Juhani Pirttilahti
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 2336
|
|
« Vastaus #1 : Joulukuu 21, 2022, 00:17:11 » |
|
Tämän erinomaisen aloituksen voisi teoriassa täysin perusteita muuttamatta ulottaa koskemaan koko maan liikennettä.
Mitä tulee raiteilla tapahtuvaan henkilöliikenteeseen niin Suomessa yllättävän moni rataosuus on jo pitkään uinunut ruususen unta. Kilpailua tällaiselle rataosuudelle viriteltäessä menee vain hetki, kun VR ilmoittaa olevansa kiinnostunut liikennöinnistä. Motiivia voi vain arvailla. Miksi liikennöinti ei kiinnostanut vuosikymmeniin? Miksi vasta kilpailun mahdollisuus herättää kiinnostuksen?
Näihin kysymyksiin tuskin löytyy selvää vastausta, josko vastaajaakaan.
Suomessa ihmisten kulkeminen pohjautuu todella pitkälle yksityisautoiluun ja edes kustannusten kohoaminen reilustikin ei välttämättä riitä muuttamaan tilannetta. Mutta ei myöskään se, että joukkoliikenteessä palvelutaso on todella heikolla tasolla.
Suomen rataverkolta käytännössä puuttuu sellainen seutuliikenne, joka Ruotsissa jo on ja voi aivan hyvin. Jos mietitään mikä Suomessa kohtuudella toimii niin vastaus on Helsinki-Riihimäki-Lahti/Tampere. Ruotsin puolellahan pieniäkin paikkakuntia palvellaan huomattavasti Suomea tiheämmällä aikataulurakenteella, kun taas Suomessa jumitetaan poliittisella tasolla ja jopa annetaan operaattorin sanella mitä ajetaan ja missä. Ratkaisevia päätöksiä tilanteen muuttamiseksi ei oikeastaan saada aikaan suuntaan eikä toiseen, ja jos jotakin saadaankin tehtyä niin sitten seuraava hallitus tulee ja peruu kaiken. Mikä järki? Ei niin mikään.
Suomen joukkoliikenne on jo koronan myötä kokenut eräänlaisen kuoleman. Tilanne on nykyisin monella paikkakunnalla pahimmillaan se, että vaivalla rakennetut matkakeskukset ränsistyvät täysin käyttämättöminä. Yhteyksiä joko ei ole lainkaan tai sitten niitä on muutama päivässä ja kulkuaikojen aukoton selvittäminen on mahdotonta, koska niistä ei tiedoteta. Operaattoreiden nettisivuilla voi olla jo aikaa sitten vanhentunutta tietoa, mikä ei pidä paikkaansa. Jos nettisivuja edes on.
Joka tapauksessa näyttää selvältä, että pääseminen edes Ruotsin tasolle vaatii Suomelta rakenteellisia muutoksia siihen kuinka joukkoliikennettä suunnitellaan ja järjestetään. Nykypolitiikassa Suomessa odotetaan, että markkinat kyllä hoitaa kansan liikkumistarpeet. Mutta nyt on nähty, että ei markkina yksinään kykene tuottamaan sellaista palvelua, joka ohjaisi kansaa siirtymään kohti ekologisempaa liikkumista. Tarjonta on näin koronan jälkeen vähäistä, vuorovälit ovat pitkiä ja epäsäännöllisiä. Niinpä on aivan luonnollista, että kansa kulkee henkilöautoillaan paikasta toiseen silloinkin, kun tarjolla olisi joukkoliikenteen yhteys.
En osaa sanoa mikä olisi ensimmäinen askel nykytilan korjaamiseksi. Valtiovallan hehkuttama digitaalisuus se ei ainakaan voi olla, koska operaattorit eivät osaa alkeellisiakaan digitaitoja: nettisivujen päivitys ei joko onnistu tai sitten ne puuttuvat kokonaan.
Ja jos tässä hölmöläisen maassa yritetään jotakin uutta niin viimeistään se kariutuu politiikkaan, jossa ei ymmärretä yhtikäs mitään kokonaisuuksista. Viimeisin uudistus käytännössä pirstoi sen kokonaisuuden mitä jo oli saavutettu useampaan osaan, jotka eivät juttele toisilleen.
Silti sitä toivoo, että jokin muuttuisi ja alan kehittyminen alkaisi.
|
