Anekdootteja rautateiltä

[Lari Nylund]

Niin kauan kuin on Suomessa ollut rautateitä, on junien lisäksi myös jutut liikkuneet kiskoilla. Joka päivä sattuu ja tapahtuu mitä erikoisimpia tapahtumia, jotka saavat suupielet nousemaan ylös tässä ah niin ihanan vakavassa valtakunnassa... Niinpä lähestyvän Suomen rautateiden 150-vuotisjuhlan kunniaksi mieleeni juolahti ehdottaa keskustelun aiheeksi anekdootteja rautateiltä. Ilmailun puolella suunnattoman suosion on saanut Esa Karangon aloittama Anekdootteja lennonjohdosta http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,51409.0.html. Katsotaan mitä saadaan rautateiltä irti... Sana on vapaa. Tarinat voivat olla entuudestaan tuttuja tai tuntemattomia, joten sormet näppiksille ja jutun kerrontaan...

Ai mitä anekdootit ovat?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdootti

* * *

Vihollinen selustassa

Työskentelin Helsingin lähiliikennejunissa konduktöörinä. Muistaakseni kyseessä oli syksy 2001, kun olimme kollegani kanssa töissä R-junassa matkalla kohti Riihimäkeä keskellä kaunista päivää. Matkustajien noustua kyytiin Järvenpäästä lähdimme myymään lippuja asiakkaille. Kävelimme myös junan toiseen päähän, jossa ei ole lipunmyyntiosastoa. Eteisessä Suomen puolustusvoimien kapteeni kysyi minulta, voisiko ostaa lipun. Myin sen ja samalla neuvoin, että ensi kerralla hänen kannattaa tulla lipunmyyntiosaston puolelle välttääkseen turhan tarkastusmaksun, jos tarkastajat sattuvat junaan. Kapteeni lupasi ensi kerralla tehdä niin, ja annettuani lipun palasimme takaohjaamoon.

Junamme pysähtyessä seuraavan kerran Jokelassa havaitsin lipuntarkastajien nousevan kyytiin osastoon, jossa ei lippuja myydä. Lähdimme kollegan kanssa kävelemään heitä vastaan, ja kapteeni seisoi edelleen eteisessä hymyillen minulle. "Ei olisi kannattanut ostaa lippua, kun ei tarkastajia ole näkynyt", kapteeni totesi ollessamme hänen kohdallaan. Katsoin hänen selkänsä taakse seuraavaan osastoon, jossa tarkastajat olivat täydessä työntouhussa tarkastamassa lippuja muilta matkustajilta. En voinut vastustaa itseäni ja sanoin: "Herra kapteeni, nyt on käynyt niin, että vihollinen hyökkää selustasta."

[Lari Nylund]

Kaaos junassa

Syksyllä 2011 julkistettiin lippu-uudistus, joka käynnistyi hieman yskähdellen mm. kovan suosion vuoksi. Nettisivuilla vierailijoiden ja klikkauksien määrät olivat niin suuria, että myyntijärjestelmä toisensa jälkeen kaatui. Osa hallitusti, osa suuren kysynnän vuoksi.

Työskentelin lippu-uudistuksen jälkeen ensimmäisten päivien aikana useassa kaukoliikenteen junassa. Konduktööreillä riitti tekemistä, koska asiakkaat eivät olleet saaneet lippuja asemilta. Onneksemme lippu-uudistuksen kanssa samoihin aikoihin alkoi täsmällisyydessä tapahtua huomattavaa parantumista eli junat liikkuivat erittäin hyvin aikataulussaan - mitä nyt rantaradalla oli "normaali liikenne"...

Iltapäivälehtiä oli luettu ja asiakkaista muutamat referoi niiden kirjoituksia sitten junissa lipunmyynnin yhteydessä konduktöörille. "Te ette kyllä osaa yhtään mitään" ja "on se hirveää, kun Teillä on täällä sellainen kaaos"...

Konduktöörinä en voinut muuta kuin katsoa puolillaan olevassa vaunussa omalla istumapaikallaan istunutta asiakasta, sen jälkeen vilkaista kelloani ja tarkkailla vielä hetken aikaa ympärilleni samalla lippua tulostaessani. "Kyllä hyvä rouva, aivan totta. Tässä kun katselee ympärilleen, niin voi todeta junan kulkevan ajallaan, itseasiassa pari minuuttia etuajassa ja Teidän istuvan siinä kaaoksen keskellä. Tässä on lippunne, olkaa hyvä ja mukavaa matkaa!".

[Timo Valtonen]

HIENO KETJU

Tämänpäivän arkipäivän asiat ovat huomenna historiaa.

[Tuukka Ryyppö]

Joo, tota kaaospointtia mä en kyllä oikein ymmärtänyt. Eihän se mikään kaaos ollut, että lippua ei tarvinnut ostaa ennen matkaa, vaan palvelun parannus!
Kyllä mä oikeasti tykkäsin siitä, että 14.10. asti sitä vain nousi junan kyytiin, istui alas ja lipunmyynti käveli luokse.
Sen jälkeen on pitänyt pitää huoli, että on asemalla vähintään puoli tuntia ennen junan lähtöä.
Viimeksi pari päivää sitten Kokkolasta tullessa pääsin luukulle ostamaan 17:58 junaan lippua kello 17:52. Itse ehdin lippuni saada kello 17:56:19, vaikka ostin sen sanomalla heti tiskillä "Seuraavalla junalla Seinäjoelle, ei alennuksia" ja lipunmyyjä hoiti hommansa perusrivakasti.
Tästä laskeskelin, että jonossa seuraavana ollut, Tikkurilaan matkalla ollut matkustaja hyvin todennäköisesti ei ehtisi junaan ajoissa. Eikä muuten olisi ehtinytkään, ellen olisi seissyt ykkösvaunun oviaukossa estämässä oven sulkeutumista kunnes perässäni jonottanut matkustaja oli noussut kyytiin.
Tämä lysti maksoi minulle 25€, koska huolehtiessani tuntemattoman matkustajan perillepääsystä unohdin oman lompakkoni tiskille. Soitin (tai oikeastaan soitatin konduktöörin kautta) lipunmyyntiin heti junan lähdettyä ja menin tyhmänä pyytämään, että kun muuta sujuvaa keinoa lompakon perille saamiseksi ei näkynyt olevan, se lähetettäisiin Helsingin löytötavaroihin, josta voisin sen käydä noutamassa. No, kyseinen Helsingin löytötavara"palvelu" sitten ryösti 25,70€ siitä hyvästä, että olivat säilyttäneet lompakkoani muutaman tunnin. Jos olisin tiennyt löytöpalkkion olevan noin valtava - lompakossa oli rahaa 55€, eli "löytö"palkkio oli yli puolet lompakon rahojen arvosta - olisin keksinyt jonkun muun tavan - esim sisältö kirjattuna kirjeenä vastaanottajan maksettavaksi olisi varmasti tullut halvemmaksi...
Niin, tätä nykytilaa minä kutsuisin kaaokseksi. Jos ei kuusi minuuttia riitä kahden lipun ostamiseen, niin huh.

Ja todellakin, VR:n konduktöörien muutamaa mätäpaisetta lukuunottamatta erinomaista asiakaspalveluasennetta kyllä ällistelen

[Topi Lajunen]

ellen olisi seissyt ykkösvaunun oviaukossa estämässä oven sulkeutumista

Tällä kertaa tuo temppu oli ehkä juuri ja juuri periaatteessa hyväksyttävää, kun kuitenkin kyseessä oli kaukojuna ja tarkoituksena oli hoitaa maksava asiakas kyytiin.

Mutta noin lähtökohtaisesti tuo on yksi vastenmielisimmistä, ellei jopa vastenmielisin temppu, mitä matkustaja voi junahenkilökunnalle tehdä.

[Juhana Konttinen]

Anekdoottikeskustelun piristykseksi muutama:

Kuulutuslaite sekoilee ja Kuopioon saapumisesta kuullaan vaunuissa vain englanninkielinen versio. Konduktööri: "Vaikka saavummekin niin kansainväliseen paikkaan, kuin Kuopio, niin todettakoon sama myös suomeksi: saavumme Kuopioon..."

Kuulutuslaitteen sekaantuminen tässäkin tapauksesssa ja Tampereelle tullessa kuullaan Eija Kareen selostus Toijalan aseman tarjoamista mahdollisuuksista. Konduktööri: "Sihteerimme erehtyi. Todellisuudessa saavumme Tampereelle..."

Kuopion asemalla yhtäaikaa venläiset turistijunat raiteilla yksi ja kaksi. Laiturilla kuullaan kovaäänisistä lyhyt ja ytimekäs kuulutus: "Ykkönen, kakkonen, Kekkonen, Koivisto."

[Lari Nylund]

Missä me ollaan ja oonks määki siellä?

Työskentelin Pendolino S59 Helsingistä Ouluun, kun Seinäjoen eteläpuolella AAD10-kuulutuslaite päätti ilmoittaa asiakkaille seuraavasti:

"Hetken kuluttua Seinäjoki... click... Hetken kuluttua Seinäjoki... click... Hetken kuluttua Seinäjoki... click... Hetken kuluttua Seinäjoki... click... Hetken kuluttua Seinäjoki... click... Hetken kuluttua Seinäjoki... click... Hetken kuluttua Seinäjoki... click..."

Tätä jatkui varmasti parikymmentä kertaa ennenkuin ehdin konduktööriosastoon junan Business-luokasta, jossa olin asiakaspalvelutehtävissä. Ei auttanut kun antaa "seonneelle sihteerille" vapaata loppupäiväksi ja nostaa luuri:

"Hyvät matkustajat, jos nyt vielä jollekin jäi epäselväksi minne olemme saapumassa niin kerrottakoon se Teille - hetken kuluttua Seinäjoki. Vaihtoyhteys Vaasaan lähtee raiteelta 2".

Tapaus on jäänyt sikälikin mieleen, että samalla matkalla tutustuin erääseen täälläkin upeita valokuviaan julkaisevaan harrastajaan.

[Lari Nylund]

"LARI!!"

Konduktöörinä työskennellessä puhelut hätäkeskuksiin ovat tulleet tutuiksi. "Toimiston" liikkuessa on hyvä aina aloittaa kertomalla nimen lisäksi ammatti, että hätäkeskuksen päivystäjä voi ymmärtää vastapelurina olevan liikkuvan rautatieläisen.

Eräs puhelu hätäkeskukseen on kyllä jäänyt mieleen. Työskentelin lähijunassa Helsingistä Kirkkonummella ja Kauniaisten asemalla havaitsin "virallisen valvojan" kaipaavaa toimintaa. Puhelimeen näppäily 112, jonka jälkeen puhelu meni näin:

112: "Hätäkeskus"
LNy: "Nylundin Lari VR:n konduktööreistä morjens.
112: "LARI!!"
LNy: "Hmmm... ööö... jooo... tuota tunnetaanko me?"
112: "Heh heh, X täällä moi" (samalla taustalta kuuluu naurua)
LNy: "Tämäpä sattui, mennääs asiaan... Kauniaisissa olisi tarvetta poliisille tarkastaa seuraavanlainen asia jne..."

Erittäin hyvä ystäväni oli kouluttautunut uuteen työtehtävään, eikä oltu hetkeen puhuttu puhelimessa. Tilanne oli niin sponttaani, että oli kuulemma kouluttaja taustallakin tipahtanut täysin tästä puhelusta. Työvuorojen päätyttyä oli aika nostaa luuri ja soittaa maksullinen puhelu ystävälle kuulumisten vaihtamiseksi.

[Tapio Muurinen]

Olin kerran nähnyt - aikaa tai paikkaa en muista, kuinka eräs veturinkuljettaja oli pääteasemalla rakentanut itselleen leposohvan lätän pitkälle penkille. Tyynykseen hän oli irrottanut seinää vasten olevan lyhyen penkin selkänojan, jonka sai helposti irti. Vaihdoimme siinä jonkun sanankin, kun astuin matkustamon puolelle. - Kesällä 1973 matkustin muutaman kerran Iisalmesta Kouvolaan P72:lla, jonka tuloaika oli aamulla viiden jälkeen. Olin silmät ristissä Ei-päivävaunun pitkällä penkillä torkutun yön jälkeen. Kotkan lätän lähtöön oli aikaa tunnin verran, mutta se oli lähtöraiteellaan. Laiturilla kysyin luvan joltain VR:n mieheltä, voiko Kotkan junaan jo nousta, ja sain. Rakentelin samanlaisen lepopaikan itselleni kuin olin nähnyt aikaisemmin em. kuljettajan tehneen, ja yritin saada unen päästä kiinni. Tovin kuluttua havahduin kuitenkin koliseviin ääniin ja puheeseen, kun junaa tultiin valmistelemaan lähtökuntoon (WC-papereita, vesiä, jne). - ”Hei, täällä on humalainen” kuulin sanottavan. Yritin selittää, etten ole humalassa ja olin kysynyt luvan nousta jo junaan. ”Hengitys kuitenkin haisee viinalle” yritti vastapuoli. ”Ei voi pitää paikkaansa” vastasin hieman närkästyneenä. ”No sukat ainakin haisevat”.  Yritin mumista jotain illalla vaihdetuista puhtaista sukista. 

[Esko Ampio]

50-60-luvun taitteessa, Riihimäen I-raiteen laiturilla seisoo  Laakson "Pisi". Tulee rouva ja kysyy: kuinkas tämä juna lähtee?. "Pisi" vastaa: "Ensin viheltää, lähtee puuskuttaen ja kun pääsee ton kurvan taakse, meneekin jo niin perkeesti".

[Markku Naskali]

Varmaan moni meistä vähän iäkkäämistä muistaa tyypit, jotka käytännöllisesti asuivat junissa tehden esim. pientä bisnestä tai huijasivat korttipeleissä ynnä vapauttivat sammuneet liiasta omaisuudesta. Oli mukavampaa kuin siltojen alla nukkuminen. Varmaankin on olemassa anekdootteja ainakin isiltä ja sediltä ym. kuultuna tietyistä (lempi-)nimeltä tunnetuista tuon porukan jäsenistä. Kertokaa ihmeessä!

[Esko Ampio]

Takavuosikymmeninä junissa viikonloppumatkoja kulki sähkö-, linja, -kaapeli- ja turvalaitetyökuntien asentajia. Toisiaan ja myös muita matkustajia ilahdutettiin mm. näin: Eräs, linjatyökuntien asentaja, nimeä en sano, kertoi: "Menin Wartpuria ostamaan, mutta kun kauppa jäi viidestäkympistä kiinni, ostinkin kaksi sähköhellaa".
Muistan myös, kuinka tehtiin tiukkaa kauppaa radanvieren kiviaidasta.

[Lari Nylund]

Venäläistä ydinvoimaa

Kansainvälinen pikajuna Sibelius liikkui viimeisinä vuosinaan Vainikkalasta Viipuriin venäläisen TEP70-dieselveturin vetämänä. Syynä olivat mm. ratatyöt tulevaan Allegro-liikenteeseen liittyen. Venäläiseen tyyliin veturi oli kuin ydinvoimala ja pakokaasun määrä ei olisi varmasti mitään direktiivejä noudattanut. Junahenkilökunta pyrki ottamaan tuuletuksen vanhoista InterCity-vaunuista pois, koska jo 1990-luvulla oli opittu mm. Tampere-Jyväskylä välillä kuinka hyvin savut ja pakokaasut suuntasivat suoraan matkustamon puolelle. Aina ei siitäkään apua ollut, vaan asiakkailta saattoi saada palautetta savustamista. Kesto oli kuitenkin vain muutaman kymmenen minuutin luokkaa, joten asiakkaille saattoi joskus ehdottaa pilke silmäkulmassa: "Toki voimme pyytää kuljettajaa lopettamaan savutuksen, mutta haluatteko päästä joskus perille..?"

Rautatieharrastajalle mieluisin reissu oli, kun lisäjunien vuoksi Sibeliuksen eteen valjastettiin kaksinajossa olleet TEP70-veturit. Tilanne herkisti kovimmankin harrastajan kyynelkanavat, kun olo oli kuin lohella savustustynnyrissä.
 
http://vaunut.org/kuva/66463

[Pauli Ruonala]

Kylänlahden aseman asemapäällikkönä oli vuosina 1934-47 Oskar Nikolai Linjamo, joka tunnettiin siisteyden ja järjestyksen lisäksi myös innokkaana puutarhamiehenä. Hän teki asemastaan rataverkon kauneimpiin kuuluvan aseman, jonka ympäristöä koristivat runsaat kukkaistutukset ja yli 100 omenapuuta. Asemn siisteydesta Linjamo piti kovasti kiinni. Vähintään ennen matkustajajunan tuloa asemamiehen ehkäpä tärkeimpänä tehtävänä oli aseman edustan käsittely ns. laiskanluudalla, jolla sorapintaan saatiin viehättävä kampausjälki.

Ratapihan siisteyteen kiinnitti Linjamo niinkin paljon huomiota, että hänen kerrotaan tehneen esityksen Outokummusta pohjoiseen menevien kiisukuormien kuljettamista muuta kuin Kylänlahden kautta, koska niistä valui "röppöä" puhtaalle ratapihalle. Ei tainnut esitys kuitenkaan kantaa hedelmää.

Kylänlahden odotushuoneessa oli tupakointi jyrkästi kielletty. Kun joku isäntämies sattui joskus kieltoa rikkomaan, kutsui Linjamo miehen asemakonttoriin seuraavin sanoin: tulkaapa tänne konttorin puolelle, kun siellä odotushuoneessa näyttää tupakointi olevan kielletty. Harva noudatti kuitenkin kehoitusta, vaan mieluummin tumppasi tupakkansa tai siirtyi rappusiile kuin vapaaehtoisesti lähti asemapäällikön tentattavaksi.

Liikennepaikkojen suurimpana riesana ovat kautta aikojen olleet käymälät, joita ei millään tahdottu saada pysymään edes kohtuullisen siisteinä. Mutta Linjamon asemalla oli sekin paikka siisti. Milloin hän vain huomasi jonkun käyvän käymälässä, meni hän perästä ja piti huolen, ettei asianomainen töhrinyt paikkoja. Kerrankin hän kävi tarkastamassa "helpotushotellin" erään neiti-ihmisen jäljiltä, kiirehti tämän jälkeen ja huomautti: neiti, teiltä jäi luukku panematta paikoilleen. Nolostunut neiti kävi korjaamassa virheensä eikä varmasti enää sen jälkeen antanut aihetta Linjamon isällisiin huomautuksiin.

Rautatieuutiset 1/1972, otteita uutisesta jossa kerrottiin että Kylänlahden miehitys loppui 1.1.1972

[Esko Ampio]

VR:n Sähkökonepajan (Ri) linjatyökunnissa oli kovia sällejä. Myös jokunen juotavasta pitävä. Pari sellaista, kun eivät viestipylvääseen pystyneet kiipeämään, esimies, ins. K.....n laittoi penkkoja niittämään. Meni siten tarkastamaan töiden sujumista. Löysi veitikat nukkumasta penkalla. Toista ei irtisanottu, kun tämä osasi selittää: "en voinut niittää, kun tuo A.....i nukkui viikatteeni päällä...". Nimiä sen enemmän ei taaskaan tarvitse esittää.

[Pirkko Alanen]

Joskus 80-luvulla olin palailemassa suvisena sunnuntaiehtoona Helsingistä kotiin Ouluun erikoispikajuna Lapponialla. Matka takkusi, ensimmäinen viivytys tuli jo ennen Tamperetta ja matka jatkui samanlaisen takkuilun merkeissä koko ajan. Kun sitten vihdoin, illan jo hiukan hämärtyessä, Ouluun saapuminen näytti todennäköiseltä, astui junan johtava konduktööri kopistaan vaunun käytävälle, nojasi kyynärpäänsä penkin selkänojaan, kallisti päänsä kättään vasten ja loihe lausumaan: "Erikoisnopea erikoispikajuna Lapponia saapuu VIHDOINKIN Ouluun!"

[Teppo Niemi]

Ja nyt uusimmasta uutisoi Keskisuomalainen nettisivuillaan:
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/konduktoorin-uskomaton-kuulutus-nauratti-matkustajia/1181415

Eli kyseessä oli etuajassa saapuvan IC junan saapumiskuulutus Jyväskylään.

[Robert Sand]

Ihan oikeasti! Tästäkö tekivät uutinen!? Hyvä tietenkin että juna saapui etuajassa mutta jotain rajaa pitää olla! Hieno asia sekin että Suomessa ja maailmassa on niin rauhallista että toimittajilla on aikaa seurata junien kulkua.