaunussa on sekä ensimmäisen että toisen luokan osastoja. Tämä tosin menee ehkä jo semantiikan puolelle.

Kaikkia Riihimäen-Pietarin rataa varten tilattuja avosiltaisia vaunuja ei kaikkien luokkien osalta ilmeisesti varustettu lämmityslaitteilla. Minulla on yksi Ringhofferin piirustus Riihimäen-Pietarin-radalle tarkoitetusta C-vaunusta, jossa lämmityslaatikoiden luukut on piirretty vain ensimmäiseen luokkaan. Tosin piirustus voi olla myös pelkkä ehdotus, jota on sittemmin muutettu. Kuvalaattapiirustuksiin on ylipäätään suhtauduttava kriittisesti — niiden suurin hyöty on päämitat ja vaunun perusolemus. Yksityiskohtia ne eivät esitä eikä kuvalaattapiirustuksen perusteella voi edes olettaa, että koko vaunusarja olisi rakennettu piirustuksen mukaisesti.

Riihimäen-Pietarin radan vaunujen lämmityksestä vuoden 1912 historiikki jatkaa seuraavasti: "Näihin aikoihin (siis 1870-luvulla) vähitellen lakattiin käyttämästä lämpölaatikoita, kun nimittäin suurin osa vaunuja, jotka tilattiin Riihimäen-Pietarin rataa varten, varustettiin kamiineilla. Tämä uutuus vaunujen varustamisessa otettiin myös III luokan vaunuissa käytäntöön". Tällä perusteella olisin valmis tulkitsemaan, että alkujaan toisessa ja kolmannessa luokassa ei ollut lämmitystä — olipa kyseessä sitten kokonainen vaunu tai osasto.

Kaikki pienoismalleja rakentaneet tietävät, että pienoismalleihin pitää aina suhtautua historiallisina lähdeaineistoina kriittisesti. Ne sisältävät aina valmistusteknisistä syistä tai tekijästään johtuvia kompromisseja, oikaisuja, vääriä tulkintoja tai peräti harkittuja puutteita — kuka milloinkin ja kuka milläkin kriteerillä asettaa rakennetulle pienoismallille tarkkuustason. Pienoismallin tärkein tehtävä on luoda illuusio tai vaikutelma todellisuudesta — usein yksityiskohtien kustannuksella. Monesti vanhat pienoismallit voivat selventää joitain asioita, jos muitakaan lähteitä ei ole olemassa. Toisaalta historian tutkiminen on myös vallitsevien tulkintojen kyseenalaistamista. Vaunujen lämmitysjärjestelmien osalta tieto on kuitenkin ollut kohtuullisen hyvin hyppysten ulottuvissa helpoimmassa mahdollisessa muodossa — vuoden 1912 historiikissa. Tutkimuksen yksi perusohje kautta aikojen lienee ollut: aloita aina helpoista lähteistä, vaikka se ei aina olisikaan kovin seksikästä :)