02.07.2005 / Magdeburg Hbf, Saksa
02.07.2005 Sähköveturiveteraani E44 044 valmistautuu viemään Magdeburgin kaupungin 1200-vuotis- ja Sachsen-Anhaltin osavaltiojuhlan kunniaksi tilausjunan Dessaun kautta Lutherstadt Wittenbergiin. Nykyterminologialla vuoro on RegionalExpress eli joka maitolaiturilla ei pysähdytä.
Kommentit
| 09.07.2005 23:15 | Olavi Huotari: | No jo on karun näköinen. Muotoiluosastolla ei liene ollut paras päivänsä. | |
| 09.07.2005 23:24 | [Tunnus poistettu]: | Karuhan tuo on, mutta lienee yksi maailman varmatoimisimpia sähkövetureita. | |
| 09.07.2005 23:26 | Juhani Pirttilahti: | Varsin komeahan tuo on. Työkalusuunnittelua. | |
| 10.07.2005 00:09 | Sami Hovi: | Ikää tällä koviakin kokeneella vanhuksella on jo 70 vuotta. Muiden rautaesiripun "väärälle" puolelle jääneiden lajitoveriensa tavoin se päätyi sotakorvauksena Neuvostoliittoon 1946. Jopa veturin raideleveys ehdittiin muuttaa, mutta koska siellä ei kuitenkaan syntynyt päätöstä sopivan sähköistysjärjestelmän rakentamisesta, veturit palautettiin Itä-Saksaan muutaman vuoden kuluttua. Vakinaisessa liikenteessä E44:t palvelivat 1990-luvun alkupuolelle saakka. | |
| 10.07.2005 11:36 | Perttu Karttunen: | Jälleen tullaan tähän ikuisuuskymysykseen... Okei, onhan se hienoa jos joku Giorgio Giggoliini on suunnitellut maailman upeimman ja virtaviivaisimman veturin, mutt jos tekniikka on fiiattia niin ei siitä synny muuta kun kakku joka on päältä kaunis mutta sisältä silkkaa bskaa. Onhan tämä omalla tavallaan hieno, mutta luultavasti tuohon maailmanaikaan sillä tekniikan luotettavuudella on ollut paljon suurempi painoarvo kuin muotoilulla. Sr2 lienee hyvä esimerkki kun tämä korin muotoillut firma ei anna pitää nimeään kyljessä kun suomalaiset halusivat siitä kaikki ylimääräiset roinat pois. :) | |
| 24.11.2005 09:29 | Tapio Muurinen: | Tuohan on "ihan oikean" veturin näköinen. - Pertulle: Minulla on jo toinen "fiiatti" peräkkäin, enkä ole niitä "läjiä" sisällä nähnyt ;-)) | |
| 24.11.2005 09:37 | Eija Mari: | Nythän on niin että Emppukin ajaa fiiatilla ja Tapiota mukaillen ei ole läjiä siinäkään näkynyt ;-) | |
| 23.08.2011 14:48 | Johannes Erra: | Paitsi että sarja teki pitkän uran DRG:llä ja jaetun Saksan rautatieyhtiöillä, yksi veturi ehti palvella hetken vielä DBAG:takin ennen museorekisteriin siirtymistä (144 103, ex. DR 244 103). Päälle tulee sitten veturisarjan lyhytaikainen käyttö itsenäisessä Itävallassa ennen kaluston yhtenäistämiseksi tehtyjä vaihtokauppoja Saksan amerikkalaisvyöhykkeen kanssa syksyllä 1945 ja käyttö Neuvostoliitossa, jossa ainakin yksi veturi ilmeisesti muutettiin jopa 3 kV tasavirtajärjestelmälle soveltuvaksi (mutta useimmat palautettiin tosiaan DDR:ään). | |
| 23.08.2011 21:11 | Kimmo T. Lumirae: | Sattuuko joku tietämään lähdettä aiheelle; missä (Neuvostoliiton alueella) nämä 1945-1955 "palvelleet" saksalaisveturit olivat sijoitettuna ja mitä niillä siellä tehtiin? Sähköistettiinko DDR:n alueelta puretuilla sähköratalaitteilla joku osuus Neuvostoliitossa ja sitä osuutta operointiin näillä "lainavetureilla" vai mikä näiden vetureiden käyttöhistoria on tuon 1945-1955 aikana? Tietoa? Linkkejä? | |
| 24.08.2011 02:00 | Eljas Pölhö: | Pari hyvää kirjallista lähdettä E44 sarjan käytöstä Neuvostoliitossa: Die Baureihe E 44 (EK-Verlagin veturikirjasarjaa, 2009, ISBN 9783882552065, 376 sivua, hinta Ruotsissa SEK 440) ja Die Baureihe E 44 Prototypen und Serienausführung (Eisenbahn Journal Sonderausgabe III/91). Kokeile esim. http://www.stenvalls.com/shop/ ja hakuun E 44 niin ainakin toinen löytyy. Neukuista veturit palautettiin 4.7.52-27.7.52 ja otettiin käyttöön DDR:ssä 1955-1961 välillä. Kuvan veturi 3.1.1960. Neuvostoliitossa niitä käytettiin (saksalaisittain kirjoitettuna) Petschoran alueella. 44 veturia palautettiin ja kolme jäi sinne käyttöön. | |
| 24.08.2011 02:12 | Eljas Pölhö: | Lisätäänpä tietoja Neukuista, kun vilkaisin artikkelia (nimet saksalaisittain): 1.2.1947 tilanteessa 25 oli Workutassa (Koshwa-Workuta, 350km, tämä siis Petschoran aluetta), 13 oli Mineralny Wodyssä, 3 oli sähköministeriön käytössä, kolme oli Moskovan Leningradin vaihtotyöratapihalla ja kolmen sijaintia ei vielä ilmoitettu. | |
| 24.08.2011 10:50 | Jouni Hytönen: | Mielenkiintoista, että vetureita on ollut Vorkutassa, kun Vorkutan rata ei tänä päivänäkään ole sähköistetty. Onkohan siellä ollut jotain sähköistettyjä haaroja? | |
| 24.08.2011 10:55 | Jouni Hytönen: | Vai onko ollut juuri niin, että vetureilla ja puretulla materiaalilla on operoitu jotain osaa Vorkutan radasta? Ja sähköistys on sitten purettu myöhemmin pois? Tuota Košvaa ei löydy Supermap-kartasta http://www.parovoz.com/maps/supermap/supermap.php?X=A&Y=4&LANG=en , täytyy katsella jostain muualta. | |
| 24.08.2011 11:38 | Eljas Pölhö: | Kyllähän siellä operoitiin myös saksalaisilla E 94-vetureilla. Netistäkin löytyy niistä jotain: http://www.dampf-brigade.de/e94052.html ja etenkin http://www.elektrolok.de/Kurzprofile/194-dr.htm (edit: lisätty linkki) (Käyttäjä muokannut 24.08.11 11:46) |
|
| 24.08.2011 11:54 | Eljas Pölhö: | Koshwa löytyy kyllä kartalta, en tiedä mitä se jollain muulla kielellä: http://www.getamap.net/maps/russia/komi/_koshwa/ | |
| 24.08.2011 12:05 | Timo Salminen: | Saksalaisessa translitteraatiossa kirjainyhdistelmä sh tarkoittaa ž-äännettä. Š eli suhu-s on saksalaisilla sch. Paikka lienee siis Kožva. | |
| 24.08.2011 21:23 | Kimmo T. Lumirae: | Hienoa. Erityiskiitos Eljakselle; tähän vetureiden Neuvostoliiton-retkeen viitataan useissa ddr:läisissä sähköveturikirjoissa, mutta mitään tietoja siitä, mitä vetureille tapahtui 1946 ja 1952 välisenä aikana, ei ole missään ollut. Tuo E 94 -linkkisi valaisi asiaa aika paljon. Eli 1946:han Neuvostoliitto purki pois kaikki sähköistykset miehitysalueeltaan Saksasta ja kuljetti ne yhdessä melkein kaikkien sähkövetureiden kanssa NL:oon "sotakorvauksena". Tuosta linkistä selvisi, että tuo Kožva-Vorkuta -osuus sähköistettiin 1948 kokeilumielessä saksalaisella 15 kV 16,7 Hz tekniikalla ja sitä operoitiin saksalaisilla vetureilla vuoteen 1951 saakka, jolloin sähköistys purettiin pois ja osa kalustosta palautettiin, tällä välin ystävällismielisen valtion statuksen saaneeseen, DDR:ään. Purkamista perusteltiin sillä, että 1951 kalusto oli ajettu täysin loppuun ja sen uudistaminen, kun samaan aikaan muualla NL:ssa oli päätetty sähköistyksen laajentamisesta 25 kV:n järjestelmällä, olisi ollut kannattamatonta. Mainittakoon vielä, että saksalaiskalusto oli NL:ssa ollessaan levitettynä 1524 mm:n raideleveydelle ja että tämä muutostyö oli tehty hyvin väkivaltaisesti jopa rakenteita rikkoen. Ja kun kalusto palautettiin DDR:ään, oli se erittäin huonossa kunnossa, mutta kun muutakaan ei ollut, DDR:n rautatiet DR kunnosti niistä ajokelpoisia kaluja ja uudelleensähköistyksen auetessa 1955 julisti veturin nokkaan kiinnitetyin julistein "Toteutamme sähköistyksen ilman ulkomaisten kapitalistien apua" ja tämä piikki oli tietysti suunnattu Marshall-apua vastaan. Tästä tämäkin historian aukko alkaa umpeutua. Kiitos vielä kerran. (Käyttäjä muokannut 24.08.11 21:24) |