??.??.???? / Ino, Ino
??.??.???? Kuva Inon asemalta/pysäkiltä. Tv1 no 605 ”Jumbo” tuo tavarajunaa. Kuvan ajoitus on hankalaa. Inon asemarakennushan siirrettiin Makslahteen vuonna 1928. Jäikö Ino silloin pois käytöstä liikennepaikkana? Pysäkillä on tässä kuvassa sen tavaramakasiinin kohdalla aktiivisuutta, virkapukuisiakin pailalla. Voisiko kuva olla jatkosodan ajoilta, jolloin pysäkkiä käytettiin lokakuusta 1942 huhtikuuhun 1943? Vertailukuva http://vaunut.org/kuva/26567 - Lähde: Aatu Vähälän albumi via Kristiina Hakunti, Kälviä. - (Tiedot korjattu)
Kommentit
| 12.11.2017 19:47 | Heikki Jalonen: | Tässäpä kiinnostava arvoitus! Ensinnäkin, vaikuttaisi siltä, että veturin lyhdyissä on paikallaan pimennysmaskit eli valkoiset puolipyöreät levyt jotka peittävät valoaukon alapuolikkaan. Sota-ajasta on siis mitä luultavimmin kysymys. Toisekseen, pihalla olevan penkin selkänojassa on perin kirkkaan tuore kyltti "Ino". Mutta, sen alla olevassa levyssä on myös jokin teksti: siinä saattaisi hyvinkin lukea "Приветнинское", siten venäläiset olisivat paikalla jo olleet. Eikä kyse ole itsenäisyyden alun ajoista, ei silloin Pikku-Jumboja vielä ollut. Joten ainoa mahdollisuus tuon venäjänkielisen kyltin ilmestymiselle olisi siten välirauhan kausi. Makasiinin katollakin on kyltti "Ino", heti avoimen oven yläpuolella. Ehkä siitä päästiin lippukassalle ja suorittajan toimistoon. Jos kuva tosiaan on sodan ajalta, tällainen makasiinista-asema-tilapäisjärjestely oli varsin looginen, valtakunnassa oli kiireellisempääkin rakennettavaa. Ilmeisesti Ino oli statukseltaan tässä vaiheessa laiturivaihde; koskapa kuitenkin oli miehitetty. Mutta, lokakuu 1942-huhtikuu 1943, siinäpä pulma. Kuvassa on nimittäin täysi kesä, koivuissa täysi lehti eikä merkkiäkään kellastumisesta, kyllä lokakuun lehden erottaisi mustavalkoisestakin kuvasta. Toinen mutta on se, että kovin vähän on univormuja kuvassa, ollakseen sota-aikaa. Yksi poliisi ja hänen takanaan rautatieläinen, ei muita. Muutenkin on ihmeen rauhallisen seesteinen tunnelma. Vaikka tykkitulen kumu rintamalta kuului Inoonkin helposti, jos jotain offensiivia oli menossa. |
|
| 12.11.2017 20:04 | Tapio Keränen: | Kuvan veturi näyttää olevan "Jumbo" Tv1 (K3) numero 605. | |
| 12.11.2017 20:27 | Joni Lahti: | Se voi olla 605. Korjailen. | |
| 12.11.2017 21:01 | Eljas Pölhö: | Jos lähdetään siitä, että lampuissa olisikin joku valon taittumisilmiö, niin kuva sopisi parhaiten ajalle kesä 1929-1930-luvun alkupuolisko. Ino oli käytössä liikennepaikkana koko 1930-luvun. Veturin savutorven muoto viittaa enemmän 1920-lukuun ja 30-luvun alkupuoleen kuin sota-aikaan. K3 605 oli lokakuusta 1928 koko 1930-luvun sijoitettuna Viipuriin. Sodan sytyttyä se siirrettiin ensin Pieksämäelle ja sitten Joensuuhun/Sortavalaan ja esiintyminen Inossa olisi oudompaa. Tunnisteeseen on lipsahtanut väärä sarja; se on joko K3 tai Tv1 kuvausajankohdasta riippuen. | |
| 12.11.2017 21:21 | Heikki Jalonen: | Aurinko paistaa kuvassa vinosti veturin keulaa kohti, melko korkealta. On siis aivan mahdollista, että auringon heijastus lyhtyjen hopeoiduista ja emaloiduista heijastimista on saanut kuvaan aikaan ylivalottuneita läiskiä. Sitä tukee myös myös makasiinin kulmalla olevan vaaleapukuisen neitosen vahva ylivalottuminen, aukko tai aika ovat olleet kuvatessa ehkä vähän liikaa valottavalla mallilla. Myös poliisin takaa näkyy jokin vaalea esine (päähine?) joka on selvästi ylivalottunut. Jos siis kuva onkin jostain 1930-luvun rauhan vuosilta, kesäisen leppoinen tunnelma selittyy hyvin. Mutta, silti tuo penkin selkänojassa puoleksi piilossa oleva kyltti vielä ihmetyttää. Voisiko se edelleen olla alkuperäinen, suuriruhtinaanmaan aikainen kaksikielinen kyltti "Ino - Приветнинское". Mahtuisiko teksti tuohon? Ja, ennen kaikkea, vielä tallella, 1930-luvulla? Olisiko sellainen mahdollista, vaikka vähän perimmillä takamailla ollaankin? Vai onko se kyltti ollenkaan, ehkä se on vain koristemaalattu lauta? Tai jokin mainoslauseen tapainen? Mutta, onhan sitten komea ja kallis penkki, sillä eipä tuo lauta selkänojakaan ole. |
|
| 12.11.2017 21:30 | Kurt Ristniemi: | En minä vaan penkin yllä olevan nimikilven alla mitään tekstiä näe. Pikemminkin vain vaakalaudoituksen. Vaikka miten kuvaa zoomailisin. - Näkyisiköhän alkuperäisessä kuvassa tarkemmin? | |
| 12.11.2017 21:38 | Erkki Nuutio: | Hieno kuva ja ansiokasta analysointia. Tieto liikennöinnistä Koiviston suunnalta lokakuusta 1942 huhtikuulle 1943 on Radan varrella kirjasta. Pitäneekö se paikkansa ja sikäli kun pitää, se oletettavasti tarkoittaa virallista henkilöliikennettä, ehkä yhtä vuorokautista edestakaisvuoroa. Inonkylä oli muutaman kilometrin verran VT-aseman länsipuolella. RvPr Kenraalimajuri Lars Melanderin johdolla puolusti 12.6.44 sitä VT-linjan lohkoa lyhyesti, mutta perääntyi linjan murruttua Kuuterselässä. Ennen suurhyökkäystä Inonkylä oli noin 30 km päässä Pääasemasta ja toki Yhinmäen ja Kronstadtin tykkien ulottuvissa. Rata epäilemättä palveli paikallisten joukkojen huoltoa, ja arvelen että se oli käytettävissä vielä suurhyökkäyksen alun evakuoinnissakin, ja vasta lopuksi pyrittiin räjäyttämään. En ehtinyt tarkistaa kuinka laajaa siviilien paluumuutto 1942 oli Inoon, ja evakuoitiinko siviilit vasta suurhyökkäyksen alta. Ino kuului Uusikirkon pitäjään, joka ei kai ollut sotatoimialuetta, päinvastoin kuin sitä itäisempi Terijoki. Eli johtopäätös: Ehkä kuvan kaltaisia tavarajunia, jotka palvelivat ennenkaikkea armeijan huoltoa ja lopuksi evakuointiakin saattoi lähteä Inon "pääteasemalta" alkukesään 1944 asti. Siten todennäköisyyslaskennan mukaan valokuva olisi kesältä 1942 tai 1943. Jonkinlaista pidemmän sanan kirjaimistoa olen näkevinäni Ino-sanan molemmin puolin penkin yläpuolisessa kyltissä. (Käyttäjä muokannut 12.11.17 21:42) |
|
| 12.11.2017 21:50 | Jouni Hytönen: | Eikös Приветнинское ole peräisin samasta neuvostoaikojen lottopallosta kuin kaikki muutkin Kannaksen keksityt "venäläiset" paikannimet? Eli sen historia alkoi vasta sodan jälkeen 1940-luvun lopulla. | |
| 12.11.2017 21:59 | Kurt Ristniemi: | "Karjalankannaksen paikannimet venäläistettiin vuosina 1948 – 1949. Nimien muutoksella pyrittiin hävittämään viittaukset päättyneessä sodassa vallatun alueen suomalaiseen menneisyyteen." Veli-Pekka Sevón : Kannaksen paikannimien venäläistäminen www.terijoki.fi/Kannaksen_paikannimien_venalaistaminen.pdf |
|
| 12.11.2017 22:34 | Vesa Höijer: | Mitähän nimiä venäjän kielessä käytettin 1700-luvulla, kun alue kuului Venäjään eikä Ruotsiin? https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vanha_Suomi |
|
| 12.11.2017 23:22 | Kurt Ristniemi: | 1700-luvun nimillä lie oma mielenkiintonsa, mutta tokko sentään rautatieasioissa? Sortovuosien aikaan venäläiset eivät keksineet suomalaisille asemille omia venäläisiä nimiään, vaan kirjoittivat suomalaisen nimen vain kyrillisin kirjaimin. Niin tehtiin mm. Terijoenkin asemalle http://www.terijoki.fi/radan-historiaa.htm#Terijoki jonka liepeiltä rata Inon suuntaan lähti. Ja Terijoki oli sentään Inoon verrattuna iso, venäläisten suosima paikka. Joten jos Inon aseman seinällä oli venäläinen nimi, niin eiköhän se ollut ино. Приветнинское -nimeä ei silloin ollut vielä keksittykään. (Käyttäjä muokannut 12.11.17 23:23) |
|
| 12.11.2017 23:35 | Jyrki Längman: | Tässä http://vaunut.org/kuva/26567 kuvassa aseman nimi on venäläisittäin 1940-luvulla | |
| 13.11.2017 07:54 | Kurt Ristniemi: | No hyvä, että asialle saatiin varmistus: Ennen Karjalankannaksen nimien venäläistämistä neuvostoliittolaiset toistivat sortovuosien venäläisten käytännön ja kirjoittivat vain asemien suomalaisnimet kyrillisin kirjaimin. Inon siis ино, niinkuin Jyrkin linkkaamasta kuvasta näkyy. - Приветнинское-nimen Ino sai sitten vasta 1948-1949. Asemalaiturin penkin nimikyltin tausta ei siis sittenkään ole tulevaisuutta aavemaisesti ennustava kummajainen hitaasti esiinhahmottuvine Приветнинское -teksteineen. (Käyttäjä muokannut 13.11.17 08:12) |
|
| 13.11.2017 09:25 | Erkki Nuutio: | Ajoitus on tähänastisilla tunnisteilla joko 30-luvun puolivälin kesistä kesään 1939 tai kesät 1942-1943. Iltapuolesta on kyse, aurinko paistaa vasemmalta viistosti yli laiturin. Näissä olosuhteissa ei saata uskoa, että kaikissa kolmessa valinheittimessä samanlaisena toistuva alareuna olisi heijastuma tai ylivalottumista. Kyllä lyhdyissä täytyy olla pimennysmaskit (onkohan pimennysmaskeista dokumenttitietoa?), mikä olisi vahva viite vuosiin 1942/43. Kannaksen jälleenrakentaminen jatkui täyttä päätä suurhyökkäykseen asti. Paluumuuttaneet karjalaiset myös pääosin rakentelivat talojaan viimeiseen asti, vaikka huolestuneina etenkin kun Leningradin saarto purkautui 1.1944. Sota-aikana ei veturijunia ilmeisesti kulkenut Inosta Terijoelle Kronstadtin ja Yhinmäen uhkan vuoksi. AIKATAULUNMUKAISET henkilöjunat Inoon jouduttiin varmaan myös lopettamaan 1943 samasta syystä. Rautatiet sotavuosina -kirjassa (s.172&173) on kaksi kuvaa 30.7.43 Inossa tapahtuneesta onnettomuudessa, jossa kolme kuoli, Tv1 709 vaurioitui ja tavaravaunuja vaurioitui. Tapahtumasyy ei selviä kuvista (tykistöosumasta tuskin oli kyse). Suistuneista vaunuista oli penkalle levinnyt suurehkoja kivenlohkareita, jotka oli ehkä tarkoitettu linnoittamistöitä varten. |
|
| 13.11.2017 09:57 | Kurt Ristniemi: | Selasin huvikseni 'Rautatiet sotavuosina TK-miesten kuvaamana'-kirjan kuvat läpi. Yhdessäkään kuvassa en havainnut lyhtyjen valkeita puolimaskeja (yhdessä ehkä mustat kokomaskit). Mutta sellaisia kuvia kyllä oli, joissa valoisa taivas heijastui lyhdyn heijastimen alaosasta jakaen lyhdyn tarkkarajaisesti puoliksi niin että alaosa oli valkoinen. Mutta eihän se vielä sitä todista, etteikö valkeita puolimaskeja olisi saattanut olla olemassa. Mutta toistaiseksi olen kyllä Eljaksen linjalla. |
|
| 13.11.2017 11:32 | Heikki Jalonen: | Tuo lyhtyjen sotasuojaus Suomen rautateillä onkin ehkä aivan tutkimatonta maastoa. Ilmatoiminnan uhka oli rautateillä kuitenkin vakavin vaara sodassa ja siihen oli varmasti valmistauduttu. Ei kai m/Cajander sentään joka paikassa ollut sääntönä? TK-kuvat ovat yksi asiaa koskeva lähde, mutta muitakin varmasti on. Olisi nimittäin vaikea uskoa, että Suomen rautateillä asiaan ei olisi mitenkään valmistauduttu ennakolta. Tietysti siis ensin julkaistu määräyskirje ja ohje. Ja jonnekin varastoon valmiiksi koottu tarvittavat maskit ja muut osat. Tai ainakin julkaistu tarvittavat piirustukset jotta tarpeelliset osat voidaan valmistaa. Ehkä talvisodan aikana on vielä jotakin jossakin improvisoitu, mutta tuskin enää jatkosodan aikaan? Edelleen, myös Suomessa käytössä olleiden lyhtyjen valmistajat olivat alan isoja tekijöitä, Saksasta ja Ruotsista enimmäkseen. Siis maista, joissa VS- ja pimennysasiat olivat olleet jo kauan osa normaalia valmistautumista. Olisi siis täysi syy olettaa, että myös kullekin lyhtytyypille sopivat pimennysmaskit olisivat olleet saatavissa toimittajilta valmiina, aivan samoin kuin olivat värilasit ja muut lisävarusteet. Siis toisin kuin autoliikenteen puolella, joissa nähtiin sota-aikana mitä kummallisempia viritelmiä. Osa asiallisempia, osa vähemmän. Katsokaapa vaikka Jukka Vesterisen kirjan "Ottoautot Talvi- ja Jatkosodassa" (Alfamer 2007) kansikuvaa. Siinä on 1940 mallin Volvo PV800 saanut jokseenkin villit improvisoidut lyhtyjen maskit. Kaasunaamari ja kypärä aivan uudessa käytössä. Ja ehkä musta maali. Aivan kuin 6V-valoissa olisi liikaakin tehoa... Sattuuko kellään olemaan lisätietoja asiasta? Määräyskirjeitä, tietoa sellaisista, piirustuksia tai ohjeita? |
|
| 13.11.2017 14:24 | Teppo Niemi: | Nyt en muista ohjesäännön nimeä, olikohan se Rautatiesuojelun ohjesääntö. Siinä on kerrottu opastinvalojen himmentämisestä ja peittämisestä. Samoin vaihdelyhtyjen peitelevystä on tarkat kuvat. Samassa ohjesäännössä kerrotaan myös vaunujen valaistuksen sääntelystä. Eiköhän nuo löytyne Rautatiemuseon arkistosta. Muistaakseni kyseisiä ohjesääntöjä on ollut lähes vuosittain myynnissä museon kirjallisuuden myyntitapahtumissa. |
|
| 13.11.2017 14:37 | Kurt Ristniemi: | Olisiko 'Valtionrautateiden suojelujärjestys ja rautatiesuojelun erikoismääräykset'? https://www.menec.fi/?sivu=detail&id=11470 |
|
| 13.11.2017 14:59 | Teppo Niemi: | Jep. Juurikin se. Muistaakseni on olemassa myös toinenkin, lähes samanlaisella nimellä. Toisessa on nuo peitelevyjen kuvat. Ellen aivan väärin muista, niin nuo kuvat ovat juurikin Valtionrautateiden suojelujärjestys ja rautatiesuojelun erikoismääräykset -vihkosen lopussa | |
| 13.11.2017 15:01 | Eljas Pölhö: | Erkki tuossa yllä ehdottaa ajaksi 1930-luvun puolivälin jälkeen. En huomannut ketjusta miksi se veturin ulkonäön kannalta todennäköisin aika eli kesät 1929-33 ei kelpaisi. Siis täyskorjauksesta 10/1928 ennen seuraavaan täyskorjaukseen menoa kesäkuussa 1934. Luulisi, mutta en tiedä tämän veturin kohdalla, että savutorvi vaihdettaisiin uudempaan malliin juuri isomman konepajakorjauksen yhteydessä. Seuraava vastaava mahdollisuus sitten taas vajaan kuuden vuoden kuluttua. 18.2.1943 annettiin ohje, että kaikki kaidetangot ja muut normaalisti kiilloitetut osat on peitettävä ohuella mustalla värikerroksella, mikä esti niiden pilaantumisen. Kuvasta on kai vähän vaikea arvioida onko näin tehty. |
|
| 13.11.2017 15:31 | Erkki Nuutio: | Oletukseni 30-luvun loppupuolesta 30-luvun alkupuoleen verrattuna johtuu mm. kuvan filmimateriaalista ja siitä että kuvailu sotaa edeltäneinä lihavina vuosina oli paljon laajempaa kuin edeltäneinä lamavuosina. Julkaistuina on paljon 30-luvun loppupuolen kuvia, joiden filmisävyt ovat oheista kuvaa muistuttavia, kun taas jyrkemmät sävyt ovat yleisiä 30-luvun alussa. Tällaiset todistelut soveltuvat toki korkeintaan toverituomioistuimeen. Mitä savutorven muotoon tulee, mielestäni sitä vastaavia on lukuisissa kuvissa mm. Rautatiet sotavuosina-kirjassa. Mitä tulee kotivarikkoon, esimerkiksi Inossa 30.7.43 vaurioitunut 709 -veturi kuului 11.43 Kouvolan varikolle. Kovin kovia tosiasioita emme ole vielä onnistuneet pyydystämään. |
|
| 13.11.2017 16:11 | Kurt Ristniemi: | Poliisin virkapukua voisi kenties käyttää ajoitukseen. Virkapukuuudistuksia on ollut nimittäin mm. v. 1923, 1925 ja 1941. Jos puvussa ei ole kauluslaattoja, se ei ole mallia 1941. Ja marraskuussa 1944 lakin malliksi tuli armeijan kenttälakin malli. Ei vain kuvasta taida saada selville tällaisia yksityiskohtia? http://poliisimuseo.virkapukuhistoria.fi/ |
|
| 13.11.2017 16:12 | Heikki Jalonen: | Lämmityshöyryletku on irrotettu. Oliko se 1920..30 luvun normaalikäytäntö, höyryletkujen korjuuseenpano kesän ajaksi kun vaunulämmitystä ei tarvittu, kalliiden letkujen rahasäästön nimissä? Vai vasta sodan pulavuosien säästökikka, ei-saatavissa-olevan materiaalin säästämiseksi pakon edessä? Vai onko kyseessä vain vaurio: esteenraivaaja on hieman kolhiutunut, pari ripaa on vääntynyt. Ilmeisesti sellaiset olisi myös suoristeltu täyskorjauksessa, siis 1928 tai sitten 1934? Tämä ei tietenkään aikahaarukkaa kavenna, vauriohan voi tulla milloin tahansa, täyskorjauksen aikaan katsomatta. Puskinpalkin punainen maalaus vaikuttaisi olevan reunustettu valkoisella raidalla, huolellista ammattityötä eikä mitään pula-ajan kiirehutilointia. Milloin tämä käytäntö rupesi rakoilemaan, itse muistelen että aikoinaan näkemissäni aktiivikäytössä olleissa vetureissa ei tämmöistä huolellisuutta enää tavannut? |
|
| 13.11.2017 16:30 | Eljas Pölhö: | 709 siirrettiin Kouvolaan vasta vaurion jälkeen ja esiintyy 1. kerran Kouvolan listalla syyskuussa 1943. Minulla ei ole koko maan listaa tuolta ajalta, joten en osaa nyt sanoa mistä se siirrettiin. Vanha savotorven malli näkyisi olevan niissä Tv1:ssä, mitkä muutettiin haloille sodan kuluessa. Kaivettiin varmaan vanhoja piippuja esille. | |
| 13.11.2017 18:25 | Kurt Ristniemi: | Mietitäänpä vielä noita lyhtyjen 'maskeja': - Ne ovat lyhtyjen sisällä, eivät lyhdynlasin kehyksen tai lyhdyn päälle asetettuja. - Ne ovat keskenään erisuuruisia; peittävät erisuuren osan lyhdynlasista. - Miksi pimennykseen käytettäisiin hämärässä hyvin näkyviä valkoisia maskeja, kun yhtä hyvin voisi käyttää mustia. - Ne näyttävät juuri sellailsilta, miltä lyhdyn konkaavin takaheijastimen heijastama ylösalaisin kääntynyt maisema näyttää: vaalea taivas alhaalla, tumma maisema ylhäällä. Samanlaiselta kuin monissa 'Rautatiet sotavuosina TK-miesten kuvaamana'-kirjan kuvissa. Mutta tämä nyt on vain minun optinen tulkintani hyvin vahvasti suurennetusta kuvasta. (Käyttäjä muokannut 13.11.17 19:03) |
|
| 13.11.2017 20:05 | Erkki Nuutio: | Kun valkoisen alueen raja on kussakin lyhdyssä samanlaisesti kalteva, lienee syynä viistosuuntainen auringonpaiste. Lienee todella kyse heijastusilmiöstä, eikä maskeista. Katoaa siten sota-aikaan vihjaava yksityiskohta. |
|
| 13.11.2017 20:55 | Kurt Ristniemi: | Hyvä sinänsä, että maskiusko hellittää, mutta 'valkoisen alueen rajan' (oik. peilikuvan horisontin) suunta ei ole riippuvainen valon tulosuunnasta, vaan horisontin asennosta. Kameran optiikka lie ollut hivenen laajakulman puolella, jonka vuoksi vaaka- ja pystysuorat vaihtelevat kuvan eri osissa. Ja mahtaako kamera edes ollut vaakasuorassa? |
|
| 13.11.2017 21:41 | Heikki Jalonen: | Masques et Bergamasques... Paninpa liikkeelle melkoisen maalaistanssin noiden lyhtyjen maskien suhteen. Kyllä Kurt taitaa olla oikeassa: ei ole pimennyksiä eli kuva on ajalta ennen sotaa. Miltä vuodelta, jää vieläkin auki. Mutta suunta saadaan: Verratkaapa rakennukseen menevien puhelin/lennätinjohtojen eristimien määrää seinässä sota-ajan verrokkikuvaan http://vaunut.org/kuva/26567 Venäläiskauden jälkeen vapautetun aseman seinässä on paljon enemmän eristimiä kuin tuossa otsikkokuvassa. Tuskin kukaan niitä olisi sieltä vähentänyt, jotta ylläoleva kuva olisi saatu otettua. Ei vaikka jokunen olisi jäänyt toimettomaksikin. Kiinnittäkääpä myös huomiota puhelin/lennätinpylväisiin siinä vieressä. Verrokkikuvassa on kaksi hieman vinkkuraista pylvästä ja selvät korjaamisen merkit näkyvissä. Mitään sellaista ei näy aihekuvassa vaan pylväs on tip top kuosissaan. Siis, aiheen kuva on varmasti aikaisempi kuin verrokkikuva. Ja koska verrokkikuva on otettu heti Inon takaisinvaltauksen jälkeen (kyrilliset kyltit, venäläinen tavaravaunu, romu ja roska, normaali epäjärjestys), voidaan tehdä johtopäätös että aiheen kuva aikaisempi eli sotaa edeltävältä kaudelta. Kaiken kaikkiaan, jännä kuva-arvoite! Näitä enämpi. |
|
| 13.11.2017 21:59 | Vesa Höijer: | Venäjän rautatiehallinto säilytti osan asemannimistä (Tammisuo, Hannila, Kuorekoski, Kivioja), vaikka ympäröivän kylän nimi saattoikin muuttua (Hannilan kylästä tuli Lipovka). Kuolemajärvellä kirkonkylästä tuli Pionerskoje ja järvestä ozero Pionerskoje, mutta Kuolemajärven asema – joka ei muuten sijaitse kirkonkylässä vaan Pentikkälässä, nykyisessä Rjabovossa – on pitänyt nimensä. Myös suomalaisia luontonimiä on jäljellä siellä täällä. www.kielikello.fi (Käyttäjä muokannut 13.11.17 22:00) |
|
| 13.11.2017 22:02 | Vesa Höijer: | Tuosta on täällä kuvakin. http://vaunut.org/kuva/17992?paik=Kuolemajärvi | |
| 14.11.2017 11:20 | Joni Lahti: | Kiitos vilkkaasta keskustelusta. Heikin puhelinpylväsvertailu sai minutkin lopulta ajattelemaan, että kuva on ajalta ennen sotaa. Se, että Inosta olisi ollut silloin myös henkilöliikennettä, en tiennyt, siis vuoden 1928 jälkeen. Miksi kuva on keskipohjalaisen miehen albumissa, sitä yhteyttä en tiedä. (Käyttäjä muokannut 14.11.17 21:30) |
|
| 15.11.2017 10:51 | Joni Lahti: | Sain lisäinfoa, joka voi selittää kuvan ajotusta. Kuvan haltijan poika palveli vuosina 1929-30 (alikersanttina puolitoista vuotta, hän kaatui sittemmin talvisodassa) Valkjärven uudessa varuskunnassa 2. polkupyöräpataljoonassa. Valkjärven pistoratahan valmistui myös noihin aikoihin eli vuosina 1928-30. Vaikka Ino ei ollut aivan lähellä, voi olla, että varusmiehet ovat käyneet joko palvelu- tai vapaa-ajanmatkalla Inossa, jossa joku heistä on ottanut tämän kuvan tai sitten kuva on saatu muistoksi jotenkin muuten. Näin voisi päätellä, että kuva on otettu vuosina 1929-30 ja se on kulkeutunut kauas Pohjanmaalle palvelusajan päätyttyä. (Käyttäjä muokannut 15.11.17 10:52) |
|
| 16.11.2017 14:21 | Jouni Hytönen: | Esittäisin hypoteesiksi joidenkin asemien nimien säilymiseen sitä, ettei nimigeneraattorin tuottamia keksittyjä nimiä oltu kytketty tiedossa olleisiin Neuvostoliiton rataverkolla käytössä oleviin asemien nimiin. Eli lottokone arpoi joillekin paikkakunnille nimet, jotka olivat jo käytössä toisaalla Neuvostoliitossa asemien niminä - tällöin kylä sai keksityn nimen, mutta asema sai pitää vanhan nimensä (esim. Kanneljärvi ja Kuolemajärvi). | |
| 16.11.2017 16:10 | Jouni Hytönen: | Eikö tähän Inon aseman siirtoasiaan vaikuttanut se, että Suomen itsenäistyttyä rataosan Terijoki-Koivisto liikenteellinen merkitys romahti, kun Pietarista tulevat lomailijavirrat katosivat. Vammeljoen asemarakennus siirrettiin Pasilaan, Humaljoki Lievestuoreelle ja Inon asema Makslahteen, ehkä jotain muitakin siirtoja? Eli rakennuksen siirto ei vielä tarkoittanut paikan lopullista sulkemista, tässä kuvassahan vaikuttaisi makasiini toimivan liikennepaikkarakennuksena ja vielä tänä päivänäkin on henkilöjunalla matkustettavissa Privetninskojeen/Inoon. | |
| 15.10.2021 15:48 | Antero Airola: | Vuoden 1937 kesäturistissa Terijoen - Koiviston radalla kulki 2 matkustajajunaa suuntaansa. Toinen oli postijuna Viipuriin ja toinen tavarajuna. Ino on merkitty "palveluasemaksi" (asema, pysäkki tai laiturivaihde). | |
| 15.10.2021 18:04 | Tauno Hermola: | Voiko matkustajajuna olla tavarajuna, tai päinvastoin? | |
| 15.10.2021 19:22 | Petri Nummijoki: | Matkustajajuna voi olla esim. tämmöinen http://www.vaunut.org/kuva/80339. Toisaalta joissain tavarajunissa saattoi ennen ole vaunu matkustajille ja sellaistakin joustavuutta on esiintynyt, että matkustajia päästettiin tavaravaunuihin, jos oikeaa matkustajajunaa ei ollut lähiaikoina tulossa. Matkustajien kuljettamista tavarajunissa esiintyi ainakin 1950-luvulle asti. Sitä uudemmalla ajalla tämmöinen lienee ollut ainakin jo poikkeuksellista, jos ei täysin tuntematonta. (Käyttäjä muokannut 15.10.21 19:23) |