Kipaisin, minkä kipeiltä kintuiltani pääsin, iltapäivällä Salon ja Pohjankurun välillä maastotutkimuksella. H2O:ta tuli välillä siihen malliin taivaalta, että keikka supistui auton ikkunasta tihrustamiseksi, mutta jotain jäi plakkariin tosin valokuvia vain muutama. Kolusin myös alueen vanhoja kaivoksia läpi ihan ammatillisesta mielenkiinnosta.
Kullaanjärvien oikaisussa olin kuvitellut ratalinjan kulkevan idempää, mutta sielläpä olikin kallioon brutaalisti louhittu leikkaus
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Kallioleikkaus&srs=EPSG%3A3067&y=6671293&x=300404&lang=fi ja brutaali siksi, että ampukiviä lojui maastossa todella kaukana, ellei viereisen uuden leikkauksen tekijät olleet tyrineet pahemmin. No, tuohan on ollut korpea aikanaan joten tyhjennyslouhinta on ollut varmaan suunnitelmallista. Varsinainen penger oli tehty leikkaukseen huolella, reunat oli ladottu kivistä ja penger oli pysynyt kuivana, vaikka ojissa kasvoi 30-senttisiä runkoja.
Kuovilan asemalle johtava tie oli omituisen leveä ja hyvärunkoinen muuttuen heti aseman jälkeen kylätieksi. Onko Kuovilassa käsitelty joskus suuria massoja; soraa, raidesepeliä tai vaikkapa malmia? Uusin rataleikkaus on massoiltaan sen verran vaatimaton, että tietä on tuskin rakennettu muutaman sadan tuhannen tonnin siirtoon. Kuovilan alueella on joskus ollut kaivoksia ja nykyisinkin alueella on valtauksia, joten uteliaisuuteni heräsi.
Kosken ratapihalla oleva ruskea töhnä on malmia. Jossakin oli puhetta siitä, että rikastetta olisi kuljetettu asemalta, mutta jäänteet olivat kylläkin pelkästään esimurskattua malmikiveä. Nähtävästi Metsämontun kaivoksen finaalivaiheessa Aijalan rikastamo oli jo kylmänä ja malmi ajettiin sellaisenaan muualle rikastettavaksi. Kivan näköistä tavaraa haukattuaan happea 40 vuotta, tuon tyyppisistä sulfidimalmeista saattaa vapautua ympäristöön jotain sellaista, mikä saa Talvivaaran touhut näyttämään partiolaisilta. Toisaalta tuota samaa töhkää on alueen kallioperässä vielä riittämiin, en kyllä investoisi porakaivoon, jos asuisin noilla kulmilla. Kosken tunnelien vieressä on myös vanha rautakaivosalue, mutta oksidimalmi on harmittomampaa.
Pari viikkoa aiemmin kävin Halikon vanhassa tunnelissa ja länsipään uudemmista vesieristyksistä huolimatta tunneli oli märkä kuin mikä. Kummallista, että moinen pikkuinen kallio voi olla noin märkä. Talviliikennöinti on varmaan ollut yhtä tuskaa, ilmankos eräisiin moottorivaunuihin asennettiin kalterit ikkunan eteen. Tunnelin länsipäässä on ollut joku rakennelma leikkauksessa, pumppaamo?
EDIT ymppäsin kuvan mukaan Kuovilasta. Ottaen huomioon rakennusajankohdan 1895-1899 on tuollainenkin kallioleikkaus ollut suurhanke, silloisilla pajaporilla on ollut teroitusväli tuollaisessa mustassa kivessä 10 cm luokkaa ja räjähdysaineena on ollut melkoisen uusi Dynamiitti, jota on tiputeltu reiän pohjalle pesänpolttohengessä isompia ja isompia määriä, kunnes kallion pinta on alkanut puhuilemaan ja halkeilemaan, minkä jälkeen koko komeus on leiskautettu lähimpään järveen kauhialla latinkilla. Tuohon aikaan ja tuollaiseen kiveen on ahkera porarikaksikko tehnyt reilun tuuman reikää korkeintaan neljän tuuman tuntinopeudella, joten kalliolla on ollut poraria ja porapoikaa vilisemällä, eikä reiän syvyys ole ollut metriäkään, sitä syvempää ei putskepillä puhdisteta. Tsaarin aikaan ei varmaan saatu koneporia kuin ehkä Saksasta, niillä saattoi saada tuplatehon.
Veikkaan tuon leikkauksen teon kestäneen ainakin puoli vuotta. Nykypäivänä yhtä revityillä seinillä saa leikkauksen auki puoleen viikkoon yhdellä porarilla ja panostajalla, tuplahenkilöstöllä ja silolouhinnalla kahteen viikkoon.
Kulloonjärvien penkereet ovat myöskin taidonnäyte. Ensimmäinen on toki tehty louheesta ja kuorituista massoista, mutta mistä 30-luvun tarpeet on tuotu?
