Rautatiet ja harrastus  |  Kalusto  |  Aihe: Turve höyryveturin polttoaineena  |  << edellinen seuraava >>
Sivuja: [1] | Siirry alas Tulostusversio
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 680


« : Maaliskuu 17, 2017, 10:04:35 »

Kirjoitan alustukseksi kirjan Asko Jämsen: Halkometsistä soille ja sahoille - VAPO 50 vuotta 1940-1990 tiedot turpeen käytöstä VR:n veturissa:

Turpeen käyttöä veturien polttoaineena ryhdyttiin selvittelemään 1910-luvun puolivälissä. Onnistuneiden kokeilujen jälkeen VR solmi v. 1921 hankintasopimukset  viiden turveyrityksen kanssa yhteensä 5000 tonnin vuotuisen polttoainemäärän toimittamisesta.
Ensimmäisen maailmansodan keskeyttämä hiilen tuonti käynnistyi uudelleen v. 1924 vaikuttaen nopeasti turveteollisuuden kilpailuasemaan.  ----  
Vuosina 1924-1938 turvetta käytettiin Valtionrautateillä 3600-7600 tonnia vuodessa. Polttoturvetuotannon vuotuinen
kokonaismäärä vaihteli 1930-luvulla 20 000 tn molemmin puolin.
 
Valtiovalta, joka tuki [17.12.1940 perustetun poltto]turvetoimikunnan työtä avustuksilla. Se pyrki omalta osaltaan lisäämään turvetuotantoa myöntämällä rautatiehallitukselle v. 1940 3 260 000 markan määrärahan Konnunsuolla tapahtuvan turvetuotannon tehostamiseksi.

Turvetuotannon tehostamisesta keskusteltiin keväällä 1942 myös RP:n [Rautatiehallituksen puutavaratoimisto] johtokunnassa.  ---- Selvityksen valmistuttua katsottiin, että RP:n ei ollut syytä ryhtyä kokeilemaan polttoturpeen nostoa, koska VR:n varasto-osasto jo  hankki Konnunsuolta polttoturvetta VR:n tarpeiksi, ja kun vielä tiedossa oli, että valtio oli perustamassa osakeyhtiötä erikoisesti polttoturpeen nostoa varten (Suo Oy).

Polttoainepulan takia polttoturpeen menekki oli vuosina 1945-1947 ja vielä v. 1948 alkupuolellakin erittäin hyvä, ----
Kesällä 1948 polttoainetilanne muuttui kivihiilen tuonnin käynnistyttyä lähes yhtäkkiä täydessä laajuudessaan. Kun hiili oli vielä hinnaltaan edullista,--- oltiinkin jo siinä tilanteessa, että takuulakia [Laki polttoturpeen valmistuksen ja käytön edistämisestä 22.6.45 ja VnP 17.4.46 takuusitoumuksista koneturpeen valmistajille] .

Suurin polttoturpeen käyttäjä 1940-luvun lopulla oli VR. Sen polttoaineiden kokonaiskulutuksesta esim. 1948 palaturpeen osuus oli 5% luokkaa eli noin 60 000 tn. Käyttämästään turpeesta VR sai Konnunsuon turvetyömaaltaan yli 18 000 tn. Loput välitti VAPO yksityisiltä yrittäjiltä.
VR:n tuolloisista 765 veturista oli turvekäyttöisiä 52. Ne liikennöivät pääasiassa Mikkeli-Kouvola-Virasoja ja Seinäjoki-Vaasa-Kokkola sekä Haapamäki-Pori -rataosuuksilla.
Riittävän tehon aikaansaamisen edellytyksenä oli, että turpeen sekaan oli pantu jonkin verran kivihiiltä.
Veturien lisäksi VR käytti polttoturvetta myös kiinteistöjensä lämmitykseen.
]viitteenä tekstille: Turveteollisuusliitto 1943-1983 : Turveteollisuus N:o 3 / 1983 s. 22].

Takuulain viitenä viimeisenä vuotena 1951-1955 VAPO välitti turvetta VR:lle seuraavasti (tn/vuosi)
                                  1951     1952     1953     1954     1955
Luovutus VR:lle          45300   58700   62200   58900   47000
VR:n oma tuotanto    17500    19000   15000   11500   12500
VR:n kulutus              77700    71500   69600   78600   51300

Turvekäyttöisten veturien lukumäärä saavutti huippunsa kesällä 1953, jolloin niitä oli 70.
Tämän jälkeen käyttö kääntyi laskuun ja käyttö vetureissa loppui kokonaan v. 1958.

VAPO:n historiikissa on muutakin kiinnostavaa tarinaa (esimerkiksi ratapölkyistä ja vesi-, rata- ja autokuljetuksista)



tallennettu
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #1 : Maaliskuu 17, 2017, 18:22:16 »

Tästä kirjasta löytyvät yksistä kansista päivän tarkkuudella kaikki VR:n vetureiden polttoainemuutokset ja muut rakenteeseen tehdyt muutokset (valaistus, kehykset, luistit, ikkunanpuhdistimet ym) vuosilta 1932-1949 ja osin 1931/1950.


* IMG_9820.JPG (630.8 kilotavua, 1575x2146 - tarkasteltu 483 kertaa.)
tallennettu
Reino Kalliomäki
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 463


« Vastaus #2 : Maaliskuu 30, 2017, 22:21:58 »

Millaisena turvetta lapioitiin tulipesään? Hyvää kuvaa ei taida löytyä sivuilta. Olen kuvitellut kyseessä olleen palaturpeen (pisto-). Erkki mainitsee hiiliä lisätyn turpeeseen riittävän tehon aikaansaamiseksi. Esimerkiksi ”joka kymmenes” lapiollinenko?  Varmaankin pieni hiilivaranto olisi käytetty pahassa paikassa.
Millaista arinaa käytettiin? Ivalo ja Airas eivät selkeästi vastaa, aivan kuin turvetta ei toivottaisi polttoaineeksi. Airas kertoo lyhyesti turvejauhepoltosta. Paloheimon kokeilut olivat vielä lähellä. Riihimäen – Lopen radalla käytettiin lopulta turpeeseen lisättyä öljyä (Markio haast.). Arvaan, että höyrysti! Vaikka Hanomag-veturit varta vasten rakennettiin turvepolttoisiksi (Hanomag-Nachrichten), ainoa muutos taisi koskea polttoainevarastoa.
Mieleen tulee lähinnä tarinoita turpeen surkeudesta veturipolttoaineena. Oliko vetureissa käytetty turve tällaista:    http://vaunut.org/kuva/117577?s=1    ?         VAPO aloitti turvetuotannon ostamalla ja vuokraamalla kymmenkunta suota 1969 (Suo Oy:n Aitoneva, Särkineva, Lapinneva, ja Riitasuo. Vuokr. Rastunsuo, Tausneva , ja Hanhineva). Aluksi tuotanto jatkui vanhoin menetelmin, mutta noin viiden vuoden kuluessa tutkimus- ja kehitystyö johti rajuun kasvuun. Sateisen kesän 1974 aikana Tausneva ei enää toiminut. Muistan Kalajokilaaksossa kesätulvan: Viikonlopun jälkeen pellolle ajetuista tietyön koneista näkyivät vain pakoputket.
Vuoden 1946 noin 50:stä yksityisestä turvesuosta oli kymmenen vuoden päästä käytössä vajaat puolet.  VAPO:n aloitussuot tuottivat noin 115 000 m³,  vuonna 1978 tuotanto oli  noin 5,3 milj. m³.  Suurin käyttäjä oli Tampereen kaupunki Naistenlahdessa (Jämsén).  Lapiota ei enää käytetty. Liitteenä kuva .


* Ähky.jpg (628.66 kilotavua, 1804x1200 - tarkasteltu 483 kertaa.)
tallennettu
Petri Nummijoki
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 615


« Vastaus #3 : Huhtikuu 01, 2017, 19:44:08 »

Millaisena turvetta lapioitiin tulipesään? Hyvää kuvaa ei taida löytyä sivuilta. Olen kuvitellut kyseessä olleen palaturpeen (pisto-).

Jos elävästä arkistosta katsoo VR:n 100-vuotisjuhlaelokuvasta osan rautatiet itsenäisessä Suomessa ja siitä suunnilleen kohdasta 6:10 alkaen noin 15 sekuntia eteenpäin niin voi saada jonkinlaisen käsityksen.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/30/topparoikka-tulee
tallennettu
Reino Kalliomäki
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 463


« Vastaus #4 : Toukokuu 16, 2017, 19:53:43 »

”Turve veturin polttoaineena.  Viime kesästä lähtien on rautatiehallituksen toimesta  rataosalla Haapamäki – Seinäjoki – Kannus kokeiltu turpeen käyttämisessä polttoaineena veturissa.  Kokeet antoivat täysin tyydyttäviä tuloksia, vaikkakin vetureissa ei vielä ollut täydellisiä laitteita turpeen polttoa varten. Kone- eli palaturve osoittautui puun kanssa täysin samanarvoiseksi polttoaineeksi, koska niiden höyrynsynnyttämiskyky oli sama, ja kipinänmuodostus todettiin vähäpätöiseksi. Keinottelutarkoituksessa on turpeen hinta kuitenkin noussut 175 markasta 225 markkaan tonnilta. Tämän johdosta tulee tällä hetkellä edullisemmaksi käyttää halkoja, mutta odotetaan turpeen hinnan laskevan, jolloin sitä voitaisiin suuressa määrin käyttää veturien lämmitykseen. Ruotsissa käytetään turvetta jo suuressa määrin polttoaineena ja nousi turpeenvalmistus v. 1920   400 000 tonniin, mikä vastaa 200 000 tonnia kivihiiltä. Vuosituotanto arvellaan siellä voitavan kohottaa  1 milj. tonniin, arvoltaan 75 milj. kruunua, mikä merkitsisi maalle suurta taloudellista voittoa.”

Edellinen lainaus on ”Metsätaloudellisesta aikakausikirjasta” v. 1921.  Ei tuo nyt  jälkiviisaista tunnu ihan hyvältä.
Kiitos, Petri, selkeästä vastauksesta veturien palaturpeen ulkonäöstä. Varsin samannäköistä kuin Tausnevan linkissä.
tallennettu
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 680


« Vastaus #5 : Syyskuu 10, 2018, 11:53:25 »

Röisuolta nostettiin kelvollista polttoturvetta 5000 tonnia vuonna 1902. Osa siitä käytettiin Loviisa-Vesijärven vetureissa, ja saatiin liki 50% säästö halkoihin verrattuna.
Loput määrästä oltiin Suomen Teollisuuslehti 1.1.1903 mukaan lähettämässä SVR tarpeisiin ja Helsinkiin. Tiedä sitten miten kävi [kuljetukset siirtokuormauksineen Röisuolta jne.].
tallennettu
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 680


« Vastaus #6 : Maaliskuu 21, 2019, 16:10:30 »

Työ  18.6.1914  Wiipuri 18 p:nä kesäk. 1914  Rautatieasiat  .................................
"Rautatiehallitus on hyväksynyt Osakeyhtiö Paluksen Riihimäeltä tarjouksen hankkia turvepulveria 17 mk hinnasta tonnilta toimitettuna wapaasti rautatie warastoon Riihimäellä. Sitäpaitsi on rautatiehallitus hywäksynyt Tampereen pellawa- ja rautateollisuus o.y.:n tarjouksen warustaa kaksi raskasta Mogul-mallista rautatieweturia turwepulweri-lämmityslaitteilla 6,000 mk hinnasta weturia kohti, sekä suostunut maksamaan Palus Oy:lle 4,700 mk kummastakin weturista näiden laitteiden johdosta suoritettuina patenttimaksuina."

Kotimaisen teollisuuden albumi (1913) II osa, s.94
V.1913 myönnettiin Oy Polttoturpeelle 200,000 markan valtiolaina sekä 50,000 markan avustus turvepulveritehtaan rakentamista varten, ehdolla että valtio saa käyttää Oy Palus:en omistamia patentia hyväkseen, jos se rakentaisi oman tehtaan.
Valtio on kuitenkin velvollinen maksamaan säädetyn patenttimaksun Ruotsiin sekä sitäpaitsi Oy Palus:elle 50 penniä jokaiselta [itse] valmistamaltaan turvepulveritonnilta.
Oy Polttoturpeen tehdas rakennetaan Riihimäelle Herajoen kylään, ja on se käyttökunnossa syksyllä 1913.
Tarina jatkuu ja kaksi VR:n veturiakin tulee mainituksi.
tallennettu
Arto Lopia
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 477


« Vastaus #7 : Maaliskuu 22, 2019, 00:53:44 »

Joku on siis patentoinut ja hyvällä hinnalla lisensoinut raakaturpeen käytön höyryveturien polttoaineena. Voiskohan kivihiilen käytön rautatiekaluston polttoaineena myös patentoida, kukaan tuskin on sitä vielä tehnyt. Tai jos onkin niin muutetaan hieman määritelmää niin päästään patenttitrollauksen ytimeen.

Sipilismiskepulaista yhteiskunnan kuppaamispolitiikka on ollut siis aika kauan.

Joskus olin mukana tekemässä sellasia "rf-suodatin purkkeja" jotka olivat erittäin edistyksellisiä ja petentoitujakin jopa. Purin sitten muutaman Motorolan vastaavan, ja ainoa ero oli mitoituksessa, no pakkohan näin on olla kun olivat aivan eri taajuudelle tarkoitettuja. Ehkä Motorola oli unohtanut patentoida purkin idean tiettyyn taajuuteen saakka. No Solitra ja sitä kautta Zipilä ja kepulaisuus alkaa löyhkäämään kärsään. Jenkit yleensä hoitaa noi hommat kunnolla, mutta ehkä tässä tapauksessa eivät olleet niin tehneet niin telttakeput iskee heti.
tallennettu

Kyllä diktaatti hyvä on, sitä en kiellä.
Petri Sallinen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 1130


« Vastaus #8 : Syyskuu 13, 2019, 17:47:28 »

Rautatieläislehti nro 8 vuodelta 1916 käsittelee turpeen käyttöä höyryveturin polttoaineena. Piirustus on kiintoisa.




tallennettu
Pauli Ruonala
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 83


« Vastaus #9 : Helmikuu 15, 2021, 11:55:32 »

Insinööri Leopold (Leo) Krohn piti Tekniska föreningenin vuosikokouksessa 11.12.1915 esitelmän "Torvbränsle vid järnvägsdrift", minkä on täytynyt olla merkittävä tapaus koska esitelmän teksti julkaistiin useissa tekniikan alan lehdissä:
Rautatieläislehti, vuoden 1916 numerot 6, 8, 9, 10 (yllä, ruotsiksi)
Veturimies 5/1916, 6/1916 (suomeksi ja ruotsiksi, ruotsinkielinen versio julkaistiin loppuvuoden numeroissa)
Suomen Teollisuuslehti Koneteollisuus, vuoden 1916 numerot 6, 9, 10 (ruotsiksi)
Tekniska föreningens i Finland förhandlingar numero 3/1916 (ruotsiksi)
Eli jos haluaa lukea esitelmän suomeksi, pitää katsoa Veturimies-lehdestä. Jos haluaa katsella kuvia, kannattaa katsoa Tekniska föreningens i Finland förhandlingar-lehdestä koska siinä kuvat julkaistiin suuremmassa koossa ja jopa kuvien tekstit ovat osin luettavissa.
Turpeen käytöstä höyryveturien polttoaineena Suomessa on julkaistu alan harrastajien lehdissä vain yksittäisiä mainintoja. Siksi kirjoitin oheisen artikkelin, jossa käsitellään turpeen veturikäyttöä Suomessa ja osin myös Ruotsissa. Artikkelista puuttuu vielä jälkimmäinen osa, joka käsittelee turpeen käytön huippuaikoja vuosina vuosina 1948-57. Toivon voivani paneutua asiaan sitten kun arkistot taas aukeavat. Artikkeli julkaistaan jossakin jos aihe herättää tarpeeksi kiinnostusta.

* Turve_Suomen_rautateilla.pdf (542.1 kilotavua - ladattu 215 kertaa.)
tallennettu
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #10 : Helmikuu 15, 2021, 19:56:00 »

Erinomainen kirjoitus Paulilta ja hyvin tuotu esiin käytetty lähdeaineisto. Turpeen käyttö (palaturpeen ja turvebrikettien) on yleensä sivuutettu pelkällä maininnalla kirjallisuudessa. Paljon enemmän on kiinnitetty huomiota turvepulveriin (Torfstaub/torvpulver) polttoaineena ja siinä Ruotsi oli maailman johtava maa. Turvepulveri on useimmiten sijoitettu lisätiedoksi hiilipölyn (Kohlenstaub) käyttöä veturipolttoaineena koskevaan kirjallisuuteen.

Ruotsissa oli 24 turvepulveria käyttänyttä veturia ajanjaksolla 1914...1936. Kurt Piersonin kirjassa veturit on listattu käyttövuosinaan. Vetureista yksi, Tb 864, luovutettiin Ruotsin rautatiemuseolle täydellisesti turvepulverikäyttöön varusteltuna. Toisen maailmansodan aikana 150 veturia muutettiin turvepolttoisiksi - palaturve tai briketti (stycketorveldning), ei turvepulveri (torvpulvereldning).

Artikkelissa mainitaan useita VR:n sarjoja turvepolttoisina. Se pitää paikkansa ja tiedot on kaivettavissa esiin, jos niin halutaan tehdä, joko varikon kirjelmistä tai Koneosaston veturipäiväkirjoista, jos niitä löytyy (minä olen kopioinut vain kirjan ajalta 7.8.1931-17.4.1950). Vetureiden polttoaineiden muutokset tehtiin osin konepajoilla ja pääosin varikoilla. Muutoksia tehtiin tiuhaan, samaan veturiin voitiin polttoaine muuttaa pariinkin otteeseen yhden vuoden aikana. Syinä voi olla pula kivihiilestä tai veturin siirto alavarikolle, jolla ei ollut hiilenantoa.

Jos näitä muutoksia aletaan listaamaan, niin ollaan samanlaisessa suossa kuin listaamalla tenderien tai kattiloiden siirtoja vetureiden kesken tai moottoreiden vaihtoja dieselkalustossa. Kaikki on kyllä mahdollista, mutta vie tuhottomasti aikaa. Tähän liittyen korjaisin yhden lauseen, joka antaa virheellisen kuvan: "K4, Tv2 numerot 631-637 olivat turvepolttoisia 1921-1935" ei pidä sananmukaisesti paikkaansa. Ne olivat *ajoittain* turvepolttoisia. Ohessa esimerkiksi ote veturin korjauskirjasta vuodelta 1926 ja siinä todetaan "muutettu halkopolttoiseksi". Jos onnistun laittamaan kaksi-kolme liitettä, niin toisessa on ote em. veturipäiväkirjasta vuodelta 1936, missä näkyy K3 (Tv1) vetureita muutetun turpeelle. Kolmannessa näkyy vetureihin asennetun turpeen öljykastelulaitteita (en tiedä mitä ne ovat tai luenko kaunokirjoitusta oikein).

Lähteitä:
Jouni Yrjänä: Paloheimo (WSOY 2007; s. 44-51 kertoo Riihimäen turvetehtaan tarinan)
Kurt Pierson: Kohlenstaub-Lokomotiven (Franckh 1967: s.11-13 kertoo SJ:n turvepulverikokeista)
Lars Olov Karlsson: SJ:s ånglok (Stenvalls 2008, 2.p 2010, s. 28-34 kertoo yleisellä tasolla SJ:n polttoaineista)
Ernie Shepherd: Bulleid and the Turf Burner (KRB Publications 2004, kertoo turvepoltosta Irlantilaisissa vetureissa ja erikoisen turvepulveriveturin tarinan)
Elis B. Höjer: Lokomotivlära (useita painoksia; vastaa Ivalon höyryveturioppeja)


* 632 korjauskertomus kattila v.1926.jpg (704.99 kilotavua, 1177x626 - tarkasteltu 153 kertaa.)

* ote veturipäiväkirja 1935.jpg (151.24 kilotavua, 500x307 - tarkasteltu 146 kertaa.)

* veturipäiväkirjan ote 1936.jpg (191.92 kilotavua, 500x392 - tarkasteltu 141 kertaa.)
tallennettu
Sivuja: [1] | Siirry ylös Tulostusversio 
Rautatiet ja harrastus  |  Kalusto  |  Aihe: Turve höyryveturin polttoaineena  |  << edellinen seuraava >>
Siirry:  
Powered by SMF | SMF © 2006-2008, Simple Machines | © 2024 Resiina