Löydön Sahan veturi

[Lasse Reunanen]

Ristiinassa, nyky Mikkelissä, toimi vuoteen1967 asti Löydön saha. Siellä oli oma kapearaiteinen rataverkko, lähinnä valmiin sahatavaran kuljetukseen lautatarhalle. Vaunuja liikuteltiin ihmisvoimin ja ilmeisesti myös jonkunlaisen vinssin avulla. Sahan loppuvaiheessa sinne oli kuitenkin hankittu moottoriveturi, Pässiksi oli kutsuttu moista vetäjää. Hankinta ajoittuu 50-luvulle oletettavasti tai viimeistään 60-luvun alkuun. Mikähän tuo veturi oli? Minneköhän joutui? Saha lakkautettiin 1966 tai -67, silloin se on todennäköisesti myyty eteenpäin, tuskin on vielä silloin romuksi mennyt.

[Lasse Reunanen]

Selvisi sen verran, että veturi oli rakennettu sahan omalla pajalla sodan jälkeen. Siinä oli USA:n armeijan ylijäämävarastosta hankittu 6-sylinterinen Green Diamond bensiinimoottori ja joku kuorma-auton vaihteisto. Veturin käyttö loppui jo 50-60-lukujen vaihteessa ja veturi tiettävästi romutettiin. Mikäli noilla spekseillä olevan veturin kuvaa jostain löytyy, niin olisi mahtavaa nähdä kuva.

[Eljas Pölhö]

Minä voin täydentää sen verran, että Löydön sahalla on ollut kaksi omatekoista veturia.

Ensimmäinen valmistui kesällä 1951. Sen pääsuunnittelija oli Johtaja Yrjö Reunanen.

Toinen veturi valmistui 1956 ja korvasi ensimmäisen. Sen oli suunnitellut Toivo Rahkola, joka myös rakensi sen sahan korjauspajalla.

Löydön saha lopetti toimintansa syyskuussa 1966. Veturitalli oli jäljellä vielä muutama vuosi sitten. Saharakennus paloi jo 1987 ja alue raivattiin pääosin tasaiseksi 1990 Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin toimesta. 

[Lasse Reunanen]

Kiitos arvokkaista lisätiedoista Eljas. Johtaja Yrjö A. Reunanen oli isoisäni. En ollut tietoinen kuin yhdestä veturista, tiedot on peräisin isältäni. Isäkin on ollut tuolloin vielä lapsi, joten ei voi vaatiakaan muistamaan kaikkea. Sen tiesin, että veturi oli Rahkolan Topin käsialaa. Olikohan "uusi" veturi todellakin uusi, vai parannettu ja modifioitu versio vanhasta? Löydön sahan loppuvaiheista meillä ei ole ihan tarkkoja tietoja sillä sahan omistivat yhteisesti isoisäni Yrjö ja hänen veljensä Kalle. 50-luvulla he jakoivat omaisuuttaan ja Kallelle jäi Löytö ja meille Nurmeksen saha. Löydön lakkautuksen aikaan Nurmeksessa oli kovat kiireet mm. tulipalosta jälleenrakentamisessa ja isäni ei oikein edes tiedä mitä kaikkea meni romuksi Löydössä, ym. Nurmes myytiin sitten 70-luvun lopulla Kaukaalle ja nykyisin sen omistaa itävaltalainen Binderholz.