Tärkeintä kysyjän olisi ymmärtää, että junaharrastus, aivan kuten muutkaan harrastukset, ei ole ylhäältä ohjattua toimintaa. Junaharrastukseen ei ole olemassa erityisiä sääntöjä, aivan kuten esim. hölkkäämiseenkään ei ole. Junaharrastukseen pätee siis sama kuin mihin tahansa muuhunkin harrastukseen: Kukin harrastaja harrastaa omista syistään. Itse olen jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut tekniikasta, logiikasta sekä tavasta jolla asiat on järjestetty. Junissa minua kiehtovat erityisesti se teknisten ratkaisujen monimuotoisuus, joka raideliikenteen yhteydessä on olemassa. Tietääkö kysyjä esimerkiksi, että vaikka lähes kaikkien Euroopan maiden rataverkot ovat sähköistettyjä, ei tavallisella sähköveturilla yleensä voida ajaa maasta toiseen? Tämä johtuu siitä, että esim. Suomessa käytetään 25 000 voltin jännitettä, kun taas esimerkiksi Ruotsissa on käytössä 15 000 volttia ja Hollannissa vain 1500 volttia. Jos hollantilaisen veturin kytkisi suomalaisen radan sähköihin, hajoaisi siinä paljon sähkölaitteita Suomessa käytetyn valtavan volttimäärän vuoksi. Erilaisten sähköistysjärjestelmien lisäksi ongelmaa Euroopassa tuottaa muun muassa raideleveys. Vaikka suurin osa Euroopasta ajaakin standardoidulla raideleveydellä, on raideleveys Suomessa kymmenisen senttiä muualla Euroopassa käytössä olevaa standardia leveämpi. Eurooppalaiset junat siis putoaisivat Suomessa niille liian leveiden raiteiden väliin. Muitakin ongelmia on, kuten eri maiden keskenään ristiriitaiset lait sen suhteen, millaiset ajovalot junissa on oltava sekä radan yllä kulkevasta ajolangasta sähköä ottavan virroittimen leveys. Leveä itävaltalainen virroitin ei törmäisi tunnelien seiniin Sveitsissä ja kapea sveitsiläinen virroitin taas ei tietyissä olosuhteissa pysyisi itävaltalaisella ajolangalla, vaan muljahtaisi siltä pois - samalla sähkötekniikkaa rikkoen.
Kaikki tällaiset tekniset kummallisuudet, jotka tekevät kansainvälisestä junaliikenteestä haastavaa, ovat minulle mielenkiintoisia. Lisäksi minua kiinnostavat logisiset ratkaisut, joita sekä henkilö- että tavaraliikenteessä on tehty. Miten liikennevirrat on reititetty maan läpi, miten junat kulkevat. Rautateihin liittyy myös paljon paikallishistoriaa. Esimerkiksi Kouvolan kaupunkia ei käytännössä olisi ilman rautateitä. On mielenkiintoista tietää, millainen tapahtumaketju on aikaansaanut sen, että Kouvolan kohdalle päätyi muodostumaan sellainen rautateiden solmukohta kuin siinä nyt on.
Itseäni ei paljoa vähempää voisi kiinnostaa jokaisen mahdollisen veturin tai junan bongaus, mutta jos on kyse jostain poikkeuksellisesta, näen sen mielelläni omin silmin. Esimerkiksi nykyisessä kotikaupungissani Berliinissä olen päässyt näkemään paikallisjunan vetävän perässään tavarajunan vaunuja. Koin näyn huomattavan mielenkiintoiseksi - ja uskon että kokisi lukijakin. Jos sellaisesta saa tietää etukäteen, sen mielellään käy ihan uteliaisuudesta kurkkaamassa - ja sitten pohtii, että /miksi/ ihmeessä ne tavaravaunut juuri sen junan perään on liitetty. Sellaisia pieniä tarinoita arkisesta elämästä.
Suurimmaksi osaksi junien valokuvauksessa lie kyse ihan historian tallentamisesta jälkipolville sekä erikoisuuksien esittelystä muille niistä kiinnostuneille. Esimerkiksi juuri sen erikoisen tavarajunaa kiskovan paikallisjunan nähdessäni harmittelin kameran poissaoloa, koska olisin mielelläni antanut harrastajatovereidenikin nähdä että moista todella tapahtuu.
Toisensa jotain kautta tuntevat harrastajat järjestävät silloin tällöin kokoontumisia, joissa he lähinnä keskustelevat niitä-näitä, mutta myöskin jakavat tietoa harrastuksen yhteydessä oppimistaan asioista sekä vaikkapa suostuttelevat muita harrastajia tulemaan mukaan kunnostamaan museoitua 70-luvulla aktiivikäytössä ollutta veturia.
Osa harrastajista käyttää harrastukseensa huomattaviakin rahasummia, osa taas ei juurikaan. Itse lukeudun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Junaharrastuksesta koituu minulle kustannuksia ehkä noin 5-10 euroa per kuukausi, kun päätän vaikkapa käydä jossain lähiseudun paikkakunnalla katsomassa, minkälaisten rakennusten keskelle asemat ovat rakennettu ja pohtimassa, millaista alueen päivittäisten matkustajien elämä mahtaa olla.
Tietysti kaikki tämä on vain omaa näkökulmaani. Jollain toisella harrastajalla voi olla hyvinkin erilaiset mielenkiinnon kohteen junien suhteen
