Rautatiet ja harrastus  |  Ulkomaat  |  Aihe: Viron rautatiet  |  << edellinen seuraava >>
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry alas Tulostusversio
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #50 : Toukokuu 17, 2017, 21:38:22 »

Ennen kuin mitään uutta rataa aletaan rakentamaan, pitäisi kokeilla Tallinna-Riika-pikajunia Valgan kautta.
tallennettu
Antero Airola
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 77


« Vastaus #51 : Toukokuu 18, 2017, 12:50:51 »

Ennen kuin mitään uutta rataa aletaan rakentamaan, pitäisi kokeilla Tallinna-Riika-pikajunia Valgan kautta.
Eihän tämä mikään uusi ajatus ole. 1990-luvulla Viron ja Puolan rautateillä kulki juna Balti / Balti Express Tallinnan ja Varsovan väliä. Yhteyden muodosti virolainen yöjuna Tallinnasta Sestokaihin Liettuaan lähelle Puolan rajaa ja puolalainen päiväjuna Sestokaista Varsovaan. Virolaisjunassa oli makuuvaunuja ja ravintolavaunu. Tuli matkustettua vuosina 1994, 1995 ja 1997. Liikenne päättyi keväällä 1998.
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #52 : Toukokuu 18, 2017, 21:05:00 »

Kysyntää junavuoroille luulisi olevan, sillä busseja kulkee paljon enemmän ja Valka on jopa saanut uuden linja-autoaseman. Tie Valkasta Valmieraan on kuitenkin kapea ja kuoppainen. Ei tietysti ole kehumista latvialaisissa junissakaan, mutta radan perusparannuksen jälkeen huojuminen on vähentynyt. Melu on edelleen kova.
tallennettu
Rainer Silfverberg
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 273


« Vastaus #53 : Toukokuu 19, 2017, 11:35:53 »

Olen kuullut että kansainvälistä junalikennettä Viron ja Latvian välillä ei ole haluttu kehittää, koska se ei saa EU-tukea kun taas kotimaan liikenne saa.
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #54 : Toukokuu 24, 2017, 19:39:29 »

Tässä kuva Valkan uudesta (?) linja-autoasemasta. Se ei kyllä näytä uudelta, mutta muistaakseni bussien lähtöpaikka oli aiemmin kauempana Viron rajasta eikä siellä ollut rakennusta. Voin tietysti muistaa väärinkin.

tallennettu
Reino Kalliomäki
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 380


« Vastaus #55 : Helmikuu 24, 2018, 00:03:54 »

Kuva on otettu kun Raudteemuuseum oli vielä asemarakennuksen yälkerrassa. Tavallinen, vuosittainen kartta. Se paljastaa toteutumattomine suunnitelmineen vahvan tulevaisuudenuskon. Kuvaa ottaessani en uskonut mahdottomaan. Kuitenkin... Onnea, Viro sata vuota!


* Eesti-rk7.jpg (969.43 kilotavua, 2751x2152 - tarkasteltu 155 kertaa.)
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #56 : Helmikuu 24, 2018, 20:54:44 »

Kartassa Petseri kuuluu vielä Viroon ja Viro jatkuu Narvajoen itäpuolella. 1945 Neuvostoliitto siirsi rajat siihen missä ne olivat Venäjän keisarikunnan aikana sijainneet.
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #57 : Helmikuu 25, 2018, 22:52:20 »

Oikeastaan Viro kuten Suomikin ovat olleet olemassa paljon pidempään kuin sata vuotta. Itsenäiset valtiot syntyivät silloin, mutta maat olivat olemassa jo ennen sitä.
tallennettu
Tuukka Ryyppö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2560


« Vastaus #58 : Helmikuu 25, 2018, 23:04:05 »

Oikeastaan Viro kuten Suomikin ovat olleet olemassa paljon pidempään kuin sata vuotta. Itsenäiset valtiot syntyivät silloin, mutta maat olivat olemassa jo ennen sitä.

Joo, viime joulukuun juhlimisissa rupesi vasta tarkemmin miettimään, mikä se sellainen Suomi on. Harmi, ettei vuonna 2009 tajunnut juhlia 200-vuotispäiviä, koska olihan Suomi silloin de facto oma maansa jo silloin. Suuri osa itsenäisen valtion kriteereistä täyttyi jo silloin.
No, 2059 sitten juhlitaan varttivuosituhantista Suomen kansan itsemääräämisoikeutta Hymyilee

Jotain tuosta vuotta 1917 edeltäneestä ajasta voi hahmottaa vastaamalla näihin kahteen kysymykseen:
1) Missä valtiossa Jean Sibelius syntyi?
2) Missä maassa Jean Sibelius syntyi?
tallennettu

Matkustaminen on kallista. Paitsi jos päättää olla maksamatta majoituksesta. Jee!
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 137


« Vastaus #59 : Helmikuu 26, 2018, 10:24:21 »

Kun semantiikka (niitinlaskentatiede, eli pilkun nus...) sallitaan, vastaan:
1/ Venäjän keisarikunnassa (ts. valtiossa). Viitaten keisarien itseänsä ja seuraajiaan sitoviin, pyhinä ilmaistuihin vakuutuksiin, oltiin samalla suvereenittomassa Suomen valtiossa (suuriruhtinaskunta ts. suvereeniton valtio). Paitsi sortokausina jolloin, Nikolai II:n tehtyä valtiokaappauksen ja rikottua keisarien peruuttamattomasti antamat pyhät vakuutukset oltiin liukumassa kuvernementiksi.
2/ Suomessa (=Suomen maa, eli Suomen Suuriruhtinaskunta) - syntyen Suomen kansalaiseksi, eikä siis Venäjän kansalaiseksi.

Suuriruhtinaskuntana Suomi oli uskomaton menestystarina. Ruotsin vuosisataisesti syrjimä ja raunioiksi ja umpiköyhäksi ajama maa ja kansa nousi omilla kyvyillään kukoistukseen, kiitos erityisesti Alaksanteri I:n ja Aleksanteri II:n.

tallennettu
Jari Välimaa
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 309


« Vastaus #60 : Helmikuu 26, 2018, 13:29:44 »

Oikeastaan Viro kuten Suomikin ovat olleet olemassa paljon pidempään kuin sata vuotta. Itsenäiset valtiot syntyivät silloin, mutta maat olivat olemassa jo ennen sitä.

Joo, viime joulukuun juhlimisissa rupesi vasta tarkemmin miettimään, mikä se sellainen Suomi on. Harmi, ettei vuonna 2009 tajunnut juhlia 200-vuotispäiviä, koska olihan Suomi silloin de facto oma maansa jo silloin. Suuri osa itsenäisen valtion kriteereistä täyttyi jo silloin.
No, 2059 sitten juhlitaan varttivuosituhantista Suomen kansan itsemääräämisoikeutta Hymyilee

Jotain tuosta vuotta 1917 edeltäneestä ajasta voi hahmottaa vastaamalla näihin kahteen kysymykseen:
1) Missä valtiossa Jean Sibelius syntyi?
2) Missä maassa Jean Sibelius syntyi?

1. Tietysti valtiossa Suomen suuriruhtinaanmaa
2. Suomessa.


« Viimeksi muokattu: Helmikuu 26, 2018, 20:32:59 kirjoittanut Jari Välimaa » tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #61 : Helmikuu 26, 2018, 22:03:12 »

Baltian maissa kuvernementtien rajat oli vedetty kierosti siten, että ne eivät vastanneet kielirajoja, toisin kuin Suomessa (pl. Ahvenanmaa ja rannikko-Pohjanmaa).
tallennettu
Johannes Erra
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 196


« Vastaus #62 : Helmikuu 27, 2018, 00:13:49 »

Suuriruhtinaskuntana Suomi oli uskomaton menestystarina. Ruotsin vuosisataisesti syrjimä ja raunioiksi ja umpiköyhäksi ajama maa ja kansa nousi omilla kyvyillään kukoistukseen, kiitos erityisesti Alaksanteri I:n ja Aleksanteri II:n.
Onko tämä kommentti joku pila? Jos Suomi oli autonomian ajalla uskomaton menestystarina, miten sitten voi olla niin, että vielä 1900-luvun alussa asioista päätettiin säätyvaltiopäivillä, joilla edustettuna olivat aatelisto, papisto, porvarit ja talonpojat? Tämä tilanne muuttui vasta v. 1906, jolloin sortokausien vuoksi Suomen omalla kansanedustuslaitoksella ei ollut valtaa enää juuri kumileimasinta enempää. Suomen perustuslait olivat käytännössä muuttumattomana samat kuin Ruotsissa olivat olleet voimassa v. 1789-1809. Ja samalla kun muu Eurooppa oli teollistunut 1800-luvun kuluessa, Suomi oli vielä itsenäisyyden lähestyessäkin maatalousvaltainen takapajula. Miten se oli mahdollista?

Sortokausia lukuun ottamatta Suomi selvisi autonomian ajalla kohtuullisesti, ja kaikki keisarit, paitsi viimeinen, ottivat Suomen huomioon ja kunnioittivat Suomen erillisyyttä, Suomen lakeja ja perustuslakeja ihailtavassa laajuudessa. Autonomian kausi varmasti myös pelasti Suomen yhtenäisyyden - jos vuosien 1808-1809 sotaa ei olisi ollut ja valtaosa Suomea olisi jäänyt ruotsalaiseksi, Kymijoen itäpuolinen Suomi varmasti ajan mittaan olisi venäläistynyt ja muutoinkin eriytynyt muun Suomen kehityksestä. Ilman autonomian aikaa voi hyvin myös olettaa, että suomen kielen asema olisi kehnompi. Mutta köyhän maatalousvaltaisen ja varsin harvainvaltaisesti hallitun maan esittäminen jonain huikeana menestystarinana on minusta varsin mielikuvituksellista, jos sen ajan Suomea vähänkin viitsii verrata verrokkimaihin.

Suomalaisessa historiankirjoituksessa teesi Ruotsin syrjimästä Suomesta on suosittu. Siinä on sikäli myös perää, että Ruotsi oli menneinä vuosisatoina äärimmäisen keskusjohtoinen valtio, ja tällainen hallintomalli tietysti suosi Tukholmaa suhteettomasti muun maan kustannuksella. Sen voi nähdä vastakkainasetteluna Suomi-Ruotsi, jos välttämättä haluaa, mutta enpä usko että joku Uumaja hyötyi silloisesta hallintomallista yhtään vastaavia suomalaispaikkakuntia enempää. Tämä vanha ruotsalainen systeemi on sitä paitsi periytynyt Suomeen. Koska Ruotsi oli satoja vuosia sitten äärimmäisen Tukholma-keskeinen, on Suomi nyt saman perinteen mukaisesti äärimmäisen Helsinki-keskeinen. Ajat ovat toiset, ja aluepolitiikkaa tehdään nyt aivan eri perustein kuin 1600-luvulla, mutta kyllä Helsinki nyky-Suomessa on jonkin verran muuta maata elinvoimaisempi, eikä syitä tähän voi täysin irrottaa poliittisesta taustasta.
tallennettu
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 137


« Vastaus #63 : Helmikuu 27, 2018, 08:59:50 »

Kirjoittamasi pitää paikkansa mm. yhteiskunnallisesta takapajuisuudesta, mutta pidän silti Suuriruhtinaskunnan kehitystä uskomattomana menestystarinana.

Yhteiskunnallinen takapajuisuus loppuvuosikymmeninä  (kunnallislait ym.) eivät kuitenkaan pääosin johtuneet keisareista (AIII, NII), vaan siitä, että pääosa pääosin ruotsinkielisestä yläluokastamme piti viime hengenvetoon asti kiinni erioikeuksistaan ja syrji aktiivisesti suomenkieltä. Jopa NII:n aikana jopa Bobrikoff toimi (tietysti paljolta taktisista syistä) myönteisemmin näissä asioissa, kuin oma senaattimme ja eliittimme.

Kohtalokasta kuitenkin yhteiskunnallinen halvautuminen 1908-1917. Suurlakon tuloksena juuri taisteltu Eduskunta halvaannutettiin NII:n ja oman poliittisen ja taloudellisen eliittimme yhteistyöllä ja ns. Pietarin tien käytöllä. 1918 tapahtumat lähtivät alkuun tästä.

Pitää myös paikkansa mitä sanoit Ruotsin keskusjohtoisuudesta Suomen siihen kuuluessa.
Ei syrjäseutuja, kuten Pohjois-Ruotsia (johon Suomen Lappikin sisältyi) juuri edistetty.
Sattuipa tuo Uumajasta vähän ylöspäin vielä olemaan suomen- ja saamenkielinenkin.
Tukholma kääri voitot. Ainahan perustelu suosimiselle löydetään, merkantilismi tai muu.
Siksi mm. Ahvenanmaa sai kaupungin vasta 1859 kenraalikuvernööri Bergin sen käytyä omatoimisesti kartoittamamassa edullisimpaan paikkaan. Tukholma ei enää voinut estää.

Oli etenkin 1700-luvulla paljolta kyse myös Suomen ja suomen kielen harkitusta syrjimisestä.
Raaka, mutta kuvaava esimerkki tästä liittyy Tampereen ja Kuopion kaupunkioikeuksien jarruttamiseen vuosia senkin perään, kun perustamiskirja tuli Gustaf III:n pöydälle.
Kuninkaan Kamariherra, Vapaaherra Gustaf Ehrensvärdin muistiinpano oli:

"Finland inte borde tillåtas uppblomstra, dels därför att det skulle innebära konkurrens med Sverige, och dels därför att ett mer utvecklat Finland skulle uppväcka Rysslands rovlystnad och tvinga Sverige till dyra försvarsanstalter och kanske krig."
Dagboksanteckningar förda vid Gustaf III:s Hof (Stockholm, P.A.Norstedt & Soner , 1877-78).
tallennettu
Jari Välimaa
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 309


« Vastaus #64 : Helmikuu 27, 2018, 18:56:31 »


Ihan oikeatakin tietoa historiasta Suomen Suuriruhtinaanmaan alkuajoilta on saatavissa vaikka tästä kirjasta:

https://www.tiedekirja.fi/default/suuriruhtinaskunnan-etuvartiossa.html

tallennettu
Johannes Erra
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 196


« Vastaus #65 : Maaliskuu 01, 2018, 22:03:53 »

Pari huomiota:

Erkin viime puheenvuoroon totean, että Kustaa III:n ajan alku on kyllä nähtävä eräänlaisena poikkeuksena Ruotsin valtion politiikassa Suomessa. Silloin hovissa nimittäin esiintyi pohdintoja siitä, tulisiko yrittää sellaista järjestelyä, jossa Ruotsi luopuisi Suomesta Venäjän hyväksi ja vastalahjana saisi Venäjän tuen Norjan valloittamiselle sitä hallinneelta Tanskalta. Aihetta käsitellään jonkin verran, ja toki varsin pintapuolisesti mm. useissa Herman Lindqvistin Ruotsin historiaa käsittelevissä teoksissa. Toisaalta, virallisia dokumentteja tällaisista spekulaatioista ei voisikaan olla - Ruotsin valtiopäivät tuskin olisivat innostuneet puolen valtakunnan luovuttamisesta noin vain pois, puhuttiin siellä sitten mitä kieltä hyvänsä.

Kustaa III korjasi politiikkansa myöhemmin, häpeälliset spekulaatiot Suomen asemalla jäivät sikseen. Silti voi pohtia, missä määrin nämä spekulaatiot olivat esim. Anjalan liiton miesten tiedossa, ja missä määrin Suomen eliitin yhteistyötä myöhemmin Venäjän keisareiden kanssa helpotti ajatus siitä, ettei Ruotsin haluun Suomen ottamiseksi takaisin voi luottaa. Näiden spekulaatioiden valossa näen myös erilaiset selkeästi suomalaisalueita diskriminoineet toimet - tietenkään ei haluttu investoida alueeseen, joka kohta ehkä kuuluisi toiseen valtakuntaan.

Laajempaa syrjintää nimenomaisesti juuri Suomea kohtaan on Ruotsin historiasta minusta varsin vaikea löytää. 1700-luvulla Ruotsin valtakunnan väkiluku oli runsaat kaksi miljoonaa, siitä alle puoli miljoonaa Suomessa. Harva valtio on innokas investoimaan lähes asumattomiin seutuihin nykyisinkään, ja väitän että Suomeen kohdistui Ruotsin hallinnossa lopultakin yleensä varsin paljon mielenkiintoa, jos sen suhteuttaa väestöllisiin voimasuhteisiin. Aiemmin 1700-luvulla oli rakennettu mm. Suomenlinna joka oli kaikkinensa massiivinen ja siihenastisessa Ruotsin historiassa huomattava, kenties jopa ainutlaatuinen julkinen investointi.

Jarin kirjavinkki on hyvä, ja jo esittelyn perusteella tuo esiin tärkeän huomion: Suomen autonomia toimi hyvin pitkälle siksi, että ministerivaltiosihteeri ja muut vaikutusvaltaiset suomalaiset kykenivät usein luomaan hyvät henkilötason suhteet keisariin. Tämä myös oli iso tekijä sortokausien synnyssä: kun valta Venäjällä alkoi lipua keisarilta poliittiselle (venäläisten käsissä olleelle) apparaatille, myös Suomen asiat kasvavassa määrin oli hoidettava venäläisen virkamieskoneiston ennemmin kuin keisarin kanssa. Henkilösuhteet eivät enää auttaneet.

--

Ketjun varsinaista aihetta sivuten: Viroa ei ollut valtiollisena kokonaisuutena olemassakaan 1710-luvulta vuoteen 1918 ulottuneena Venäjän vallan aikana. Siinä mielessä, jos autonomisen Suomen haluaa nähdä menestystarinana, sellainen oli myös Viro, koska virolaiset kykenivät teollistumaan, kaupungistumaan, rakentamaan itselleen yhteisen identiteetin ja Venäjän vallan romahtaessa vielä itsenäisen valtionkin ilman oman, omista lähtökohdista toimivan hallinnon tuomaa selkänojaa. Osaltaan tämä näkyy rautateidenkin kehityksessä: Suomen ensimmäinen rata Helsingistä Hämeenlinnaan palveli selvästi paikallisia tarpeita, ja lähestulkoon Venäjän vallan loppuun suomalaisen ja venäläisen radan välillä ei ollut Pietarissa edes raideyhteyttä. Virossa taas maan yhdistäminen loogiseksi kokonaisuudeksi ei missään vaiheessa ollut korkealla sijalla rataverkon kehityksessä, pääradoiksi nykyisen Viron alueella nähtiin keisarikunnan aikana ennen kaikkea ne rataosat, jotka tarjosivat yhteydet Tallinnasta ja Riikasta Pietariin ja toisaalta Moskovaan, osana Venäjän rataverkkoa, totta kai.

Ensimmäisellä itsenäisyyden kaudella Viron rautateiden kehitys jäi pahasti kesken, vaikka Pääskülan rata sähköistettiinkin (yli 40 vuotta ennen kuin samaan päästiin Suomessa). Melkeinpä voisi sanoa, että vasta nyt, Rail Baltican myötä, Viroon saadaan synnytettyä rautateistä sellainen kokonaisuus, joka suunnilleen tasapainoisesti palvelee kaikkia ilmansuuntia, eikä ainoastaan toimi Venäjää palvelevan yhdysliikenteen ja/tai Tallinnan paikallisliikenteen ehdoilla.
tallennettu
Erkki Nuutio
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 137


« Vastaus #66 : Maaliskuu 02, 2018, 10:14:29 »

Vain muutama täydentävä huomautus:

- On hyvin ollut tiedossa, että Suomen suotuisa asema (poislukien 1899-1905 ja 1908-1917) on johtui vain itsevaltiaan majesteetin myötätunnosta Suomea kohtaan ja Suomen erillisyydestä Venäjän hallinnosta.
Siis siitä että Suomen asiat esiteltiin ja hyväksyttiin henkilökohtaisesti keisarin kanssa.
Suomalaisten oma ansio oli kansan ahkeruus ja lojaalisuus joka ylläpiti vastaavaa lojaalisutta itsevaltiaan keisarin taholta. Ei sekoiltu kuten Puola.
Loistaviin saavutuksiin päästiin AII:n aikana, jolloin Ministerivaltiosihteeri A.Armfelt ja tämän apulainen E.Stjernvall-Wallén oli keisarin iltaisen korttiporukan vakituisia perusjäseniä.
Niin sanotut Suomen perustuslait (lähinnä 1789 Yhdistys- ja vakuuskirja) olivat sumutusta, jota suomalaiset ja keisarit tietoisesti tekivät erityisesti Venäjän suuntaan. Näiden lakien yli saattoi kävellä jos myötätunto ei riittänyt. Näinhän NII sitten tekikin.

- Eräänlaista itsenäisyyttä Venäjältä hakeneet G.M.Sprengtporten ja muut anjalalaiset olivat erinomaisen hyvin perillä nurjamielisestä asenteesta ja teoista Suomea vastaan. Kuuluivathan nämä herrat kuninkaan lähipiiriin. Heidän maanpetturuutensa Ruotsia kohtaan johtui nimenomaan tästä nurjamielisestä suhteesta.
Myös suomalaiset valtiopäiväedustajat olivat erinomaisen tietoisia erilaisten taktisten valtiopäiväryhmien vastahankaisuudesta Suomelle tärkeitä asioita kohtaan.
Selkeästi asiaa käsitellään monessakin tutkimuksessa, mutta täsmällisin on ehkä Einar Juvelius (Juva): Suomen puolustuskysymys Ison- ja Pikkuvihan välisenä aikana + Suomen puolustuskysymys vuosina 1741-1747 (SHS, 1919/1921). Suosittelen kiinnostuneille.

- Viro oli myös menestystarina ja heillä tosiaan oli selkeä vapaussotakin, kun meillä vuoden 1918 tapahtumista muodstui historiamme pahin tragedia -  joka olisi ollut vältettävissäkin.
Eräs Viron vaikeuksista oli, että vasta 1917 sen eteläosa erotettiin Liivinmaasta ja yhdistettiin. 
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #67 : Huhtikuu 01, 2018, 19:39:41 »

Pärnussa on uusi bussiasema. Juna-asema puuttuu vielä.


* Pärnu1.jpg (146.77 kilotavua, 1200x674 - tarkasteltu 37 kertaa.)

* Pärnu2.jpg (116.98 kilotavua, 1200x674 - tarkasteltu 29 kertaa.)
tallennettu
Tuukka Ryyppö
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 2560


« Vastaus #68 : Huhtikuu 01, 2018, 20:53:01 »

Vain muutama täydentävä huomautus:

- On hyvin ollut tiedossa, että Suomen suotuisa asema (poislukien 1899-1905 ja 1908-1917) on johtui vain itsevaltiaan majesteetin myötätunnosta Suomea kohtaan ja Suomen erillisyydestä Venäjän hallinnosta.

Missähän piireissä tuo nyt niin hyvin on tiedossa?
Eikö siis olekaan niin, että Suomella ei ollut Venäjälle oikeastaan mitään sellaista tarjottavaa, jota olisi voitu tuottaa Suomessa myös venäläisvoimin? On kovasti väitetty, että Suomen tärkein vientivaltti tuohon aikaan oli länsimainen byrokratiakoneisto. Muuten tarpeeton Suomi kannatti pitää byrokratian testilaboratoriona, kun Imperaattorilla oli Pietarissa liikaa poliittista vastustusta uudistusten läpiviemiseksi. Kun voitiin näyttää, että "katsokaa nyt, tämä toimii meillä Venäjällä läntisimmässä suurruhtinaskunnassamme. Eivät meidän väitetyt erityisolosuhteemme tätä uudistusta ole siellä estäneet, eivätkä siten estä muuallakaan Venäjällä", imperaattorilla oli enemmän valtaa.
Suomi kannatti pitää suomalaisena (ruotsalaisena), koska testilaboratorio olisi mennyt pilalle liialla venäläistämisellä.
Sellaista käsitettä kuin "myötätunto" ei kansainvälisessä politiikassa paljoa ole tavattu harrastaa. Tai, on sillä toki jokin painoarvo, mutta todella vähäinen. Ei pelkän myötätunnon takia Suomen annettu rauhassa olla. Baltian aatelistolla, saksalaisilla, oli paljon vähemmän kiinnostusta yhteistyöhön Venäjän kanssa, joten Baltiasta ei aivan samoissa määrin voinut tätä tehokkaan byrokratian hyötyä saada.

Eri imperaattoreilla oli eri painopisteet. AI ja AII olivat paljon sivistys- ja uudistushenkisempiä, kun taas NI ja NII keskittyivät lähinnä "mahtavan Venäjän" rakentamiseen. Tämä sitten näkyi myös suhtautumisessa Suomen suurruhtinaskuntaan.
[/quote]
tallennettu

Matkustaminen on kallista. Paitsi jos päättää olla maksamatta majoituksesta. Jee!
Jorma Toivonen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 859


« Vastaus #69 : Huhtikuu 02, 2018, 08:25:41 »

 Linja-autoasema ja lentokoneasema jäävätkin sitten Pärnun ainoiksi, kun junaliikenne loppuu kuluvan vuoden viimeiseen päivään. Uutta rautatieasemaa saadaan odottaa uuden rautatien (Rail Baltica) tuloon saakka.
SKS
tallennettu
Vesa Höijer
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 550


« Vastaus #70 : Huhtikuu 02, 2018, 13:52:55 »

Ne kaksi junaparia kulkevat turistin kannalta hankaliin aikoihin. Ja rata on syrjässä Pärnun keskustasta. Joskus Viljandiin ja Pärnuun menevä juna jakautui kahtia Lellessä. Aiotaanko Tallinna-Viljandi-yhteys myös lakkauttaa?
tallennettu
Jorma Toivonen
Käyttäjä
Poissa

Viestejä: 859


« Vastaus #71 : Huhtikuu 02, 2018, 23:04:58 »

 Tiivistetty kooste aiemmin Resiinoihin kirjoittamistani uutisista: Turisteja Tallinna–Pärnu-välillä on junaliikenteessä viime vuosina oikeasti palveltu vain kesäisin, jolloin liikenteessä on ollut kolmas vuoro. Kuitenkaan vuoroväli ja/tai matka-aika ei ole ollut kilpailukykyinen linja-autojen kanssa, hinta kylläkin. Kun Lelle–Pärnu-väliä ei ole muiden osuuksien tapaan perusparannettu, siellä on ollut varsin alhaisia nopeusrajoituksia. Ei ole liioin katsottu enää järkeväksi investoida suuria summia rataan, joka suunnitelmien mukaan korvataan täysin uudella radalla. Helmikuun 26. päivästä aikatauluja hidastettiin entisestään n. 15 minuuttia ratavajoamien aiheuttamien uusien alhaisten rajoitusten (60 km/t) takia. Ongelma siis kulminoituu nimenomaan Lellen ja Pärnun väliseen osuuteen, joka lakkautetaan 1.1.2019 alkaen. Muilla osuuksilla liikenne jatkuu vähintäänkin ennallaan.
SKS
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry ylös Tulostusversio 
Rautatiet ja harrastus  |  Ulkomaat  |  Aihe: Viron rautatiet  |  << edellinen seuraava >>
Siirry:  
Powered by SMF | SMF © 2006-2008, Simple Machines | © 2018 Resiina