Ministerivaltiosihteerin vaunu

[Kurt Ristniemi]

Vuoden 1897 tammikuulla uutisoitiin, että ministerivaltiosihteerin vaunua oli perinpohjin korjattu valtionrautateiden konepajassa.

Vaan mikä vaunu se oli tämä ministerivaltiosihteerin vaunu? On helpompi löytää kuka tuolloin oli Suomen ministerivaltiosihteeri kuin mikä vaunu oli ministerivaltiosihteerin vaunu. Ministerivaltiosihteeri oli Woldemar von Daehn. Vuodesta 1891 vuoteen 1898. Vaan entäpä tuo vaunu?

[Erkki Nuutio]

SVR 1862/1912 II vaikenee ministerivaltiosihteerin vaunusta. Erona kenraalikuvernöörin vaunuun (I ja II) verrattuna kuitenkin on, että kenraalikuvernöörit kiersivät vähän väliä vaunullaan Suomea Pietarin reissujen ohella. Esimerkiksi Kansallisarkiston Nikolai Gerardista julkaiseman kirja (2017) kuvassa (s.303) hän ja vaununsa vieraili Sortavalassa 1906. Samaa teki etenkin Itä-Suomessa ortodoksikirkon venäläinen arkkipiispa omalla (3-akselisella) vaunullaan.

Ministerivaltiosihteerit kulkivat vaunullaan sensijaan lähinnä vain Helsingin ja Pietarin väliä. Aina he eivät käyttäneet omaa vaunuaan.  SVR-kirjassa (s.394) mainitaan vuosina 1893 ja 1896 kolmiakselisiksi rakennetut salonkivaunut, jotka varustettiin myöhemmin samantapaisella, vaikka pitemmällä trukilla kun vaunu N:o 8 (piirros s.393). Luulen että toinen näistä oli edellä mainitun kiihkeän arkkipiispan ja toinen puolestaan pääasiallisesti ministerivaltiosihteerin käytössä.

[Kurt Ristniemi]

Yksi mahdollisuus on kenraalikuvernoorin vaunu A5, joka jäi vapaaksi kun kenraalikuvernööri sai vuonna 1898 uuden vaunun A 41. Tällöin vanha vaunu olisi hyvin voitu uudistaa ministerivaltiosihteerin käyttöön.

On myös hyvä muistaa, että kaikki salonkivaunut eivät olleet A-litteraisia. Osa oli litteralla B.
 

[Kurt Ristniemi]

Tuossa vuodenvaihteen perinpohjaisessa korjauksessa ministerivaltiosihteerin vaunuun tehtiin seuraavat korjaukset:

Kumpaseenkin päähän on erotettu osasto, ja on näiden sisustuksena wihreällä shagilla päällystetty sohwa, pöytä, pesukaappi, tuoli ja werkkohylly. Salongissa owat punaset shagipäällykset uudistetut. Kaikki waunun akkunat owat uudet. Katossa olewiin kaasulyhtyihin on ilmawenttiilejä laitettu. Waunu on warustettu kaasu= ja lämpöjohdolla sekä n. s. torpeedowenttiileillä. Uutuus lienewät n. s. Lincrusta Walton linoleumitapeetit. Ne owat wäriltään salongissa ruskeat ja kumpasessakin yllämainitussa osastossa waaleansiniset. Toisessa etehisessä on kaappi hopeita, laseja, posliineja ja liinawaatteita warten. Waunussa on erityinen laitos, jolla juna onnettomuuden sattuessa woidaan pysähdyttää.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/590495?term=Waltionrautateiden&term=konepajassa&page=2

[Kurt Ristniemi]

Vitosen puolesta ehkä puhuu samoihin aikoihin uutisoitu juttu:

"Kenraalikuwernööriä warten tulee rakennettawaksi uusi rautatiewaunu. Ehkä saamme uuden kenraalikuwernööri=waunun, ennenkuin saamme uuden kenraakuvernöörin!"

Arvailuahan tämä on. Aivan yhtä hyvin korjattu vaunu on voinut olla ministerivaltiosihteerin vaunu jo ennen tämä perusteellista korjaamista.

[Esa J. Rintamäki]

Sekaannunpa minäkin tähän vaunukeskusteluun: - siis muistiinpanot esille ja sassiin!

A 5, valmistunut 1873, valmistajana Waggonbau Pflugh Berliinissä. Paikkaluku 4. Jossain vaiheessa vaunuun oli asennettu Westinghousen jarrulaitos, Muuringikamina ja Pintschin korkeapainekaasuvalo. Vaunun pituus puskimineen oli 12 014 mm. Muutettu 1907.

Vaunun numero muutettu: uusi numero ja sarja A 60. Se oli ollut kolmiakselinen vuoteen 1907. Vaunu hylättiin 1952.

Tämä siis mainittiin olevan kenraalikuvernöörin vaunu.

Ministerivaunuksi sanottiin vaunua A 31, joka valmistui Berliinissä 1873. Se tuli VR:lle Hangon radalta. Ja pituus puskimenpäitse oli 12 000 mm.

Olisikohan näistä apua?

[Kurt Ristniemi]

Vaunu 5 sopisi kyllä ministerivaltiosihteerin vaunuksi. Mutta sehän ei merkitse sitä, että se sitä oli.

Tässä vuodenvaihteen 1896-97 perinpohjaisessa korjauksessa ministerivaltiosihteerin vaunun kummastakin päästä erotettiin osasto.
Vaunussa A5 oli sellaiset osastot, sillä vuoden 1903 korjauksessa sen päätyosastot muutettiin makuuosastoiksi. Vuonna 1907 siitä poistettiin keskiakseli ja toiset akselit muutettiin lenkkiakseleiksi. Ts. A5:stä tuli 2-akselinen.
Vuonna 1917 A5:stä tuli A 60, ilmeisesti senaatin salonkivaunu?

Vaunun A5 historiassa on aukko kenraalikuvernöörikäytön ja vuoden 1917 välillä. Ei tiedetä, missä käytössä se oli, kun se ei enää ollut kenraalikuvernöörin vaununa. Oliko se ministerivaltiosihteerin vaununa?

Mutta, kuten sanottu, tämä kaikki on spekulaatiota. Tällä perusteella ei voi väittää, että ministerivaltiosihteerin vaunu olisi ollut A5.

-------------------
SVR:llä oli tapana kutsua vaununvalmistajia henkilönimillä vielä kauan sen jälkeen, kun firmat olivat saaneet jo aivan toisenlaisen nimen.  Ja vieläpä väärin kirjoitettuna: Tuo SVR:n materiaaleissa kummitteleva 'Pflugh' oli oikeasti 'Pflug', 'F. A. Pflug's Wagenbau-Anstalt'. A5-vaunun rakentamisen aikaan firman nimi oli kuitenkin 'Eisenbahn-Wagenbau-Anstalt', joksi se oli vaihtunut jo vuonna 1856.

------------------
Erkin mainitsemat vuosina 1893 ja 1896 rakennetut 3-akseliset salonkivaunut olivat jahtivaunu B 39 ja senaatin vaunu B 40. Kummankaan pohjapiirros v. 1911 liikkuvan kaluston kuvastossa ei vastaa vuodenvaihteen 1896-97 ministerivaltiosihteerin vaunun kuvausta.

[Erkki Nuutio]

Olen yrittänyt palauttaa mieleen ja tarkistaa kirjoista missä näin valokuvan ortodoksikirkon venäläisen Suomen arkkipiispan vaunun sisävalokuvan. Venäläiset ylimmät kirkonmiehet olivat kaikkein tylyimpiä idemmän Suomen venäläistäjiä, etenkin toisella sortokaudella. Vielä en ole kuvaa löytänyt.

Venäläistäminen (kirkkokoulujen perustaminen ym.) suoritettiin Suomen suuriruhtinaskunnan laskuun, ja laskuun sisältyi yksityisvaunu arkkipiispalle. Vaunu tukikohtanaan ja vastaanottopaikkanaan tämä kiersi eri paikkakunnilla.

[Esa J. Rintamäki]

Eräs tapaus ortodoksisen kirkon papin touhuista Kyyrölässä selostetaan "Kyyrölän adressi - Makkerin blogi" - sivustolla. Se on päivätty 3.1.2018. Tämä siis off-topicina.

Toisin sanoen, tsaari kieltäytyi 1899 ottamasta vastaan suuren adressin tuojia, mutta sitten ottikin vastaan seitsemän (7) kyyröläläisen allekirjoittaman vasta-adressin.

[Kurt Ristniemi]

Noista sivuaiheena maiituista vuosina 1893 ja 1896 rakennetuista 3-akselisista salonkivaunuista, jahtivaunu B 39 ja senaatin vaunu B 40, jotka myöhemmin saivat telit, on jälkimmäinen, eli senaatin vaunu nyt saanut kuvansa vorgiin: http://vaunut.org/kuva/145720