Rautatiet ja harrastus  |  Ulkomaat  |  Aihe: Krim  |  << edellinen seuraava >>
Sivuja: [1] 2 | Siirry alas Tulostusversio
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« : Huhtikuu 24, 2017, 21:31:46 »

Krimistä puhuttaessa ei yleensä mainita kaikkia pikkuseikkoja, joten kerrataan.

Krimin ensimmäinen rautatie oli englantilaisten sotajoukkojen vuosina 1854-1856 liikennöimä Sevastopol-Balaklava 23 km. Kirja siitä: Brian Cooke: The Grand Crimean Central Railway (1990, laajennettu painos 1997)

Ensimmäinen kaupallinen rautatie avattiin 1873. Kirja: A.D. de Pater & F M Page: Russian Locomotives, Vol 1. 1836–1904 (1987), lähinnä sivut 55-62 sekä B.H. Tищенко: Паровозы желеных дорот россии 1837-1890 II, sivut 73-79.

Nykyisen rautatien sivut venäjäksi  http://www.crimearw.ru

Karttoja ja ratasuunnitelmia:
https://infrastruct.wordpress.com/2014/03/26/new-rail-lines-in-crimea/ 
http://parovoz.com/maps/crimea.gif

Krimillä on ollut raitioteitä Jevpatorija, Kersh, Sevastopol ja Simferopol. Trolleybusseja on ollut Alushta, Jalta, Sevastopol ja Simferopol sekä maaseutulinja Simferopol-Jalta. Kirjallisuutta esim. Tramway Atlas of the former USSR (1996), Strassenbahnatlas ehemalige Sowjetunion 2003 ja Robert Peschkes: World Gazetteer of Tram, Trolleybus and Rapid Transit Systems, Part Two (1987).

Lisäksi siellä oli suuri määrä funikulaareja ja köysiratoja 1990-luvun puolivälissä, jolloin työn puolesta kiertelin siellä niitä kuvaamassa.

Muu historia lähinnä The Statesman Year Book mukaan (eri vuosia, englantilainen vuosikirja vuodesta 1864 alkaen):

Tataarit valtasivat Krimin 1239. Ottomaanit (turkkilaiset) valtasivat sen 1475. Venäjä valtasi sen 1783. Vuonna 1954 Krimin alue (oblast) annettiin Neuvostoliitolta Ukrainalle.

Neuvostoliiton ollessa hajoamassa 1991 Krimillä pidettiin äänestys, jossa 94,3% halusi palauttaa Krimin autonomisen neuvostotasavallan aseman. Parlamenttivaalit pidettiin 1994 ja silloin venäjämieliset saivat 57 paikkaa, tataarit 16 ja independentit 27. Vuoden 1994 kansanäänestyksessä 78,4% halusi suuremman autonomian Ukrainasta ja 82,8% halusi automaattisesti sekä Ukrainan että Venäjän kaksoiskansalaisuuden. Maaliskuussa 1995 Ukrainan hallitus hajoitti Krimin parlamentin, erotti Krimin presidentin ja otti sen kokonaaan haltuunsa.

Myöhemmissä mielipidemittauksissa (ei kansanäänestyksissä) n. 65-70% halusi liittyä Venäjään. Kun EU:n piiristä alkoi kuulua, että Krimistä tulee sen etuvartioasema idässä, niin (Ruotsissa) jotkut eläkkeellä olevat sotilastarkkailijat sanoivat, että tämä ei pääty hyvin. Pari viikkoa myöhemmin Venäjä valtasi Krimin ja kiistellyssä kansanäänestyksessä 96,77% halusi liittyä Venäjään.

Vuonna 1926 Krimin asukkaista 42% oli venäläisiä, 25% tataareja, ja 11% ukrainalaisia. Vuonna 1939 venäläisiä oli 50%, tataareja 19% ja ukrainalaisia 14%. Vuonna 1979 venäläisiä oli 67% ja ukrainalaisia 25%. Vuonna 2001 Venäläisiä oli 60%, ukrainalaisia 24% ja tataareja 10%.

Krimin pinta-ala on noin 27,000 km2 (vähän isompi kuin Hämeen lääni), korkein kohta 1545 m ja asukasluku noin 2’284’000 (2014).
tallennettu
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 680


« Vastaus #1 : Huhtikuu 25, 2017, 07:24:42 »

Brittien Krimin sodassa 1854 pikaisesti kenttäoloissa rakentamalla rautatiellä Balaclava - Sevastopolin rintama on eräänlainen yhteys Suomeen.  Kyseisen normaalilevyisen rautatien (63 km) rakennuttivat pikapikaa Britannian suuret rautatiemogulit, Peto, Brassey & Betts.   Radanrakentajat, navvies, ja kalusto tuli paljolta samojen herrojen 1853 rakennuttamalta Grand Trunk of Canada Railway:ltä (Montreal-Toronto 867 km).

Kanadaa varten herrat olivat perustaneet Birkenheadiin konepajan (Canada Works) mm. rautatien suurten siltojen esivalmistusta ja veturivalmistusta varten.
Tunnetusti SVR:n ensimmäiset, erityisen onnistuneet A1 (ja A2) -veturit tulivat Canada Worksilta.
Tehtaan kokonaistuotanto ja muutkin säilyneet tiedot ovat harvahkot, mutta esimerkiksi kun samat herrat rakennuttivat 1851 Oslo-Eisvold -rautatien (69 km) ja 1853 Tonning-Flensburg -rautatien (121 km), tuli Canada Worksilta vetureita Norjaan ja Tanskaan.

Mielenkiintoinen "pohjoinen" osaselitys oli siis Törnuddin veturihankinnoilla Britanniasta - tuskin oli Canada Works halvimpia toimittajista.

Päähenkilöstä, lopulta konkurssiin joutuneesta Petosta, tai sopiiko sanoa Pedosta on mielenkiintoinen kirja
John Cox: Samuel Morton Peto (1809-1889) - The Achievements and Failings of a Great Railway Developer
(2008, Railway and Canal Historical Society, www.rchs.org.uk , 128 s)
tallennettu
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #2 : Huhtikuu 25, 2017, 12:39:21 »

Krimin ensimmäisen rautatien pituudesta on erilaisia tietoja. Sir Peto lupasi rakentaa 39 mailin (63 km) pitkän rautatien sinne kirjan Adrian Vaughan: Samuel Norton Peto - A Victorian Entrepreneur (Ian Allan 2009) (eri kirja kuin Erkin mainitsema, tämä keskittyy herra Petoon henkilönä ja poliitikkona). Tämä lienee poliitikkona annettu lausunto (Sir Peto oli Englannin parlamentin jäsen) ja em. kirjassa sanotaan lisää, että huhtikuussa (1856) kaikki 17 veturia olivat liikenteessä.

Brian Cooken kirja taas kertoo, että ensimmäiset 7 mailia (11 km) rakennettiin 7 viikossa ja sen jälkeen keskityttiin laajentamaan raiteistoja Balaklavan alueella. Ratalinjasta ensimmäiset 1,5 mailia (2,5 km) olivat rannan lähellä, sen jälkeen oli pitkä kaapalivetoinen osuus, jossa oli kohtausraide puolivälissä. Ylätasangolla rata jatkui englantilaisten päämajalle saakka. Alkumatka Balaklava-Kandikoy (nousun alku) rakennettiin kaksiraiteiseksi.

Aluksi rautatie oli hevosvetoinen. Ensimmäiset veturit saapuivat lokakuussa 1855 ja viimeinen joulukuussa. Vetureita oli viisi (ei 17):
0-6-0ST valm. EB. Wilson, 1854/55, 11x17” sylinterit, 3’-0” vetop.”Alliance”
0-6-0ST valm. E.B. Wilson 1854/55, 11x17” sylinterit, 3’-0” vetop. ”Victory”
2-2-0 valm. B. Hick 1838, 14x18” sylinterit, 5’-9” vetopyörät, (LNWR 13)
2-2-0 valm. B. Hick 1840, 14x18” sylinterit, 5’-9” vetopyörät, (LNWR 50)
0-4-0 valm. Jones, Turner&Evans 1838, 13x20” sylint., 4’-6” vetop., ”Swan”

Marraskuussa 1855 paikalla oli 17 muulia, 4 veturia, 3 kiinteää höyrykonetta ja 190 vaunua. Ensimmäinen aikataulu oli: juna kerran tunnissa klo 7-klo19 Balaklavasta Kandikoyhyn vaijerivedon juurelle (2,5 km), jonne ne saapuvat 48 min myöhemmin. Helmikuussa 1856 radalla kuljetettiin päivässä keskimäärin 138 vaunua ja 414 tonnia tavaraa. Tästä määrästä kaapelivedolla ylätasanteelle jatkoi 87 vaunua ja 261 tonnia tavaraa.

Sodan lähetessä loppuaan Enlannin valtio asetti rautatien kalustoineen myyntiin: 5 veturia, 4 kiinteää höyrykonetta kaapelikeloineen ja kaapeleineen, 29 mailia (47 km) kiskotettua raidetta (päälinja ja sivuraiteet), 1800 tonnia kiskoja ja raidetarvikkeita, 600 tonnia puutavaraa, 2000 tonnia muuta tavaraa (nostureita, vaunuja, pyöräkertoja ym). Ostaja löytyi Turkista. Täyttä varmuutta ei ole mihin nämä menivät, mutta todennäköisesti Ottoman Railwayn Smyrna-Aidin rataosalle, jonka rakentamisessa Peto, Brassey & Betts oli mukana. ”Alliancen” kattila on 1869 ollut Konstantinopolin sataman työmaalla.
tallennettu
Tuukka Ryyppö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 3078


« Vastaus #3 : Huhtikuu 25, 2017, 17:45:02 »

Pari viikkoa myöhemmin Venäjä valtasi Krimin ja kiistellyssä kansanäänestyksessä 96,77% halusi liittyä Venäjään.

Ja tämä äänestys olikin jymysuosittu! Kun annetut äänimäärät lasketaan yhteen, saadaan luku, joka on 120% äänioikeutettujen määrästä! Se, jos mikä, on vaikuttava äänestysprosentti ja näyttää, miten tärkeä asia oli tavalliselle krimiläiselle!

Äänestyksellä saadun lopputuloksen ansiosta päästiin puhdistamaan Krimiä ikävistä tataareista, jotka mokomat ovat saapuneet alueelle vasta vuonna 1239. Suuri joukko tataareja onkin saatu kuljetettua pois, mutta onneksi moni on onnistunut spontaanisti katoamaan alueelta. Niinkin hyvin, etteivät edes heidän vielä jäljelle jääneet sukulaisensakaan tiedä, missä he mahtavat olla.
Krimillä asuvien tataarien kanssa jutellessa tuleekin hämmentävällä tavalla selväksi, että tataariväestö on käytännössä täysin yksimielisesti sen kannalla, että alue tulisi palauttaa täysin Ukrainan hallintaan.
Tämän tekee hämmentäväksi sekin, että kun kerran lähes 96,77% äänestäneistä halusi (täysin vapaaehtoisesti, ilman aseella uhkailua!) Krimin liittyvän Venäjään, äänetysprosentti oli 120% ja tataareja on 11% väestöstä, ilmeisesti yli 90% tataareistakin on kannattanut Venäjään liittämistä - vaikka sitä vastustaakin. Hulluja nuo krimiläiset!

Valitettavasti Putinin virallisen ihmisoikeuskomission raportti antaa ristiriitaisia, selvästikin valheellisia tietoja, jotka ovat varmastikin lännen ilkeämielistä propagandaa. Tätä tiedon propagandallisuutta osoittaa jo sekin, että sen pariin pääsee klikkailemalla linkkejä Vladimir Putinin virallisilta nettisivuilta.
Linkki suoraan Putinin alaisuudessa toimivan komission raporttiin tässä: http://old.president-sovet.ru/structure/gruppa_po_migratsionnoy_politike/materialy/problemy_zhiteley_kryma.php . Sen mukaanhan siis äänestysprosentti oli 30-50% ja Venäjään liittämisen puolesta äänesti 50-60%.
Muistetaanpa vielä, että äänestyksessä oli vaihtoehtoja tasan kaksi:
1) Krim liitetään Venäjään
2) Krimistä tehdään itsenäinen tasavalta (...joka sitten itsenäisesti päättää liittyä Venäjään)
Kolmatta vaihtoehtoa, eli vaihtoehtoa "pidetään Krim osana Ukrainaa" ei äänestyksessä siis lainkaan edes ollut tarjolla. Näin ollen, ainoa tapa äänestää Krimin Ukrainassa pysymisen puolesta olisi ollut jättää äänestämättä. Koska kyse oli _erittäin_ isosta asiasta, voidaan olettaa äänestysprosentin periaatteessa olevan jotain ihan muuta kuin tuo korkeintaan 50%, eli äänestämättä jättäneistä hyvinkin 80% oli Ukrainassa pysymisen kannalla. Hyvin harvalle lienee ollut "ihan sama", mitä äänestyksessä käy.

Kun sitten tätä toteutunutta vaihtoehtoa äänesti 50-60% niistä 30-50%:sta, jotka ylipäätään vaivautuivat ääniuurnille, näyttää ihan siltä kuin Venäjään liittämistä olisikin todellisuudessa äänestänyt n. 30% - kun siis huomioidaan, että äänestämättä jättäminen oli tässä tapauksessa ainoa tapa äänestää status quon puolesta.
Tätä toki tukisi sekin, että esimerkiksi kaupoissa Krimillä on myynnissä häkellyttävän paljon ukrainalaisia tuotteita ja esimerkiksi maršrutkoissa, eli käytännössä paikallisbusseissa, oli esim. jätetty selkeästi näkyviin lipun hinta Ukrainan hrivnoissa ennen Krimin valtausta ja uusi Venäjän ruplissa oleva kalliimpi hinta vähemmän näkyvästi sivumpaan ja siitä, miten moni Krimillä asiasta kysyttäessä pelästyy hieman ja sitten sanoo: "Ja ne politikalnij", eli "minua ei kiinnota politiikka". Hassua, että kiinnostumattomuus aiheesta aiheuttaa pelästymistä. Mutta, jostain syystä eivät myöskään sano toivovansa, että Krim päätyisi takaisin Ukrainaan - koska, eihän se heitä kiinnosta Iskee silmää

Mutta, tämä lienee kaikki vain propagandaa, minkä todistaa sekin, että tiedot ovat suoraan Venäjän presidentin alaisuudessa toimivalta taholta. Ei sieltä totuutta löydä. Eli Krimillä kaikki hyvin, Venäjään halutaan kuulua. Muu on valetta. Tai jotain sinne päin.

Oikeasti, Eljas, mitä hemmettiä?
tallennettu

Matkustaminen on kallista. Paitsi jos päättää olla maksamatta majoituksesta. Jee!
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #4 : Huhtikuu 25, 2017, 19:23:50 »

Pari viikkoa myöhemmin Venäjä valtasi Krimin ja kiistellyssä kansanäänestyksessä 96,77% halusi liittyä Venäjään.
,,,,,,
Oikeasti, Eljas, mitä hemmettiä?

Häh, siis mitä? Minä listasin kommentoimatta luvut, jotka ovat käsittääkseni kiistattomia. Sanoin uusimmasta selvästi, että "kiistellyssä". Aiempia kansanäänestyksiä ei ole lähteissäni epäilty etkä sinäkään sitä tehnyt? Kun Krimillä on ainakin 1920-luvulta alkaen ollut selvä venäläisenemmistö (ei ollut vanhempaa tilastoa), niin ei niissä ole edes mitään yllätystä. Tataarien poiskuljetus tapahtui heti toisen maailmansodan jälkeen, mutta sen jälkeen heidän osuutensa on lisääntynyt n. 10 %:iin alueen väestöstä. Toimiko Ukraina 1995 oikein Krimin suhteen?
tallennettu
[Tunnus poistettu]
Vieras
« Vastaus #5 : Huhtikuu 25, 2017, 19:26:53 »

Kyllä Krymistä pitää voida sanoa muutakin kuin NATO-MERKEL-MOSSAD-valtamedia käskee! Kiistätöntä on että juutalaisten lehdissä on ollut artikkeleita heikäläisten osallisuudessa Ukrainan vallankumouksessa. Sitä paitsi, Trump tulee myymään Krimin Venäjälle jossain vaiheessa, ei siinä auta suomalaisten vikistä suuntaan taikka toiseen kun isot tekee dealejä.
tallennettu
Tuukka Ryyppö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 3078


« Vastaus #6 : Huhtikuu 25, 2017, 19:35:13 »

Kyllä Krymistä pitää voida sanoa muutakin kuin NATO-MERKEL-MOSSAD-valtamedia käskee! Kiistätöntä on että juutalaisten lehdissä on ollut artikkeleita heikäläisten osallisuudessa Ukrainan vallankumouksessa. Sitä paitsi, Trump tulee myymään Krimin Venäjälle jossain vaiheessa, ei siinä auta suomalaisten vikistä suuntaan taikka toiseen kun isot tekee dealejä.

Miksi oletettu juutalaisten osallisuus on tässä merkityksellinen teema? Melko yllättävä kulma nimittäin!
tallennettu

Matkustaminen on kallista. Paitsi jos päättää olla maksamatta majoituksesta. Jee!
[Tunnus poistettu]
Vieras
« Vastaus #7 : Huhtikuu 25, 2017, 20:40:50 »

Poroshenko ja Jatsenuk ovat todistetusti juutalaisia. forward.com/news/world/198758/ukraine-presidential-frontrunner-petro-poroshenko/ Juutalaisten oma lehti niin sanoo.
www.haaretz.com/world-news/1.577114 Tosa toinen juutalaisten lehti, joka myöntää Israelin läsnäolon vallankumouksessa.

En vastusta Israelin olemassaoloa, juutalaisillakin saa olla oma kansallisvaltio ja niitten rinnalla maassa asuu myös monia muhamettilaisia ja kristittyjä Israelin kansalaisena sulassa sovussa.

En tiedä, onko nyt 3.maailmansota koko ajan käynnissä, terrorismisodan ja kehitysmaitten heimosotien lisäksi, media- ja taloussotana. Sodassa ensimmäisenä kuolee totuus. tällä hetkellä niin valtamedian kuin riippumattomienkaan julkaisujen artikkeleita ei voi kumpiakaan uskoa suoraan. Valtamedia palvelee aina rahan valtaa ja vapaissa julkaisuissa on joukossa sekopäitten horinoita myös. Totuus on jossain välimaastossa.
tallennettu
Tuukka Ryyppö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 3078


« Vastaus #8 : Huhtikuu 25, 2017, 21:34:20 »

No, Venäjällä juutalaisuus on erittäin raskauttava asianhaara, mutta Suomessa kai ei? Häh, mitä väliä siis?
Venäläismedioissa on puhuttu kovasti tuosta, että Porošenko "on juutalainen", koska Venäjällä aika laajalle levinneen käsityksen mukaan juutalaisuus on jotain, mistä olisi parempi päästä eroon.
Tuohan näkyy esim siinä, että Luhanskin ja Donetskin alueilla on juutalaisvastaiset iskut yleistyneet ihan hitosti sen jälkeen, kun luhandonien sekoilu alkoi.

Mutta siis: Porošenko on ortodoksikristitty.

Ajatus, että joku suklaatehtailija, joka ei ollut suunnitellut poliittista uraa ennen vuotta 2014, olisi salaa tehnyt jonkinlaisia "hurjia juutalaisia rituaaleja" kun kukaan ei katso on, no, vähän absurdi. Että "on todistettu, että hän on juutalainen". Vähän niin kuin "on todistettu, että hän syö aamupalaksi pikkuvauvoja"?
Ja kertoo mielenkiintoista siitä henkilöstä, joka tuollaista tietoa levittelee ikään kuin se olisi kovinkin hirveä asianlaita paljastaa.
tallennettu

Matkustaminen on kallista. Paitsi jos päättää olla maksamatta majoituksesta. Jee!
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 739


« Vastaus #9 : Huhtikuu 26, 2017, 15:42:31 »

Oli prosenttiluvut mitä tahansa, enemmistö Krimin asukkaista ei halua kuulua Ukrainaan. Tiedot 1990-luvun kansanäänestyksistä ja vaaleista ovat mielenkiintoisia.
tallennettu
Jouni Hytönen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 1780


« Vastaus #10 : Huhtikuu 26, 2017, 16:22:16 »

Puhtaasti rautatie- ja junaliikenneteknisesti tarkasteltuna on surullista, kuinka Krimiltä ulos johtavat kaksi pääratalinjaa ovat nähtävästi tällä hetkellä täysin vailla mitään liikennettä eikä tilanne vaikuta aivan heti muuksi muuttuvan. Etenkin Melitopolin suunnasta Krimille tuli ennen konfliktia kymmeniä kaukojunia ja päälle vielä lähijunat. Tavaraliikenteestä ei ole jäänyt muistikuvia omilta reissuiltani.

Krimin sisäisessä lähijunaliikenteessä saattaa edelleen liikkua ER1-junarunkoja, joita ei tällä vuosikymmenellä ole ollut käytössä oikeastaan muualla kuin Ukrainassa. Ei kyllä nyt isommin kiinnosta lähteä asiaa tarkemmin selvittelemään, tyydyn kokemuksiin vuosilta 2003 ja 2008.
tallennettu
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #11 : Huhtikuu 26, 2017, 17:05:27 »

Lozovo–Sevastopolskaya Railway 1873–1896
(käytän enimmäkseen englantilaistettuja sarjamerkkejä sekä yhtiöiden ja paikkakuntien nimiä, paitsi kaikkein tunnetuimmissa)
HUOM. Tiedot poikkeavat jossain määrin De Prater&F.M. Page kirjassa annetuista ja alla olevat tiedot ovat oikeammat.


Krimin sota paljasti karulla tavalla Venäjän huonot kulkuyhteydet Mustalle merelle ja seuraavina vuosina rakennettiin useita ratoja siihen suuntaan eri satamakaupunkeihin. Vuonna 1871 myönnettiin konsessio Lozovon–Sevastopolin rautatielle. Yhtiön kotipaikka oli Pietari ja sen pääoma 32,67 miljoonaa metalliruplaa muodostui osakepääomasta 8’167’500 ruplaa ja oblikaatiolainasta 24’502’500 ruplaa. Valtio poikkeuksellisesti takasi sekä osakepääoman että oblikaatiot (yleensä vain jälkimmäisen).

Mitoista:
Venäjän syli eli sažen (сажень) = 2,1336 m
Virsta = 1,0668 km

Yksityinen 644 virstan (687 km:n) pituinen Lozovon-Sevastopolin rautatie avattiin seuraavasti:
1873.11 Lozovo–Alexandrovsk (162 virstaa, 173 km) (ks. huom)
1873.11 Sinelnikovo–Ekaterinoslav (haararata 41 virstaa, 44 km)
1874.06 Alexandrovsk–Melitopol (106 virstaa, 113 km)
1874.10 Melitopol–Simferopol (229 virstaa,  244 km)
1875.01 Simferopol–Sevastopol (75 virstaa, 80 km)
1877.01 Novoalekseevskaya–Genishek (haararata 13 virstaa, 14 km)

Huom. Todettakoon, että eri vuosilta olevat tiedot heittävät muutamia kilometrejä eri yhteysväleillä. Erikoisempi ero on, että väliasemakohtaiset mitat jättävät radan lähes 20 km lyhyemmäksi kuin sen ilmoitettu kokonaipituus.

Radan suurin kaltevuus oli 12 ‰ ja minimi kaarresäde 300 sažen (640 m), jossain poikkeus 150 sažen (320 m). Sen pituudesta 539 virstaa (575 km) oli suoraa rataa. Radan eteläosalla oli 6 tunnelia yhteispituudeltaan 942,64 sažen (2011 m). Radalla käytettiin seuraavia kiskopainoja 21 1/2, 21 2/3 ja 24 venäjän naulaa/venäjän jalka.

Radalla oli tämän yhtiön aikaan vain kaksi haaraa ja Yevpatorijan haara avattiin vasta myöhemmin. Lozovossa rautatie liittyi vuonna 1869 avattuun 814 km:n pituiseen Kursk–Kharkov–Azov -rautatiehen, joka osa Moskovan ja Rostovin välistä läntisempää rautatieyhteyttä.

Lozovo–Sevastopol -rautatie yhdistettiin vuonna 1896 em. Kursk–Kharkov–Azov -rautatien ja parin muun pienemmän yhtiön kanssa Kursk–Kharkov–Sevastopol -rautatieksi.

Kuljetussuorite vuonna 1890 oli 855’587 matkustajaa ja 1’015’462 tonnia tavaraa. Pääasialliset kuljetusartikkelit olivat elintarvikkeet ja suola, kivihiili sekä puutavara.

Lozovo–Sevastopol -rautatiellä oli 1890 kuljetuskalustona 202 veturia, 164 matkustajavaunua, 12 matkatavaravaunua ja 3263 tavaravaunua.

Yhtiön veturit jakaantuivat 13 eri sarjaan seuraavasti:

A   A   1-18           2-4-0   Nevski   1874–75
Д   D   21–26   2-4-0   Creusot   1872
П   P   30–34   4-4-0   Kolomna   1876
Е   YE   40–46   2-4-0   Kolomna   1873–74
Ь   B   51–61   0-6-0   Nevski   1873–74
В   V   101–136   0-6-0   Kolomna   1873–74
Г   G   150–163   0-6-0   Maltsev   1873–74
Ж   SH   170–229   0-8-0   Kolomna   1878–80
M   M   231–262   0-8-0   Kolomna   1888
L   L      300   0-6-0T   Dübs           1874   (alkujaan nro 200)
K   K      301   0-6-2T   Cail           1872   (alkujaan nro 201)
H   N   360–391   0-8-0   Nevski   1889
-   -      302   src           Kolomna   1884   (höyrymoottorivaunu)

Kuten luettelosta näkyy, muodostivat vetokaluston rungon aluksi 0-6-0 pyörästöiset tavarajunaveturit, noin 1880 alkaen 0-8-0 pyörästöiset. Kaikkilla yhtiön vetureilla oli 2-sylinteriä, kaksoiskoneisto, tasoluistit, märkähöyrykattila ja ne oli varustettu 3-akselisella tenderillä. Henkilöliikennevetureiden (1…46) sn oli 70-75 km/h, tavaraliikennevetureiden 45 km/h.

YE ja L sarjoja lukuunottamatta veturit olivat aikakaudelle tyypillisen venäläisen näköisiä (subjektiivinen näkemys) höyrykuvun sijaitessa hyvin edessä kattilan etummaisessa renkaassa. Suurimmalla osaa vetureista käyntisiltoja ympäröivät kaiteet. Muistakin esimerkiksi SH-sarjan tehdaskuvasta ne puuttuvat, mutta myöhemmässä kuvassa jo ovat. Kummassakin tankkiveturissa vesisäiliöt olivat kattilan sivuilla ja polttoainetila hytin takaosassa.

Radan varrella olleista tärkeimmistä liikennepaikoista voidaan mainita seuraavaa:

Lozovo oli risteysasema, eikä ole jättänyt merkittäviä tietoja historiaan.

Sinelnikovo (nyk. Ukrainassa Synelnykovo) oli alkujaan tämännimiselle kuvernöörille lahjoitettu alue, jonne tämä perusti asutusta (setlementin).

Ekaterinoslav (suom. Jekaterinoslav, nyk. Ukrainassa Dnipropetrovsk tai Dnipro) on Dnepr-joen varrella oleva vanha kaupunki, jolla on melko vaihteleva syntyhistoria tsaariperheiden mielialojen mukaan. Nykyisin se on miljoonakaupunki.

Alexandrovskaja oli Dnepr-joen varrella ollut linnoitus- ja satamapaikka. Sittemmin sen on korvannut läheisyyten kasvanut ukrainalainen kaupunki Zaporizhia (suom. Zaporižžja).

Melitopol (nyk. Ukrainassa) on liikenteen keskus vähän Krimin niemimaan pohjoispuolella ja sitä on joskus kutsuttu ”Krimin portiksi”

Simferopol on ikivanha kaupunki Krimin keskiosassa. Se tunnetaan jo Skyyttien asuinpaikkana (300 ekr-400 jkr). Seuraava merkittävä jakso oli kun se oli tataarien linnoitus ja paikallisen mogulin hallinopaikka. Venäjän vallattua seudun 1783 kaupunki sai nykyisen nimensä ja siitä tuli venäläisten hallinnollinen keskus Krimillä. Ennen rautatien valmistumista (1863) siellä oli n. 17000 asukasta. Vuonna 1897 väkiluku oli noussut jo 49000:een. Ukrainan 2001 väestölaskennassa kaupunkipiirissä oli n. 363000 asukasta (66,7% venäläisiä, 21,3% ukrainalaisia ja 7% tataareja).

Sevastopol on perustettu laivastotukikohdaksi Venäjän vallattua Krimin 1783. Lähistöllä on entisen kreikkalaisen siirtokunnan rauniot (n. 600 ekr-1400 jkr). Vanha Sevastopol muistetaan lähinnä Krimin sodan aikaisista tapahtumista, joissa Englannin, Ranskan, Sardinian ja Turkin joukot piirittivät kaupunkia 11 kuukauden ajan. Piirityksen avuksi englantilaiset avasivat sotilasradan, joka oli edellisen luvun pääaihe. Siihen voisi lisätä, että vaikka Krimin sota ja Savostopolin piiritys yleensä mielletään englatilaiseksi operaatioksi (ainakin oma mielikuva), niin ranskalaisilla oli huomattavasti enemmän tykistön toimintaa. Ranskalaisten osuus raskaasta tykistötulesta oli 68,5% ja englantilaisten 31,5%. Suhdeliku muuttuu vielä enemmän ranskalaisvoittoiseksi, mikäli kevyempikin tykistö otetaan huomioon. Toisaalta venäläisten komentajan mukaan englantilaisten aiheuttama tuho oli suurempi, johtuen strategisesti paremmin sijoitetusta raskaimmasta tykistöstä.

Liitteenä ote saksalaisesta kartasta vuodelta 1892. Punaisella valtion omistamat rautatiet, mustalla yksityiset. Nimer ovat tietysti saksalaiset versiot.

jatkuu…


* Krim 1892.jpg (525 kilotavua, 589x1000 - tarkasteltu 228 kertaa.)
tallennettu
Timo Varshukov
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 180


« Vastaus #12 : Huhtikuu 26, 2017, 18:07:56 »

Puhtaasti rautatie- ja junaliikenneteknisesti tarkasteltuna on surullista, kuinka Krimiltä ulos johtavat kaksi pääratalinjaa ovat nähtävästi tällä hetkellä täysin vailla mitään liikennettä eikä tilanne vaikuta aivan heti muuksi muuttuvan. Etenkin Melitopolin suunnasta Krimille tuli ennen konfliktia kymmeniä kaukojunia ja päälle vielä lähijunat. Tavaraliikenteestä ei ole jäänyt muistikuvia omilta reissuiltani.

Krimin sisäisessä lähijunaliikenteessä saattaa edelleen liikkua ER1-junarunkoja, joita ei tällä vuosikymmenellä ole ollut käytössä oikeastaan muualla kuin Ukrainassa. Ei kyllä nyt isommin kiinnosta lähteä asiaa tarkemmin selvittelemään, tyydyn kokemuksiin vuosilta 2003 ja 2008.
Ratalinjat Krimille on katkaistu rajalla, eikä sinne ole enää tietojeni mukaan enää mitään yhteyttä Ukrainasta. Kaikki ER1-yksiköt on korvattu ER2 sekä ED4(M)- rungoilla. Wikipedian mukaan viime kesästä lähtien Krimillä ajetaan päivittäistä yöjunaa Sevastopol/Evpatoria-Kerch platskartny- sekä hyttivaunuilla, mutta en saanut haettua kyseistä yhteyttä RZD:n sivuilta. Ja on siellä tavaraliikennettä ollut ainakin viime vuonna, mutta mistä ja minne, sitä en tiedä. (https://trainpix.org/photo/163016/)
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2017, 18:30:09 kirjoittanut Timo Varshukov » tallennettu
Seppo Kiuru
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 35


« Vastaus #13 : Huhtikuu 26, 2017, 20:19:39 »

Kyllä Krymistä pitää voida sanoa muutakin kuin NATO-MERKEL-MOSSAD-valtamedia käskee! Kiistätöntä on että juutalaisten lehdissä on ollut artikkeleita heikäläisten osallisuudessa Ukrainan vallankumouksessa. Sitä paitsi, Trump tulee myymään Krimin Venäjälle jossain vaiheessa, ei siinä auta suomalaisten vikistä suuntaan taikka toiseen kun isot tekee dealejä.
No mitäs nämä juutalaisten lehdet oikein on? Olisko edes yhtä venäläisten ulkopuolista linkkiä?
tallennettu
Seppo Kiuru
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 35


« Vastaus #14 : Huhtikuu 26, 2017, 20:29:10 »

Oli prosenttiluvut mitä tahansa, enemmistö Krimin asukkaista ei halua kuulua Ukrainaan. Tiedot 1990-luvun kansanäänestyksistä ja vaaleista ovat mielenkiintoisia.
'Krimin kansanäänestyksen tulosten mukaan Venäjä-liitoksen puolesta äänesti lähes 97 prosenttia asukkaista.'

'Venäläissotilaiden miehittämä, siten päätösvallaton Krimin alueparlamentti päätti ja Krimin uusi venäläismielinen hallinto järjesti 16. maaliskuuta laittoman[18][19] ja luotettavuudeltaan kyseenalaisen[19] kansanäänestyksen, jonka mukaan 96,6 % äänioikeutensa käyttäneistä krimiläisistä äänesti Venäjään liittymisen puolesta. '

'Krimillä järjestettiin pikaisesti, 16. maaliskuuta kansanäänestykseksi kutsuttu tapahtumakenen mukaan?, josta raportoitujen tulosten mukaan 96,6 % kannatti Krimin liittymistä Venäjään. Äänestysprosentiksi kerrottiin 83,1 %.[20] Ukrainan alaisuudessa pysymistä kannattava tataariväestö boikotoi äänestystä, sillä äänestyksessä ei ollut heidän kantansa mukaista vaihtoehtoa. Tataarit muodostivat 12 prosenttia Krimin väestöstä.[95] Luvut eivät ole saaneet ulkopuolista vahvistustakenen mukaan?; hätäisesti järjestetyllä äänestyksellä ei ollut puolueettomia kansainvälisiä vaalitarkkailijoita.'

Niin ne vaan oikean totuuden tiedot tiedot leviää tännekin!






Vaaliviranomaiset kertoivat, että tarkka luku on 96,77 prosenttia.

 Aiemmin aamulla alueen pääministeri Sergei Aksjonov kertoi twiitissään kannatusluvuiksi 96,6.'
tallennettu
Seppo Kiuru
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 35


« Vastaus #15 : Huhtikuu 26, 2017, 20:35:30 »

'Krimillä ihmisiä houkutellaan äänestämään Venäjä-mielisten julistekampanjalla, jossa yksi Krimin kartta on peitetty Venäjän lipulla ja toinen suurella hakaristillä. Sevastopolissa yksi juliste kehottaa myös sanallisesti äänestämään "fasismin pysäyttämiseksi".'

Että tällainen vaihtoehtoinen totuus vaunut.org:ssa
tallennettu
Johannes Erra
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 243


« Vastaus #16 : Huhtikuu 27, 2017, 18:45:26 »

Krim-tilanne ei ole yksinkertainen mihinkään suuntaan, vaikka suomalaisessa mielipideilmastossa sekä putinistit että antiputinistit tuntuvat olevan kovin innokkaita.

Krimin vuoden 2014 kansanäänestys oli varsin koomiset mittasuhteet täyttänyt farssi, eikä vain Ukrainan osana pysymistä kannattaneen vaihtoehdon puuttumisen vuoksi. Se ei toisaalta muuta minnekään sitäkään, että Krim oli ennen vuotta 2014 Ukrainan selvästi Venäjä-mielisin alue. Vuoden 2010 presidentinvaaleissa Venäjä-myönteisen ehdokkaan Janukovytshin kannatus oli Krimillä jossain 90 % tienoilla, siitä huolimatta että varsinkin tataariväestön piirissä uskon Janukovytshiä vastustetun sangen johdonmukaisesti. Muualla Ukrainassa puntit olivat suunnilleen tasan, siinä määrin että ilman krimiläisten ääniä Ukrainan johtoon olisi silloin noussut Julija Timoshenko. Maan omituinen lähentyminen Venäjän suuntaan Janukovytshin johdolla olisi jäänyt tapahtumatta, eikä Maidania koskaan olisi tarvittu. Siitä syystä pidänkin Putinin Krim-projektia tavallaan eräänlaisena omana maalina: ilman krimiläisiä Ukrainan äänestäjäkunnassa tasapaino on selvästi aiempaa enemmän läntisessä leirissä, ja vaikka kaikki maailman MV-lehdet tekisivät työtä käskettyä, Venäjän on vaikea junailla maan johtoon enää Janukovytshin tapaista vaikuttajaa uudelleen.

Miten ikinä, Krimiä itseään olennaisempaa on minusta se, mitä se kertoo kansainvälisestä tilanteesta. Venäjä on erittäin kiinnostunut kasvattamaan omaa valtaansa, tilaisuuden tullen on valmis kävelemään kansainvälisten sopimusten yli, muuttamaan rajoja ja taivuttelemaan totuutta omia tarkoitusperiään varten. Olennaista onkin, ettei Krimistä ja Venäjän valtion masinoimasta Itä-Ukrainan konfliktista muodostu ensimmäiset palikat pitkässä ketjureaktiossa, jossa Venäjä alue kerrallaan laajentaa valtapiiriään, nälän vain kasvaessa syödessä. Se kehitys voidaan välttää, mutta se edellyttää myös Suomessa sitä, etteivät silmät mene kiinni väärällä hetkellä.
 
Krimin rautateillä tilanne on se, että operointi on annettu suoraan Venäjän liikenneministeriön käsiin, se ei siis kuulu RZD:n vastuulle. Tämä on ainakin ns. virallinen totuus, jolle ainakin yksi motiivi lienee halu välttää tilanne, jossa RZD:hen kohdistuisi EU-pakotteita tai läntisten naapurimaiden rautatieyhtiöt muutoin haluaisivat vastalauseena rajoittaa yhteistyötään RZD:n kanssa. Käytännössä tilanne voi kylläkin olla hiukan toinen, suuri osa Krimillä nyt käytössä olevasta vetokalustosta on siirretty muualta Venäjältä, ja liikkuu Krimilläkin RZD:n värityksessä. Ero RZD:n ja Krimin rautateiden KZD:n välillä on siten ehkä ennen kaikkea juridinen.
tallennettu
Tuukka Ryyppö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 3078


« Vastaus #17 : Huhtikuu 27, 2017, 21:25:37 »

Krimillä kyllä myös näkyy paljon sellaista (ikivanhaa) vetokalustoa, joka on "lainassa" Ukrainan UZ:lta ja jonka numeromerkinnät on yksinkertaisesti maalattu piiloon. Hämmentävä näky.
tallennettu

Matkustaminen on kallista. Paitsi jos päättää olla maksamatta majoituksesta. Jee!
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #18 : Huhtikuu 27, 2017, 22:37:31 »

Poiketen varsinaisesta artikkelistani, niin toteaisin Tuukan kommenttiin, että varikoille kuulunut kalusto seuraa aluetta tai on ainakin "maan tapa", ja samalla "yleinen tapa". Maan tapa sikäli, että Neuvostoliitto (Venäjän edeltäjä) halusi ja sai 1940 ne 76 veturia, jotka olivat kuuluneet Suomen silloin luovutettujen alueiden varikoille (lopulta VR luovutti 75 veturia, koska sen hyväksi laskettiin yksi luovutetulla alueella radalta suistunut veturi, joka oli jäänyt sinne). Samaa periaatetta oli käytetty aiemmin jo Chilen ja Perun sekä Meksikon ja USA:n väleillä sekä myöhemmin esim. Intian ja Pakistanin jaossa. Nämä ovat siis eri asioita kuin esim. Saksan luovuttamat sotakorvausveturit kummankin maailmansodan jälkeen.

Lisäselvennys Suomea koskien: 1. maailmansodassa Neuvostoliitto sai Pietarin varikolle kuuluneet veturit, paitsi niitä, jotka olivat Suomessa konepajoilla tai muuten, mutta toisaalta myös ne Viipurin varikon veturit, jotka olivat liikennetilanteen johdosta Neuvostoliiton puolella rajan sulkeutuessa. Useimmat ostettiin sittemmin takaisin Suomeen. Talvi- ja jatkosodan  (1939-40/41-44) seurauksina joukko suomalaisia vetureita jäi rajan taakse vaurioituneina ja muutama niistä joko vallattiin tai ostettiin myöhemmin takaisin. Ainoa VR:n omistama leveäraiteinen veturi, joka luovutettiin "sotakorvauksena" oli Tk3 1115, joka luovutettiin viivästyskorvauksena myöhästyneistä sotakorvauksista. Kaikki muut olivat siis luovutettujen varikoiden kalustoa tai sotatoimialueille jäänyttä kalustoa. Onko tällä teknisellä määritelmällä sitten merkitystä siihen, miltä asia vaikuttaa, on toinen asia.
tallennettu
[Tunnus poistettu]
Vieras
« Vastaus #19 : Huhtikuu 27, 2017, 22:59:30 »

Kiitos taas Eljakselle hienoista lisätiedoista! Hymyilee

Muille: on tää nyt perkele ihme ketju, haukutaan Natziksi jos siteeraa Israelilaisia lehtiä tai ryssäksi.
http://www.timesofisrael.com/ex-defense-minister-says-is-apologized-to-israel-for-november-clash/
tallennettu
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 680


« Vastaus #20 : Huhtikuu 28, 2017, 09:18:24 »

Täydennystä Eljaksen viime kommenttiin. Sodassa valloitettu sotakalusto ja kuljetusvälineet ovat sotasaalista ikimuistoisesti voimassa olleiden sodan sääntöjen perusteella. Siten 1918 Venäjälle jäänyt kalusto oli Venäjän sotasaalista, vaikka siitä suuri osa olikin paenneiden Punaisten sinne mukanaan viemää.
1920 sitten hierottiin Tartossa sopimusta kummallekin osapuolelle jääneestä toisen omaisuudesta. Tulos meni riittävän tasan, kun kumpikin valtio sai omia alueelleen jääneen vieraan omaisuuden.

Häviäjiksi jäivät yksityiset kiinteistöjen, tehtaiden ym. omistajat. Nämä menettivät omaisuutensa ilman mitään korvausta.  Omaisuutta koskeneita neuvotteluja kuvaa Mikko Uolan Katastrofin laskut (2007, 327s.) ja Mikael Korhosen Finlands ryska fordringar (1998,  332s), joissa on arkistoviitevihjeitä myös Valkeasaari-Pietari -tutkimuksiin. Yleistaustaa tarjoaa Väinö Tannerin kuritushuoneessa kirjoittama Tarton rauha (1949).

Sensijaan Neuvostoliiton jälkikäteinen vaatimus vuonna 1940 rautatiekaluston luovutuksista ei perustunut Moskovan 1940 rauhansopimukseen, vakiintuneisiin sotalakeihin tai muuhun silloin oikeutettuun käytäntöön.
Se oli puhdasta mielivaltaa, jota Neuvostoliitto Natsi-Saksan liittolaisena pystyi kohdistamaan ns. Välirauhan alkupuolella suojattomaan Suomeen.

Sotakorvaukset perustuivat Moskovan välirauhansopimukseen 1944, jonka Suomi oli pakotettu hyväksymään.
tallennettu
Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2418


« Vastaus #21 : Huhtikuu 28, 2017, 13:12:25 »

Erkki on aivan oikeassa, mutta on ehkä syytä kerrata vuoden 1940 luovutusta, josta Resiinassa oli vuosia sitten (n. 2000 paikkeilla?) Kari Salon laaja selvitys veturiluetteloineen. Vetureiden ja kaiken muun omaisuuden palautus perustui rauhansopimuksen lisäpöytäkirjaan, jossa määriteltiin mm evakuoidun omaisuuden palauttamisesta. Neuvostoliiton käsityksen mukaan omaisuuden evakuointi ja vetäytymisvaiheessa tehty tuhoaminen oli ollut sopimuksen vastaista. Suomi hyväksyi vaatimuksen niiltä osin kuin se koski rauhanteon jälkeen poisvietyä tai tuhottua omaisuutta. Venäläisten vaatimukset olivat kuitenkin sen verran laajoja, että suomalaiset pitivät niitä piilotettuna sotakorvauksena ja osittain "iltalypsynä". Tätä tarkoitin sillä oliko kyseessä luovutetun alueen omaisuuden palautus vai tosiasiallisesti sotakorvaus.
tallennettu
Seppo Kiuru
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 35


« Vastaus #22 : Huhtikuu 28, 2017, 16:14:31 »

Kiitos taas Eljakselle hienoista lisätiedoista! Hymyilee

Muille: on tää nyt perkele ihme ketju, haukutaan Natziksi jos siteeraa Israelilaisia lehtiä tai ryssäksi.
http://www.timesofisrael.com/ex-defense-minister-says-is-apologized-to-israel-for-november-clash/

Totta tosiaan, lehdessä puhutaan DAESH:n hyökkäyksestä, totta kai se on Krimiä koskeva.
tallennettu
Johannes Erra
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 243


« Vastaus #23 : Huhtikuu 29, 2017, 09:37:28 »

Krimillä kyllä myös näkyy paljon sellaista (ikivanhaa) vetokalustoa, joka on "lainassa" Ukrainan UZ:lta ja jonka numeromerkinnät on yksinkertaisesti maalattu piiloon. Hämmentävä näky.
Käsitykseni on ollut, että varsinkin moottorijunia on siirretty RZD:n kirjoilta Krimille, kun taas vetureissa on enemmän UZ:ltä kaapattua materiaalia. En tiedä, onko tämä nyrkkisääntö oikeasti pätevä.
tallennettu
Jorma Rauhala
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 793


« Vastaus #24 : Huhtikuu 29, 2017, 15:58:53 »

Krimiin liittyy myös suomalainen upseeri, liikemies ja kamarijunkkari Fridolf Rafael von Haartman (20.12.1839 Helsinki–1.3.1902 Pietari). Von Haartman harjoitti höyrylaivapaikallisliikennettä mm. Krimillä Sevastopolissa (25 alusta).
Hänellä oli myös suunnitelma rakentaa 1890-luvun lopulla sähkörautatie Sevastopolista Jaltaan sekä Sevastopolin sähköraitiotie, mutta viranomaiset estivät "ulkomaalaisen" hankkeet. Hänen muut Venäjällä olleet laiva- ja raitiotieyhtiöt sen sijaan jatkoivat toimintaansa menestyksekkäästi.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 | Siirry ylös Tulostusversio 
Rautatiet ja harrastus  |  Ulkomaat  |  Aihe: Krim  |  << edellinen seuraava >>
Siirry:  
Powered by SMF | SMF © 2006-2008, Simple Machines | © 2024 Resiina