08.07.1995 / Elvingin torni, Valkeala, Kirjokivi
08.07.1995 P76 tulee pian paikallisjunan jälkeen Tihvetjärven maisemaan. Horisontissa siintelee Repoveden kansallispuisto.
Kommentit
| 11.08.2014 00:10 | Tapio Muurinen: | Savonradan junista ja aikatauluista. – (Muisteloita kuljettajan kanssa, joka parhaimmillaan ajoi viikossa kuusikin kertaa Iisalmen-Kouvolan välin, ja vuodessa 90000 km).– Kun sähköistys ulottui Iisalmelle (1984), siirtyivät Savon pikajunat Sr1:lle. Tehoa veturista löytyi riittävästi. Harvoin tarvitsi kaikkea pyytää. Yleensä pyörät alkoivat lipsua ennemmin. Jollain koneella, jossa oli välitys sn 160, voi vetää täydellä teholla yli 150 vauhdissa. Silloin kun ei ollut vielä JKV:tä rajoittamassa, oli junan sn lähinnä viitteellinen. Savon rata on melkoinen vuoristorata mäkineen ja mutkineen. Jokainen nyppylä ja kaarre tulivat tutuiksi. Pikajunien aikataulut olivat sellaisia, ettei sn:ää ajamalla pysynyt aikataulussa, varsinkaan jos tuli viivytyksiä. Vasta 150-155 oli riittävä nopeus. Niillä vetureilla, joissa oli välitys 140 nopeudelle, vedettiin mäen päällä täysillä ja annettiin mennä rullissa se minkä meni. Ei yleensä kovin paljon yli 160. Mutkiin tietysti piti mennä rajoitusten mukaan, koska muuten ravintolavaunussa pullat tippuivat hyllyiltä. Jarrutus mutkiin viime tippaan; se oli sopiva kohta, kun erotti nopeusmerkistä numerot, niin silloin ottaa pikkuisen pois. Sitten kun loppumerkki näkyi, niin siinä jo kova veto päällä. Kerran sattui, että kyydissä oli Rautatiehallituksen porukkaa. Olivat vähän kai ihmetelleet vauhtia ja menneet veturitallille kyselemään kyseisen junan veturin piirturin nauhaa. Olihan siellä tietysti näkyvissä, että kovaa oli ajettu. Olivat vaatineet aika tiukkaan sävyyn tietää, ketä oli ollut ko. junassa työvuorossa. Tallipäivystäjänä sattui olemaan osaston luottamusmies. Hän oli luvannut kertoa nimet ”jos haluatte, että kaikki Savonradan pikajunat alkaa kulkea myöhässä. Kyllä te tiedätte yhtä hyvin kuin mekin, ettei normaalilla ajolla pysy aikataulussa ja pojat pitävät kunnia-asiana pyrkiä kuljettamaan junat ajassaan. Mitäs tehdään?” Mukana oli myös silloinen VR:n apulaisjohtaja, joka hetken mietittyään sanoi, että he lähtevät syömään ja sano pojille, että ovat varovaisia. Asiasta ei kuulunut jälkeenpäin mitään. Kun JKV tuli käyttöön eikä junilla voinut enää ajaa ylinopeutta, niin pikajunat alkoivat kulkea myöhässä. Syytä tutkittiin miksi noin, ja huomattiin, että kulkuaika ei yksinkertaisesti riitä. Pikajunien aikatauluihin jouduttiin löysäämään 10-15 min. |
|
| 11.08.2014 01:01 | Jorma Toivonen: | Vai noin savolaiset hurjastelivat, ei täällä "hitaassa Hämeessä",,, tai no... Eihän täältä Hämeestä ajeltu pikajunia tuolloin, ainut 61/58 Hki-Sk-Hki, ja muutama "puupaikku" Hesaan. 61:ssä sn 110, ja EP58:ssa alkoi Sr:n teho taittua ratkaisevasti nopeuden lähennellessä 140:ä. Taisi Kv omia itselleen nuo nopeammat veturit? Aikoinaan Riihimäen vet.miehistö saapui, muutaman tunnin levänneenä, aamuyöllä Kv:n huollon penkin päähän odottelemaan vetojuhtaa junaansa. Miehiä tuli ja meni, junan lähtöaika tuli ja meni (tosin aralla kuljettajalla saattoi olla "pisteitä" huomattavasti vähemmän, kuin lähtevien junien koneapulaisilla). Viimein onnistui heilläkin - protosarjan veturi pois Kv:n kierrosta, koneapulaiselle istuttavaksi seinästä taittuva istuin - ei edes konttorituolia. | |
| 12.08.2014 22:20 | Matti Kokkonen: | Komea kuva! |