??.??.1941 Kuva 1 PUUN HANKINTA
Vasta 1950-luvulla päästiin hakkaamaan valtion metsiä täydellä teholla, koska puun heikko menekki ja huonot kuljetusyhteydet rajoittivat aiemmin näitä hakkuita. Yksityismetsät ovat olleet aina yhtiöiden ( ja VR:n ) tärkein ostopaikka.
Metsästä omalla työvoimalla saatu tulo helpotti suuresti tilojen kunnostamistöitä ja edes auttoi viljelijän toimeentuloa tiloilla. Puukaupoista saatu raha oli vain osa metsien merkityksestä pientiloille, sillä käytännössä puu myytiin usein hankintakaupalla, jolloin pientilallinen itse kaatoi puut ja toimitti ne luovutuspaikalle.
Valtionrautateille myytäessä samassa tarjouksessa voitiin ilmoittaa useampiakin hankintapaikkoja, mutta silloin oli erikseen mainittava, paljonko erilaatuista puutavaraa kullekin hankintapaikalle (asemalle, vaihteelle, radan varrelle kahden liikennepaikan välillä, mahdollisimman tarkkaan määrätylle paikalle vesistön rannalla tai maantien varrella) tarjotusta kokonaismäärästä on aikomus hankkia.
Hevoset työskentelivät lähes koko rautateiden polttopuun käytön ajanjakson osana puunkorjuuprosessia. Vasta 1960-luvun alussa hevosaika oli lopullisesti väistymäisillään ja metsätöissä alettiin siirtyä käsityövaltaisesta puunkorjuusta yhä koneellisempiin menetelmiin.
Lisenssi https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi