Vuoden 1912 historiikki käsittelee vaunujen lämmitystä laajasti suomenkielisessä laitoksessa sivulta 448 alkaen otsikolla "Lämmitys ja ilmanvaihto". Olennaista tämän keskustelun osalta lienee tämä lause:
"Ensimmäisissä II luokan vaunuissa ei ollut minkäänlaisia lämmityslaitteita, samoin kaikissa III luokan vaunuissa aina 1870-luvun alkuun saakka". Tosin lause puhuu vaunuista — C-vaunussa on sekä ensimmäisen että toisen luokan
osastoja. Tämä tosin menee ehkä jo semantiikan puolelle.
Kaikkia Riihimäen-Pietarin rataa varten tilattuja avosiltaisia vaunuja ei kaikkien luokkien osalta ilmeisesti varustettu lämmityslaitteilla. Minulla on yksi Ringhofferin piirustus Riihimäen-Pietarin-radalle tarkoitetusta C-vaunusta, jossa lämmityslaatikoiden luukut on piirretty vain ensimmäiseen luokkaan. Tosin piirustus voi olla myös pelkkä ehdotus, jota on sittemmin muutettu. Kuvalaattapiirustuksiin on ylipäätään suhtauduttava kriittisesti — niiden suurin hyöty on päämitat ja vaunun perusolemus. Yksityiskohtia ne eivät esitä eikä kuvalaattapiirustuksen perusteella voi edes olettaa, että koko vaunusarja olisi rakennettu piirustuksen mukaisesti.
Riihimäen-Pietarin radan vaunujen lämmityksestä vuoden 1912 historiikki jatkaa seuraavasti:
"Näihin aikoihin (siis 1870-luvulla) vähitellen lakattiin käyttämästä lämpölaatikoita, kun nimittäin suurin osa vaunuja, jotka tilattiin Riihimäen-Pietarin rataa varten, varustettiin kamiineilla. Tämä uutuus vaunujen varustamisessa otettiin myös III luokan vaunuissa käytäntöön". Tällä perusteella olisin valmis tulkitsemaan, että alkujaan toisessa ja kolmannessa luokassa ei ollut lämmitystä — olipa kyseessä sitten kokonainen vaunu tai osasto.
Kaikki pienoismalleja rakentaneet tietävät, että pienoismalleihin pitää aina suhtautua historiallisina lähdeaineistoina kriittisesti. Ne sisältävät aina valmistusteknisistä syistä tai tekijästään johtuvia kompromisseja, oikaisuja, vääriä tulkintoja tai peräti harkittuja puutteita — kuka milloinkin ja kuka milläkin kriteerillä asettaa rakennetulle pienoismallille tarkkuustason. Pienoismallin tärkein tehtävä on luoda illuusio tai vaikutelma todellisuudesta — usein yksityiskohtien kustannuksella. Monesti vanhat pienoismallit voivat selventää joitain asioita, jos muitakaan lähteitä ei ole olemassa. Toisaalta historian tutkiminen on myös vallitsevien tulkintojen kyseenalaistamista. Vaunujen lämmitysjärjestelmien osalta tieto on kuitenkin ollut kohtuullisen hyvin hyppysten ulottuvissa helpoimmassa mahdollisessa muodossa — vuoden 1912 historiikissa. Tutkimuksen yksi perusohje kautta aikojen lienee ollut: aloita aina helpoista lähteistä, vaikka se ei aina olisikaan kovin seksikästä
