19.01.2004 / Lahti
19.01.2004 Eip 23136:n pieneläinosastoa. Junana P 73.
Kommentit
| 17.07.2014 14:39 | Toni Lassila: | Viihtyisä ja kutsuva näkymä. Harmi vaan, että näitä punaisella sisustuksella varustettuja Eip-vaunuja on romutettu paljon. Vaaleansinisellä sisustuksella varustetuissa on kylmempi tunnelma. Tämäkin yksilö on viety Myllyojalle aikoja sitten. (Käyttäjä muokannut 17.07.14 14:41) |
|
| 17.07.2014 17:27 | Joni Lahti: | Kun muistelen sinisten vaunujen istuimia, varsinkin 1. luokan, tulee mieleen Finnairin Convair 440 Metropolitanin penkit. Ne olivat todella ylelliset verrattuna nykyisten liikennekoneiden kammottaviin istuimiin. Muutaman reissun sain nauttia siitä ylellisyydestä. Nyt nekin ovat museotavaraa. | |
| 17.07.2014 17:28 | Toni Lassila: | Onkohan paloturvallisuus syynä siihen, että nykyään on niin vähän pehmusteita niissä penkeissä ja karkeat materiaalit (nykyisissä lentokoneissa ja junavaunuissa)? (Käyttäjä muokannut 17.07.14 17:29) |
|
| 17.07.2014 19:05 | Topi Lajunen: | Osittain varmaankin se. Lähes kaikki materiaalihan palaa kivestä ja teräksestä lähtien, eri materiaalit vain palavat herkemmin kuin toiset, ja osa jopa ylläpitää itse paloa ilman ulkoista lähdettä (tällaisia ei saisi ainakaan enää käyttää kulkuneuvoissa). Palokuormaa lisää kaikki materiaali, joka tavalla tai toisella yhtyy happeen. (Kemistit korjannevat yleistyksen virheet...) Toinen syy on ihan se, että pehmeämpi alusta ei _pidemmän päälle_ ole kropalle hyväksi. Satunnaisesti käytettynä toki pehmeä tuntuu mukavammalta, mutta pidemmän päälle se rikkoo kroppaa. Ei ne itämaalaiset aivan tyhmiä ole futoneilla nukkuessaan. |
|
| 17.07.2014 19:21 | Jouni Halinen: | Toni lueppa kommenttini kuvasta http://vaunut.org/kuva/64431 ( 15.07.2014 16:33) huolella, niin tämäkin asia sinulle selviää, koetetaan nyt haudata sotakirves, et ole edes näemmä lukenut kommenttejani kunnolla läpi, luo ne nyt läpi (3 kuvaa), niin varmaan ymmärrät paremmin niissä käsittelyssä olevat sinulle ihmetystä aiheuttaneet asiat. Tässä asiassa avainsana on (vaarallinen) "palokuorma". Se tarkoittaa esim. junanvaunussa (ja monessa muussakin vempaimessa, esim. kopiokoneessa) sellaisen materiaalin määrää joka syttyy Standardin määräämällä tavalla palamaan, ja palaa loppuun. Sitten puhutaan itse sammuvasta materiaalista, eli materiaali sammuu itsestään, vaikka se on saatu ensin syttymään, ja näitä materiaaleja ovat varmaan nykyiset junanpenkit kuin myös kaikki muukin materiaali vaunun sisällä, senkin määrää pyritään minimoimaan. Esim. jos lämmität kaasupolttimella terässeinää, niin eihän se syty, eli se ole palokuormaa, mutta jos teet saman 60-luvun vanhalle sinisen vaunun penkille, niin siinä saattaa palaa koko vaunu aika pikaisesti, eli palokuormaa on runsaasti. Omakohtainen esimerkki, yritin aloittaa noin vuonna 1992 sellaisen kopiokonemerkin maahantuonnin, jota ei ollut ennen tuotu Suomeen (Selex). Se oli ennen Eu:ta. silloin piti toimittaa jokaisesta konemallista testikappale SETI:iin, ensin konetta rääkättiin sähköisesti (esim. ylijännitteellä), kone hajosi jo tällöin myyntikelvottomaksi, sen jälkeen koneen muovipaneleita aloitettiin lämmittämään kaasuliekillä, ko. kone syttyi palamaan ja 5 minuutin palon jälkeen se sammutettiin vaahtosammuttimella, vein koneen tämän jälkeen kaatopaikalle, kaikki kulut jäivät firmani kontolle ja se siitä maahantuonnista. Tässä oli kaikkein ”hauskinta” se että kone oli Japanilainen Mita, joita tuotiin Hollantiin ”tehtaanpaketissa” ja niihin vaihdettiin siellä identiteetiltään erilaiset panelit, kone oli Mita merkillä myynnissä Suomessa. Nykyjään riittää että sähkölaite hyväksytty käytettäväksi Eu alueella, tarkastuksen voi suorittaa missä Eu tahansa, vaikka Romaniassa?, eivät enää Suomen viranomaiset ”polttele koneita”. | |
| 17.07.2014 23:07 | Olli Aalto: | Topi, eipä tuo "selkäjuttu" tuntunut menevän jakeluun, vaikka totesin sen jo 14.07.2014 15:44 kommentissani Jounin linkittämässä kuvassa. |