20.09.2016 / Satakunta

20.09.2016 Puomit eivät ole käytössä ja samma på svenska.

Kuvan tiedot
Kuvauspaikka: Satakunta
Kuvaaja: Jarmo Pyytövaara
Lisätty: 07.10.2016 22:48
Muu tunniste
Sijainti: Rataverkon ulkopuolella
Vuodenajat: Syksy

Kommentit

08.10.2016 09:13 Tero Virta: Oliko tämä "tekari" Säkylän sokeritehtaan vanha? Maalattuna ja runko ympäri ketjutettuna. Oliko tämä kiskojen päällä?
09.10.2016 17:27 Jarmo Pyytövaara: Entinen Säkylän kone tämä on.
09.10.2016 21:07 Tommi K Hakala: Miksi maalattu, onko menossa käyttöön johonkin?
11.10.2016 13:22 Risto Lipponen: Lännen Satamapalvelu oy omistaa ja toimenkuvana rautatiet... pitäähän semmoisella yrityksellä veturi olla!
04.04.2017 18:20 Jani Keskinen: Tulipahan bongattua tämä yksilö "vahingossa" tienpäältä tänään, eipä olisi uskonut että tuolta päin Satakuntaa voisi joku päivä nähdä raidekalustoa!
04.04.2017 23:21 Jarmo Pyytövaara: Ohimennessäni minäkin tämän näin ja kuvatahan, tämä myöhemmin piti. Havaitsitko myös valtatien toisella puolen olevan entisen huoltiksen? Siinä toimii edelleenkin, vanhanajan baari, eikä kahvista ja pullasta, tarvitse kauheasti maksaa!
05.04.2017 15:48 Jani Keskinen: Juu, siinä huoltoasemassa oli muistaakseni joskus kuvattu erääseen kotimaiseen elokuvaan kohtausta jossa iso suomalainen mies antoi parille ravimiehelle ihan kympillä selkää.
(Käyttäjä muokannut 05.04.17 16:22)
21.09.2017 00:25 Ari-Pekka Lanne: Valitettavasti en ole tullut poikenneeksi edellä mainitulla kaurismäkisellä valtatienvarsihuoltoasemalla. Satoja kertoja siitä ohitse kulkiessa se on kuitenkin päällisin puolin pistänyt silmään. Aina sen houkutusta ei ole ollut helppo vastustaa. Kyseinen vanhan ajan baarikahvila näyttää merkityn kaupparekisteriin sentään jo perjantaina 23/4-1965. Siinä 60-luvun paikkeilla jäi myös siinä mielessä selvästi erottuva murtokohta ajan vuohon, kun kyisten ja kivisten, aasein ja muulein ajettavien kärrypolkujen kaltaisia soukkia ja soraisia sekä mutkaisia ja mäkisiä valtateitä perusparannettiin ennennäkemättömällä uholla ja vimmalla sen ajan vaatimuksia ja käsiin räjähtämässä olevaa autoistumista vastaaviksi. Bitumissa ja betonissa ei säästelty. Samalla maantienposkiin nousi kulkumiesten tarpeita ja mielitekoja palvelemaan näitä kahvihuoneita, joissa oli tyypillisesti kyljessä korjaamohalli rasvamonttuineen ja suikkapäisine, trasselitaskuisine pruhjuineen sekä pihamaalla menovesipumput ‒, tässäkin sentään kolme viiden kuutiomeetterin säiliötä maahan haudattuina.

Kuvauspaikan ja kommenteissa mainitun kahvion välissä olevaan valtatieosuuteen piti jostain syystä vuoden mittaan tehdä hiljattain valmistunut remontti, johon paloi kymmenen miljoonaa. Siihen rakennettiin laajat »varalaskupaikat» käsittäen keskikaitein ripustetut ohituskaistat siten, että pikkuautot voisivat ohitella toisiaan. Siinä leikissä ei kerätä kahta yhtä päätöntä vauhtia. Ohituskaistojen päättymiskohdissa on paitsi autopurkamoiden taatut apajat ja romukauppiaiden vakinaiset perkuupaikat, toiseen suuntaan sen lisäksi linnunpönttötolpalla viimeistelty sakkorysä. Edistääkö liikenneturvallisuutta tai liike-elämän menestymisen edellytyksiä järjestely, joka kannustaa ensin kiihdyttämään perusteettomiin ohituksiin ja keskinäiseen kisailuun järjettömillä ylinopeuksilla, kiilaamaan ohituskaistan päättyessä hädällä ja hopulla jälleen edemmäs jatkuvalle kaistalle ohitettavan ajoneuvon eteen sekä vielä kaiken tämän taiteilun jälkeen tekemään linnunpöntön nähdessä pöntön asukin ottamaan kuvaan nojaavalta liikennevirhemaksulta säästymisen pelossa kipakan äkkijarrutuksen?

Yksi hulluimpia puolia tässä maakuntaamme halventaneessa lentokenttäselkkauksessa on se, että vaikka edellä hehkutetulla perinteisellä ja idyllisellä maantiekahviolla tuntui riittävän yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä aina vain, loputtomiin ja ehtymättömästi, valtatien ja kahvihuoneen väliin dumpattiin osana kymppimillin tieremonttia piruuttaan tienparannustöistä tullutta jätemaata 430 meetterin matkalle kolme meetteriä korkeaksi pankiksi ‒, »äänivalliksi». Huoltoasema jäi harjanteen keskikohdan taakse mahdollisimman tarkoin katveeseen; siten, ettei valtatiellä autoilevan katse pääse sinne. Vallin takaa ei näy tielle kuin lipputangon nuppi. Liikenteen rengasmelu on tässä ylimielisten tieinsinöörien olkiukko. Meteli on kyllä kieltämättä todellinen. Pientareella polkupyöräilevä joutuisi erityisesti sadekelillä käyttämään kuulosuojaimia, mutta kyllä tämän idyllin särkyminen on siltikin selvästi ja kiistatta monin verroin epämiellyttävää, jatkuvaa äänimattoa pahempi ympäristövahinko ja kertakaikkinen onnettomuus. Ja eihän koko melua lainkaan haitaksi asti olisikaan, jos valtatien ja sen liikennemäärien paisuttamisen sijaan olisi vaikka annettu rakentaa viereen rautatie ja ohjattu siihen enin osa valtatietä rasittavasta liikennesuoritteesta. Yllä olevassa kuvassa näemme joutilasta vetokalustoakin, jota tällä suurten utopioidemme ja jalojen pyrkimystemme rataosalla olisi voitu käyttää. Jolleivät ohi ajavat autot nyt arvaa kolme meetteriä korkean, rikkaruohoa kasvavan harjanteen takana piilevän klassikkohuoltiksen olemassaoloa, tekee äänivalli vielä senkin, ettei laitoksen pihaan edes pääse. Liittymä kun sekin on jäänyt tämän jätemaaröykkiön alle. Valtatien vastakkaisella syrjällä riittää meetterin korkuinen meluaita. Törkeä temppu.
(Käyttäjä muokannut 21.09.17 11:45)
03.01.2018 23:43 Jouni Hytönen: Onko baari selvinnyt hengissä edellisessä kommentissa kuvatusta mullistuksesta? :(
04.01.2018 00:21 Jarmo Pyytövaara: Kahvia ja pullaa on edelleenkin saatavana ja erinomaista, paikallista juttuseuraakin oli kun lokakuussa kävin ent. huoltiksen baarissa.
04.01.2018 20:22 Ari-Pekka Lanne: Mukava jos asiat ovat näin kahvion osalta. Kuitenkin on todettava, että ohituskaistan päähän valtatieremontin yhteydessä edellä kuvatulla tavalla muodostunutta ketjukolarivaarallista, äkkijarrutteluille altista paikkaa on saatu saatettua hieman turvallisemmalle tolalle poistamalla siitä vanha linnunpönttötolppa. Jospa vorkki on sittenkin tässä(kin) asiassa toiminut..?

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!