17.09.2011 / Välillä Minkiö (JR)–Humppila (JR)

17.09.2011 Helga kipinöi Viitasen käskemänä kohti Humppilaa. Junamies toppuuttaa vaunusillalla seisovia kuvaajia sisälle vaunuun:"Vaatteet syttyy kipinöistä!" Siihen vanhempi harrastaja toteaa lakoonisesti: "Vaatteita saa uusia, mutta nämä kokemukset ovat ainutkertaisia!"

Kuvan tiedot
Kuvaaja: Seppo Romana
Lisätty: 19.09.2011 23:54
Muu tunniste
Sekalaiset: Henkilökunta, Kapearaiteinen, Tapahtuma
Sijainti: Linjalla
Viikon kuva: 38 / 2011
Vuodenajat: Syksy

Kommentit

20.09.2011 09:24 Sami Hiltunen: No tässä on menemisen meininkiä!
20.09.2011 09:32 Antti Ojala: Pilvilautoista päätellen olemme kuvanneet Sepon kanssa samaa kiihdytystä, lähes samalla hetkellä.
20.09.2011 11:03 [Tunnus poistettu]: Hieno ja tunnelmallinen kuva!
20.09.2011 16:18 Pasi Seppälä: Todellakin mahtavan tunnelman omaava kuva!
21.09.2011 09:35 Tapio Muurinen: Harvinaisempi tunnelmapala, mainio sellainen. - Korsteenista sinkoilevista kipinöistä muistui ikuisesti mieleen jäänyt kuva 1950-luvulta, kun pikkupoikana katselimme Savonradan yöjunan ikkunasta pimeydessä ohikiitäviä punaisia "nuoliaisia. - Tai kymmenkunta vuotta myöhemmin Riston tenderin yläpuolella loimottava puhahehkuinen hiilisavun kajo tummaa yötaivasta vasten, kun suuluukut lennähtelivä auki Poitsilan ratapihan pohjoispäässä junan lisätessä vauhtia pohjoiseen kohti Salmenkylää.
21.09.2011 13:23 Seppo Romana: Asuin alle kouluikäisenä savon radan varressa Suonenjoen asemalta alkavan nousun kohdalla. Pitkät 60-luvun alun talvi-iltojen tavarajunat, joskus parivedossa, lähtivät aseman sivuraiteelta hitaasti kohti Kuopiota. Vetureissa palava tuli heitti liikkuvan lämmittäjän häilyviksi varjokuviksi. Koneiden rytmikkäät lyönnit iskivät taivaalle tummaa kipunaista savua. Aluksi vauhti kasvoi, mutta mäki uuvutti tahtia ajoittain niin, että koko juna pysähtyi kolahdellen katsojan kohdalla. Alkoi hidas liuku takaisin pitkälle ohi aseman. Tovin kuluttua kuului kaukaa uuden liikkeen kumu. Silloin hehkuikkunaiset veturit tulivat jokea ylittävälle sillalle nopeammin ja voimakkaammin. Iskut eivät enää hidastuneet vaan synkkien umpivaunujen jono vei vilkkuvat loppuopasteet pohjoiseen. Juuri näin pienen pojan silmiin jäi pysyvä tietoisuus höyryveturin ylivertaisesta voimasta, jonka veroista maailmassa ei voi olla.
21.09.2011 21:54 Tapio Muurinen: Panit Seppo vähän paremmaksì! Mutta tosi ja ihme on, ellei tuollaiset näytelmät olisi jättäneet ikuista jälkeä metrin ja vaaksan mittaisen pikkumiehen mieleen. Lajiköyhä oli minun höyrymaailmani, valtaosaltaan vain Ristoja, joskus harvoin Pekkoja, mutta kerran Pekka ja Truumanni parivedossa.
29.09.2011 15:25 Markku Naskali: Tylsä kysymys romatisoivien kuvausten perään: Miten nykyään vahditaan höyryvetureiden kipinöitä ympäristön kannalta? Höyryn aktiiviaikoina syttyi usein tulipaloja, vaikka niiden estämiseksi tehtiin monenlaista, mm poistettiin kuivunutta heinää radanvarsilta hallituilla kulotuksilla jne.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!