22.09.2010 / Gdynia, Puola

22.09.2010 Äskettäin konepajalta valmistuneen EP07-361:n hallintalaitteita ja hieno vihreä-sävyinen kojepöytä. Ratin vieressä olevalla pitkällä viiksellä kuljettaja hallitsee kentänheikennystä, kaikki toiminnot eivät olekkaan täysin automaattisia, hieman ajotekniikkaan perehtymistäkin tarvitaan.

Kuvan tiedot
Kuvauspaikka: Gdynia Valtio: Puola
Kuvaaja: Jorma Toivonen
Kuvasarja: InnoTrans 2010
Lisätty: 29.09.2010 20:59
Muu tunniste
Sekalaiset: Ohjaamo
Ulkomaat

Kommentit

29.09.2010 21:27 [Tunnus poistettu]: Kentänheikennyksen säätö on niinkuin vanhassa Hopassa sytyn ajoituksen säätö. Hasler on tutun näköinen.
30.09.2010 22:55 Topi Lajunen: Onkohan tämän kentänheikennys portaaton?
27.06.2014 22:00 Toni Lassila: Mikä on sen kentänheikennyksen hyöty ja milloin se kytketään päälle? Sr1:n ja Dr13:n yhteydessä siitä on tällä sivustolla keskusteltu.
27.06.2014 22:44 Kimmo T. Lumirae: Toni, yleisesti käytetty ajomoottorityyppi alkaa tavallaan toimia itse generaattorina kierrosluvun eli junan nopeuden noustessa, koska siellä on sekä (sähkö)magneettia, että sähköjohtoa (käämilankaa). Se alkaa tavallaan hylkiä sisään lykättävää sähköä; sen generaattorivaikutus ulkopuolelta mitattuna muistuttaa aika paljon sitä, että moottorin sisäinen vastus lisääntyisi kierrosten noustessa. Eli mitä enemmän kierroksia, sitä enemmän tarvitaan jännitettä, ja kun jännitelähteen, esim. sähköveturin muuntajan käämin kaikki esim. 800 volttia on käytössä ja kierrosluku eli junan nopeus yhä nousee, ajomoottorin vääntövoima ja teho alkaa laskea.

Kentänheikennyksellä vähennetään ajomoottorin kenttäkäämiin, joka muodostaa sähkömagneetin, menevää sähkövirtaa ohjaamalla osa siitä ohi kenttäkäämin. Näin saadaan moottorin (sähkö)magneettisuutta vähennettyä, ja tämä kerrottu vaikutus, jossa näyttää, kuin moottori hylkisi sähköä tai siinä olisi paljon sisäistä vastusta, vähennettyä, ja kentänheikennyksen kytkeydyttyä, esim. yhdessä tai kahdessa portaassa tai portaattomasti, moottori ottaakin taas paremmin sähköä vastaan ja sen vääntö ja teho kasvaa.

Liikkeelle lähdettäessä tämä ominaisuus on hyvin pieni, ja toisaalta, siinä tarvitaan kaikki moottorin (sähkö)magneettisuus, että saadaan suurin mahdollinen vääntövoima; siksi kentänheikennystä ei ole järkeä pitää aina kytkettynä; 50% kentänheikennys veisi moottorin liikkeellelähtövääntövoimasta 50% pois. Niinpä se kytketään sopivalla nopeudella, joka voi olla esim. 50, 60 tai 80 km/h, ja yleensä sähkölaitteistossa on automatiikka, joka sen kytkee, ei tarkan nopeuden mukaan, vaan silloin, kun virta- ja jännitearvot ilmaisevat, että nyt tarvittasiiin kentänheikennystä, jotta nopeus voisi vielä nousta.
27.06.2014 22:46 Kimmo T. Lumirae: Ahh, miten masentava työympäristö...
27.06.2014 23:04 Toni Lassila: Miten niin? Työkonemainen se on, mutta eivät ne veturit mitään leluja ole vaan työkoneita. )))
27.06.2014 23:09 Toni Lassila: Kuuntelin kaksi viikkoa sitten ensimmäisen vaunun eteisessä pikajunassa 405 Sr1:n kiihdytysääniä. Se tasavirtamoottorin vonkuminen on aika hienoa kuultavaa. Aluksi se vinkuminen kuulostaa pesukoneelta, mutta sitten muuttuu rahisevaksi vonkunaksi, joka nousee. Kovassa vauhdissa alkoi kuulua jurinaa tai ulinaa, eli oliko se kentänheikennyksen kytkeytyminen?
28.06.2014 12:08 Kimmo T. Lumirae: Vähän turhankin työkonemainen. Veturinkuljettajat eivät ole henkilöitä, jotka viettävät aikaansa kahvihuoneen sohvilla ja lähtevät siitä aina hetkeksi ajamaan jonkun junan, käyden välillä nauttimassa tasapainoisen ja terveellisen lounaan työpäivän puolivälissä. Ei, vaan he viettävät veturin ohjaamossa parhaimmillaan/pahimmillaan vaikkapa 10 tuntia enemmän tai vähemmän yhteen mittaan ja tuolla huonolla istuimella istuen ja ajavat junaansa esim. 400 kilometriä. Korvessa ei ole huoltoasemia eikä taukopaikkoja, eväät syödään ja tauot pidetään tuossa samassa, masentavassa, vetoisessa ja meluisassa ohjaamossa, jossa hallintalaitteet ovat jäykät mutta epätarkat ja sijoitellut mahdollisimman epäloogisesti pitkin pöytiä. Ja sama uudelleen huomenna aamuyöstä ja sitten seuraavana yönä. Ja ensi viikolla ja ensi kuussa, vuosi ja vuosikymmen toisensa jälkeen.

Ohjaamo on veturinkuljettajan toinen koti, toimisto ja taukopaikka. On varmaan kohtuullista odottaa, että siellä ei saa reumatismia, eikä siellä kulu selkärangan välilevyt eikä mene kuulo. Puhumattakaan siitä, että siellä ei olisi lämpötila kesällä +45 eikä talvella +5. Jos näiden lisäksi käytetään hieman värisilmää, valitaan värejä, jotka rasittavat silmiä mahdollisimman vähän ja joista aurinko tai yöllä surkeasti toteutettu mittarivalaistus ei heijastu, on se aika pieni panostus, muista varsinaista viihtyisyyttä lisäävistä tekijöistä puhumattakaan.

Verrattuna siihen tasalämpöiseen toimistoon, jossa on hyvä, siirrettävä työtuoli, joka ei pompi ja heilu koko työpäivän ajan ja josta voi käydä WC:ssä tarpeen tullen ja kahvilla kahdesti ja lounaalla kerran päivässä, ero on aikamoinen. Mutta sitä voi yrittää kaventaa käyttämällä muita kuin kuvassa näkyviä ratkaisuja.
28.06.2014 12:10 Kimmo T. Lumirae: En usko, että kentänheikennyksen kytkeytyminen on kuultavissa. Se vaikuttaa vain moottorin sisäisiin sähköisiin ja magneettisiin asioihin, eikä ole havaittavissa ulospäin muuta kuin korkeintaan ajomoottorivirtojen muuttumisena (Dr13:n kentänheikennyksen kytkeytyminen on isompi prosessi). Kuulemasi jurina johtunee Skodan ajomoottorikäyttölaitteen hammaspyörästöjen käyntiäänistä ja erilaisista resonansseista, joita, taivas nähköön, Sr1:stä lähtee vaikka useammankin veturin tarpeiksi.
28.06.2014 13:35 Pasi Utriainen: Kimmon jutusta tuli pari kysymystä mieleen. Lieneekö korvatulppien käyttö veturinkuljettajilla kovin yleistä, sillä joskus olen nänhyt sellaisia kuljettajilla Dv12:n puikoissa ja pystyykö mitään veturia ajamaan välillä seisaaltaan vai onko aina istuttava sillä huonolla jakkaralla? Dr16-sarjaa olen ainakin nähnyt ajettavan seisaallaan. Hiljaisilla osuuksilla junan voinee pysäyttää sopivaan paikkaan kusella käyntiä varten tai voihan vaikka vatsatauti iskeä yllättäen.
28.06.2014 14:00 Mikko Mäntymäki: Osa kuljettajista käyttää korvatulppia jopa Sr2:ssa. Eipä uskoisi Sr2 sarjan ensimmäiset yksilöt on ollut ajossa jo 19 vuotta.
28.06.2014 14:18 Markku Knuutti: Salliikos tään nykysen suomalaisen virman säännöt tupakoinnin "työmaalla työaikana"?
28.06.2014 14:33 Topi Lajunen: Ei salli.
28.06.2014 17:28 Kimmo T. Lumirae: Korvatulpat kuuluvat nykyaikaisen kuljettajan vakiovarusteisiin siinä missä vesipullokin. Ennen oli ehkä kuulosuojaimet koneiston tarkastuksia varten tärkeämmät yhdessä kahvinkeittovehkeiden kanssa; reissukohtaisesti juotavia tietenkin varioidaan. Yksiraiteisesta rataverkosta on sekin "hyöty", että siellä tulee pakostakin aina välillä lyhyitä pysähdyksiä junakohtausten vuoksi, ja silloin voi hyödyntää lähintä pusikkoa tarpeisiinsa. Vatsatauti on tietenkin eri juttu, mutta ajat, jolloin tavarajunan saattoi pysäyttää jopa linjalle käydäkseen uimassa viereisessä järvessä, ovat jo vuosikymmeniä takana päin.

Sr1:n ajaminen seisaallaan on lyhyemmälle kaverille mahdollista, mutta pidempi mies joutuu kumartelemaan nähdäkseen tuulilasin yläreunan alta eteenpäin. Sr2:ssa on periaatteessa mahdollista siirtää tuoli eteen, vapauttaa selkänoja etuasentoon, ja ajaa tuolin takaa seisten; näissä tapauksissa tietysti turvalaitteen "joystick"-nappi johdon päässä kourassa. Dr16 on muistaakseni speksattu siten, että sitä on mahdollista ajaa seisten; lähinnä kyse oli vaihtotyön tekemisestä pää ajoittain ulkona ikkunasta taaksepäin kurkkien. Siksi ajopöydässä on suoratoimijarrun vipu tavallista taaempana ja lähellä ikkunaa. Dr16-kortilliset oikaissevat vääriä käsityksiäni, Robert? :o}

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!