23.11.2008 / Hämeenlinna
23.11.2008 Sitä saa, mitä tilaa. Kuinka moni myöntää syksyn aikana kironneensa synkkää ja pimeää vuodenaikaa, kun ei ole lunta valaisemassa maata. Tällä kertaa luontoäiti palkitsi marisevan kansan toimittamalla lunta kerralla kunnolla. Kuvassa Pendolino S53 taittaa taivalta ohi Hämeenlinnan laiturin noin 100km/h vauhdilla, kun samaan aikaan vielä aikataulussa kulkenut IC² 88 odotti matkustajia kyytiin. Viimeinen kilometri koitui kohtalokkaaksi "kasikasille" ja juna saapui Helsinkiin 52 minuuttia myöhässä.
Kommentit
| 25.11.2008 10:06 | Jarkko Korhonen: | Kuka toivoi, kuka ei =) Tarkoittaako teksti, että IC2 88 seisoi sen vajaa tunnin Linnunlaulussa? | |
| 25.11.2008 10:53 | Jouni Isojämsä: | Ystäväni Vet kulj,kertoi tuoneensa IC49,siä kohti pohjoista 140/Kmh.Eteen ei kuulemma nähnyt mitään oli ollut pakko luottaa JKV,hen ja ajaa vain sen mukaan.Hurja keli!. | |
| 25.11.2008 17:21 | Tatu Vasara: | Sanoisin että vauhtia on kallistuksen kanssa 140 km/h ;). Ilman callistucsia on sitten tämä satanen. Lähtökohtana ensimmäinen vaihtoehto koska kyseinen toiminto toimii nykykään hyvin. |
|
| 25.11.2008 20:35 | Pirkko Alanen: | Minunkin ystäväni vet.kuljettaja kertoi kerran muinoin, aikaan ennen JKV:tä, kuinka näkyvyyttä ei ollut niin paljoa, että olisi nähnyt tolpassa olevat värit... Kauko sanana mukaisesti ohjasi heidät pääteasemalle luettelemalla tolpassa olevat värit aseman väli kerrallaan. | |
| 09.12.2008 15:56 | [Tunnus poistettu]: | Mietin itsekin tuota, että juna on seisonut Linnunlaulussa, koska vaihteet ovat olleet lunta tulvillaan ja niiden puhdistus on vienyt oman aikansa. (Käyttäjä muokannut 09.12.2008 16:03) | |
| 09.12.2008 18:45 | [Tunnus poistettu]: | Ennen JKV-järjestelmää stressaavin keli oli tosiaan sellainen, jolloin ei aina tarkkaan tiennyt edes sitä missä kohdassa mennään. Pahimpia oli vanhat kolmitoimiset esiopastimet, kun opasteen näki vasta aivan kohdalla jos osasi odottaa ja silloinkaan ei aina voinut olla varma vilkkuiko vihreä vai ei. Lukuisia "turhia" jarrutuksia ja viivästymisiä. Mutta pakko oli toimia niin. Paavo Korhosen JT-koulutuksen yksi nyrkkisääntö oli "Parempi turha pysähdys kuin rysähdys". |