Oheiseen blogiin olen varustanut esimerkkejä skannaamani kuvan korjailusta.
Linkki
http://rautatiehistoria.blogspot.fi/Vanhojen kuvien ja negojen skannaamisessa huomaa aina jotain, mitä pitäisi korjata. Sävytyksen parantaminen ja kuvan selkeyttäminen on asia erikseen, sitähän tehdään aina. Mutta vanhoissa kuvissa, paperisissa on usein ajan tuomaa patinaa. Kuinka paljon olisi sallittua tehdä korjauksia? Minun mielestä on oikein, että kuvan ikä on näkyvissä sen patinassa yms. Mutta kyllä tietysti ihan mahdottomia kuvia voi radikaalimminkin yrittää parannella. Toinen tapaus on negatiivista skannatun kuvan paranteleminen. Linkissä on yksi esimerkkitapaus korjailemisesta. Siinä alkuperäinen filmi jostain kohdin on kehityksessä tarttunut kehityskelalla kohdittain itseensä. Esimerkissä on alkuperäisen kuvan jälkeen korjailuversioni.
Nykytekniikalla saa kyllä pieniä ihmeitä aikaan, mutta rajansa siinäkin on. Toivottu tulos voidaan osittain saavuttaa, mutta sitten jostain kohdin tulee takapakkia. Pitää olla aika maltillinen muutoksissa. Sanoin, että nykytekniikalla saadaan pieniä ihmeitä aikaan. Tosin kyllä analogisillakin menetelmillä on tehty melkein mitä tahansa. Monet kuvankäsittelyohjelmilla aikaan saadut efektit eivät ole mitään uusia. Analogisilla menetelmillä ja graafisilla välinegatiiveilla on saatu aikaan lähes kaikki digiohjelmista tunnetut efektit. Työlästähän se on
ollut. Tosin kikkailu ei ole mikään arvo sinänsä. Kun joku keksii uuden kikkailun, se aluksi voi ihastuttaa, mutta jää useimmiten unholaan. Arvokasta kuvaa katsellaan sadankin vuoden päästä.
