Ajankohtaiset  |  Uutiset  |  Aihe: Tasoristeysonnettomuus Raaseporissa  |  << edellinen seuraava >>
Sivuja: 1 2 [3] 4 | Siirry alas Tulostusversio
Matti Grönroos
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 342


« Vastaus #50 : Lokakuu 29, 2017, 21:53:06 »

Demari (HDM 382) on jysäyttänyt kunnolla, kun vastekin nostettu suureksi.

Raasepori    26.10.2017 8:01:06    raideliikenneonnettomuus: suuri   
oli: raideliikenneonnettomuus: keskisuuri

Virallisia uutisia odotellaan.

Hm. Eikö kolonnassa kulkemisenkin pitäisi olla harjoitusta sodan varalle? Pitää harjoitella huonoissa olosuhteissa ja myös väsyneenä. Harjoituksen suunnittelun pitää vastata sen tarkoitusta ja olosuhteita. Myös turvamääräysten osalta.

Montako kuollutta per vaikkapa 1000 varusmiestä olisi tavoiteltava luku, jotta harjoitus olisi riittävän todenmukainen?
tallennettu
Arto Lopia
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 477


« Vastaus #51 : Lokakuu 29, 2017, 22:07:17 »

En minä osaa sanoa montako on hyväksyttävä luku, mutta tietääkseni jonkun verran menehtyy myös varusmiespalvelusta suorittamattomiakin tuossa ikäluokassa. Ehkä jäi joku typerä hymiö edellisestä viestistäni, johtuen ehkä aiheesta.

Kiskokulkineen kuljettajakin kuulema oli luullut ajoneuvon pysähtyvän, ei pidä luulla, pitää tietää. Eikös se jotenkin näin mene perfektionistin sairaassa mielessä.
tallennettu

Kyllä diktaatti hyvä on, sitä en kiellä.
Tauno Hermola
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 482


« Vastaus #52 : Lokakuu 29, 2017, 22:21:26 »

Jos sotilassaattue tuli Skogbystä, voi ihmetellä sitäkin, miksi ei käytetty Skogby seisake tasoristeystä, jossa on valo- ja äänivaroituslaitos ja ymmärtääkseni paremmat näkemät:

http://www.tasoristeys.fi/risteyshaku?crossingId=3485 ('Koordinaatit' linkistä aukeaa Karttapaikan kartta)

Päinvastaisessa suunnassa olisi taas ollut Leksvall, jossa on puolipuomilaitos ja niinikään paremmat näkemät.

http://www.tasoristeys.fi/risteyshaku?crossingId=3481
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 739


« Vastaus #53 : Lokakuu 29, 2017, 22:35:39 »

Armeijan tarkoitus ei ole ottaa ketään hengiltä rauhan aikana, sanotaan. Sotaharjoituksen suunnittelijoiden pitäisi ottaa turvallisuus riittävästi huomioon. Eli upseerit vastuuseen, ei rikossyytettä varusmiehille.
tallennettu
Petri Nummijoki
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 615


« Vastaus #54 : Lokakuu 29, 2017, 23:55:13 »

Armeijan tarkoitus ei ole ottaa ketään hengiltä rauhan aikana, sanotaan. Sotaharjoituksen suunnittelijoiden pitäisi ottaa turvallisuus riittävästi huomioon. Eli upseerit vastuuseen, ei rikossyytettä varusmiehille.

Ainakin Rovajärven kranaatinheitinturmassa vastuun katsottiin kuuluvan alimmalle mahdolliselle tasolle, joskaan siitä ei kai syytteitä nostettu sen vuoksi, että vastuulliset loukkaantuivat itse vakavasti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000182439.html
tallennettu
Jari Vuorisalo
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 30


« Vastaus #55 : Lokakuu 30, 2017, 14:04:37 »

Luokan 6 ja 7 eritasoristeykset ovat niitä vaarallisimpia. Mikä estää laittamasta junille nopeusrajoitusta vaikkapa 50 km/h tuollaiselle tasoristeykselle?

Tai STOP-merkkiä tielle?

Sitä ei voi suositella, jos tasoristeysnäkemän riittävyys on jo valmiiksi siinä kintaalla. Fysiikan lakien mukaan pysähtyminen  ja liikkeellelähtö nollasta pidentää merkittävästi ylimenoaikaa erityisesti raskailla ajoneuvoilla ja yhdistelmillä, erittäinkin liukkaalla kelillä; mikä luonnollisesti lisää onnettomuuden todennäköisyyttä.

Tässähän tapauksessa ei ollut näkemä sillä kintaalla, kyllä STOP-merkki olisi ihan paikallaan. Miksi tasoristeystä ei ole muutettu kohtisuoraan ylittäväksi - sekin olisi parantanut varsinkin kuljettajan mahdollisuutta nähdä juna. Ja jos hytissä oli kolme varusmiestä, niin mikseivät nämä kaksi nähneet/kuulleet mitään  - olihan silloin vielä aika pimeää. Ettei vaan olisi kavereilla ollut kännykkä kädessä ja/tai korvanapit korvissa ...  Surullinen
Junan värillä ei tässä tapauksessa (aamuhämärä) ollut mitään väliä, yhtä huonosti sieltä räntäsateen joukosta olisi näkynyt.
tallennettu
Heikki Vilhunen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 174


« Vastaus #56 : Lokakuu 30, 2017, 15:17:42 »

Ja junahan tuli viimeisten tietojen mukaan 120 km/h. Nyt etelän väki motarin (120km/h) varteen istumaan ja kuulostelemaan käytettävissä olevaa aikaa ja kerkeääkö yleensäkään siinä vauhdissa tulevan kohteen äänimerkkeihin mitenkään reagoimaan.
tallennettu
Ari-Pekka Lanne
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 427


« Vastaus #57 : Lokakuu 30, 2017, 21:30:04 »

120 km/h on 33,3 m/s. Eli jos näkemä on vaikkapa sata metriä, on rautatien turvalliseen ylitykseen käytettävissä kolme sekuntia...
tallennettu

Meitä on joka kelille – muuten junat jäisi ajamatta.
Timo Vainio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 99


« Vastaus #58 : Lokakuu 31, 2017, 00:05:05 »

Vihellysmerkit (yksi kumpaankin suuntaan) vaativat pari kolmen metrin pätkää liikennemerkkiputkea tai vanhaa rautatiekiskoa sekä pari pellinpalasta, joita voisivat leikkailla ja teippailla vaikkapa vankeinhoitolaitoksen liikennemerkkipajoilla; sellaisen ei luulisi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön vuosibudjettiin suhteutettuna juuri mitään maksavan. Vastaavasti puolipuomilaitoksen hinnaksi on kerrottu 100 000 - 150 000 euroa.

Mikä sitten mahtaa olla puomittoman varoituslaitoksen hinta? Varoituslaitos taitaa kuitenkin olla ainoa ratkaisu, jos näkemä on riittämätön tai marginaalinen.

Näköjään väittävät »satasen» maksavan sellaisenkin laitoksen... Saman lehtijutun mukaan puolipuomilaitoksenkin hintaan on uudemman tiedon valossa tullut satanen lisää verrattuna vanhempiin lähteisiin. Ylikäytävän lakkauttaminen ‒ tai mahdollisen näkemäesteen poistaminen, jos se on mahdollista ‒ on toki toinen vaihtoehto. Ylikäytävän lakkauttamisen hinta vaihtelee kymppitonneista miljooniin riippuen siitä, ohjataanko maantien liikenne muualle vai rakennetaanko paikalle eritasoristeys.

Aurinkosähköllä toimiva ääni- ja valolaite puomilla tai ilman
Noin 100 000 euroa

Iltalehden artikkelista puuttui puomittoman huomiolaiteen hinta, mikä on n. 25 000 euroa.
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 739


« Vastaus #59 : Lokakuu 31, 2017, 12:32:28 »

Jos varusmies olisi noussut autosta ja mennyt ulos tähystämään tuleeko juna, hänen olisi pitänyt mennä vastaantulevien kaistalle. Silloin toisesta suunnasta tullut auto olisi saattanut törmätä häneen.

Sanoi prikaatin komentaja.
tallennettu
Lauri Uusitalo
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 1078


« Vastaus #60 : Lokakuu 31, 2017, 17:18:27 »

Jos varusmies olisi noussut autosta ja mennyt ulos tähystämään tuleeko juna, hänen olisi pitänyt mennä vastaantulevien kaistalle. Silloin toisesta suunnasta tullut auto olisi saattanut törmätä häneen.

Sanoi prikaatin komentaja.

Hmmm... Ehkä pitää lopettaa autojen käyttö armeijassa kokonaan.
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 739


« Vastaus #61 : Lokakuu 31, 2017, 18:04:48 »

Mitenkähän hevonen reagoi lähestyvään junaan?
tallennettu
Arto Lopia
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 477


« Vastaus #62 : Marraskuu 03, 2017, 20:22:27 »

Mitenkähän hevonen reagoi lähestyvään junaan?

Hevoinen voi menettää hermonsa, eli pillastua junan havaitessaan. Hevoinen on melko äänetön kulkiessaan, joten hevoisen ohjaaja saattaa kuulla junan vihellyksen, ellei se hepo nyt juuri sillä hetkellä hirnahda erittäin kovaäänisesti. Hevoisista on minulla jonkin verran kokemusta, en kyllä ole mikään heppa-asiantuntija.

Nythän on tullut uutta tietoa, juna oli noin 12 minuuttia aikataulustaan jäljestä. Kova tarve on tiedottaa asiasta, tiedon sisällön merkitystä ei kyllä kukaan ole harkinnut hetkeäkään.
tallennettu

Kyllä diktaatti hyvä on, sitä en kiellä.
Jarmo Puntanen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 138


« Vastaus #63 : Marraskuu 03, 2017, 22:03:35 »


Ainakin Rovajärven kranaatinheitinturmassa vastuun katsottiin kuuluvan alimmalle mahdolliselle tasolle, joskaan siitä ei kai syytteitä nostettu sen vuoksi, että vastuulliset loukkaantuivat itse vakavasti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000182439.html

Syytteet nostettiin ja syyllisyyskin todettiin oikeudessa, mutta tuomiota ei armosyistä langetettu päävastuulliselle alikersantille, joka menetti vasemmän kätensä kokonaan.

Tässäkin tullaan syyllisyyden määrittelevä tuomio antamaan ainakin auton kuljettajalle. Muusta kuin hänen virheestään ei ole kysymys sikäli kun näen.
tallennettu
Olli Aalto
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 293


« Vastaus #64 : Marraskuu 03, 2017, 22:59:27 »

Ja nyt on sosiaalisessa mediassa sekä myös suoraan poliisille tulevassa palautteessa karannut kansalta pahemman kerran mopo käsistä. Tapauksen tutkinnanjohtajaa haukutaan sydämettömäksi ja painostetaan lopettamaan se, vaikka hän vain virkavastuun alaisena suorittaa virkavelvollisuuden normaalin käytännön takia. Nyt siis pitäisi antaa erityiskohtelua kuljettajan vammautumisen takia, ja somekansa on jo julistanut skappareille omat tuomionsa. Niin ikään myös veturinkuljettaja on syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, koska ei sopeuttanut junan nopeutta sääolosuhteiden ja lumipyryn mukaiseksi vaan paahtoi menemään 120 km/h. Nämä vain jäävuoren huippu kaikista kommenteista.

https://svenska.yle.fi/artikel/2017/11/02/polisen-anses-hjartlos-men-vidhaller-vi-maste-undersoka-olyckan-i-raseborg-som
tallennettu
Jorma Rauhala
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 793


« Vastaus #65 : Marraskuu 03, 2017, 23:46:07 »

Eihän tuossa tasoristeysonnettomuudessa ole mitään epäselvää. Syyllinen on yksinomaan armeijan autonkuljettaja, jonka huolettomasta ajosyystä on neljä ihmistä kuollut. Jos joku muu syyllisyysratkaisu olisi, olisi se kyllä ennenkuulumatonta. Nyt on edessä vain rangaistuksen määrän arviointi. Saako tuosta linnaa vai ei? Tuli pitkä inttireissu...
tallennettu
Eero Karttunen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 106


« Vastaus #66 : Marraskuu 04, 2017, 09:12:32 »

Tieliikennelain 7 §:n perusteella ( pykälän otsikko: "Esteetön kulku junalle. Rautatien ylittäminen") ei ainakaan autokoulun käyneille pitäisi vastuullisesta olla mitään epäselvää. Itse asiassa tässä pykälässä autonkuljettajan velvollisuuksista tasoristeyksissä kerrotaan harvinaisen selkeästi.

Aikanaan ratkeaa, käsitelläänkö asiaa oikeudessa normaalissa vai sotilasoikeudenkäyntikokonpanossa. Kumpikin lienee mahdollista ja asia saattaa riippua siitäkin, löytyykö riittävää lääketieteellistä syy-yhteyttä onnettomuuden ja junassa kuolleen siviilihenkilön kuoleman välillä. Olen nähnyt päätöksen, jossa kapiainen oli ajanut armeijan autolla ylinopeudella tutkaan palatessaan Kääpälän varuskunnasta kotiinsa Kouvolaan. Asia katsottiin liikenneturvallisuuden vaarantamisen lisäksi myös palvelurikkomukseksi ja rangaistuksen määrääminen käsiteltiin oikeudessa sotilasoikeudenkäyntilain mukaisessa kokoonpanossa. Taipalsaaren seitsemän varusmiehen hukkumisonnettomuus käsiteltiin oikeudessa sotilasoikeudenkäyntikokoonpanossa.

Toisaalta olen nähnyt sellaisenkin valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen, jossa kranaatinheittimen kaksoislataukseen syyllistynyttä varusmiestä ei lähdetty syyttämään oikeudessa huolimattomuudestaan paljolti sillä kohtuusperustella, että kyseinen varusmies oli itsekin saanut vakavia ruumiinvammoja (menetti kätensä ym). Vaikka siis yksi varusmies oli huolimattomuuden johdosta kuollutkin.

tallennettu
Jarmo Puntanen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 138


« Vastaus #67 : Marraskuu 04, 2017, 13:26:46 »



Toisaalta olen nähnyt sellaisenkin valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen, jossa kranaatinheittimen kaksoislataukseen syyllistynyttä varusmiestä ei lähdetty syyttämään oikeudessa huolimattomuudestaan paljolti sillä kohtuusperustella, että kyseinen varusmies oli itsekin saanut vakavia ruumiinvammoja (menetti kätensä ym). Vaikka siis yksi varusmies oli huolimattomuuden johdosta kuollutkin.




Oletkohan nähnyt moista, koska hän sai syyllisyydestään päätöksen, jota ei kuitenkaan armosyistä langetettu käytäntöön.

Lähde on henkilö itse.


"Onnettomuudesta järjestettiin myös rikostutkinta koska yksi ryhmästämme menehtyi. Muistan kun itkua pidätellen selitin tapahtumia kuulustelussa Keravan poliisiasemalla. Onnettomuustutkinnan ja rikostutkinnan seurauksena minut ja muut todettiin syylliseksi kuolemantuottamukseen, mutta koska olimme kärsineet itsekin onnettomuudessa, emme saaneet tuomiota. Tuntui silloin ja tuntuu edelleenkin pahalta ajatella syyllistyneensä kuolemantuottamukseen. "

https://ylilauta.org/sota/31227390#no73183288
tallennettu
Olli Matilainen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 1


« Vastaus #68 : Marraskuu 04, 2017, 15:28:43 »

Eihän tuossa tasoristeysonnettomuudessa ole mitään epäselvää. Syyllinen on yksinomaan armeijan autonkuljettaja...

En Jorma katsoisi tuota noin yksisilmäisesti. Tapahtumaan johtaneita syitä vasta tutkitaan.
tallennettu
Eero Karttunen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 106


« Vastaus #69 : Marraskuu 04, 2017, 15:31:01 »



Toisaalta olen nähnyt sellaisenkin valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen, jossa kranaatinheittimen kaksoislataukseen syyllistynyttä varusmiestä ei lähdetty syyttämään oikeudessa huolimattomuudestaan paljolti sillä kohtuusperustella, että kyseinen varusmies oli itsekin saanut vakavia ruumiinvammoja (menetti kätensä ym). Vaikka siis yksi varusmies oli huolimattomuuden johdosta kuollutkin.




Oletkohan nähnyt moista, koska hän sai syyllisyydestään päätöksen, jota ei kuitenkaan armosyistä langetettu käytäntöön.

Lähde on henkilö itse.


"Onnettomuudesta järjestettiin myös rikostutkinta koska yksi ryhmästämme menehtyi. Muistan kun itkua pidätellen selitin tapahtumia kuulustelussa Keravan poliisiasemalla. Onnettomuustutkinnan ja rikostutkinnan seurauksena minut ja muut todettiin syylliseksi kuolemantuottamukseen, mutta koska olimme kärsineet itsekin onnettomuudessa, emme saaneet tuomiota. Tuntui silloin ja tuntuu edelleenkin pahalta ajatella syyllistyneensä kuolemantuottamukseen. "

https://ylilauta.org/sota/31227390#no73183288

En viitse alkaa pidempään riitelemään tästä Raaseporin juttuun suoranaisesti kuulumattomasta asiasta, mutta yllä on linkki Ilta-Sanoman joskus  vuosikymmen sitten laatimaan uutiseen, jossa teksti alkaa: Valtionsyyttäjä Jukka Rappe on päättänyt jättää syyttämättä.. jne. Kyllä se tarkoittaa ihan sitä, että asiaan syyttäjäksi määrätty valtionsyyttäjä päätti, ettei hän nosta oikeudessa syytettä ketään vastaan tästä tapahtumasta. Toki asiasta tietenkin järjestettiin täydellinen rikostutkinta ja toki valtionsyyttäjäkin otti  syyttämättäjättämispäätöksessä kantaa asiassa ilmenneeseen huolimattomuuteen, kuten lehtiuutisestakin ilmenee. Mutta valtionsyyttäjä tähän sotilasasiaan määrättynä viralllisena syyttäjänä ei siis nostanut syytettä oikeudessa lehtiuutisenkaan mukaan.

Mainittakoon, että sain sittemmin tämän saman valtionsyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen silloisena valtion virkamiehenä omalle työpöydälleni ja jouduin erään toisen sotilasasian johdosta vielä soittamaan tuon kuolleen varusmiehen omaisten oikeusavustajallekin varmistuakseni, että  esim kuoleen omaiset eivät olleet heille kuuluneen itsenäisen syyteoikeutensa perusteella panneet syytettä vireille (heillä on syyteoikeus jos virallinen syyttäjä ei halua syytettä nostaa). Tämä kuolleen varusmiehen oikeusavustaja ilmoitti minulle, että tapahtuman johdosta suoritettiin onnettomuustutkinta ja rikostutkinta, mutta minkäänlaista oikeudenkäytiä ei asian johtosta ole järjestetty, ja asianmukaiset korvauksetkin valtio maksoi ihan sovinnolla.

Eli kuten lehtiuutisestakin ilmenee, on mahdollista että vaikka virallinen syyttäjä katsoo jonkun syyllistyneen huolimattomuuttaan jopa kuolemantuottamukseen, niin valtionsyyttäjän perusteluista ilmenevistä syistä syytettä ei oikeudessa kuitenkaan loppujen lopuksi nosteta. Valtionsyyttäjän päätöksessä perustelut olivat kylläkin lehtiuutisessa selostettuja laajemmat ja valtionsyyttäjällä oli käytettävissään myös itse tapahtumasta sattumalta kuvattu video.
tallennettu
Jarmo Puntanen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 138


« Vastaus #70 : Marraskuu 04, 2017, 15:45:24 »




No, siinä tapauksessa joku sitten esiintyy res alik Tuomas Kiuruna todella uskottavasti, tai hän ei itsekään tiedä kohtaloaan ja syyttämättä jättämistään. koskapa hän on postannut nimellään ja kuvallaan facebookissa näin:

https://www.facebook.com/kiuru2?hc_ref=ARRnocJOAbP5KQLH3Td6qSwpFfj-keMtBUH0UzxPEbvZwAbdaK7uUwpfbVvUOVn80AY&fref=nf

Hieno tarina jos keksitty, oli sen kirjoittajana sitten kuka hyvänsä: (boldaukset minun)


"Aina ei aamulla arvaa mitä illalla tapahtuu. Päivälleen kymmenen vuotta sitten päättyi minun ja vasemman yläraajani yhteinen taival. Olimme suorittamassa asepalvelusta Rovajärven ampuma-alueella kun inhimillisten erheiden seurauksena jouduimme onnettomuuteen. Raskaan kranaatinheittimen putkessa oli nk. tuplalautaus eli kaksi kranaattia päällekkäin, ja kun tämä yhdistelmä laukaistaan, se räjähtää muutaman kilometrin aiottua lähempänä. Heittimenjohtajana suoritin laukaisun ja olin noin kahden metrin päässä räjähdyksestä jonka paineaalto lennätti minut yli kymmenen metriä, koko vartaloni tärähti, kylkiluut murtuivat, sisälmykset painuvat kasaan ja vasen yläraajani amputoitui reveten niin pahasti ettei sen takaisin liittäminen ollut enää mahdollista. Muista ryhmän jäsenistä yksi menehtyi, yhdeltä amputoitui polvi, käsi ja toinen peukalo, yksi vietti pitkiä aikoja sairaalassa ja lopuille ei tullut ulkoisia vammoja. Muistan huutaneeni ”Missä vitussa mun toinen käsi on!?”. Jälkeenpäin paikalla olleet kertoivat minun vain yskineen verta huutamisen sijaan.

Noin viikkoa myöhemmin havahduin Töölön sairaalan teho-osastolta ja mieshoitaja informoi minulle tilanteeni. ”Olit kranaatinheitin onnettomuudessa ja sinulta puuttuu vasen käsi” ja ”Haluatko syödä jäätelöä?” Kysyin mitä jäätelöä oli tarjolla ja sain vastaukseksi päärynäjäätelöä. Koko siihen astisen elämäni olin halveksunut päärynäjäätelöä, mutta sillä hetkellä tuntui siltä että voisin antaa sille mahdollisuuden, enkä ole ennen sitä tai sen jälkeen syönyt niin hyvää jäätelöä. Minulle selvisi että minua oli pidetty tajuttomana ja katsottu lähdenkö parantumaan. Lääkitys ainakin on ollut vahvaa koska muistikuviini räjähdyksen jälkeen ennen jäätelö-episodia liittyy lyhyitä japanilaislääkäreitä iglussa tutkimassa minua jonka jälkeen jonkinlainen hyllytyssysteemi siirsi kajakin missä makasin potilashyllyyn, oli pimeää. Ajantaju hämärtyy sairaalaosastolla, mutta noin viikossa olin jaloillani ja näin itseni ensimmäistä kertaa peilistä. Onpas erikoisen näköistä, ajattelin. Tästä noin viikko eteenpäin minut kotiutettiin.

Seuraavan vuoden alkupuolella istuin ystäväni luona iltaa kolmistaan yhden hänen kaverinsa kanssa. Jossain vaiheessa puhe kääntyi armeijaan ja kaveri harmitteli kuinka lihasmassaa oli kadonnut huimasti palveluksen aikana johon totesin ”Sama juttu, varsinkin vasemmasta kädestä”. Minun ja ystäväni nauraessa, hän jäi tuijottamaan hämmentyneenä että miten tähän pitäisi reagoida. Nykyään hän nauraa kanssamme.

Parhaita reaktioita tulee lapsilta. Lapset tuijottavat ja kysyvät ennakkoluulottomasti ja aidosti asiasta kiinnostuneena. Muistan kerran kun olin tekemässä työvuoroani taidemuseolla ja eräs lapsi kysyi ”Missä sun käsi on?”. Ensin heilutin jäljellä olevaa kättäni ja vastasin että tässähän tämä. ”Eiku se toinen” lapsi naurahti ja selitin hänelle että se on lähtenyt irti onnettomuudessa jossa vähän niinkuin iso terä leikkasi sen irti. Lapsi kysyi sattuiko ja vastasin ”No vähän”, johon lapsi naurahti ”No varmaan sattu vähä enemmän”.

Kauheimpia reaktioita tulee taas aikuisilta ja vanhemmilta. Kerrankin eräs vanhempi torui lastaan kun lapsi kysyi kovaan ääneen äidiltään että missä tuon sedän käsi on. Vanhempi torui lastaan erittäin voimakkaasti ja lasta selvästi harmitti. Minuakin harmitti, mielestäni lapselta ei saisi kieltää uteliaisuutta, olisivat tulleet sitten vaikka yhdessä kysymään. Vanhemman tarkoitus oli varmasti hyvä, halusi välttää mahdollisuuden että loukkaantuisin. Kyllä minä tiedostan yläraajan puutteeni ja olen sen kanssa sujut, kai olisin jäänyt kotiin jos en olisi. Kauhea on maailma jossa pitää kokoajan pelätä jonkun loukkaantuvan. Toinen ääripää on aikuiset jotka ovat ensin turruttaneet estonsa alkoholilla ja sitten uskaltautuvat kysymään. Mielelläni kerron kaikille tapaturmastani, mutta usein humalassa asiat saavat liian suuret mittasuhteet enkä kaipaa mitaleja tai sankarin viittaa harteilleni. Sillä montulla ei ollut sankareita, vain uhreja.

Selvän yhteyden reaktioissa tuntee muilta ihmisiltä ketkä ovat kokeneet traumoja ja selvinneet niistä. Ilo pienistä asioista on eteenpäin vievä voima.

Onnettomuudesta järjestettiin myös rikostutkinta koska yksi ryhmästämme menehtyi. Muistan kun itkua pidätellen selitin tapahtumia kuulustelussa Keravan poliisiasemalla. Onnettomuustutkinnan ja rikostutkinnan seurauksena minut ja muut todettiin syylliseksi kuolemantuottamukseen, mutta koska olimme kärsineet itsekin onnettomuudessa, emme saaneet tuomiota. Tuntui silloin ja tuntuu edelleenkin pahalta ajatella syyllistyneensä kuolemantuottamukseen.

Muistan kun kutsunnoissa Tony Halmeen näköinen mies kertoi että armeijassa meistä tehdään miehiä ja että saadaan aivan eri näkökulma sotaelokuviin. Miehisyydestä en tiedä, mutta näkökulma sotaelokuviin muuttui kyllä. En paljon sotaelokuvia katso, mutta useimmiten ne saavat minut itkemään ja pilaavat loppu illan tunnelmat. Aika vahvasti pystyn eläytymään rähjähtelevien ruumiden fiiliksiin. Edelleen välillä sängyssä maatessa saatan tuntea räjähdyksen paineaallon kehossani.

Nyt kymmenen vuoden jälkeen halusin kertoa oman versioni tapahtumista. Tai oikeastaan omat ajatukseni elämästä. En ole katkera, en usko että se hyödyttäisi mitään. Kaikille sattuu elämänsä aikana ikäviä asioita, eikä yhden henkilön tuskaa voi verrata toisen kokemaan. Jos asunto palaa vieden koko omaisuuden mukanaan tai seurustelukumppani jättää, voi se tuntua maailmanlopulta, mutta tärkeää on jatkaa eteenpäin. Ja olla tukena ihmisille kenellä on vaikeaa. Itse olen ollut äärimmäisen onnekas, että tukiverkostoni on ollut vahva ja tiivis alusta alkaen.

Joskus olen ”leikkisästi” todennut, että niin kauan kuin voi juoda olutta ja masturboida, asiat on hyvin. Ehkä sen voisi siistimmin sanoa, että niin kauan kun voi elämässä tehdä asioita mistä nauttii, niin asiat on hyvin. Kaikesta huolimatta nautin aika paljon asioista jota teen, jääkiekosta, kamppailulajeista, bändistä, longboardaamisesta, piirtämisestä, kaikenlaisen randomin puuhailusta ja ystävieni kanssa ajanvietosta. Onnettomuuden seuraamuksena olen myös tavannut paljon ihmisiä jotka ovat osa sitä jatkumoa ja osasta heistä on tullut hyviä ystäviä. Pahalta heistäkin luopuminen tuntuisi.

Yksi läheltä piti-tilanne ei tee kenestäkään profeettaa, mutta luulen että aika hyvin pärjätään jos tuetaan toisiamme ja teemme asioita joista nautimme."



Eli joko tämä Tuomas Kiuru ei ole se Tuomas Kiuru, tai hän on seonnut päästään ja muistaa väärin jostain muusta syystä.
tallennettu
Taavi Ahonen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 43


« Vastaus #71 : Marraskuu 04, 2017, 16:16:36 »

"Onnettomuustutkinnan ja rikostutkinnan seurauksena" eihän tässä puhuta oikeudenkäynnistä ollenkaan, joten kai tutkinta on tullut tulokseen syyllisyydestä, mutta syytettä ei koskaan nostettu. Näin mahdollisesti tulee tässäkin tapauksessa käymään, näin veikkasi tuttavani poliisista.
tallennettu
Jarmo Puntanen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 138


« Vastaus #72 : Marraskuu 04, 2017, 16:26:01 »

"Onnettomuustutkinnan ja rikostutkinnan seurauksena" eihän tässä puhuta oikeudenkäynnistä ollenkaan, joten kai tutkinta on tullut tulokseen syyllisyydestä, mutta syytettä ei koskaan nostettu. Näin mahdollisesti tulee tässäkin tapauksessa käymään, näin veikkasi tuttavani poliisista.

Paitsi sellainen juttu, että syyllisyyttä ei määritellä (esi)tutkinnassa, ainoastaan epäily syyllisyydestä.
Sen toivottavasti poliisiystäväsi tietää.

Kiuru ei selvästikään sitten ole sisäistänyt, että häntä ei ole tuomioistuimessa syylliseksi määritelty, vaikka niin itse hyvin selvästi asian ilmaiseekin. Luulisi, että avustajat ym olisivat sen asian hänelle tehneet selväksi, jo hänen itsensäkin takia.

On tietenkin mahdollista, että saatu kova shokki ja päähän saatu täräys on sekoittanut Kiurun kognitiivista puolta, siitä mahdollisuudesta on ymmärtääkseni jonkinlaista tieteellistä laajempaa näyttöäkin. Ihmeellistä sikälikin, että hänen tekstinsä on muuten selkeää ja hyvin muotoiltua.

tallennettu
Eero Karttunen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 106


« Vastaus #73 : Marraskuu 04, 2017, 16:53:40 »

Huomasinpa tässä vaiheessa, että olen jotenkin varmaan vanhuuttani "salaperäisesti kummannut" viimeisen kappaleen edellistestä viestistäni. Ja asia koski juurikin epäillyn asemaa. Eli viimeiseksi viestissäni piti lukeman seuraava teksti:

Asiassa on syyllisiksi epäiltyjen osalta otettava huomioon, että kukaan ei ole lain mukaan syyllinen ennen kuin hänet on tuomittu oikeudessa syylliseksi. Nythän kranaatinheitinonnettomuuden rikostutkinnassa mm. eräitä varusmiehiä on epäilty huolimattomuudesta ja valtionsyyttäjä on syyttämättäjättämispäätöksessään katsonutkin eräiden varusmiesten syyksi huolimattomuutta. Kuitenkaan siis valtionsyyttäjän päätös on hänen henkilökohtainen mielipiteensä eikä se suinkaan ole mikään oikeuden tuomio. Jos epäiltyjä vastaan ei ole edes nostettu syytteitä, niin heitä ei ole tietenkään tuomittu oikeudessa syyllisiksi. Samoin Raaseporinkin esitutkinta etenee omaa rataansa ja viime kädessä virallinen syyttäjä päättää tutkinta-aineiston perusteella nostaako hän syytteitä ja ketä vastaan. Toki myös asianomistajilla on oma itsenäinen syyteoikeutensa.

tallennettu
Jarmo Puntanen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 138


« Vastaus #74 : Marraskuu 04, 2017, 17:01:33 »

.. .. Kuitenkaan siis valtionsyyttäjän päätös on hänen henkilökohtainen mielipiteensä ...



Tuota noin, virkamiehellä ei voi olla virassa toimiesssaan ja virkaan kuuluvia asioita käsitellessään erikseen henkilökohtaisia ja erikseen julkisia virkavaltansa alaisia mielipiteitä.

Jos päätöksessä on nimi alla, se on samalla sekä henkilökohtainen että virallinen mielipide.

Syyttäjälaitos on Suomessa tällä hetkellä jossain ihme tilassa, jossa se on unohtanut ei olevansa mikään köyhän miehen oikeuslaitos. Se ei lain mukaan tee syyllisyyspäätöksiä. On todella valitettavaa, että esim Kiuru on tullut käsitykseen, että hänet olisi määritelty syylliseksi, virkamiehen yksipuolisella päätöksellä.


tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] 4 | Siirry ylös Tulostusversio 
Ajankohtaiset  |  Uutiset  |  Aihe: Tasoristeysonnettomuus Raaseporissa  |  << edellinen seuraava >>
Siirry:  
Powered by SMF | SMF © 2006-2008, Simple Machines | © 2024 Resiina