18.11.1972 / Tampere, Muotiala
18.11.1972 TKL 28, "kättemme töitä" - eli 600 millin yläraideleveyksinen kaksiakselinen sähkövaunu. Valmistettu tietenkin paikkakunnalla sijainneessa Valmetin Lentokonetehtaassa. TKL:n rollikkalinjan 11 päätesilmukka Muotialassa. Ajojohdinpylväät tuolla kauempana näyttävät samantapaisilta metallitolpilta kuin toisaalla täällä tänään toisen kuvan http://vaunut.org/kuva/75173 yhteydessä arvuuteltiin. Kääntösilmukan pylväät ovat puupylväisiä. Linjaosuuden metallitolppien orret kannattavat kummankin suunnan ajolankoja.
Kommentit
| 23.05.2012 06:00 | Juhana Nordlund: | Tampereella ajojohtojen ripustus heiluriripustuksineen oli paljon keskieurooppalaisempi menetelmä verrattuna helsinkiläiseen jäykkään ripustukseen. Myös tuo "yksi tolppa toimii lyhtypylväänä sekä kummankin ajosuunnan lankojen orren kannattajana" -idea on hyvin yleinen Euroopan järjestelmissä. Ehkä ainoa ero ulkomaisiin tuntemiini systeemeihin on oudon kapea "raideleveys" 600 mm, esim. Sveitsissä se on hyvin yleisesti 700 mm. | |
| 23.05.2012 10:36 | Kimmo Pyrhönen: | Monet asiat Tampereellakin ovat muuttuneet sitten johdinautojen, kuten tämäkin paikka. Mutta silti johdinautolinjojen rakenteita on jäljellä. Useita noita metallipylväitä esimerkiksi tämän Muotialantien varrella. | |
| 09.02.2013 20:59 | Kari Suominen: | Kiihdytys näillä busseilla tapahtui pienin nykäyksin portaittain ja oli tarvittaessa varsin rivakkaakin. Kulku äänetöntä kuten sähkömoottorisessa autossa vain voi olla. Autoon nousu tapahtui etuovesta kuljettajan selän takaa ja rahastaessaan kuljettajan piti kääntää ylävartaloaan taaksepäin niin, että pystyi ottamaan maksun ja antamaan vaihtorahaa. Autot oli alunperin varustettu erillisellä rahastajan aitiolla ja rahastajalla kuljettajan hoitaessa ainoastaan ajamisen. Tehokkuusajattelu kuitenkin hävitti rahastajien ammattikunnan ja tehtävä lankesi kuljettajille, mikä järjestely toi mukanaan tämän varsin ergonomian vastaisen tavan myydä lippuja (vrt. Helsingin raitiovaunut / latojan huom.). Tämä kuljettajarahastukseen siirtyminen toi ulkoisena muutoksena rollikoiden ja myös dieselbussien nokkaan kyltin, jossa oranssilla pohjalla oli musta "E"-kirjain muistuttamassa, että sisäänkäynti on etuovesta. Sisäpuolella etuoven päällä oli sabluunalla maalattu teksti "Poistutaan keski- ja takaovesta" ilmaisemaan kulkusuuntaa poistuttaessa. |
|
| 10.02.2013 08:31 | [Tunnus poistettu]: | Matkustelin pikkunassikkana 60-luvulla usein Tampereen sukulaisvierailuillani näillä 'rollikoilla' - auton 'käyntiääni' oli tosiaankin hiljainen, mutta ylhäältä ajolangoista/johtimista kuului mielenkiintoista 'sähköistä rätinää' bussin edetessä Tampereen kaduilla. Se taika piti kuulla joka T:n vierailulla. (Käyttäjä muokannut 20.05.13 15:41) |
|
| 10.02.2013 11:34 | Joni Lahti: | Colt iskee miehen katuun. | |
| 10.02.2013 11:55 | Kari Suominen: | Ei ollut tuolloin tavatonta, että lapset saatettiin panna asialle hakemaan tupakkaa vanhemmilleen. Eikä tarvinnut kysellä kassaneidiltä, että mitä numeroa pitää painaa saadakseen askin Colttia. Ne paikat missä tupakointi oli rajoitettu tai kokonaan kielletty olivat todella harvassa ja mainonta rehotti. Kortensa kekoon kantoi myös VR ollen mukana jakamassa kakkua mainosmarkoista http://vaunut.org/kuva/18617 | |
| 10.02.2013 21:53 | Jorma Rauhala: | Lapselle tupakka-askin osto kaupasta on kyllä melkoinen tapaus, sen tunnistan! Minut pantiin nimittäin ostamaan yhdeksänvuotiaana aski vihreää norttia (sitä ilman suodatinta olevaa wahwaa laatua) Osl. Hämeen Iittalan myymälästä. Eikä mitään muuta. Aski tuli "palkaksi" Valion maitoauton kuskille, jonka vihreän MB-kuorma-auton hytissä pääsin ilmaiseksi matkustamaan käynnissä olleen (juna)liikennelakon aikana Kalvolan mummolasta kotio Helsinkiin. Oli kyllä jonkinlainen henkinen kynnys mennä kauppaan ja pyytää aski vihreää norttia, mutta kun rahat pantiin kouraan ja kerrottiin mitenkä "North State" lausutaan, niin mikäs siinä sitten. Kyllä 9 v. tuommoiset helpot delegointikeissit tietenkin hoitaa! Nyt kuulema kysytään itseäni tuolloin 20 vuotta vanhemmiltakin ostajilta henkilöpapereita vastaavassa tapauksessa... Faijalle oli kai ostettu Laiffia huvilalla ollessa jo aikaisemminkin, mutta ne ostokset luettiin kauppalistasta ja maksettiin kerran kuussa "vastakirjalla", kun aikuiset tuli hoitamaan kaupan tilit selviksi. |
|
| 11.02.2013 07:05 | [Tunnus poistettu]: | Minut lähetti isot veljet aikanaan tupakan ostoon ( kun olin hyvin nuori ) saatesanoilla - siltä varalta, että myyjä jotakin mussuttaisi: 'Sano, että olet itse lakossa - kessut tulee pikkuveljelle'. |
|
| 11.02.2013 09:25 | Kari Haapakangas: | Viime syksynä tuli huomattua, että vastakirja, tai kuten meillä sanottiin, kortille ostaminen, on edelleen käypä asioimistapa. Meidänkin perheessä sellainen oli peräti kahteen kauppaan. Hiukan kadehdimme tuttavaperhettä, jossa lapsetkin saivat ostaa karkkia kortille. Tupakkaa ei meitä koskaan lähetetty ostamaan, kahvia kylläkin. Ja tietysti ensimmäisellä kerralla tuli tehtyä sen suhteen se klassinen moka. Jostain syystä pannujauhatukset vain olivat paremmin tyrkyllä. | |
| 11.02.2013 11:41 | Timo Valtonen: | Tamperehan on tunnettu korkeampaa sivistystä antava opiskelukaupunki. Silläpä asuin siellä vuosina 1959-1961 hankkien sivistysta ensin Kyttälän lastentarhassa (nykyisen htl Cumuluksen paikalla) ja sitten vuoden Johanneksen kansakoulussa, joka oli sopivasti radan varrella, jotta lauta-aidan raoista pystyi sopivasti tarkkailemaan junaliikennettä. Rollikatkin kiinnostivat, vaikkei ollut rahaa niillä ajelemiseen. Niinpä kuljin kävellen kaikki reitit läpi ja niinpä pystyin kotona raportoimaan, että esimerkiksi nyt tiedän missä on linjan 11 päätepysäkki Muotialassa. Palkaksi sain tukkapöllyä, koska niin kauaksi ei olisi saanut yksin mennä. Kerran kävelin Hämpin sillan ali kiveltä toiselle pomppimalla. Poliisit ystävällisesti kuskasivat minut kotiin keikan jälkeen ja sain sillä kertaa selkäsaunan palkkioksi. | |
| 11.02.2013 13:15 | Kimmo T. Lumirae: | Miten ollakaan, minulle kävi, tuossa, noin 45 vuotta sitten, ihan samanlainen moka, Kari. Timon hauska muistelo on jälleen yksi hyvä osoitus siitä, että joukkoliikenneharrastajan osa ei ole aina niin kovin ruusuinen. Mutta kova olit kävelemään. Itse ajelin (uudella hienolla Tunturi-retkipyörällä) Tampereen varmaankin kaikki kaupunginosat läpi muutamaan kertaan 11-13 -vuotiaana tuollaisilla 40-60 km päivälenkeillä. |
|
| 11.02.2013 14:59 | Juhani Pirttilahti: | On tullut ostettua pannukahvia monta kertaa sen ensimmäisen kerran jälkeen. Nimim. ei kovin hyvä kahvinjuoja. ;) |