Raitio-lehti vuodet 1977-2006

[Jyrki Längman]

Raitio-lehdet 1977-2006 on nyt digitoitu ja ne löytyvät SRS:n sivustolta http://raitio.de/lehdet/index.htm jos jotakuta kiinnostaa

[Eljas Pölhö]

Erinomainen palvelus. Suuret kiitokset kaikille asianomaisen päätöksen tehneille ja samoin kaikille suuren vaivan nähneille käytännön työn tehneille. Kertakaikkiaan loistava esimerkki myös muille. 10+ arvoinen kulttuuriteko!

[Jouni Hytönen]

raitio.de? Onko tuo jokin rinnakkaisosoite juuri näille skannatuille lehdille?

[Janne Ridanpää]

Hieno juttu!

Tiedoksi myös, että vanhoja Topparoikka-lehtiä on hiljalleen skannattu luettavaksi Topparoikan nettisivuille osoitteeseen: http://www.topparoikka.net/topparoikka-lehti/lukusali/ Tällä hetkellä sivulle on ladattu vuosikerrat 1990-1992.

[Eljas Pölhö]

Hieno juttu!

Tiedoksi myös, että vanhoja Topparoikka-lehtiä on hiljalleen skannattu luettavaksi Topparoikan nettisivuille osoitteeseen: http://www.topparoikka.net/topparoikka-lehti/lukusali/ Tällä hetkellä sivulle on ladattu vuosikerrat 1990-1992.

Hieno juttu Topparoikan tekijöiltä! Sattuikin heti eteeni mielenkiintoisia aiemmin lukemattomia juttuja ja veturihavaintoja!

[Tapio Muurinen]

Sama kaiku vastaa täältäkin. Kiitokset molemmille lehdille/hyvän työn tekijöille.

[Ari-Pekka Lanne]

Hieno juttu!

Tiedoksi myös, että vanhoja Topparoikka-lehtiä on hiljalleen skannattu luettavaksi Topparoikan nettisivuille osoitteeseen: http://www.topparoikka.net/topparoikka-lehti/lukusali/ Tällä hetkellä sivulle on ladattu vuosikerrat 1990-1992.

Hieno juttu Topparoikan tekijöiltä! Sattuikin heti eteeni mielenkiintoisia aiemmin lukemattomia juttuja ja veturihavaintoja!

Jo vain, mukavia kirjoituskoneliuskoja 90-luvun alusta. Topparoikka 1/1990 –monisteen sivuilta 16 ja 19 pisti heti silmään Kimmo Pyrhösen koneella naputtelema mielenkiintoinen muistiinmerkintä Dr 12 "HURU" 2224:n käytöstä koeluonteisesti 29/12-1989 InterCity-junaparissa 99/100 välillä Tpe-Jy-Tpe. Verrokkijunaparin IC 96/93 hoiteli tavanomaiseen tapaan Dr 13 "Alsthom". Koeajoissa tehtiin asiakkaiden valitusten kirvoittamana mittauksia pakokaasujen määrästä IC-vaunuissa. Sivulle 16 naputellun tekstin mukaan pakokaasukokeessa selvisi, että "Hurun savu ei mennyt vaunuihin, mutta työsuojelullisista syistä niiden uudelleenkäyttöä matkustajaliikenteessä ei aloitettu. Junia alettiin vetää Dv 12 parilla." Lieneeköhän ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Huru on itse joutunut lähtemään viemään InterCity-junaa?

[Oskari Kvist]

Nyt kun vielä Resiina-lehdet saataisiin täällä internetissä luettaviksi pdf:iksi (jotka on mahdollisesti myös ajettu OCR-tunnistuksen läpi, niin että sisällöstä voi hakea tekstihaulla), niin sitten olisi resiina-lehden arkistosta varsin helppoa hakea vanhoja juttuja.

[Jouni Hytönen]

Lieneeköhän ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Huru on itse joutunut lähtemään viemään InterCity-junaa?

Kyllä tuo oli ensimmäinen, viimeinen ja ainoa kerta. Muistelisin, että yhtenä päivänä kokeiltiin myös kahta Dr13-veturia. Luulen, että sen kokeen osalta havaittiin arvattavissa olevia tuloksia. Ja Dr13 2325 sai jatkeet pakoputkiinsa, tiedä sitten oliko siitä apua.

[Lauri Niemi]

Edellä toivottiin Resiina-lehtiä verkkoon. Joskus oli ajatus, että ainakin kaikkein vanhimpia voisi julkaistakin. Silloin todettiin, ettei artikkeleita lehdelle luovetettaessa ole niiden oikeuksia luovutettu ja ilman tekijän lupaa ei siis saa ottaa uusintapainosta artikkelista tai julkaista sitä verkossa. Eli aika souvi olisi hankkia jokaisen jutun oikeudenhaltijoilta lupa. Ja jos olen vuonna -93 lähettänyt Tasoristeys-palstalle valokuvan, saako kustantaja nyt sen kuvani julkaista uudelleen? Tai jos arkistoista on saatu aikanaan kertakäyttöä varten kuvia, karttoja ym. artikkeleiden yhteyteen, riittääkö artikkelin kirjoittajankaan lupa niiden julkaisemiseen uudelleen?

Täällä vaunut.orgissa on niin monen lajin asiantuntijoita, että rohkenen näistä kysellä. Itse en tuota tekijänoikeusasiaa oikein ymmärrä, jos joku ymmärtää, kertokoon, miten nuo asiat oikeasti menevät.

[Oskari Kvist]

Voitaisiin tietty julkaisijayhdistyksien kokouksissa päättää yleisellä tasolla, että aiempien julkaistujen Resiinojen nettijulkaisu voidaan julkaista sellaisenaan, ellei jonkun artikkelin kirjoittaja nimenomaan kiellä kuvaansa/tekstiänsä/etc. julkaistavaksi. Tämä vähentää turhaa lupabyrokratian määrää.

Resiinan nettiversion luku voisi olla vielä mahdollista ainoastaan kirjautuneena ja Resiinan tilaajana. Tällöin voidaan varmistua siitä, että Resiinaa tilaamattomat henkilöt eivät pääse Resiinaa netissä lukemaan.

Tällaista hienoa ja käyttökelpoista ajatusta, kuten Resiinan nettijulkaisua, tekijänoikeusseikkojen ei kannattaisi antaa kaataa, koska ihan samalla tavalla niitä lehtiä luetaan kuten normaaliakin Resiinaa. Erona on vain sähköinen välitys, eikä pidä tällaisten seikkojen antaa liikaa rajoittaa julkaisua pelkästään menneisyyden jakelumuotoihin. Olisi tyystin eri asia, jos kyseessä olisi kaupallinen julkaisu.

[Janne Ridanpää]

Kannattaa myös pitää erillään digitointi ja julkaisu. Digitointi (kunnollinen sellainen) aineistön säilyvyyden ja käytettävyyden takaamiseksi tulevaisuudessa voidaan tehdä ilman mitään tekijänoikeusrajoituksia.

Heitän nyt hatusta, että Resiinan tilaajille vanhojakin lehtiä voitaisiin tarjota luettavaksi, mutta yleiseen jakoon laittaminen ei tekijänoikeussäännösten mukaan ole mahdollista. Esimerkiksi Kansalliskirjasto noudattaa 100 vuoden rajaa julkaistessaan vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä digitaalisena Historiallisessa Sanomalehtikirjastossa.

[Jorma Rauhala]

Mikähän sen estää, jos julkaisija haluaa ne nyt julkaista - sillä nehän on jo vuosia sitten julkaistu.

Eli ei niitä lehtiä nyt vasta julkaista, vaan vain lehtien jakelu olisi nyt erilainen, nykyaikainen, sähköinen muoto.

En nyt ymmärrä näitä pohtimisia siitä, ettei jo julkaistua voisi julkaisija laittaa esille haluamallaan uudella tavalla. Kyseessähän on ikäänkuin lehtien "2. painos". Halutaanko nyt olla jotain "unionin mallioppilaita" ja kaikki tähänastinen järkevä toiminta kyseenalaistetaan ja lähestulkoon kielletään ilman ehtoja?

[Juhani Pirttilahti]

Minustakin jo julkaistu on jo julkaistu. Uusintapainoksista ei erikseen enää kysellä.

[Oskari Kvist]

Kannattaa myös pitää erillään digitointi ja julkaisu. Digitointi (kunnollinen sellainen) aineistön säilyvyyden ja käytettävyyden takaamiseksi tulevaisuudessa voidaan tehdä ilman mitään tekijänoikeusrajoituksia.

Heitän nyt hatusta, että Resiinan tilaajille vanhojakin lehtiä voitaisiin tarjota luettavaksi, mutta yleiseen jakoon laittaminen ei tekijänoikeussäännösten mukaan ole mahdollista. Esimerkiksi Kansalliskirjasto noudattaa 100 vuoden rajaa julkaistessaan vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä digitaalisena Historiallisessa Sanomalehtikirjastossa.

Mikähän sen estää, jos julkaisija haluaa ne nyt julkaista - sillä nehän on jo vuosia sitten julkaistu.

Eli ei niitä lehtiä nyt vasta julkaista, vaan vain lehtien jakelu olisi nyt erilainen, nykyaikainen, sähköinen muoto.

En nyt ymmärrä näitä pohtimisia siitä, ettei jo julkaistua voisi julkaisija laittaa esille haluamallaan uudella tavalla. Kyseessähän on ikäänkuin lehtien "2. painos". Halutaanko nyt olla jotain "unionin mallioppilaita" ja kaikki tähänastinen järkevä toiminta kyseenalaistetaan ja lähestulkoon kielletään ilman ehtoja?

Olen täysin samaa mieltä. Palvelu voitaisiin em. syistä rajata juurikin Resiinan tilaajille, jotka kirjautuneena pääsevät Resiinaa esim. pdf:inä lukemaan. Resiinan tilaajat erotellaan nykyäänkin käyttäjätiedoissa, kun heidän on mahdollista lisätä kuvia se 50 kpl enemmän verrattuna muihin, jotka eivät resiinaa tilaa. Luulisin että ei olisi kovin vaikea temppu käyttää tätä resiinan tilaajan tietoa tuohon "auktorisointiin".

[Jorma Rauhala]

Olen täysin samaa mieltä.

Eikä niiden lukemiseen pitäisi tarvita mitään tunnuksia, yleinen aikauslehtihän Resiina on. Erinäisiin kirjastoihinkin se menee ihan tuoreeltaan ilmestyttyään, eli lehteä pystyy lukemaan uutenakin ihan tavallinen tallaaja...

Kun vanhojen numeroiden painokset ovat loppu varastoista, eikä niitä saa kustantajaltakaan kirveelläkään, niin tämä ajateltu vanhojen numeroiden vapaa nettilukeminen auttaisi lehtiä lukemaan haluavien pääsyä tiedon lähteille. Toinen vaihtoehto kiinnostuneilla on mennä niiden vähäisten kirjastojen lehtiarkistoihin, joihin Resiinaa on vuosikymmenten aikana tilattu/lähetetty (ehkä Helsinki-Pasila, Forssa, Jokioinen, ne tulevat lähinnä mieleen sattuneista syistä), mutta vain jos lehdet on päätetty niissä arkistoida eikä tuhota määrävuosien kuluttua.

Toinen vaihtoehto on mennä Helsingissä Kansalliskirjastoon, eli entiseen Yliopiston kirjastoon, jossa kaikki numerot "pitäisi" olla vapaakappalemääräysten perusteella olemassa, vaan ei taida ole. Näihin mainittuihin lukupaikkoihin ei vaadita mitään jäsenyyttä. Jos Resiinan julkaisijat nyt olisivat fiksuja, niin lehdet pantaisiin avoimeen lukutilaan tänne omalle www-sivustolle ilman mitään jäsenyystunnistuspakotteita. Kuten Raitiotkin ovat naapuriyhdistyksessä.

Joku kertoi Kansalliskirjaston sata-wuotta-wanhojen lehtien julkaisuprojektista. Se on täysin erilainen projekti, sillä se tehdään Kansalliskirjaston toimesta ja piikkiin, eikä hengissä olevan kustantajan/julkaisijan eli esim. Resiinan toimesta. Siellä nyt julkisuuteen laitettavien lehtien kustantajat ovat pääsääntöisesti kupsahtaneet jo suuriruhtinaan aikaan eli niillä lehdillä ei ole enää olemassa "toimituskuntia" tms. jotka voisivat antaa itselleen vihreää valoa...

[Jyrki Längman]

Pitänee tulla näköjään tulla kaapista ulos. Olen kysynyt muutama vuosisitten tätä resiinalehtien digitalisoitia molempien kustannusyhdistysten puheenjohtajilta ja vastaus oli että kyllä se käy. Valitettavasti allekirjoittaneella ei ole varsinkaan alkupään lehtiä, joten ne pitäisi saada jostain lainaksi tai jos joku tuntee asian omakseen niin voisi digitalisoida kyseiset lehdet. Toinen on että mihin ne sitten laittettaisiin, paras ratkaisu olisi jos ne olisi osa resiinalehden omaa sivustoa.

[Janne Ridanpää]

Oli miten oli, digitointia ei kannata tehdä hutiloiden. Kustantajayhdistysten pitäisi sopia vaikka joku palaveri, jossa olisi paikalla projektista innostuneet ja joku, jolla on digitointipuolen asiantuntemusta. Silloin voitaisiin yhdessä sopia ne laatukriteerit, joiden puitteissa projekti toteutettaisiin. Samassa tulisi myös ratkaista, miten digioriginaalien (pitkäjänteinen) säilytys toteutetaan. Lukuversiot toki kuuluvat mielestäni Resiina-lehden nettisivuille.

[Juhani Pirttilahti]

Itse olen tässä viimeaikoina digitoinut jonkin verran piirustuksia mikrofilmeiltä. Digitoidut originaalit säilytän TIFF muodossa LZW-pakkauksella, mikä on häviötön ja yllättävän vähän tilaa vievä formaatti (2000 isoa piirustusta menee yhteen gigatavuun). Tiedostoja on tallessa useammassa paikassa ja mahtuvat helposti myös yhdelle DVD-levylle.