15.06.2016 Tiedättehän sen, kun töissä tuntuu ettei mikään luonaa ‒ silloin kun toivoo, että kaikki kolme herätyskelloa olisivat prakanneet ja jättäneet herättämättä. Tämä on yksi niistä päivistä. Tampereen Viinikan ratapihalta Kouvolan tavararatapihalle kulkeva tavarajuna T 3023 ‒ koostumukseltaan Sr1 3058 + 3032 + 4 Snpss + Sp + Snpss + 7 Hbi(n/kk) + Hkba + 2 Vof + Hkba + 24 Soek + Sos + Soek ‒ paukuttaa menemään pitkin päärataa. Liki tunnin myöhästyminen lähdöstä suppeni Hämeenlinnassa enää vartin hitaassaoloksi. Näiltä osin juna kulkee optimaalisesti. Ekosudet paahtavat keskipakoispuhaltimiensa täydeltä ja umpiruosteiset vaununrohjot seuraavat kuuliaisesti perässä pysyen nätisti kiskoilla. On kuiva keli. Vastaan tulevissa opastimissa ei juuri näe huonoja värejä. Lanka pysyy ripustuksissaan, vaikka virroittimet sitä junan kulkiessa vähän nostelevat ja pöyhivät; ja siinä tuntuu riittävän jännitettä. Jarrujohdon paine huitelee viidessä baarissa. Jos jostain vähän vuotaakin, niin onhan tässä kaksi kompuraa tunkemassa ilmaa johtoon. Edes JKV-laite ei pistä hanttiin. Veturinkuljettaja muisti kyllä ottaa aurinkolasit mukaansa, ja asensi ne ajoon lähtiessään päähänsä; niin ei sitten ehtoolla mene niin kohtuuttomasti aspiriinia eikä vanhempana vaivaa harmaakaihi. Myös kahvinkeitin on käden ulottuvilla ajo-ohjaamon koneapulaisen puoleisella ikkunalla. Eikös siinä ollutkin ne tärkeimmät. ‒ Voi ristuksen s¤#&%$a! Iltapäivälehti pentele unohtui Tampereella paria muodostaessa kiireessä apuveturiin. Voimme vain kuvitella sitä kiroamisen määrää, kun ajo-ohjaamossa on linjalle päästyä selvinnyt tilanne. Siinä rekkakuskit ja raksamiehet jäävät möykkäämisineen toiseksi. Ei haittaa hiukkaakaan, vaikka pahimmilla lehtikeleillä kävisi ilmi, että Sr1-parin kummankin veturin hiekkasäiliöt ovat tyhjät tai Susi vetäisi talvella pöpperölunta muuntamohuoneeseensa. Ilman iltapäivälehteä ei matkasta vain yksinkertaisesti tule mitään. Aina reissuun lähtiessä on tarkistettava, että ohjaamossa on kahvinpuruja, riittävän monta pakettia Katrin-käsipaperia, aurinkolasit ja iltapäivälehti. Muiden tarvikepuutteiden ja koneistovikojen kanssa pystyy aina jotenkin sumplimaan.
Kommentit
| 17.06.2016 16:20 | : | No onhan junassa jarrut että sen voi tarpeen vaatiessa pysäyttää. :-) | |
| 17.06.2016 16:32 | Ari-Pekka Lanne: | Näinpä... Junissa, rautateissä ja veturinkuljettajan työssä on vaan jotain suunnattoman, mahdottoman hienoa. Ei kerta kaikkiaan sentään. Nämä Katrin-käsipyyhejutut ja turvalaitteen painelemiset iltapäivälehden lueskelemisen lomassa ovat kaikki osa sitä osin kadonnuttakin maailmaa. | |
| 19.06.2016 23:40 | Jouni Ijäs: | Saako iltapäivälehteä lukea ajon aikana? | |
| 20.06.2016 03:56 | Kimmo T. Lumirae: | Ei tietenkään junan liikkuessa, Jouni. Lyhyelläkin tauolla se kylläkin kului käsissä. Mutta muuten A-P on jälleen mainioine teksteineen ns. jyvällä...vielä 80-luvulla viallinen kahvipannu oli hyväksyttävä syy varikolle palaamiseen. Tietysti yleensä selvittiin pannun eikä veturin vaihtamisella. Asia selittynee sillä, että kahvipannu oli ainoa vähänkään sosiaalitiloihin tms. viittaava esine veturissa ja edes se oli syytä siis olla toimiva. |
|
| 20.06.2016 08:25 | Ari-Pekka Lanne: | Ihan näin, kuten Kimmo tuossa kertoi. Toinen, mistä vetureiden ohjaamoissa on kiellon nojalla ahkerasti pidättäydytty, on sauhuttelu: http://www.vaunut.org/kuva/94974 Mutta äläs nyt noin äkkiväärästi, olihan joissain Huruissa sentään oikein käymälä, sijoitettuna turvanokkaan. Eikös sen voi laskea ikäänkuin sosiaalitilaksi? =oD | |
| 20.06.2016 12:27 | Kimmo T. Lumirae: | Sitä pottaa en ole edes kuullut kenenkään käyttäneen, miten on mahtanut aiemmilla vuosikymmenillä olla? Hurusta kun poistettiin Claytonin junanlämmityslaitteet noin vuoteen 1980 mennessä, sen tilaa konehuoneessa käytettiin lavuaarin asentamiseen. Käsienpesuvesi pysyi jopa sulana, kun Huruja ei päästetty koskaan normaalikäytössä kylmäksi, sama tietysti Dv-kalustossa. Käsienpesuallas oli myös Sr1:ssä, mutta kun ne päästettiin aina käytön välillä kylmäksi, ei altaalle voinut olla pesuvettä talviaikaan ja kyllä nekin altaat jäivät käyttämättä. Käsienpesuongelma on aikoinaan ratkaistu reilun kokoisilla kosteuspyyhkeillä. | |
| 20.06.2016 12:46 | Ari-Pekka Lanne: | Kyllä kyllä. Näinhän se menee. Linja-autoissa käymälöiden huuhteluvedet saadaan talvisin pysymään sulina tavallisemmin glykolilla. Joissain autoissa on sitä varten pytyn huuhteluvesisäiliö eristetty hyvin ja vielä lämmitysvastukset. Käsienhuuhteluveteen taas ei voi myrkkyjä sekoittaa, joten talvisaikaan ei hanasta saa vettä, kun säiliö on päästetty syksyllä tyhjäksi. Nykyään ei siitä ole haittaa, kun on ne käsidesipurkit täynnään isopropanolia. Se desinfioi hyvin, mutta ei toisaalta myöskään heti ensimmäisenä jäädy. Samaa ainettahan on myös lasinpesunesteissä. (Käyttäjä muokannut 20.06.16 12:47) |
|
| 20.06.2016 23:54 | Jorma Toivonen: | Tuota Hurun käymälää en muista nähneeni, mutta I-nokassa oli lavuuri, johon saattoi "pienemmän" tarpeensa käväistä tekemässä matkankin aikana varoen mahdollisia roiskahduksia, kuten Sr1:kin. Muistaakseni nuo käymälät poistettiin melko nopeasti, koska jätökset levisivät telin jarruvivustoon yms. Täydellisimmät sosiaalitilat olivat aikoinaan Hr11 vetureissa. Koneistojen väliin oli saatu mahdutettua askarteluhuone ruuvipenkkeineen ja ovella varustettu tilava käymälä. | |
| 21.06.2016 11:05 | Ari-Pekka Lanne: | Nykyaikaan suhteutettuna Hr11:n puusepänverstas ruuvipenkkeineen tuntuu melkein työpaikkahuumorilta ja veturivalmistajan käytännön pilalta, mutta 50-luvulla on saattanut olla kuviteltavissa, että veturimies ‒ velvoitteensa tunteva perheen pää ‒ olisi ajotaukojen aikana sulkeutunut otsa rypyssä ja nyrkkiä rystyset valkoisena pusertaen tuohon kammioon valmistamaan pitkähöylä aseenaan ruokakuntansa hyvinvointia edistäviä puhdetöitä, vaikkapa rouvalle puinen leikkuulauta. Ehkä ajateltiin, että kun moottoriveturi ei sillä tavalla työllistä ajotauoilla kuin perinteinen höyryveturi ( http://vaunut.org/kuva/111162 , http://vaunut.org/kuva/94249 , http://vaunut.org/kuva/92604 ), täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, etteivät umpitylsistyneet veturimiehet vaihda vetureita dieselöitäessä sankoin joukoin muille aloille. On aika muuttunut noista: http://vaunut.org/kuva/110337 Tuossa kuva Sr1:n sosiaalitilan puolelta: http://vaunut.org/kuvasivu/12435 Tässä se tavallisemmin nähty tapa: http://vaunut.org/kuvasivu/12433 Hurun käymälästä en nyt löydä kuvaa, mutta muistelen kurkanneeni sellaiseen vajaa parikymmentä vuotta sitten Toijalan veturimuseossa säilytettävässä Dr12 2241:ssä ‒ suurinumeroisimmassa Hurussa. Kamerani muistikortille tallentui varhain tiistaiaamulla 14/6-2016 Keravan ja Korson välillä pari pääradan penkalta räpsäistyä kuvaa yöllisista koeajoista palaavasta Sr3-parista Eil-vaunustoineen. Ensimmäisessä ruudussa näkyy Sr3 3304:n ohjaamossa paitsi hyvin valvoneita hahmoja ‒ on veturinkuljettajaa ja sähköveturiasentajaa ‒ myös mikroaaltouuni. Se onkin vissiin uutta suomalaisissa vetureissa. (Käyttäjä muokannut 21.06.16 11:08) |
|
| 21.06.2016 12:26 | Petri Nummijoki: | Ei kai Hr12-sarjassa ollut vessaa, kuin numeroissa 2200-2205, joten 2241:stä se puuttuisi tai sitten siinä on toisesta veturista otettu turvanokka. | |
| 21.06.2016 13:18 | Ari-Pekka Lanne: | On mahdollista, että muistan väärin. Käynnistäni 2241:ssä on tosiaan melkein 20 vuotta, eikä muistikuva ole tarkka. Mutta kuten Petri täsmällisesti, numerotkin luetellen tuossa kertoo, joka tapauksessa joissakin Huruissa oli mukavuuslaitos. Mutta nyt mua alkoi huolestuttamaan se, että jollei siellä Toijalan Hurun turvanokassa ollutkaan vessaa, niin mihinköhän ne tortut sitten mahtoivat joutua sillä museovisiitilläni... *klunks* Samalla mielessäni alkaa jäsentyä mahdollinen selitys sille, kui museon tytöt eivät päästäneetkään mua Hyvinkään rautatiemuseon Alstikan ohjaamoon v. 2002. |