03.09.2008 / Vantaa, välillä Kerava asema–Vuosaari
03.09.2008 Näkymä vanhalta Porvoontieltä pohjoiseen, tässä kohtaa rata vaihtaa puolta, eli siirtyy kulkemaan kehä 3 itäpuolelta länsipuolelle, mutta satamassa rata on jälleen tien (satamatie) itäpuolella. 1.1.2009 tämä alue kuuluu edelleen Vantaan kaupunkiin.
Kommentit
| 03.09.2008 13:49 | Tuomas Pätäri: | Kuvateksti hiukan hämää, eli katsomissuunnassa rata ilmeisesti siirtyy kulkemaan kehä 3:n länsipuolelta itäpuolelle? | |
| 03.09.2008 17:52 | Miika Rissanen: | Etelä ja pohjoinen olisivat selkeämmät termit kehätiestä puhuttaessa. | |
| 04.09.2008 09:06 | Jouni Halinen: | Tässä mentiin minun mielestäni nyt vauhdilla "lepikkoon", ilmansuunnat eivät perustu katselusuuntaan,vaan suunta on aina vakio http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmansuunta. jos tässä nyt haluaisi ilmaista asian toisin, niin voitaisiin sanoa, oikealta puolelta vasemmalle puolelle (joka tarkoittaa puolta katselusuunnasta nähtynä) tai kehäkolmosen ulkopuolelta sisäpuolelle,joka on yleisesti käytettävä termi. Eihän voi neuvoa ihmistä kääntymään seuraavasta risteyksestä länteen päin, kun hänen todellisuudessa pitäisi päästä itäänpäin. Merenkulussa asia on ratkaistu termeillä paarpuuri (laivan kulkusuuntaan nähden vasen puoli)ja tyyrpuuri, Ruotsiksi styrbord (laivan kulkusuuntaan nähden oikea puoli). Koska jos laivalla puhuttaisiin idästä, lännestä,oikeasta tai vasemmasta,niin oltaisiin kyllä hyvin pian karilla. ja ilmaistaanhan suuntaa myös sanomalla toiselle, "sinusta katsoen oikealla". Kehä kolmonen/ykkönen ovat vielä erityisen "vaikeita" tapauksia,koska kummatkin kulkevat 180 asteen matkan, joten voidaan puhua matkan varrella kaikista (myös väli) ilmansuunnista. (Käyttäjä muokannut 04.09.2008 09:07) |
|
| 04.09.2008 11:10 | Jouni Halinen: | Toimiva linkki wikiin on http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Ilmansuunnat | |
| 04.09.2008 12:33 | Jouni Halinen: | Lisäystä vähän vielä edelliseen. Minä tarkoitin kuvatekstissä radan kulkusuunnan olevan Saviolta Vuosaareen "mutta satamassa rata on jälleen itäpuolella" ehkä kuitenkin ilmaisin asian hiukan epäselvästi, pahoitteluni siitä. |
|
| 17.02.2011 18:08 | Timo Valtonen: | Taitavat nyt taas mennä eri-ikäiset Porvoontiet sekaisin. Eiköhän kuva ole kadulta nimeltään Itäväylä, joka muutaman sadan metrin päästä tästä muuttaa nimensä Uudeksi Porvoontieksi kun menee kylä--- eiku kaupunginosan läpi, joka kartalla on Itäsalmi, mutta jonka kaikki tuntevat Östersundomina. - Vanhaa Porvoontietä löytyy sekä nykyisestä Helsingistä että Vantaalta ja sillä nimellä löytyy osoitteita Tattarisuon koilliskulmalta Helsingistä Vantaan Jokivarteen asti. Osa osoitteista tosin vaativat navigaattorin käyttöä, koska tienlinjausta on muuteltu uusien väylien rakentamisen takia niin, että numerot eivät mene loogisesti. Täytyy ajatella useiden sukupolvien takaista tilannetta ennen kuin Porvoonteiden nimityksien syyt asettuvat paikoilleen. Ensimmäinen Porvoontie kulki nykyisen Lahdentien itäpuolta Malmin hautausmaan takaa lentokentän viertä pohjoiseen ja vasta nykyisen Honkanummen takaa kääntyi itään kohti Porvoota. Kun Kulosaaren läpiajomahdollisuus saatiin aikaiseksi Uusi Porvoontie meni suoraan itään Helsingin itäisten kaupunginosien kautta. Pian sitä ruvettiin kutsumaan Itäväyläksi ja Uusi Porvoontie jäi vain pätkittäiseksi kummajaiseksi karttoihin ja osoitteisiin. Porvoon moottoritie eli se uusin Porvoontie taas lähtee Lahdentieltä Jakomäen kohdalta itään. Sekevaa. Sitä paitsi - Porvoonkatu on taas aivan muualla. (Käyttäjä muokannut 17.02.11 18:10) |
|
| 17.02.2011 18:55 | Jouni Halinen: | Juuri näin Timo, on tosiaan vanhaa Porvoontietä, uutta Porvoontietä, Itäväylää ja vielä motari päälle, menee tällainen Vartsikassa Skiffarin varrella 53 vuotta asunut vanha "ukkokin" ihan sekaisin, Tarina 15 vuoden takaa, olin postittamassa Vartsikan postinumeroalueelle (00950) firman jakelua, sain postista yhteenvedon jossa eriteltiin yksityishenkilöiden, firmojen, Suomenkielisten, Ruotsinkielisten ja MAANVILJELIJÖIDEN lukumäärät jotta postittaja voi kohdistaa jakelun oikein. Maajusseja oli tasan yksi kappale, aloin selvittää missä sellainen kummajainen asustaa, puhelinluettelosta löysin nimen ja osoitteen (ammatti oli siellä maanviljelijä) paikka sijaitsi Itäväylän varrella kulmittain Tebistä vastapäätä ja valkoista ristiä vastapäätä. Tila oli jonkinlainen hevostila, jota vanha ukko ”pyöritti”. Tilalla oli ainoana osoite itäväylän nimellä ”Itäväylä xx”. Kaupunki oli lunastanut tilan maat aikapäiviä sitten, ja ukon kanssa oli sovittu että hän saa asua tilalla lopun ikäänsä. Kerran sitten ajelin siitä ohitse ja totesin että tilalta oli purettu kaikki (3-4 kpl) rakennukset, eli oli ukko siirtynyt hevosmiesten taivaaseen. Nykyjään alue on puisto/ulkoilualuetta. | |
| 17.02.2011 23:19 | Timo Valtonen: | Korjaus omaan kommenttiin klo 18:08 (korjausnappia ei enää näy) . Puolessa välissä tekstiä: Vanha Porvoontie Helsingissä ei suinkaan mene nykyisen Lahdentien itä- vaan länsipuolella ja vasta Hakkilan/Kuninkaanmäen tienoilla kääntyy Lahdentien ali kohti itää. |
|
| 18.02.2011 01:49 | Jouni Halinen: | Vielä vähän tämän uuden Porvoontien historiasta, ennen 30 luvun puoliväliä ei tosiaan ollut siltaa Kulosaaresta Herttoniemeen, eli koko Itä-Helsinki oli todellista periferiaa, kulkuyhteydet olivat huono tie Malmilta Puotilan kartanoon ja laivayhteys Kauppatorilta kartanon laituriin, lähimmät kaupat olivat Malmilla ja Kulosaaressa (veden takana). Mutta vuosikymmenen puolivälissä kaikki muuttui, eli Aatusetä tuli avuksi. Saksalaisella rahoituksella rakennettiin silloisen Suomen oloissa aivan ainutlaatuinen tie, silta Kuliksesta Hertsikaan ja siitä kaksikaistaista (leveää) betonilaattatietä (vrt. Saksan autobaana) Mellunmäkeen asti (paikkaan jossa oli ennen Esso), eli suunta oli selvä. Jokainen voi itseksensä pähkäillä miksi näin toimittiin. Samaan aikaan toisaalla: Venäjältä oli vallankumouksen sekamelskassa siirtynyt Suomeen varsin varakasta Kavaleff nimistä sukua ja he olivat ostaneet 20 luvun alkupuolella suuret määrät raakamaata nykyiseltä Vartiokylä-Mellunmäki alueelta. Sitten alkoi tapahtua, ensin tuli kauppa (Elanto) Porvoontien varteen, ja tonttikauppa käynnistettiin. Isoisäni osti tontin Kiviportintie 40:tä ensimmäisten joukossa keväällä 1936 ja vuoden 1937 keväällä lehdessä olleen ilmoituksen johdosta ostajia saapui sunnuntaiaamuna satamäärin omaa tonttia ostamaan. Ainoa ajokelpoinen tie oli tykkitieksi rakennettu Kiviportintie (Skiffari) ja hetken kuluttua paikalle saapuikin punainen avomersu ja sieltä nousi noin 25 vuotias herrasmies ratsastussaappaat jalassa, kaverin nimi oli Alexis Kavaleff. Hetken kuluttua käynnistyi kauppa ”eteläpuolii kallimpi tontti pohjoispuoli halvempi tontti, kammeri näyttä karta”, suku oli alkanut Suomessa Ruotsinkieliseksi, joten Suomen kieli oli herralla vähän hakusessa. Faija 9 vuotiaana pikkukundina seurasi vierestä tätä tuntitolkulla jatkuvaa ratsupiiskalla säästettyä kauppasessiota, tonttien hinnat olivat todella edullisia ja maksuaika pitkä (ainakin 10 vuotta) joten kauppa kävi todella hyvin. Loppu onkin sitten itäisen Helsingin asuttamisen historiaa. Nykyjään Kavaleffit ”operoivat” Tammiston suunnalla myyden mm. Jumbon tontin. PS. Asun itse edelleen samalla tontilla. | |
| 18.02.2011 02:43 | Jouni Halinen: | Vielä yhdet turinat aiheeseen liittyen (uusi Porvoontie), meidän tontti oli 30/40 luvulla lähinnä kesämökkikäytössä (ensin tehtiin 3x4 m pikkumökki tontille) sodan aikana oli kasvi ja pottumaata ja kasvatettiin kaneja palanpainikeeksi (faija sanoi että oli aika vaikeeta syödä niitä). Kaupunkikämppä oli Valkassa Somerontiellä ns. punakuntseissa (kunnallinen vuokratalo ja porukka hieman ”punaista”). Faija aina sukkuloi tätä väliä kesäisin fillarilla. Joskus jatkosodanvuosina hän oli taas polkemassa fillarilla Porvoontietä kohti Vallilaa, kun Itiksen kohdalla alkoi kuulumaan lentokoneen ääntä, faija siitä syöksyi hätäpäin ojaan makaamaan ja hetken kuluttua yli pyyhälsikin naapurin punatähtinen hävittäjäkone tielinjaa seuraten. Faija peloissaan pähkäili että kyllä se tulee varmaan kohta takaisin kaupungista päin ja palaa sinne mistä on tullutkin, näin sitten tapahtuikin ja pienen odottelun jälkeen faijan matka kohti Valkkaa jatkui. Tapahtumapaikka oli aika tarkkaan tässä http://vaunut.org/kuva/10166?m=1&kv=1860&kv2=1975 | |
| 21.02.2011 22:48 | Jorma Rauhala: | Kulosaaresta on päässyt siltaa myöten Herttoniemeen jo vuodesta 1917 lähtien. Brändö Spårvägsaktiebolag rakensi valtiolta saamansa toimiluvan mukaisesti Kulosaaren itäpäästä siihen jo aiemmin penkereellä yhdistetystä Naurissaaresta Herttoniemen puolelle puusillan vuosina 1916-17. Sörnäisten ja Kulosaaren länsipuolen puinen kääntösilta sähköraitioteineen valmistui vuosien 1917-19 aikana, ja vuodesta 1919 lähtien on siis ollut Sörkasta suora maantieyhteys Kuliksen kautta Hertsikaan. Naurissaaren ja Herttoniemen välinen silta oli 72,3 m pitkä paalusilta, jossa oli 16 kpl 4 m:n mittaisia jänteitä. Kulkuaukko vesiliikenteelle oli: vapaa leveys 6,8 m, vapaa korkeus 3,75 m normaalivedenpinnasta. Sillan lujuuslaskelmat perustuivat VR:n tavaravaunun ja Helsingin raitiovaunun arvoihin. Tarkoituksena oli nimittäin myöhemmin rakentaa metrisen Brändö Spårvägsaktiebolagin sekä leveäraiteisen ja jo hankkeeseen perustetun Hertonäs Jernvägsaktiebolagin yhteinen kolmikiskoinen raide tälle valmistuneelle sillalle. ”Herttuaniemen Rautatie Oy” yhtyisi valtionrataan joko Oulunkylän tai Malmin asemalla ja Herttoniemeen tulisi pääkaupungin uusi rahtisatama. Kulosaareen olisi siis johdettu sivurata Herttoniemestä. Raitiotie jatkuisi puolestaan Kulosaaresta interurban-tyyppisenä pikaratana Puodinkylään ja pidemmälle Porvoon suuntaan. Sitten väliin tuli punakapina, vapaussota ja kaikkein viheliäisimpänä auton vallankumous. | |
| 22.02.2011 07:20 | Timo Valtonen: | Todellakin maantieyhteys Kulosaaren läpi on ollut jo vuodesta 1919, tosin puusillan elinkaaren loppuaikoina varsin rajoitettuna. Uutta minulle oli se, että myös 1524 mm "valtionrataa" oli suunniteltu Herttoniemestä Kulosaareen. KB:n suunnitelmista olen nähnyt aineistoa, mutta leveän radan suunnitelmista en. Olisiko jotain linkkiä, josta pääsisi niitä katsomaan? |