04.08.2019 / Bo'ness, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
04.08.2019 Vanha nokallinen bussi ylittää kiviholvisillalla kuohuvan kosken jossain Ylämailla. Mikä on bussin merkki? Jostain syystä minulla tuli maisemasta mieleen tämä verrokkikuva, vaikka kuvassa siltaa ylittää the Jacobite -nostalgiajuna: http://vaunut.org/kuva/134377?s=1
Kommentit
| 11.04.2021 04:52 | Esa J. Rintamäki: | Kumma kun suomalaisbusseista ei ole juurikaan tehty pienoismalleja! Joitakin aikoja sitten näin Risteysasema-kaupassa Hj. Holmströmin väreissä olevan 1950-luvun alkupuolen Akro - (lue: Kutter) korisen bussin. Tiedustellessani siitä, myyjä vastasi, että se ei ole sarjatuotantoa, vaan yksittäinen tapaus. Malli oli siis todella hyvin tehty! Minulle hyvin kelpaisi Vilkkaan väreissä oleva Kutter 9S tai takamoottorinen Rajalan Scania - Kutter 7... Vanha Paunun keskimoottorinen pikku - Vanajakin olisi mielenkiintoinen! Haaveilenko turhia? |
|
| 11.04.2021 06:17 | Tauno Hermola: | Totta, ei taida suomalaisista linja-autoista ja koreista juuri pienoismelleja olla, mutta jos googleen laittaa "bus scale models" (ilman lainausmerkkejä), löytyy kyllä todella paljon pienoismalleja, sekä uusista että vanhemmista busseista. | |
| 11.04.2021 06:25 | Jimi Lappalainen: | Itselle kelpaisi pienoismalliksi vaikkapa tällainen: https://bussidata.kuvat.fi/kuvat/P/Pohjolan+Liikenne/800-899/815+GFK-597+Jast+060710.jpg :) | |
| 11.04.2021 16:52 | Esa J. Rintamäki: | Huom. Tässä vinkki Petri Salliselle (Mestarimallit - firmalle samoin!).: - Onnistuisikohan ässä-Kutterin pienoismalli 3D- tulostuksella? Aihe olisi uusi aluevaltaus...? En epäile, etteikö kysyntää olisi, tosin kuinka kauan? Monikohan linja-autoharrastaja seuraa vorgia? |
|
| 11.04.2021 21:07 | Tauno Hermola: | Volvo B57 Wiima M68 sentään löytyi https://modelcars.mbeck.ch/model.php?lang=e&mode=show&key=1391 :) 'Diecast', onko se alumiinivalu, sitä nuo usein näyttävät olevan? Jotkut on kyllä tosi hienoja, ikkunat, sisustus, jne., on siinä työtä 3D-tulostuksellakin, ei se ainakaan yhtenä kappaleena synny. | |
| 11.04.2021 21:27 | Esa J. Rintamäki: | Diecast on ymmärtääkseni silumiinivalua metalliseen muottiin. Periaate on helposti ymmärrettävissä, sillä muovimalleja tehtäessä sula muovi puristetaan metallimuottiin. | |
| 12.04.2021 00:55 | Heikki Jalonen: | Konepelti on oikein lyhyt, maskissa kromillisia vaakaritilöitä. Alusta taitaa olla Bedford OB, aikajanalta 1939...51, kori joko Duple Coachbuilders tai sen lisenssinhaltija. Kuljettajalla on oma ovi, jonka yläosan liukuikkuna näkyy hyvin. Diecast on pienoismalleista puhuttaessa tavallisesti sinkkiseosvalua, niiden valuominaisuudet (yksityiskohtien toisto, mittapitävyys) on parasta mahdollista, valulämpötila kohtuullinen, muotin kuluminen vähäisintä. Muotit ovat kalliita ja usein hyvin pitkään tuotannossa pyöriviä, joko alkumaassa tai sitten kaukana jossain. Vanhalla muotilla laatu on alkuperäistä heikompaa, muotit kuluvat, tulee purseita ja paksunnoksia. Nykyään muotin voisi toki tulostaa sintteripölystä 3D-tekniikalla. Mutta, miksi tulostaa muotti, kun samaan vaivaan voi tehdä suoraan aiotun lopputuloksenkin? Varsinkin, jos kohde on vähemmän kansainvälistä megakaupallista potentiaalia tarjoava, kuten vaikkapa Vapaaliiton Natikka, se ainoa. Kotimaisten erikoisuuksien menekki tuskin kuolettaa muottisarjan kuluja, vaikka ne olisikin halvempaa tuottaa nykykeinoin. |
|
| 12.04.2021 17:58 | Petri Sallinen: | Jos on kysyntää, niin silloin syntyy myös tarjontaa — tyhjiö täyttyy aina. Tämä on markkinatalouden perusperiaate. Continental Modeller totesi taannoin osuvasti, että Suomi on Euroopassa "pienoisrautatieteollisuuden banaanitasavalta": ainoa Euroopan maa, jonka kansallisista rautatieaiheista ei valmisteta valmiita kaupallisia malleja. Syykin on selvä: se, minkä jo mainitsin ensimmäisessä lauseessa. Yritykset valmistavat sitä, mitä asiakkaat haluavat ostaa. Muutama vuosia sitten tutkailtiin, josko valmistettaisiin malli 1:87-mittakaavan Vanajasta, kun kerran erittäin hyvät datat oli onnistuttu hankkimaan. Aihe olisi sinänsä ollut OK, mutta odotukset eri mittakaavoista olivat poskettomat harrastajien keskuudessa. Englantilainen valmistaja olisi ollut valmis jakamaan kustannuksia ja ottamaan osan malleista myyntiin, mikäli mittakaavaksi olisi valittu 1:76. Engelsmanneille 1:87 ei kelpaa. Autoharrastajille taas 1:87 ei kelpaa eikä 1:87-rautatieharrastajille kelpaa 1:76 eikä oikein millekään suomalaiselle porukalle. Autoharrastajien keskuudessa on itse asiassa aika monta mittakaavaa. Kaikille porukoille on tyypillistä se, että ne ovat pieniä porukoita. Lisäksi tällaisen piensarjan hinta tuppaa nousemaan väkisinkin korkeaksi — korkeammaksi kuin massatuotannossa valmistettujen valmismallien. Kaikki eivät ymmärrä sitä, miten Vanajan rakennussarja voi olla monta kertaa kalliimpi kuin Brekinan valmismalli — tai että Mestarimallien Suomi-sarjan hinnalla saa viisi Märkliniä. Asetelma on hankala, vaikka banaaneja ja omenoita ei pitäisi vertailla. Diecast-mallit eivät ole kovin arvostettuja pienoisrautatieharrastajien keskuudessa. Tosin kehitystä on tapahtunut melkoisesti, josta esimerkkinä vuonna 1993 aloittanut Oxford Diecasting Ltd. Se laajensi 1:76-malleihin tavoitteena pienoisrautatieharrastajat. Mallit valmistetaan Kiinassa yhtiön omalla tehtaalla. Diecast-menetelmä ei kuitenkaan tuota yhtä tarkkoja malleja kuin hartsi- tai muovivalumenetelmät tuottavat. Ainevahvuudet ovat paksumpia, yksityiskohdat eivät ole yhtä teräviä ja tarkkoja ja kulmat pyrkivät pyöristymään. Oxford on kuitenkin onnistunut kehittämään valumenetelmää ja pitämään myös hinnat kurissa — ainakin yksi syy on kiinalainen työvoima, mutta suunnittelullakin on merkitystä. Oxford Diecasting on ehtinyt valmistaa myös rautatiemalleja. Oxford Rail -brändin alla valmistetut veturit ovat saaneet hyvän vastaanoton. Valmis höyryveturimalli irtoaa reilun sadan punnan hinnalla. Teknisesti mallit toimivat hyvin. Fillarit ja kampikoneisto ovat sirot. Siisti malli ja taatusti hintansa väärti. Esikuvan valinnalla on kuitenkin merkitystä siihen, miltä malli näyttää. Kun esikuvan pinnat ovat sileitä, ei ole riskiä, että pienoismalliveturin kattilan kylkeen valetut kököt yksityiskohdat pistäisivät silmiin. Tuotantomenetelmä siis ilmeisesti toimii, mutta tällä asialla ei ole mitään tekoa Suomen "markkinoilla". https://www.oxforddiecast.co.uk/collections/locomotives/products/adams-radial-southern-488-or76ar003 Jos jotain suomalaisia malleja halutaan tuottaa — olivatpa ne autoja tai junia — niin tarvitaan useampien satojen kappaleiden myynti, mikäli mielitään saada tuotannosta kaupallisesti kannattavaa. Tällöin voidaan valita jo joku teollinen tuotantotapa. Yksi taloudellisesti kannattavin tapa on 3D-piirros, josta printataan silikonikumimuotti hartsivalua varten. Samalla osien tarkkuus on parempi kuin 3D-tulostuspalveluita myyvien lafkojen parhaimmilla tulosteilla. Myös materiaalit on parempia kuin kuin printtipalveluiden materiaalit. Olemme toteuttaneet lukuisia sarjojen osia tällä tavalla — sama pätee myös valkometallivaluihin tai lost wax -menetelmässä tarvittavien vahasten tuottamiseen. Suunnittelussa vaaditaan kuitenkin erilaista otetta kuin yhtenä kappaleena tulostettavien osien suunnittelussa. Toisaalta — yhtenä kappaleena tulostettu höyryveturin kori on masokistinen maalattava ja sen viimeistely on hankalaa. Olipa menetelmä mikä tahansa, niin pitäisi miettiä myös mallien rakennettavuutta. Tässä mallien osittaminen on aivan oleellinen juttu. Yhtenä kappaleena tuotettu laajahko kokonaisuus ei helpota rakentajan työtä, vaikka ensisilmäyksellä niin voi tuntua. (Käyttäjä muokannut 12.04.21 18:08) |
|
| 12.04.2021 20:00 | John Lindroth: | Itse asiassa on tullut hankittua 2 Oxford Rail Isle of Man tankkiveturia siis kapearaide mallia joiden mallitarkkuus on oikein hyvä ja myös viimeistely.Yksi näistä kulkee jo muutosöiden jälkeen HOe radalla.Mallit oli siis alunperin ns.seisontamalleja ilman moottoria ym. (Käyttäjä muokannut 12.04.21 20:04) |
|
| 12.04.2021 21:21 | Petri Sallinen: | Oxford Rail Isle of Man -tankkivetureiden mittakaava on 1:76, eli 009. | |
| 12.04.2021 21:39 | Heikki Jalonen: | Petrin kommentti avartaakin kiitettävästi tuon pienoismallien maailman realiteetteja. Kovin moni - mutta Suomessa silti aivan liian harva - haluaisi oman suosikkinsa eikä se saisi maksaa paljoa. Heti ja kaikissa mahdollisissa skaaloissa ja värikaavioissa. Mallien tekijän markkina on erilainen suurissa mallimaissa, kuten UK:ssa, Saksassa tai Yhdysvalloissa. Sille emme mahda mitään. Maailma tuskin himoitsee himmeän punaista 1969 Taunus 17m piilofarmarin 1:76 mallia, 80-kympin lätkineen ja helmassa kukkivine ruosteineen, tarkoin detaljoitua (lakattua koivu-) vaneripenkkiä myöten. Niin suomalaista arkirealismia kuin se aikanaan vastasikin ja olisi suorastaan pakollinen olento "Räntäsateinen marraskuu 1973 Kouvolan asemalla"-dioraamassa... Lisäävät 3D-valmistustekniikat eivät tietenkään ole mikään taikasauva, jolla mahdottomasta tulee heti mahdollista. Niissä on suuria tarkkuus- ja tulostuslaadun eroja, harrastusluokan filamenttilaitteilta ei kannata kovin ihmeitä odottaa. Teollisen tarkkuusluokan laitteiden ajohinnat taas estävät useimmat harrastajien pienprojektit. Ehkä tilanne kuitenkin pikku hiljaa paranee, kohtuuhintaisten "tulostamme mallisi"-tyyppisten palveluiden yleistyessä. Samalla kehitysketjulla, joka on todellisuutta vaikkapa laser-levyleikkeiden osalta. Tämä polku antanee myös asiansa osaaville pienvalmistajille/mallinrakentajille mahdollisuuksia parantaa tarjontaansa erikoisempien mallien osalta. Tässä toimintamuodossa varmaan mallien datan osaaminen ja hankintaketjun hallinta on mallivalmistajan ansaintalogiikan tärkein avain. Ja se, että tuotteen ostajalle osataan tarjota sitä laatu/hintaluokkaa joka vastaa hänen tarpeitaan eikä pettymystä tuoteta. Vaatii osaamista, mutta siinä myös mahdollisuus rajallisemminkin resurssein pelaavalle toimijalle. Jopa markkinoinnin voisi perustaa virtuaalisten malliesittelyiden varaan, fyysinen tuote tehdään vasta kun tilaus kilahtaa. Mutta, silti myös suomalaisia erikoisuuksia on malleina. Niistä kunnioitus niiden sitkeille rakentajille. Työn hankaluus ei houkuttele harrastuksen piiriin suuria kansanjoukkoja. Vaan olisipa hauska täyttää maailman dioraamat juurikin Alku Vapaaliiton International 1927-bussin mallilla! Kaltaiseni autobongarifriikit sitten tihrustaisimme niitä suurennuslasien kanssa ja varmana lopulta ilmoittaisimme: "Haa - selvä Austro Daimler 1914!" |
|
| 12.04.2021 23:51 | Petri Sallinen: | Merkittävä osa pienoisrautatiemallieteollisuudesta perustuu nykyään ennakkotilauksiin. Muutamat uudet ja dynaamiset valmistajat ovat jalostaneet asian hyvinkin pitkälle. Harrastajat/asiakkaat voivat toivoa mallia periaatteessa mistä tahansa aiheesta valmistajan sivuilla — mitään rajoitteita ei mittakaavoille tai aiheille ole asetettu. Kun samasta aiheesta on kertynyt kasaan tarvittava minimimäärä — esim. 2000 kpl — lasketaan tuotteelle hinta ja jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle lähetetään postia ja lasku, jolla maksetaan puolet kauppasummasta. Tämän jälkeen käynnistyy tuotanto ja kolmen kuukauden päästä mallit ovat valmiita. Jopa Hornby on lähtenyt tähän, josta esimerkkinä suoraan kuluttajille puhtaaseen ennakkomyyntiin perustuva "Rocket" ja sen jälkeen aiheeseen soveltuvat vaunut. Suuremmat valmistajat taas kartoittavat etukäteen tukkumyyjien ja jälleenmyyjiensä kautta niiden haluja hankkia jotain tiettyä uutta mallia myyntiin. Siksi yhä useammin uutuustuotteet eivät ole todellisia uutuuksia vaan pelkkiä suunnitelmia tai ennakkotiedusteluja, joiden toteutuminen voi kestää vuosia tai suunnitelmat voivat jopa peruuntua, mikäli tilauksia ei synny riittävästi. Halukkuus sitoa pääomia epävarmoihin liiketoimiin on yhä vähäisempää tai kääntäen: halutaan varmistaa, että se mitä tehdään, on myös kannattavaa. Se, mitä tällaisessa kuviossa korkeitaan menetetään, on protoihin tai 3D-piirustuksiin käytetty työaika. Valmistajat esittelevätkin mahdollisia uutuuksia yhä useammin pelkän 3D-piirroksen ja 3D-printistä valmistetun proton avulla. 3D-tekniikka tai laajemmin tietokoneellinen suunnittelu on todellakin tietynlainen taikasauva. Se mahdollistaa tuotannon optimoinnin ja pääomien tehokkaan käytön. Tuotantotapa voidaan ketterästi mukauttaa kysyntämääriä vastaavaksi. Jos tilausmäärät jäävät pieniksi, ei tehdäkään kaikkia osia muovista puristamalla, vaan valmistetaan hybridi: osa hartsia, osa muovipuristeita, osa syövyteosia, osa metallivaluja tms. Tietokoneella laadittuja kuvia voidaan käyttää kaikissa tapauksissa. Tuotantotekniikan ja valmistusmenetelmien kehittyminen näkyy erityisesti niillä aihealueille, joilla ei aikaisemmin ole ollut kaupallista tarjontaa, vaan joissa kaikki on perustunut harrastajien tai harrastajayhteisöjen toimintaan. Nyt Englannissa on saatavilla ensimmäiset valmismallit sellaisiltakin osa-alueilta kuin protoscale (P4). Jo aika monta valmista dieselveturin mallia ja valmista fleksiä on saatavilla P4-skaalaan tai Pecon valmistama EM-vaihde tai melkoinen määrä irlantilaisia moderneja valmismalleja. Aikaisemmin kaikki eksoottisemmat kohteet olivat pelkästään autotallipajojen eriasteisten rakennussarjojen varassa. Mestarimallit täytti viime vuonna kymmenen vuotta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olemme tuottaneet kaupalliselta pohjalta suomalaisia rautatieaiheisia rakennussarjoja noin 150 erilaisesta H0-aiheesta ja noin 20 N-aiheesta. http://mestarimallit.com/wp-content/uploads/sites/965/2021/01/OVHTuoteluettelo-15.1.2021.pdf Tämä ei olisi ollut taloudellisesti mahdolllista näin pienille markkinoille ilman modernia valmistustekniikkaa ja mahdollisuutta yhdistellä eri valmistusmenetelmiä. Hulluuttakin tarvitaan. Samalla tavalla toimivat suuremmat keskieurooppalaiset ja englantilaiset valmistajat — ja sieltä oppia on myös haettu. Kustannuslaskentaakin on syytä harjoitella ankarasti, jotta myös talouden reunaehdot pysyvät kurissa. http://mestarimallit.com/wp-content/uploads/sites/965/2021/04/Mestarimallit-Uutiskirje-29.3.2021.pdf Valmistuskustannukset suurilla ja pienillä valmistajilla ovat kuitenkin aina samat. Suurilla markkinoilla melko suuriksi muodostuvat kiinteät kustannukset jakaantuvat kuitenkin valtavien valmistuserien kesken, jolloin sarjojen yksikköhinnoita muodostuu alhaisemmat. Samalla yksikkökohtainen kate voi olla selvästi pienempi, koska tavoiteltu taloudellinen kokonaistulos muodostuu volyymeistä. Hyvällä suunnittelulla ja ohjeistuksella voidaan kuitenkin tuottaa laadullista vastinetta korkeahkolle hinnalle. Se, että ei tyydytä suunnittelussa ensimmäiseen ideaan tai masokistisiin perinteisiin, on tässä yksi keino. Etenkin Suomen kaltaisessa maassa perinteet on syytä kyseenalaista. Pahimmillaan perinteet estävät kehittymisen. Meille on usein sanottu, että teidän mallit ovat liian hienoja — ne olisivat varmaan halvempia, jos eivät olisi niin hienoja. Tämän logiikan perusteella huonosti suunniteltu, huolimattomasti piirretty ja kelvottomasti mitoitettu malli olisi siis halvempi. Pellin syövyttäminen maksaa kuitenkin aivan yhtä paljon kaikissa tapauksissa — vain pinta-ala ratkaisee. Samaa pätee valuosiin: valuosan koko ja muoto määrittelevät hinnan. Ei se, onko siihen piirretty jokainen niitti esikuvan mukaan tai ei yhtäkään niittiä. Pari kuppia kahvia voi ehkä säästyä, jos kaikkia niittejä ei piirretä. Kokeneelle piirtäjälle nippeleiden lisääminen ei kuitenkaan ole olenainen kustannuserä. (Käyttäjä muokannut 13.04.21 07:34) |
|
| 13.04.2021 15:07 | Heikki Jalonen: | Ei kai pienoismalli koskaan voi olla liian hieno? Jos malli on epätyydyttävä tai tai suorastaan huono, moitteita ei tarvitse kauaa odotella. Hyvä työ pistää äkäisimmänkin kriitikon ainakin hiljaiseksi, jollei nyt vallan kehumaan sentään rupea. | |
| 14.04.2021 09:02 | Petri Sallinen: | Suomessa kaikki on mahdollista :) |