05.08.1948 / Burlington, Wa. (pienoismalli), Yhdysvallat
05.08.1948 Todellinen aamuruuhka Burlingtonissa kesäaamuna vuonna 1948. Vasemmalla H-4 -sarjan Pacific-veturin #1362 vetämä aamujuna #361 Vancouveriin on saapumassa Burlingtonin asemalle, jossa ei ole enää vapaana kuin raide 3. Raiteella 1 odottaa Seattleen matkaava tavarajuna #711 O-3 -sarjan Mikadon #3205 vetämänä. Raiteella 2 on Anacortesista Seattleen matkaava aamun henkilöjuna. Matkustajamäärät ovat niin pienet, että kalustoksi riittää vanha Doodle-Bug -moottorivaunu #2320. Burlingtonin tavararaiteilla vaihtotöitä on tekemässä Anacortesin paikallistavarajunan veturi NW-2 #102. NW-2 on valmistunut juuri ennen sotaa ja vuonna 1947 se ja Doodle-Bug ovat saaneet uuden GN:n klassisen Empire Builder -maalauksen. (kuva on otettu elokuussa 2007 pienoisrautatielläni)
Kommentit
| 26.11.2017 01:10 | Heikki Jalonen: | Aika hieno! Onkos tuo 1948 Ford Panel Van, joka juuri on onnekkaasti selvinnyt monimutkaisen raiteiston ylityksestä, ilman draamoja... Mutta tuo Studebaker US6: ei kai tänne American sydämeen vain ole soluttautunut ihan oikea Commie? Ei kai R.H. Senaattori McCarthy ole lepäillyt laakereillaan...? | |
| 26.11.2017 10:41 | Hannu Peltola: | Ford on tosiaan vuoden 1948 Panel Van. Ilmeisesti mallivuosi 1948 julkistettiin jo 1947 puolella, kun se on ehtinyt jo liikenteeseen. Multian Kempsu saattaa olla eksynyt vähän väärälle mantereelle, mutta sen esi-isät ovat kuitenkin Michiganista. Harva edes kiinnittää autoon huomiota, muotoilu sopii hyvin myös Yhdysvaltoihin! | |
| 26.11.2017 21:32 | Eljas Pölhö: | Vähän nipotuksen makua, mutta Fordin kuorma-autopuolen muutos 1948 oli amerikkalaiseen järjestelmään nähden poikkeuksellisen myöhäinen ja 1948 mallien kaupallinen esittely tapahtui vasta 16.1.1948. Kyseessä oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri muutos niin ulkonäön, tekniikan, moottoreiden että mallimerkintöjenkin suhteen. | |
| 26.11.2017 21:58 | Hannu Peltola: | Hmm, olisinkohan erehtynyt kuvausvuodesta! Vuosi 1948 voisi vielä teoriassa olla mahdollinen, vaikka Vancouverin junissa EMD:n E7:t olivatkin korvanneet lähes kokonaan vanhat Pacificit. Ehkä jokin vetureista oli rikkoutunut, huollossa tai kuskeja ei oltu vielä koulutettu aivan riittävää määrää... | |
| 26.11.2017 23:41 | Heikki Jalonen: | Totta, myös GAZin ulkoasu noudatteli puhdaslinjaisen ajatonta US-WD-käyttömuotia. Siihen Studebaker tai GMC tai muut tuottajat eivät päässeet lisäilemään omia kromikotkotuksiaan. Edes maskin ripojen määrää ei voinut noin vain muutella vaikka mallivuosi miten vaihtuikin ja naamannosto tuntuisi taas kerran tarpeelliselta, voisipa sanoa lähes automotoriselta pakkoliikkeeltä. Sodan jälkeen tämä muotoilua rajoittava trauma purkautuikin sitten varsin huomattavia symptoomeja tuottaen. Sisäisesti GAZ oli tietenkin oma juttunsa, Chrysler-sukuisine moottoreineen ja - huh sentään - metrisine mitoituksineen. Ja toisin kuin amerikkalaiset vastineensa, Gorkin autotehdas ei lähtenyt mukaan vuosimallien kiivaaseen kilpajuoksuun, ei todellakaan. Tehdasta ei missään tapauksessa voinut syyttää radikaaleista, vuosittain vaihtuvista muotoilukokeiluista... |
|
| 27.11.2017 21:43 | Eljas Pölhö: | Pekka Honkanen tarkasteli tilannetta ja kuvien mukaan Seattlesta lähti Pacific-vetoisia höyryhenkilöjunia vielä 1949, joten vuosi 1948 lienee oikein. Seuraavina vuosina veturit siirrettiin muihin tehtäviin hetkeksi ennen hylkäystään. | |
| 27.11.2017 22:26 | Hannu Peltola: | Sehän kuulostaa hyvältä! Kaikissa kuvissa, mitä minulla on sattunut silmiin, vuodesta 1947 Vancouverin junissa on ollut E-7. Tosin en ole tehnyt niiden osalta kattavempaa tutkimusta. Joka tapauksessa voimme lukita tämän kuvan ottoajankohdaksi kesän 1948. Ajankohdan tunnistushan oli yhtä kattavaa, kuin 1:1-kuvissakin! (Pienoisrautatieni aikajana on tosiaan 6 vuoden ajalta kesästä 1947 kesään 1953. Tämä antaa pikkuisen liikkumavaraa kaluston osalta, mutta tietenkin johtaa yksittäisissä kuvissa epäloogisuuksiin. Ajanjakso piti ulottaa 1940-luvulle nimenomaan höyryvetureiden aktiivisemman käytön takia. Lisäksi halusin mallintaa the Empire Builder - junan vuoden 1947 asussa, jolloin junan vetovoimasta vastasi E-7 -pari) (Käyttäjä muokannut 27.11.17 23:34) |
|
| 28.11.2017 18:12 | Esa J. Rintamäki: | Niitinlaskijahemmo nillittää: missä kuljettaja? (Höyryveturin ohjaamossa?) Tämä dioraama on todella hyvää työtä! Heikki Jalonen, aikansa ikoneja loivat Virgil Exner ja Harley Earl. Oikeastaan ei tekisi ollenkaan pahaa lisätä maisemaan 1948 Cadillac Series 60 Special Fleetwood 4-door Sedan. Nämä ovat makuasioita, ei pidä ottaa todesta. Eljas, Fordin henkilöautomalleissa vielä luotettiin tuonna vuonna poikittaiseen lehtijouseen etujousituksena, (aivan muinaista). Henry itse siirtyi autotehtailijoiden taivaaseen 1947. 1949 sitten tuli uutuutena henkilöautomallistoon ns. Kenkälaatikko-Ford, jonka etujousitusratkaisu oli jo valtavan moderni! Hannu Peltola, kiitos upeasta ajatuksia herättäneestä kuvasta ja toteutuksesta. (Korjattu kirjoitusvirhe.) (Käyttäjä muokannut 28.11.17 18:16) |
|
| 28.11.2017 18:35 | Eljas Pölhö: | Esa, mallivuosi 1949 oli tosiaan amerikkalaisille autoille suurin tyylimuutos sitten 30-luvun. Ford ehti ensimmäisenä esittelemään 1949 mallistonsa, jo kesäkuussa 1948. Eli 1948 kuorma-autopuoli poikkeuksellisen myöhään tammikuussa 1948 ja jo viisi kuukautta myöhemmin henkilöautopuolen 1949 mallisto. | |
| 29.11.2017 00:44 | Esa J. Rintamäki: | Hei Eljas! Katselin viisaita kirjojani ja INNOSTUIN! Vuonna 1949 mallejaan muuttivat Buick (tuli Ventiport-aukot kylkiin), Chevrolet, De Soto, Dodge, Ford (kuten mainittu), Frazer teki lievää face-liftiä, Lincoln, Mercury (kuuluisa sämpylämalli), Nash, Oldsmobile (esitteli tosin Ninety-Eight-mallin jo 1948), Plymouth ja Pontiac. Vuonna 1950 sitten uusiutuivat Frazer ja Hudson. Kaiser teki perusteellisemman muutoksen 1951. Studebaker esitteli kuulun luotinokkaisen mallinsa 1950, samoin uuden mallinsa esitteli Chrysler.. Packardin uusi malli tuli 1948, ja paranteli lisää 1948-49. Niin ja Cadillac 1948. Voimalinjojen muutokset olivat sitten hiukan verkkaisempia. Esimerkiksi Buick luotti koeteltuun suoraan kasiinsa. Eikä Letukankaan kone ollut sen kummempi kuin Blue-Flame eli suora kuutoskone, jonka ensiesittely oli 1929! Ford aladivisiooneineen luotti lättäpääkasiin. Ei, en unohtanut Willysiä. Se teki jeeppiin pohjautuvaa malliaan tuohon aikaan. Willys Aero tuli sitten 1952, jälkijunassa. Hieman off-topicia tällä kertaa Vaunut.orgissa, mutta kun en malttanut! Toivottavasti kukaan ei niin kovasti pahoita mieltään...? |
|
| 29.11.2017 09:48 | Hannu Peltola: | Esa: pienoisrautatiet vaativat jatkuvia kompromisseja ja kuvan Pacific-veturissa ei ole kuljettajaa, koska koko hytin täyttää kaiutin. Halusin höyryvetureihini aidot äänet ja mm. näissä vanhoissa messinkimalleissa hytti on aina paikka kaiuttimelle. Radallani ei ole 1948 Cadillacia, mutta vuoden 1953 malli löytyy kyllä. |
|
| 29.11.2017 12:02 | Teemu Saukkonen: | Paljonko tuommoinen messinkiveturi painaa? Vetokyky lie aivan eri luokkaa kuin muovisen | |
| 29.11.2017 13:01 | Hannu Peltola: | Kuvan vetureista Pacific #1362 on messinkiä. En ole sitä punninnut, mutta se on amerikkalaiseksi höyryveturiksi varsin pieni eikä mitenkään erityisen painava. Muovivetureissa on kuitenkin monesti kattila täynnä lyijyä tai muuta metallia, joten niidenkin painot voivat olla ihan hyvät. Vetokyvyn osalta messinkimallit ovat monesti aikamoisia pettymyksiä. Tämä Pacific on onneksi poikkeus, sen kulkuominaisuudet ovat hyvät ja se pystyy hyvin vetämään omaa henkilöjunaansa (joka tosin on monesti ainoastaan kolmesta henkilövaunusta koostuva tumppi). Ratani vetureista vetokyvyltään parhaita on tässä kuvassa näkyvä Katon valmistama NW-2 #102. Siinä on laadukas japanilainen voimalinja ja riittävästi painoa. Tämän veturin normaali käyttökohde on raskaat vaihtotyöt ratani suurimmalla ratapihalla Delta Yardilla. Lisäksi veturi toimii tarvittaessa apuveturina Delta Yardiin nouseville tavarajunille. Kummassakin käytössä tarvitaan rehellistä raakaa voimaa (jos nyt pienoisvetureiden osalta voi puhua raa'asta voimasta...). |