??.??.???? / Helsinki asema
Adam, Viipuri

??.??.???? Olisiko kuvaaja ihastunut eksoottisiin kasveihin. Poliisi olisi nykyään kiinnostuneempi yksinäisestä kapsäkistä kuin kuvaajasta. Miten toimi teatterin mainosteksti? En valitettavasti saa tekstistä selvää. Postikortti, kulkenut 1933 (Kok. Martti K.)

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Helsinki asema
Kuvaaja: Adam, Viipuri (Lisännyt: Reino Kalliomäki)
Lisätty: 13.09.2017 17:07
Muu tunniste
Rautatieinfra: Asemarakennus
Sekalaiset: Raitiovaunu

Kommentit

14.09.2017 05:49 Pave Saarinen: raitsikka ei ole toria kiertänyt minun elinaikana.
14.09.2017 08:32 Erkki Nuutio: Pääsikö näiden portaiden ja sisäänkäynnin kautta aseman torniin?
Sisäänkäynti portaiden takana on keisareille ja presidenteille.
Voimassa näyttää olevan entinen sääntö, jonka mukaan poliisi kulki keskellä tietä (kuten posteljoonikin).
Epäilyttävä mies etualalla ja kaksi epäilyttävää miestä taka-alalla pystyssä avoautossa, kaikki valmiina johonkin tekoon.
Ehkä matkalaukkukin kytkeytyy asiaan.
14.09.2017 10:00 Kurt Ristniemi: Ensinäkemältä postikortiksi jotensakin tylsä ja hieman ontuvasti rajattu kuva.
Mutta Erkin opastusteksti herätti katsomaan kuvaa uusin silmin: Toden totta, nuo miehet seisovat tuolla autossa. Ja ilmeisesti takapenkin puolella. Jotakin on tekeillä. - Ei sunkaan kortin kääntöpuoli paljasta mitään juonellisuutta?


Ei, näitä portaita ei päässyt aseman torniin. 'Helsingin rautatieasema'-kirjan pohjapiirroksista selviää, että:

Nuo taustaa kohti suuntaavat portaat nousevat itäisen pääsisäänkäynnin portaiden välitasanteen pohjoisreunasta ja niiden ylätasanteelta pääsee itäisen sisääntulohallin ja keisareiden/presidenttien odotussalin välisiin tiloihin. Vasemman reunan portaita jatketaan edelleen itäiselle pääsisäänkäynnille ja itäiseen sisääntulohalliin. Keisareiden ja presidenttien odotussalin sisäänkäynti on siis vasta tämän ylätasanteen sisäänkäynnin takana katutasolta johtavine suorine portaineen.

Ulkopuolinen sisäänkäynti aseman torniin on kokonaan eri sisäänkäynti, jolle ei ole pääsyä näiltä itäisen sisäänkäynnin portailta. Se jää kauas kuvaajan oikean olan taa.
(Käyttäjä muokannut 14.09.17 10:14)
14.09.2017 12:08 Erkki Nuutio: Voi liittyä jonkun elävän kuvan tekemiseen tai tekemisen harjoitteluun.
Aikahaarukka lienee 1928-1932. Sivuuttava arvoauto lienee 1928-1929 (Lincoln?), katoltaan avattu noin 1927 (Chrysler?) ja takana oleva noin 1924-1926 (T-Ford tai Chevrolet?)
(Käyttäjä muokannut 14.09.17 12:10)
14.09.2017 12:25 Heikki Jalonen: Ehkä tuossa taustalla ei tapahdu mitään sen dramaattisempaa, kuin että matkustajat ovat juuri poistumassa auton takaistuimelta. Auto saattaisi olla jopa helsinkiläinen taksi, avoautona tietenkin Luokkaa II.

Auton merkki on vähän vaikea haamuilla, mutta se voisi olla joko 1927-28 Chrysler tai saman ikäinen Fiat (malli ehkä 507). Jälkimmäisessä olisi logiikkaa: tuon ajan Fiatissa ohjaus oli oikealla ja siten matkustajien oli helpompi kulkea vasemmalle puolelle jossa kuljettaja ei ollut tiellä. Juuri sinnepäin nuo herrat tuossa kuvassa näyttäisivät nojailevan.

Mistään SF-elokuvan still-kuvasta tai vastaavasta ammattilaiskuvasta tuskin on kyse, kuvan laatu ei ole sellaista tasoa kuin niissä poikkeuksetta oli tapana. Tulihan ammattikovaajallakin toki susia ja hukkalaukauksia, mutta ne päätyivät poikkeuksetta kehittämön roskikseen. Ammattilaisen maine olisi susista kärsinyt. Siksipä veikkaan, että kyseessä on satunnaisen matkailijan tai pääkaupunkilaisen alkuasukkaan ottama amatööriotos. On myös mahdollista, että kyseessä on jokin aikansa paparazzi (mutta vähän hätäinen ehkä), odottamassa jotain arvovierasta (kuten presidenttiä) saapuvaksi linssin ulottuville?
14.09.2017 23:46 Reino Kalliomäki: Kortin saajan nuoremmat siskot ovat lähettäneet onnittelut. Kieli on monelle tuttu: "Kontin kieli"! Ei mitään erityistä. Heikki on varmaan oikeassa, kyse on tuskin ammatikuvaajasta. "Adam" lienee "Valokuvaustarpeisto Adam, omist. I. P. Mouritzen, Karjalank. 10 puh. 1011."
15.09.2017 05:52 Pave Saarinen: Kuvassa on kansallisomaisuutta esitelty hienosto, asema ja teatteri. Kohtahan entisestä rautatiehallituksen tilasta tulee hotelli. Vanerikapsekissa saattaa olla pirtua. Kuvassa on jännittävä tilanne.
15.09.2017 10:53 Pave Saarinen: Näkyy kustantaja olleen Valokuvausliike Adam Viipurissa. Oheisesta linkistä löytyy lisää tietoja valokuvausalan kilpilusta Viipurissa ja Muualla Suomessa.

http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/image​s/stories/kuka-kuvasi/viipurilaiset%20ku​vaajat%20ja%20kuvaamot%201900-1940.pdf

Kuvaajan elämä ei ollut helppoa. Itseoppineista kaikki kuitenkin kehittyivät.

Skannaaminen originaalista on taitolaji ja usein tarvitsee , tai aina, kuvan käsittelyä. W kympissä on pikatoiminto valokuva, jossa kuvaa voi muokata. Mielestäni varsin käyttökelpoinen, suorastaan erinomainen omissa rajoissaan. Ei se kuvakäsittelyohjelmia korvaa, mutta on nopea ja erinomainen lisä ohjemarepertuaariin. Myös näytöt ovat valitettavasti kaikki erilaisia asetuksineen. Ko. kuvan pystysuorat linjat ovat hyvin yhdensuuntaiset, joten arvelen kuitenkin ammattilaiskameraa käytetyn, sellaista jossa voi kallistuvat linjat oikaista, siis palkkikameraa tai sinne päin.
15.09.2017 12:10 Heikki Jalonen: Kuva on ajalta ennen kinofilmikameroiden "kätevää" aikakautta, kuvattu siis luultavimmin rulla-6x6:lle tai vastaavalle. Kamera voisi olla tietenkin Näpsä-Brownie (Kodak Brownie) tai jokin sen monista kopioista. Paven huomio pystylinjojen täsmällisyydestä puhuu kuitenkin vähän sitä vastaan, nuo halvat Näpsät eivät olleet kuvanlaadustaan kovinkaan kuuluisia...

Ehkäpä kuva onkin otettu jollain Klamottella eli taittuvalla paljekameralla, aikansa tavallisella matkakameralla? Niitähän oli tarjolla heti vuosisadan alusta monien valmistajien tekeminä. Ne olivat yleensä varsin laadukkaita varsinkin optiikan osalta, useimmat saksalaista tekoa ja hyvin yleisiä myös meillä. Paljekameroissahan oli useimmiten aika pitkä ja säädettävä polttoväli, jolloin suorat linjat eivät kovin pahasti vääristy vaikka kallistusta ei ollutkaan. Ja tuossa kuvassa aukko vieläpä pienellä, koska kävelymieskin on epäterävä. Kieltolain aikana ja poliisin läsnäollessa henkilö ei tietenkään voi olla epäselvä, ei mitenkään... Pieni aukko auttaa muotojen pitämisessä.

Spekuloidaanpas vielä lisää. Etualan hattupäinen herrasmies saattaa jopa olla kuvaajan matkaseuraa, ehkäpä he ovat tulleet junalla kaukaisesta Wiipurista pääkaupunkivisiitille? Ehkä kuvaaja on jättänyt oman (raskaan, tietysti, onhan siinä varmistusvyökin) matkalaukkunsa tuohon portaalle, mentyään ottamaan valokuvaa (melko kauas, pitkä polttoväli kun oli...) pääportaikon toiseen reunaan. Raskas laukku ei ole kuvakulmaa haeskellessa se mukavin kaveri, useimmat tämänkin foorumin lukijat sen hyvin tietävät.

Ehkäpä kuvan ottaja on sitten valmistuttanut kuvat - pääkaupungin viettelyksistä kotiuduttuaan - kotipuolessaan Valovausliike Adamissa. Ja tilannut postikorttiformaattia, jotta voisi mukavasti sopivin välein muistuttaa sukulaisiaan pääkaupunkimatkastaan?

Pave: oletko muuten kokeillut lubuntua ja GIMPpiä? Halpaa lystiä ja toimii useimmissa kuvankäsittelytarpeissa riittävän mainiosti. Ainakin oman (surkean) skannerini oksennuksia se siivoaa mitenkuten siedettäviksi. Toisinaan.
15.09.2017 12:28 Pave Saarinen: Mulla on myös ubuntu ja gimp. Mutta jos näitä kaikkia kokeilee ja käyttää, siinä menee ikä ja terveys! Muuten ihan kivaa. Muuten mikään ei minua ärsytä niin paljoa kuin SA-kuvien julkaisut sanomalehdissä ja nettilehdissä. Ne kuvat lätkäistään sinne ilman mitään käsittelyä. Sen verran olen kokeillut SA-kuvia, jotta tiedän, että niistä saa usein pienellä käsittelyllä tosi kelvollisia kuvia. Arkistot ovat täynnä raakaskannauksia valokuvista. Ne pitää käsitellä. Erityisesti mv-kuvien ja negojen skannaus ja käsittely on kiitollista puuhaa. Vanhoista ylivalottuneista 6x9 kuvista saa usein varsin hyviä tuloksia. Värikuvien käsittelyssä pitää olla hyvin varovainen.
15.09.2017 12:53 Pave Saarinen: Huomasin jotain kuvassa. Siinä on vain yksi katulamppu rautatiehallituksen edessä ja se on vähän omituisen näköinen. Ei kai vaan ole kaasuvalaisin?
15.09.2017 18:14 Erkki Nuutio: Luulisin että se on sähköistetty entinen kaasulamppu. Ehkä katuvalot sisältyivät Saaris-kokonaisuuteen, eikä niitä ainakaan heti korvattu mitäänsanomattomilla lamppupylväillä.
15.09.2017 19:01 Heikki Jalonen: Siinä samassa tolpassa on itse asiassa kaksikin samanlaista riippuvalaisinta, tyypiltään öljykaasuvaloja. Ne toimivat itsenäisesti valopetroolilla eikä niitä ole liitetty ulkopuoliseen kaasuverkkoon. Syynä luultavasti se, että nuo lamput olivat VR:n vastuulla eikä kaupungin. Samanlaisia oli aikoinaan monilla muillakin asemilla ja VR:n laitoksilla, ympäri sähkötöntä ja kaasutonta Suomenmaata.

1920-luvulla oli toki mahdollista, että ne olisi jo sähköistetty; mutta "luotettavaksi todetun mallin" muuttaminen oli tietenkin (varsinkin VR:llä) isomman kynnyksen takana. Sähkö oli sentään vielä vähän epäilyttävä uutuus, vasta noin neljänkymmenen vuoden luotettavuushistorialla tuolloin.

Samanlaisia lamppuja jokainen voi käydä itsekin tutkiskelemassa, Tampereella. Pikilinna-pubin katossa niitä roikkuu kaksikin kappaletta. Niissä on tosin jo ennakkoluulottomasti siirrytty sähkövalaisuun. Ehkäpä Tampereella sähkövalosta alkaa jo olla riittävän pitkä kokemus luottamuksen syntymiseksi. Pitää vain nostaa katse ylös laipioon eikä vain tuijotella tuopposta. Toki, Pikilinnassa laipio on korkealla; mutta savu on jo sen verran hälventynyt että detaljit paljastuvat...

GIMP on tosiaan vähän omanlaisensa käyttää. Joka Shoppia käyttää, ei välttämättä siitä pidä. Eikä tarvitsekaan, Shoppi on ehkä kuitenkin parempi. Jolla koneessaan on Akkuna ja Shoppi, hoitaa hommat sillä ainakin yhtä hyvin.
15.09.2017 21:04 Kurt Ristniemi: Ei SVR/VR suinkaan konservatiivinen ollut sähkövalaistuksen suhteen: Tiettävästi koko Suomen ensimmäinen sähkövalaistuskokeilu tehtiin rautateiden Helsingin konepajalla 10. joulukuuta 1877.
15.09.2017 21:30 Heikki Jalonen: Totta. Mutta oliko se sekään Suomen ensimmäinen sähkövalon kokeilu, on vähän auki. Ravintola Kaisaniemessä kokeiltiin tiedon mukaan jo vuonna 1874 sähköistä "koristevalaistusta" tai "ilotulitusta", mikä se sitten lieneekin. Mutta, kokeilut olivat kokeiluja eivätkä ehkä heti johtaneet sovelluksiin. Kyllä VR:kin sähkövaloa käytti jo viimeistään 1890-luvulla. Mutta, siitä lisää sen asian tutkimuksissa, uuttakin tietoa on kuulemma tulossa.
(Käyttäjä muokannut 15.09.17 21:30)
15.09.2017 22:13 Tommi K Hakala: http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/18​70-00/sahkovalo.htm
16.09.2017 10:00 Kurt Ristniemi: Olisikin aika erikoista, jos hallintorakennuksen edustalla olisi ollut kaasuvalaisimia, kun hallintorakennuksen pihalla oli hallintorakennuksen kanssa samaan aikaan rakennettu sähkösentraali tuottamassa sähköä koko rakennuskompleksille.

Toisaalta, jos valaisin on Helsingin kaupungin katuvalaisin, niin kukapa tietää: Kaasun käyttö Helsingin katuvalaistuksessa kun päättyi lopullisesti vasta vuonna 1941. - On kai kuitenkin aika lailla epätodennäköistä, että massiivisen rakennustyömaan yhteydessä olsi enää asennettu kaasuvalaistusta?
(Käyttäjä muokannut 16.09.17 11:32)
16.09.2017 15:56 Heikki Jalonen: Olipa niin tai näin, niin nuo valaisimet joka tapauksessa ovat tukholmalaisen Aktiebolaget Lux'in valmistetta olevia öljykaasulyhtyjä, polttoaineenaan fotogeeni eli valopetrooli. Lyhty ei toimi pumpatulla paineella kuten tutut Hasagit tai Petromaxit vaan polttoaineen syöttö on painovoimainen ja juuri siitä johtuu lyhdyn tunnusomainen korkeus. Myös lasikuvun muoto ja aivan erikoisesti yläosassa näkyvä munkkirinkilän muotoinen polttoainesäiliö ovat tuolle Lux-lyhdylle tunnusomaisia.

Kuten jo aikaisemmassa kommentissani mainitsin, lyhty on täysin autonominen eikä vaadi kytkentää sähkö- tai kaasuverkkoon. Tankkaaminen ja sytyttäminen/sammuttaminen sen sijaan on tehtävä paikan päällä. Ja juuri sitä varten lyhty on ripustettu pylvääseensä vaijerilla, jonka avulla se voidaan laskea hoidettavaksi maan tasalta. Pylvään rungossa on tätä varten pienet kelavintturit, joiden kampi on tietysti hoitajan hallussa.

Lyhdyn yläpuolella näkyy vielä erillinen myrskysuoja, joka estää lyhdyn liian heilumisen tuulessa ja suojaa lyhtyä sateelta. Kuvassa lyhtyä ei ole päivän ajaksi nostettu täysin ylös, jolloin polttoainesäiliö olisi suojan sisällä piilossa. Nestemäisellä polttoaineella toimivalle lyhdylle liika heilahtelu on haitaksi, toisin kuin kaasulla tai sähköllä toimivalle.

Sitä on toki mahdotonta tämän kuvan perusteella sanoa, olisiko lyhdyt muutettu sähkökäyttöön. Epäillä sitä kuitenkin sopineee, luultavasti lyhdyt olisi silloin yksinkertaisesti vaihdettu kokonaan. Noina aikoina hyvin varustettuja sähkötarvikepuoteja oli vielä harvakseltaan. Konversiota tietysti puoltaa, jos lyhtymalli nähdään arvokkaaksi juuri sinä ainoana paikkaansa sopivana ja korkeasti kanonisoituna mallina. Samalla järkilogiikalla kuin marmori helsinkiläisen julkisen rakennuksen seinässä...

Lyhdyn ylläpitäjä on vielä oma kysymyksensä: paitsi VR tai H:gin Kaupunki, sopassa saattaa kokkina olla vielä myös Raitioetieliikenne. Kaikilla tietenkin omat tapansa hoidella asioita, huolellisesti erilaiset muihin nähden.
18.09.2017 18:41 Kurt Ristniemi: 'Helsingin rautatieasema' -kirjassa on vuodelta 1919 kuva, jossa hallintorakennuksen edustan valaisin näkyy ehkä vähän paremmin. Kuva on liitteenä keskustelualueella aiheessa http://vaunut.org/keskustelut/index.php/​topic,10555.0.html
18.09.2017 20:03 Heikki Jalonen: Valaisimia on siis lisätty ja varmaan myös vaihdettu vuoden 1919 kirjan (kirja on vuodelta 1919, joten sen kuvat ovat siis vanhempia) ja tuon ylläolevan kuvan ottamisen välissä. 1919 kirjan tilanne kuvastanee siten enemmän sota-ajan pulan ja puutteen tilannetta. Kirjan kuvasta myös puuttuu myrskysuoja, jotain on siis noiden tolppien tietämillä puuhattu siinä välillä.

1919 kirjan kuvassa itse valaisin todennäköisesti on vanhemman mallin (1800-luvun lopun tyyppiä) Lux-lyhty, jossa oli hiilihapolla paineistettava säiliö pylvään sisällä. Säiliön ja lyhdyn välinen putkiyhteys estää lyhdyn laskemisen, hoitaminen vaatii tikkaita. Myöhempi konstruktio, joka siis on painovoimaisella polttoaineensyötöllä, korvasi alkuperäisen mallin joskus vuoden 1900 jälkeen.

Valokaarilamppu se tuskin voi olla, yläosa on tarpeettoman laaja sellaiselle. Ei tuolla kuvun yläosan koolle voi olla muuta syytä kuin höyrystimen vaatima tila. Eikä lyhty myöskään ole kaupunkikaasulla toimiva, kaasumaisella kaasulla ei tarvita mitään höyrystintä vaan kaasu voidaan syöttää suoraan sellaisenaan polttimeen, mikä tapahtuu poikkeuksetta polttimen alapuolelta.

Itse lyhtypylväs on jokseenkin varmasti täysin samanlainen molemmissa kuvissa. Tämän keskustelun alkukuvassakin on vielä näkyvillä poikkiorsi, jota vasten lyhdynhoitajan tikkaat asetettiin - vaikka lyhty olisikin jo laskettavaa mallia eikä ortta ja tikkaita sen puolesta enää tarvittaisi.

Samankaltainen poikkiorsi muuten kummittelee yhä tänäkin päivänä monissa "antiikki"-tyylin sähkölyhtyjen pylväissä. Huvittavan pieneksi tosin kutistuneena ja hyötyä vailla. Mutta onhan siinä linnulla istumaoksa...

Jännää on tutkiskella näitä detaljeja! Kukapa yleensä katulamppua edes hoksaakaan, ainakaan silloin kun se toimii normaalisti...
(Käyttäjä muokannut 18.09.17 20:08)
19.09.2017 07:07 Kurt Ristniemi: Detaljit tosiaan (ehkä) auttavat käsittämään kulloistakin aikaa. Niin helposti mennyttä katsotaan nykyajan perspektiivistä tajuamatta historiallista tilannetta, asioiden kehittymistä ja ajan oloja. Nauraa hihitetään asioille, jotka historiaatajuamattoman silmiin ovat hassuja, mutta aikanaan olivat normaalia arkipäivää. - Enkä nyt tarkoita tätä keskustelua, vaan esim. some-keskusteluja yleensä.

'Helsingin rautatieasema' -kirja on painettu vuonna 1996. Sen valokuvan, josta lyhdyn kuva on leikattu, on ottanut Eric Sundström vuonna 1919.

Lisäsin keskustelupuolelle toisen skannauksen samasta kuvasta. Yrityksen saada detaljeja paremmin näkyville.
Kummallekin valaisimelle näyttää olevan on kolme liitintä (tai kaksi liitintä ja niiden välissä katkaisin tms.) Ja ilmeisesti rautalangasta kierretty vipu vaikuttaa sen katkaisimen tai venttiilin varrelta: vasemmalle: kiinni, oikealle: auki, tms. Sitä on kenties maasta käsin voinut kääntää pitkällä koukkupäisellä salolla.
(Käyttäjä muokannut 19.09.17 11:33)
19.09.2017 20:43 Heikki Jalonen: 1919 kuvassa näkyvä vipstaaki on varmaankin juuri polttoaineventtiilin karan jatke. Silloin lyhdyn sammuttaminen käy tosiaan sopivan mittaisella koukkupäisellä sauvalla, ilman tarvetta kanniskella tikkaita heti aamusta.

Sytyttäminen onkin jo sitten ihan eri juttu. Kaupunkikaasulyhdyt (tai nykyisin miljöösyistä niiden tilalle usein käytettävät nestekaasulyhdyt sikäli kun niissä ole modernia sähkösytytystä) voidaan yleensä myös sytyttää samaisella koukkupäisellä sauvalla, jolloin koukkupäässä oleva sytystyslunttu (pieni spriipoltin) on sytytettynä tätä työtä varten. Kaasun tulo avataan koukkua pyöräyttämällä (venttiilin kara pistää esille lyhdyn alaosasta) ja lunttu viedään kaasupolttimen lähelle. Ja tups, fiat Lux... Kaasulyhty kun syttyy suoraan, ilman esilämmitystarvetta. Tämä pätee sekä liekkilyhtyihin (kaasulyhdyn kantamalli) että kehittyneempiin hehkusukkapolttimiin. Tällöin tikkaita tarvitaan lähinnä vain puhdistamista ja korjauksia varten. Perin kätevää.

Öljykaasuvalo on taas aivan eri juttu, se pitää esilämmittää ennen sytyttämistä. Aivan samalla tavalla kuin Hasag, Petromax, Tilley ja vastaavat. Esilämmitys tapahtuu spriillä, sitä varten lyhdyn polttimen alla on lämmityspolttokuppi. Poltin on aina hehkuverkko- tai sukkapoltin. Jotta kupin voi täyttää ja tuikata tulille, pitää sinne päästä käsiksi sytytyksen aikana. Esilämmitys lisäksi kestää muutaman minuutin, vähintään. Siten öljykaasuvalo on vähintäinkin hankala sytyttää etätyönä millään kepillä vaan sytyttäjän on joko noustava tikkailla lyhdyn luokse - tai sitten lyhty pitää laskea alas sytytettäväksi.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!
<< Kuvalista >>