Veturinkuljettajalle on rankkaa, kun junan alle loikkaa ihminen.
Veturinkuljettaja Rainer Tammilehdon työuralle sattui kuusi itsemurhatapausta.
Seinäjokelainen 61-vuotias Tammilehto on ollut yli kuusi vuotta eläkkeellä. Työelämässä hän vaikutti lähes 40 vuotta.
Ensimmäisen tapauksen hän muistaa hyvin.
Tammilehto oli lähtenyt 1990-luvun puolivälissä Helsingistä IC-junalla kohti Vaasaa. Tikkurilan pohjoispuolella nuori tyttö tuli radalle.
– Ensimmäinen ajatus oli, kun näin tytön tulevan toisen kiskoparin yli, että onpa tuolla tytöllä kiire laittaa kolikoita kiskolle.
Tammilehto muisteli, miten ennen vanhaan lapset laittoivat kolikoita kiskoille. Kolikot menevät junan alla littanaksi.
Veturinkuljettajalla ei ole paljon tehtävissä. IC-juna kulki yli sadan kilometrin tuntinopeutta.
– Jos joku on päättänyt syöksyä junan alle, ei siinä ole mitään muuta tehtävissä kuin vetää hätäjarrut päälle ja yrittää soittaa pillejä, jos ihminen tajuaisi siirtyä alta pois.
Tikkurilan tapauksesta Tammilehto muistaa, miten linjajunissa oli juuri siirrytty yksinajoon. Veturinkuljettaja joutui olemaan ohjaamossa yksin.
Tammilehto oli ennen junan lähtöä jutellut Pasilan taukotuvassa kollegan kanssa. Kuljettaja kysyi, miltä tuntui tottua yksinajoon.
– Sanoin, että eihän siinä ole niin kauan ongelmaa kun ei satu mitään. Eikä mennyt kuin pari kolme tuntia, kun tuli ikävä tapahtuma.
Tyypillinen tapaus rautateillä on, että että joku loikkaa yllättäen junan alle.
Tammilehdolle viimeisessä tapaus oli, kun Tampereen pohjoispuolella pusikoista hyppäsi keskelle kiskoa nuori pipopäinen mies.
Tilanteet ovat nopeita. Tammilehto sanoo, että veturinkuljettaja ei ehdi nähdä paljon loikkaajasta.
– Se on kuin salaman leimahdus, yksityiskohdat eivät jää niin mieleen.
Kerran Tammilehdon ajaessa päärataa etelän suuntaan Järvenpään eteläpuolelle hän näki, miten kiskojen välissä oli jotain.
– Oli niin märkää ja synkkää, etten ollut varma, oliko siinä kuollut, lähes kuollut tai oliko hän edes ihminen.
Uhri oli ilmeisesti jäänyt jo aiemmin junan alle.
– Joku kömpi kiskojen välissä, kun tulin pendolinolla paikalle.
Kauko-ohjauskeskukseen hän ilmoitti, että takaa tulleen junan pitää tarkastaa, mitä kiskoilla oli. Radiopuhelimesta hän kuuli, että kiskoilla olivat ihmisen jäänteet.
Pahin tapaus sattui Seinäjoella.
Tammilehto oli kuljettajana, kun kaksi nuorta sisarusta tuli junan alle.
– Sisarukset kävelivät rauhallisesti käsi kädessä kiskoilla.
Tammilehto on nähnyt kuljettajia, jotka itsemurhien jälkeen eivät pysty vähään aikaan ohjaamaan junaa.
– Asia täytyy sillä tavalla työstää, että on hyväksyttävä, että ammattikuvassa on huonoja puolia.
Itse Tammilehto on selvinnyt ilman pahempia painajaisia.
– Kyllä se niin on, että jotka ovat päättäneet hypätä eteen, eivät enää siinä vaiheessa ole ainakaan minun kohdallani muuttaneet päätöstä.
Tammilehto sanoo, että junan alle syöksyminen on ikävä tapa päättää päivänsä. Itsemurhaa harkitsevat voisivat hänen mielestään miettiä, minkälaisia seurauksia teko aiheuttaa omaisille ja ystäville.
– Sen verran voi sanoa, että jälki ja seuraukset ovat rumaa katseltavaa. Siinä ei ole kenellekään omaiselle arkkuun katsomista.
Kun onnettomuus sattuu, kuljettaja pysäyttää junan ja ilmoittaa tapahtuneesta hätäkeskukseen. Veturinkuljettaja tai jos junassa on konduktööri, käyvät varmistamassa, onko henkilö loukkaantunut tai mahdollisesti kuollut.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001160878.html