29.02.2004 / Joensuu asema

29.02.2004 Pyöräkertoja, lumikasoja, Deevereitä ja pari Sutta Joensuun varikolla.

Kuvan tiedot
Kuvaaja: Ville Saarelainen
Lisätty: 01.03.2004 00:00
Muu tunniste
Sijainti: Varikolla
Vuodenajat: Talvi

Kommentit

01.03.2004 20:49 Jouni: Asiallinen talvitunnelma!
01.03.2004 21:02 Sr1: Samaa mieltä!
01.03.2004 23:56 Ville: Pimeäkuvissa valotusajat on sitä luokkaa, että jalusta on ehdottoman välttämätön. Laukaisunapin painalluskin aiheuttaa hyvin helposti kuvan tärähtämisen, joten lisäksi pitää olla kaukolaukaisin, tai käytetään kameran ajastinta (eli vitkaa).
02.03.2004 08:16 Pekka: Oranssi ja sininen on hieno väriyhdistelmä!
10.03.2004 09:37 Heidi Saarinen: Ville: Ei se laukaisunapin painallus mitään aiheuta - ainakaan jos on yli kilogramman painoinen kamera. ;)
10.03.2004 10:32 Juhana K: Kyllä sillä laukaisunapin painalluksellakin voi kuvansa tyriä järkkärilläkin, varsinkin jos sitä painaa amatöörityyliin kokovartaloliikkeellä :) Mutta sofistikoituneella sormenliikkeellä tärähdys on varsin pieni. Liikkeenhän ei tarvitse tapahtua kuin sormen etummaisella nivelellä ja avot! Lankalaukaisin on toki monesti poikaa ja sitä kannattaa käyttää vaikka vähän varmuuden vuoksikin.
10.03.2004 19:11 Ville: Meikäläisen halpisjalusta Velbon CX480 on sen verran hutera että en rupea edes yrittämään pimeäkuvaa ilman lankalaukaisinta tai vitkaa. Hieman kovempi tuulikin saattaa heilautella koko pakettia.
10.03.2004 19:53 Jyrki Tervo: Kylläpäs Velbon-jalustakin on ihan mainio. Vein kerran oman Wellponini (Ds-3) verstaalle kunnostettavaksi ja sain toisen, järeämmän version siksi aikaa tilalle. Samalla reissulla kävin lisäksi ostamassa Monosen levykaupasta (Seinäjoella) Kojon tuoreen So Mean-levyn. Fillaroidessani kotia kohti, ja tietenkin täyttä faarttia, peevelin Kelponi-jalustan jalka meni etupyörän pinnain väliin. Helponi näet roikkui selkärepussa, joka taas roikkui fillarin sarvessa. Repun pohja tietenkin ratkesi ratekisella hetkellä ja ilmalento oli tietty ylättävä että tyylikäs. Allekirjoittanut ei yllätyksekseen saanut naarmuakaan, no pientä jomotusta lukuuottamatta. Perkln wellbommi oli myös täysin vauriotumaton, kumma sinänäsä, ollakseen alumiininjapanilainen jalustaksikin klempura. Toisessa ohjaussarvessa roikkunut So Mean-levy aiheutti enemmän käsien vapinaa, levyt nääs olivat 20 vuotta sitten suhteessa paaaljon kalliimpia varrattuna nykyhintoihin. essa. Repun pohja tietenkin ratkesi ratekisella hetkellä ja ilmalento oli tietty ylättävä että tyylikäs. Allekirjoittanut ei yllätyksekseen saanut naarmuakaan, no pientä jomotusta lukuuottamatta. Perkln wellbommi oli myös täysin vauriotumaton, kumma sinänäsä, ollakseen alumiininjapanilainen jalustaksikin klempura. Toisessa ohjaussarvessa roikkunut So Mean-levy aiheutti enemmän käsien vapinaa, levyt nääs olivat 20 vuotta sitten suhteessa paaaljon kalliimpia varrattuna nykyhintoihin. Ja tietenkin levyn kuoresta tipahti So Mean kahdessa palasena. Sevverran otti päähän, että ajelin takasin keskustaan ja hain uuden levyn, tosin tälläkertaa Kalle Anttilan putiikista. Monoselta en tetenkään kehadannut uusintalevyä ostaa. Joten voin lämpimästi suositella sekä Velponia että Kojon So Mean-levyä.
10.03.2004 19:53 Risto Hyvärinen: Kaikkein huonoin jalusta on se, joka on aina kotona, kun ei viitsi raahata sitä mukanaan.
10.03.2004 19:58 Juha Vuorinen: En Velbonia voi kuin kehua! Vaihtaisin ainoastaan Manfrottoon.. Koululta on joskus ollut lainassa.. Digikameroista löytyy myös se vitka ihan ohjelmavalikosta. Canonissa saa valita pitemmän 10s lisäksi myös 2s vitka, jonka aikana paketin heiluminen ehtii loppua.
10.03.2004 20:03 Jyrki Tervo: No toisaalta olen monasti jälkeenpäin kiitellyt yläkertaa, että vauhtiani ei pysäyttänyt Gizon Studex. Minkähänlaista lie jälki olis ollu sellasen jäljiltä, huh. Tosin olen sellaisenkin onnistunut käyttämään loppuun, toinen jo menossa...
11.03.2004 12:13 Mikko Itälahti: Mulle on käynyt täsmälleen sama juttu kuin Jyrkille! Kärsijänä vain oli Kojon So Mean -levyn sijaan fillari itse. Halpa Cullmann- jalusta kampesi itsensä pinnain väliin. Tuloksena ilmalento, jumiutunut jalustan teleskooppijalka ja banaaniksi vääntynyt etuhaarukka. Jalusta on nykyään manfrotto, mutta fillariparka edelleen korjaamatta. Kannattaa oppia varoittavasta esimerkistä ja keksiä parempi repun hiostaman selän tuuletuskonsti ensi suven kuvausreissuilla!
11.03.2004 12:25 KooPee: Jyrkillä sitä on aina mainioita tarinoita, sitä kotona väki välillä ihmettelee, mitä se ukko nurkassa hihittää... Kuvaustapahtumissa sattuu monia yllätyksiä; kerron yhden lyhyesti. Tulin Pieksämäen laskumäen äärelle ja totesin että siellä päivystää vieras Seepra, juuri konepajakorjattu. Vetäisin pikapikaa autoni käsijarrun päälle ja riensin kuvaamaan veturia. Pian veturinkuljettaja viittilöikin jotakin, johon vastasin iloisesti takaisin, koska kuski saattoi olla tuttukin. Mutta kuski jatkoi viittilöintiään ja viimein tajusin vilkaista taakseni. Siellähän kotteroni valui mäkeä alas kohti ojaa omia aikojaan. Ehdin juuri ja juuri polkaista kädelläni Kastenwagenin jalkajarrua ennenkuin oja kutsui!

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!