24.06.2017 / Kuopio Kolmisoppi, välillä Kurkimäki–Kuopio asema

24.06.2017 T54132 tervehti meitä äänimerkillä sekä vilkutuksella.

Kuvan tiedot
Välillä: Kurkimäki–Kuopio asema Kuvauspaikka: Kuopio Kolmisoppi
Kuvaaja: Tiina Rissanen
Lisätty: 24.06.2017 20:17
Junatyyppi
T: 54132
Muu tunniste
Sijainti: Linjalla
Vuodenajat: Kesä

Kommentit

25.06.2017 23:25 Jyrki Talvi: Vaunut ovat Fakks sarjan hakevaunuja.
26.06.2017 12:32 Ari-Pekka Lanne: What the Fakks!? Jos saan kääntää (lapiolla) yleiskielelle; harrastajakollega tuossa tahtoi .orgmaiseen ‒ sähköveturin kyljen pyöreitä pikkuikkunoita ja Go-säiliövaunun niittejä laskeskelevaan ‒ tyyliin toivotella uuden harrastajan tervetulleeksi »vaunusomeen». ;o}

Olen itse ollut »pöhkönä rautateihin» päälle kolmekymmentä vuotta, aina jauhesammuttimen kokoisesta mummolamatkojen lättärimatkustajasta ja ohi jyskyttävien Huru-rahtijunien ihmettelijästä alkaen. Lokeroidun sikäli »Eao-harrastajaksi», kun en esim. ole saanut aikaiseksi kunnostaa yhtään umpiruostunutta Hr11-veturia salonkinäyttely- ja ajokuntoiseksi. Yhden ajoportaan verran tietoisempi rautateiden kyttäily ja taivastelu kuitenkin alkoi siinä vuosituhannen taitteessa, jolloin oikeastaan vasta havahduin koko ilmiön olemassaoloon ‒ että on olemassa (muitakin) yleisesti »rautatieharrastajiksi» kutsuttavia. Herääminen tähän todellisuuteen tapahtui netin tulon myötä. Naputtelin hakukoneeseen hakusanaksi »Lättähattu», mistä vasta maailma avautuikin. Kohta olin hakemassa kotikylän sivulainastosta Mikko Alameren ja Ilkka Hovin kirjaa »Rautatiet ja pienoisrautatiet» sekä ostamassa junalippuja matkustaakseni Haapamäen höyryveturipuistoon ja Toijalan veturimuseoon.

90-luvun puhtaasti fiilis- ja ekstemporepohjainen »harrastus», joka piti sisällään lorvailua kreosootintuoksuisessa radanvarressa tavarajunien aikatauluista autuaan tietämättömänä, tyyppimerkinnöiltään tuntemattomien punakermaisten dieselvetureiden (osa kookkain tuulenhalkojin ja aina pareittain, toiset sen sijaan pötkylämäisiä, kauppa-autoa muistuttavia) vetämien junien ohikulun töllistelyä, veturimiehistöille heiluttelua ja muutaman polvet tutisten otetun räpsyn, on näihin päiviin tultua osin väistynyt analysoivan ja spekulatiivisen litterahirviö- ja vaihtotasevaikutus-infoähkyn tieltä.

Kuvatekstistä välittyvä ohiajavan massiivisen tavarajunan ilmavirran tunnusta ja tantereen töminästä sekä veturimiehen kädenheilautuksesta ja hetkeksi kallon sisäseinämiin kumajamaan jäävästä junan pillin vihellyksestä seuraava sanaton sentimentaalinen innostus on jotain, mitä vuosikymmenten mentyä itse enää tuskin ja vaivoin pystyn radanvarresta tavoittamaan. Mutta se tunne on hieno. Onnittelut siitä, kun olet löytänyt sen. Ja tervetuloa joukkoon kummaan! Rautatiet ovat hieno ja monimuotoinen harrastuksen aihe.
06.07.2017 11:16 Tiina Rissanen: Ari-Pekka, kiitos! On se hilpeää, miten kummasti voi innostua junan pillin vihellyksestä ja veturimiehen moikkauksesta :) Mutta se kertonee tosiaan siitä, kuinka alussa harrastus vasta on.
06.07.2017 11:44 Ari-Pekka Lanne: No, täytyy myöntää, että kyllä itsekin tavoitin tuon tunteen eilen ollessani kuvailemassa Huru-junaa eri puolilla Satakuntaa. Kyllä siinä itsekin nuortui kolmekymmentä vuotta, kun Huru ajeli ohitse ratamoottorien tuulettimet huristen ja kuljettaja vielä pisti sekaan viheltimenluikautuksensa. Ei auttanut mikään.
07.07.2017 11:33 Perttu Karttunen: Kannattaa käydä myös kuuntelemassa kesäyössä lähestyvää tavarajunaa. Sekin hieno ja mieleenpainuva kokemus. Siis mikäli tänä kesänä suinkin tarkenee.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!