Pääomavaltaisille aloille on tyypillistä, että perusinfraa luotaessa valtio ja/tai julkinen sektori ovat vahvasti mukana. Sen jälkeen kun markkinat on luotu ja toimiala kannattelee itsensä, voi valtio vetäytyä. Valtio siis luo edellytykset, mutta ei puutu itse markkinoiden toimintaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö valtio voisi jäädä omistajaksi ja kerätä valtion kassaan osinkoina tuottoja, joillla kompensoidaan esimerkiksi veronkorotuksia.
Perimmäinen kysymys, mikä on rautatieliikenteen ensisijainen tehtävä ? Onko se tarjota ihmisille mahdollisuus liikkumiseen sekä yrityksille mahdollisuus tuotteiden ja tavaroiden kuljettamiseen edullisesti ? Onko rautatiet yhteiskunnan perusinfraa, jolloin ensisijainen tavoite ei ole maksimaalisen voiton tekeminen. Vai onko ainoa peruste voiton tekeminen ja rahan kotiuttaminen momentilta toiselle ja pienten piirien liiveihin erilaisina bonuksina ja työhöntulokorvauksina ?
Ei nyt millään pahalla, mutta Suomessa monopoliasemassa harrastettu "kilpailu" ja "strateginen omistajuus" on kyllä melkoisen naurettavaa. Valtionyhtiöistä ja valtion 100%:sti omistamista osakeyhtiöistä on tullut lähinnä kultapossukerhoja, joista lypsetään hillot omiin liiveihin, kun tehdään "tärkeää ja vastuullista" työtä eli käytännöllisesti katsottuna ei mitään. Kosmeettisesti ja aina muutaman vuoden välein muistetaan tehdä raideliikenteen selvitystöitä ja hienoja strategioita, jotka jäävät kuitenkin sinne hyllyn reunoille pölyttymään. Suunnittelua leimaa konkretian ja uusien käytännöllisten ideoiden puute, kun ollaan kangistuttu kaavoihin.
Lisäksi huomionarvoista on se, että suunnittelua tekevät yleensä ihmiset, jotka eivät itse käytä joukkoliikennettä missään muodossa - kenties joskus ja jouluna palateessaan pikkujouluista.
Oma lukunsa ovat nämä "muutosjohtajat", jotka osaavat juuri ja juuri käyttää mielikuvitusta sen verran, että osataan karsia, saneerata ja ulkoistaa, jotta johdolla olisi vähän enemmän jaettavaa. Yhteiskunnan peruspalveluilla tehdään bisnestä, jossa yleensä tavallisen veronmaksajan ja samalla myös potentiaalisen kuluttajan etu eivät usein kohtaa.
Rautatieliikenteen tulisi yleispalveluperiaatteen mukaisesti tarjota ihmisille mahdollisuus liikkua junalla. Mutta ei ! Palveluntarjonta rakentuu käytännöllisesti katsoen vain muutaman isomman aseman varaan. Samalla kaikki muu on unohdettu ja menetetty paljon potentiaalista käyttäjäkuntaa, joka pakon sanelemana ei tule junaa luultavasti koskaan käyttämään.
Lättähattuliikenteen lopettamisen (1985+) jälkeen on kaiketi tehty linjaus, jonka mukaan VR keskittyy vain kaukoliikenteeseen, ja seutu- sekä lähiliikenne on jätetty bussifirmoille. Kaunis ajatus maassa, jossa on pitkät välimatkat. Kukaan ei ole "huomannut", että viime vuosina bussiliikennettä on monelta osin karsittu ja vuoroja lopetettu. Toisin sanoen on tultu monin paikoin tilanteeseen, jossa julkinen liikenne on loppunut kokonaan, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää oma auto, kun liikkumaan pitäisi päästä kaikesta huolimatta.
Nykyisin liikennesuunnittelua tehdään hyvin Helsinki-keskeisesti ja lapsenuskoisesti luullen, että ihmiset matkustavat ensin omalla autolla jopa kymmeniä kilometrejä lähimmälle asemalle, ja hyppäävät sieltä junaan. Se samainen junanrata voi mennä kuitenkin aivan sen oman kotikylän tai taajaman läpi, mutta kyytiin ei pääse, kun yksikään juna ei pysähdy. Halvemmaksi tulee ajaa koko matka omalla autolla, koska juna ei ole millään muotoa kilpailukykyinen vaihtoehto.
No, ei me suotta eletä Pölhölandiassa.
Kun ajatellaan VR:ää osakeyhtiönä, sen ainoa tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Siis kenelle ?! Veronmaksajille, jotka ovat samalla kyseisen yrityksen potentiaalisia käyttäjiä ?! Kuulostaa jokseenkin tyypilliseltä muna/kana ongelmalta...
