Ääniosasto/sound section

[John Lindroth]

Muisto Deltic dieselin ohiajosta täydessä vauhdissa!

Istuin vuonna 66 Chelmsfordin (UK)asemalla odottamassa vastaanottajiani ,olin tullut tätä ennen ms Estonia laivalla Hesasta  
Lontoon Tilburyn satamaan. Tarkoitus oli asua perheessä ja osallistua kielikurssille.
Tapaamispaikkana edellämainittu, ketään ei kuitenkaan tullut!
Istuskelin siellä aivan yksin asemalaiturin penkillä ihaillen junia. Yhtäkkiä kuului sellainen kaksi osainen vihellys ja sitten kuului mahtava dieselin ääni ja oikein kunnon äänellinen murahdus pikajunan ohittaessa aseman.Ja sen vauhti oli jotain aivan eri luokkaa kuin se mitä aiemmin olin Suomessa nähnyt tai kokenut!
Kokomus oli kertakaikkisen vaikuttava ja mieleen jäävä mahtava elämys! .Tiesin nähneeni ja kuulleeni Delticin täydessä pikajunavauhdissa.Pian tämän jälkeen kuulin nimeni aseman kuulutuksen kovaäänisistä ja minut oli kaikista väärinkäsityksistä huolimatta löydetty.
Loppu hyvin kaikki hyvin!

[John Lindroth]

Saksasta löytyy höyryjen ääniharrastajille sivusto: www dampfsound de
Siellä voi kuunnella lukuisien vetureiden työskentelyä eri olosuhteissa!
Sivusto on laadukas ja monipuolinen.Myöskään kapearaidehöyryjen ää-
nimaailmaa ei ole unohdettu. Äänitysten mainitaan olevan HIFI laatua.

[John Lindroth]

Paras luokkakaverini  asuessaan Työmiehenkadulla 60-luvulla (satamaradan varrella) kertoi aikanaan kuinka vallan mahtavaa oli höyryjunien pauhu  niiden lähtiessä vetämään pitkää roikkaa Jätkäsaaresta kohti Pasilaa ja kuinka äänet raikuivat  siinä kanjonissa jossa rata alitti Lapinlahdenkadun sillan.

[John Lindroth]

Tähän kuuluu myös äänimuisto  TK3 veturi satamaradalta noin vuodelta 62 .Olin pikkupokana luistelemassa Katajanokan puistossa illan suussa syystalvella jolloin oli jo pimeää. huomasin että höyryveturi lipuu hitaasti kohti vaunuroikkaa sataman ratapihalla.sitten ei vähään aikaan mitään jatkoin luistelua.Sitten spektaattelin omaisesti kajahtavat mahtavat hiilipiippuisen TK3 veturin äänet, piipusta kipinöiden  sinkoen  koko Katajanokka raikuen  sen alkaessa kiihdyttää raskaan satamajunan roikkaa kohti Pasilaa. Tämä oli elämys pojalle vailla vertaa! Tämä äänimuisto kuuluu aivan omien muistojen kokoelmassa  vähintään TOP TEN joukkoon!

[Paul T. J. Koskinen]

Onhan noita jykeitä hetkiä ollut, Linnunlaulun silta paras. Ei äiti tykännyt kun sieltä palasi, pitkiä junia kun vetivät nousussa ja kohdalle piti asettua. Vuonna 1968, VyRyn palaverissa Primulassa, joku vihjaisi Saksalaisesta levykokoelmasta "Das Lied Der Dampflok". Menin oitis Suomalaiseen kirjakauppaan ja pyysin tilaamaan. Tulihan se sinne ja aiheutti vimman tehdä jotain kotimaisista vastaavaa, taskurahoilla. Tämä kirja levyineen on vielä hyllyssäni. Minulla on nauhoitus 70-luvulta, Tk3 mm. Kovalanmäkeä nousemassa jossa vähän sutaisikin....ptj.

[Jukka P. T. Ruuskanen]

Kannanpa korteni kekoon kaivaen kovalevyn kätköistä kokoelman kiskokaluston kohinoita kera kolinoiden.

Vuosina 2010-2013 kuljetin kuvausreissujen yhteydessä mukanani jonkin verran Zoom H2 stereoäänitintä. O. Kvist keskittyi videointiin ja järjestelmäkameran käyttöön. Minä puolestaan tallensin ääntä ja kuvasin harkitumpia ruutuja, satunnaisesti kuvasin toisella videokameralla.

https://jukkaruuskanen.bandcamp.com/album/rautatie-nityksi-2010-luvulla

Kappaleet on nimetty äänityspaikan mukaan. Kun klikkaat kappaleen soimaan nimensä päältä, tulevat kappalekohtaiset tiedot siitä, mikä juna on kyseessä, liittyikö tilanteeseen jotain poikkeuksellista ja milloin teos on äänitetty.

[John Lindroth]

Dm 4 kiitojunan kyydissä olleen äänimuisto 60-luvun alusta Vaasan radalla.Eräs hyvin muistini lokeroihin jäänyt tapahtuma
Vaasan kiitojuna matkalta noin vuodelta 62 kun useasti tuli mentyä Vaasaan pikkupoikana  hiihtolomalla, Muistan sen että moottorikiitojunan lähtöaika Hesasta oli 18.00.Mielenkiintoista oli myös se että juna aina lähti Tampereelta toiseen suuntaan.Matkan kestäessä tuli tilattua nakit perunasalaatilla jotka maistuivat aivan erinomaisilta.Sitten matkan jatkuessa  tuli tarve vähän jaloitella ja suunnistin  kohti junan etupäätä.Tultuani junan etupään viimeisen vaunusillan ylitettyä tuntui vähän pelottavalta koska se oli avoin ilman suojuksia ja vauhti oli kova olltiin jo Vaasan radalla.Sitten oli vuoro avata vetävän moottorivaunun ovi. Silloin  kohtasin aivan mahtavan äänimaailman  DM4 moottorivaunun moottori kävi huutavan   suurilla kierroksilla täydellä teholla ja tunnelma ohjaamossa oli jollain tavalla pelottava.Palasin omalle paikalleni ja pian oltiinkin jo Vaasassa jossa minua oltiin vastassa. Olin kokenut Dm 4 kiitojunan vetovaunun äänimaailman täydellä teholla! Myöhemmin ajateltuna ellen olisi lähtenyt tuolle pienelle jaloittelukierrokselleni  en olisi ikinä voinut kokea mitään tuohon verrattavaa moottorijunamuistoa  ja kertoa siitä eteenpäin. Se oli se yksi hetki jolloin äänimuiston palat loksahtivat paikoilleen!

[Mikko Herpman]

Mielenkiintoinen kuvaus äänestä. Epäilemättä ääni on ollut kova. Detroit Dieselin sanotaan muuttavan polttoaineen suoraan ääneksi ja sivutuotteena tulee myös tehoa kampiakselilta.
Dm4 vaunussahan oli kaksi DD konetta molemmissa päissä, eli meteliä varmasti on piisannut!

[Erkki Nuutio]

Ainakin kerran kiitojunan vetovaunussa 50-luvun lopulla matkustaneena täydennän  Dm4:n äänimaailmaa. Moottorimelu kuuluu kuvatulla tavalla tultaessa ajon aikana kulkusillan kautta taka-ohjaamoon. Konesuojuksen riittävästi estämättä kaksitahtidieseleistä tulee melkoinen pauhu molempiin ohjaamoihin. Näiden sisäpinnoissa ei varmaan ollut absorptioaineitakaan.
Mahtoiko kuljettajilla silloin olla kuulosuojaimia, tai saiko sellaisia edes käyttää?

Melu Dm4:n matkustajatilassa ei sensijaan ollut haitallisen suuri. Väiseiniä ja -ovia oli kahdet ohjaamo/moottoritilan suuntaan ja matkustamossa oli runsaasti absorptiopintoja, kuten istuimet ja matkustajat koukuissa roikkuvine päällysvaatteineen. Hiljaista toki ei ollut.
Vertaisin melutasoa Dm8/9:n mahurimoottorin aiheuttamaan melutasoon matkustamossa.

[John Lindroth]

Aikoinaan oli juttua siitä kun Hesan Kanojen VR1 piippuja ei vaihdettu hiilipiippuihin vaikka ne käyttivät polttoaineenaan hiiltä? No siihen liittyy huhu siitä rttä hienostoalueiden rouvat olivat valittaneet veturiien  liian kovasta melusta asuinalueellaan varsinkin Katajanokan seuduilla(näin olen kuullut) Itse asiassa Iitat VK 3 olivat hyvin usein käytössä 20 luvun jälkipuolella ja 30 luvulla kyseisillä Satamaradan alueilla ja ne olivat varustettuja suoralla savutorvella näiden aiheuttama ääni onkin saattanut olla huomattava ottaen myös huomioon niiden Kanaa selvästi suuremman kattilatehon vaikkakin Kana hiilipiipulla on myös ollut melkoisen äämekäs.Ainakin kaikkiin VR1 vetureihin Stadissa laitettiin halkopiippu.Kaikissa satamatyöhön osallistuneista SK sarjan koneista pääasiassa Mummot(SK3)oli myös valokuvien perusteella varustettu halkoskorsteenilla.Tämä on nyt tällaista pohdintaa ilman varsinaista faktaa  jota olen tullut ajatelleeksi!Ehkä tilanteeseen ajan mittaan saadaan lisää äänimuistoja! Noissa Iitoissa oli melkein samanlainen savutorvi kuin jo aiemmin mainitussa TK3 jutussa Katajanokalta.Itseasiassa kertomani perustuu vanhoihin valokuviin ja filminpätkiin sekä muihin lähteisiin.

[John Lindroth]

Tuossa 12.6.21 Ukkpekka 1009 järjesti oikein hyvät äänielämykset  lähtökiihdytyksesään Kauklahdestaä omalla vuorollaan! Ja  samoin Espoosta. Sekä myös muuuallakin. Sound section tykkää juuri tästä kiittää ja kumartaa! Tätä juurikin halutaan lisää!

[John Lindroth]

Mahtava äänielämys Paikku 772 veturista junineen Helsingin satamaradalla maaliskuussa 1969. Olin liikkeellä koulun jälkeen Vespa Supersportillani(180ccm) tarkoituksenani taas kerran havainnoida höyryliikennettä satamaradalla ajatuksella jospa onnistuisi. Aikana oli jo höyryhavainnot satamaradalla harvinaisia!Vespan hansikaskotelossa oli aina mukana ei kovin kehuttava vanha Agfa palje-kamera. Tuona päivänä onni oli puolellani. Paikku 772 saatiin focukseen Jätkäsaaressa jossa se oli jo siirtynyt pitkähkön satamaroikan eteen. Veturilla oli nokka Pasilaan päin vaikkakin olin myös aiemmin havainnut sen myös toisinpäin .Paikku sitten lähti vetämään kohtuullisen painavaa junaansa Pasilaan päin. Jutun huippu on kuitenkin se että sain junaa hyvin seurattua semafoorille ennen Arkadiankadun siltaa joka näyttikin junalle sopivasti seis opastetta jolloin helposti tavoitin junan ajaen Helsingin liikenteessä!
Siinä vähän odotellessa semafoori nousi aja asentoon ja se lähtö oli yksi oman Paikkukokemukseni mahtavaäänisimmista, Lähitienoon kadut raikuivat ja jalankulkijat pysähtyivät seuraamaan odottamatonta spektaakkelia pääkaupungin sydämessä!
Aivan kohta tämä kaikki oli ohi ja matka jatkui kohti Pasilaa.Tästä jäi ikuinen äänimuisto!

[John Lindroth]

Kesälomalla pikkupoikana vietin noin viikon Savonlinnan maisemissa ja vuosihan oli 1965 .Siellä tietenkin tuli seurattua laivaliikennettä satamassa ja risteiltyä Punkaharjulla dekä tietenkin tutustuminen Olavinlinnaan.
Asuinpaikkani oli hotelli Tott. Tutustuttuani ympäristöön tietenkin rautatie veti puoleensa  niinkuin se aina tekee.Tie suuntautui joka päivä Savonlinna  Kauppatori liikennepaikalla jonka totesin oleva oivallinen ohi menevien junien tarkkailuun.Päivisin havaitoja TK3 vetoisista järjestelyjunista mitä ilmeisimmin Pääskylahteen ja takaisin.Seurasin siellä liikennettä iltaan asti ja palkinto tuli kun HV(Heikki) hiilipiipulla varustettuna kolmiakselisella tenderillä tuli iltajunan kanssa katusillan alta kohti Kauppatorin liikennepaikkaa lähdettyään tätä ennen Savonlinnan asemalta vetäen iltajunaa Helsinkiin silloin Imatralle asti. Se ääni ja voima jolla juna sieltä tuli  oli ikimuistettava kertakaikkinen soundi ja täydellinen jymäys!.Tämän jälkeen olin taatusti itse siellä jokaisena iltana paikanpäällä kuin Tatti ja sain kerättyä näitä ikimuistettavia äänielämyksiä. Kokemus kuuluu TOP TEN joukkoon!
Tämä kokemus johti myös siihen että paluuni takaisn Helsinkiin tapahtui juuri tuolla junalla!
 

[Kimmo T. Lumirae]

Onko Dr 15 Superhurun  koeveturi ääniä dokumentoitu?

Silloin aikoinaan, anno dazumal, kuulin tarinan, jonka mukaan yhteinen ystävämme Matti V. oli vienyt, ilmeisen tasokkaat, äänitysvehkeet radan varteen aikomuksenaan tehdä tämä tallenne.

P 67 tuli ja meni Sr1-vetoisena, ilman Dr15:ää, joka oli vedetty pois liikenteestä, ja meni Hyvinkään konepajalle äänenvaimentimen asennukseen; sinne katollehan ilmestyi matala laatikko tätä tarkoitusta varten.

Eli likeltä liippasi.

[John Lindroth]

Kimmolle kiitos vastauksesta.

[John Lindroth]

Dr15 Pasilanmäessä! kevättalvella helmikuulla eräänä lauantaiaamuna 1983 ,olin hyvissä asemissa asettautunut Pasilanmäen puolivälin tienoille dokumentoimaan kaitafilmille tämän legendaarisen Dieselveturin työskentelyä.Olin ehtinyt kuvata sen vetämän junan jo Helsingin asemalla hyvissä ajoin ennen lähtöä.Pikajunassa oli siis Dr 15 nokalla ja Sr1 sen seurana pitkä juna muodostui pelkästään sinisistä vaunuista joita oli yhteensä 14. Kuvaajan odotus palkittiin kun ainakin Linnunlaulun tienoilta
alkoi kuulua mahtava matalataajuuksinen voimakkaan Dieselin ääni vahvistuen sitten junan lähestyessä kuvauspaikkaa korviahuumavaksi jyrinäksi peitoten Pasilanmäen ja liikenteen äänet.Junassa oli yhteensä 14 sinistä vaunua ja koko junan tultua ohittaneeksi kuvauspaikan ja sen jo häivyttyä horisonttiin äänet vain jatkoivat kuulumistaan. Kauniiseen lauantaiaamuun heräävän kaupungin aamurauha oli saanut kuulla jotain ikimuistoista!

[John Lindroth]

Olipa kerran kesäinen  reissu Museorautatieyhdistys ryn museojunatomintaa seuraaman vuosi lienee ollut 2002..Olin reissussa kaverini kanssa. Siellä Jokioisten Rautatien Humppilan  sisä lähtökaarteeseen asetuttiin. Ja se mitä tapahtui ja mieleen jäi oli aivan spektaakkeniomainen huomattavan voimakas höyryveturin 6 lähtö Hummpilasta ääni oli todella kuuntelijan vaikuttava  ja pysättävä käsittämättömän kova ääni kapearaideveturista josta ei osannut  sitä edes odottaa.Selvä näyttö tuon  veturin suuresta voimasta ,tuota äänielämystä ei voi unohtaa ja kiitokset siitä silloiselle vek. Viitaselle! Ehdoton TOP TEN sijoitus kapsumuistoille!

[John Lindroth]

Viikonloppuna 21-22.21 olin Uppsala Länna järnvägillä äänittämässä ja kuvaamassa, höyryveturi Thor saa erittäin positiivisen maininnan äänireserveistään ne ovat ruhtinaalliset valtaventtili pidettiin auki joka johti siihen että veturin loistavat äänet kantautuivat jo pitkään ennen kuvauspaikkaa ja pieni Längshyttan veturi kuljetti junaansa myös äänellisesti kiitettävästi!
Erittäin suositeltava kohde! Kiitokset veturimiehistöille tämän äänielämyksen aikaansaamisesta! Tuo äänielämys saattaa myös olla ratkaiseva viitsiiko kyseeseen kohteeseen palata!

[John Lindroth]

Historiallisia äänimuistoja itselläni on noin 1960 luvun alusta  Vaasasta hiihtolomalla kun Hv3 veturi yhdeksänsataasarjalainen kiihdyttää jonkin matkaa Vaasasta lähdettyään erään vartioidun tasoristeyksen lähellä iltamakuuvaunujunan kanssa kohti Seinäjokea ja Helsinkiä.Äänielämys olikin sen verran nautinnollinen että en voinut olla palaamatta  niille samoille paikoille katselemaan ja kuuntelemaan jokaikinen  ilta koko hiihtoloman ajan!Äänielämys oli ruhtinaallinen jokaisella kerralla ja painui muistojen lokeroihin unohtumattomana!

[Petri Nummijoki]

Historiallisia äänimuistoja itselläni on noin 1960 luvun alusta  Vaasasta hiihtolomalla kun Hv3 veturi yhdeksänsataasarjalainen kiihdyttää jonkin matkaa Vaasasta lähdettyään erään vartioidun tasoristeyksen lähellä iltamakuuvaunujunan kanssa kohti Seinäjokea ja Helsinkiä. Äänielämys olikin sen verran nautinnollinen että en voinut olla palaamatta  niille samoille paikoille katselemaan ja kuuntelemaan jokaikinen  ilta koko hiihtoloman ajan!Äänielämys oli ruhtinaallinen jokaisella kerralla ja painui muistojen lokeroihin unohtumattomana!

Onko jäänyt mieleen, vedettiinkö junaa aina Hv3-veturilla vai käytettiinkö Hv1-vetureita vielä rinnalla? Entä onko junan vaunustoa jäänyt mieleen? Oletettavasti CEi+EFi+Em+Cm ainakin mutta oliko junassa esim. postivaunu tai tavaravaunuja?

[John Lindroth]

Se että veturina oli sen hiihtoilomaviikon ajan jokaisella kerralla HV3 on jäänyt mieleen olisin kyllä huomannut HV1 veturin jos se siinä olisi ollut itse asiassa ei yhdelläkään Vaasan lomalla noiden vuosien paikkeilla esiintynyt Hv1 veturia.Sitä vastoin Risto,Kana ja Ankka Vaasan aseman seuduilla jäi mieleen ,Ankassa ja Kanassa tuli oltua kyydissäkin niiden tehdessä vaihtötöitä samoin vv13 veturissa. Itse asiassa noille hiihtoloma matkoille tuli lähdettyä Helsingistä aina Dm 4 vetoisella kiitojunarungolla klo 18.00.Vaunustosta  HV3 iltajunan perässä ei niin tarkkaamielikuvaa mutta Petrin mainitsema kokoonpano on ihan ok.
Muistan nyt kun asia tuli puheeksi ristillä merkittyjä GB vaunuja säännöllisestikin Vaasan ratapihalla muualla en niitä koskaan sen jälkeen enää nähnyt.!Olisiko tavaravaunuja ollut sittenkin tuossa junassa?Aikaväli lienee hieman hakusessa ei kuitenkaan ennen vuotta 66.Tämänkin hiihtoloman hiihtokilometrimääräksi tuli puhdas 0.Onneksi sain käyttää potkuria jolla pääsin sujuvasti radan varteen!

[Hannu Peltola]

Mielenkiintoinen kuvaus äänestä. Epäilemättä ääni on ollut kova. Detroit Dieselin sanotaan muuttavan polttoaineen suoraan ääneksi ja sivutuotteena tulee myös tehoa kampiakselilta.
Dm4 vaunussahan oli kaksi DD konetta molemmissa päissä, eli meteliä varmasti on piisannut!

Tämä poikkeaa siis Alcon moottoreista, jotka muuttavat dieselin suoraan mustaksi savuksi ja rinnalla syntyy vähän kalinaa...

[Hannu Peltola]

Pienoisrautatiemaailmassa yksi mukavimpia ääniä on tässä Everettin 2,5% mäessä http://vaunut.org/kuva/125606?s=1
 Northern Pacificin Malletin ( http://vaunut.org/kuva/125801?s=1 ) puuskutus tai kahden-kolmen Great Northernin F-sarjan veturin EMD567-moottoreiden jyminä ( http://vaunut.org/kuva/125384?s=1 ). Noina hetkinä myös naapurustossa tiedettiin, että Peltoloilla harrastetaan pienoisjunia! Ja kyllä, DCC ja äänet vetureissa ovat ehdottomasti hieno asia!

[John Lindroth]

Yksi mielenkiintoinen äänimuisto vuodelta 1966 on se kun TK3 veturi 895 oli painamassa Hakkilan hiekkakuopasta tuomaansa soravaunuroikkaa Pasilan mäen suuntaan Helsingin aseman alueella,siinähän kävi niin että roikan painaminen pysähtyi Linnunlauluun suunnilleen sillan alle jossa oli muistaakseni kaksoisristysvaihde ennen mäkeen pääsyä, siitä TKsta jossa oli vielä se kunnon hiilipiippu lähti ruhtinaalliset äänet koko ratakuilu ja lähitienoot raikuivat äänet, jotka jäivät äänimuistiin muistaakseni juna sai sitten työntöapua aseman järjestelijältä ja mäkeen päästiin lopulta rataa hiekottamaan!

[John Lindroth]

Ukkopekka 1021 aiheuttaa jättiläispektaakkelin Riihimäki päivänä 7.9.08 Korttion mäessä. Tuolloin ajettiin kolme vuoroa Riihimäen aseman ja Rautatiemuseon välillä päivän kunniaksi. Kuvausrintama oli asettunut suunnilleen mäen lakikohtaan noin 2 kilometriä Riksusta Hyvinkään suuntaan valmiina ottamaan toivomansa kuvia. Ja mitä sitten tapahtuikaan ? Ukkopekka lähtee aikataulunsa mukaisesti Riihimäen asemalta ja mahtava savupilvi jonka näkevät kaikki nousee yläilmoihin sään ollessa suotuisa ja kirkas kaikkien kuvaajien onneksi. Sitten seurasi, tavanomaisten alkupuuskutuksien jälkeen jolloin juna on jo onnistunut saavuttamaan nopeutta tapahtuu seuraavaa ,valtaventiili avataan kun sutimisesta ei ole enää pelkoa ja performanssi siirtyy aivan uuteen ulottuvuuteen! Äänimaailama muuttuu jättiläismäiseksi ja koko Riihimäki saa kuulla kiihdyttävän Ukkopekkajunan unohtumattomat soundit! Edellämainittu kuvausryhmä jossa oli mukana alan veteraaneja tuli huomaamaan kameroidensa kaikkien äänimittareiden näyttävän punaista.Kaikkien paikalla olleiden kuvaajien ja äänittäjien ilmeet olivat tapahtuman jälkeen näkemisen arvoisia! Itsekin kaiken lähes kuulleena ja kokeneena nostan hattua sille veturimiehistölle joka teki unelmista totta.Vek oli tuossa Seppo Kähönen! Ehdoton TOP TEN sijoitus omissa äänimuistoissa.