27.04.1942 / Lakijängän leikkaus, välillä Kemijärvi–Salla

27.04.1942 SA-kuvateksti: Lakijängän leikkaus: kiskot siirretty alemmas. Salla-Kemijärvi 1942.04.27. Eikös vielä tuolla kuvauspäivämääränä sarjamerkki ollut G3? Koordinaatit suuntaa-antavia.

Kuvan tiedot
Kuvaaja: SA-kuva (Lisännyt: Arto Hellman)
Lisätty: 06.06.2013 17:53
Muu tunniste
Sijainti: Linjalla
Vuodenajat: Kevät

Kommentit

06.06.2013 22:06 Petri Soronen: Onko välissä jonku kenttäradan kapsu kiskot.
07.06.2013 13:35 Martin Hillebard: Kuka (mikä firma) on veturin valmistaja? numerosta päätellen 1800- luvun loppuvuosina. Sarjavalmistuksen Suomessa aloitti Tampella, siis silloinen Tammerfors Linne & Jernmanufaktur ja ensimmäinen veturi eli G 9 sarjan # 314 valmistui vuodeksi 1900. Lokomo tuli myöhemmin perässä toiseksi kotimaiseksi höyryveturien rakentajaksi.
07.06.2013 14:11 Eljas Pölhö: Tämän veturin valmisti SLM, Winterthur, Sveitsi (valmistusnumero on 1111 ja vuosi 1898).

G3-vetureita olivat 173-177 (SLM 1892) ja 214-221 (SLM 1898). Myöhempään (päätös lokakuussa 1942) Sk3-sarjaan tulivat lisäksi G5-veturit 191-195 (Dübs, Glasgow, Skotlanti 1894), G10-veturit 334-359 (BMAG vormals L. Schwartzkopff, Berlin, Saksa 1901) ja G11-veturit 373-406 ja 427-436 (Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy 1901-1905).

Mainituista vetureista oli seuraavat hylätty tai luovutettu Neuvostoliittoon ennen sarjamerkkimuutosta: 173, (174 oli Rauman Rautatiellä ja palasi VR:lle 1950), 191, 350-358, 379, 395, 401 ja 402.
07.06.2013 19:03 Markku Blomgren: Oliko vielä tuon veturin kohdalla tilanne se, että veturit numeroitiin tilausten mukaan, eli periaatteessa (S)VR:n veturi numero 216? Noissa ei tainnut olla tulistinta, asennettiinko jälkeenpäin johonkin koneeseen? Vaikka kattila näyttää aika pieneltä, siinä taisi olla kuitenkin kohtuu perinteinen 10 kilon työpaine? Hieman huvittaa, kun katsoo, että savupiipun ja sen kipinäkaapparin halkaisija on samaa luokkaa kattilan kanssa, ja kattilassa vielä eristykset ja kuoret päällä.
07.06.2013 19:55 Eljas Pölhö: En ehkä ihan ymmärtänyt kysymystä numeroinnista. SVR:n numerot jatkuivat samoina VR:llä. Yhdessä vaiheessa veturit numeroitiin sen mukaan mille radalle ne hankittiin, mutta se oli epäkäytännöllistä, koska vetureita siirreltiin radoilta toisille. Järjestelmästä luovuttiin ja veturit osittain uudelleennumeroitiin yhtenäiseen sarjaan ja kun hankittiin uusia, ne numeroitiin edellisten jälkeen tilausjärjestyksessä; kuitenkin siten, että saman tilauksen veturit saivat perättäiset numerot, mutta sarjakohtaisesti vetureiden numerot jakaantuivat moneen ryhmään. Tarkoituksella "tyhjiä" numeroita alettiin jättää vasta 1930-luvulla.

Kun vetureita lainattiin tai vuokrattiin esimerksi radanrakennustyömaille tai puolustusvoimille, niin ne säilyttivät VR:n numeronsa. Yksityisille rautateille ja teollisuuslaitoksille MYYTYJEN vetureiden numeroinnista päätti ostaja.

Sk3-sarjaan liitettyjä vetureita varten oli olemassa kahdenlaisia kattiloita. Toisen työpaine oli 12 kiloa ja toisen 12,5 kiloa per neliösentti.
07.06.2013 20:16 Eljas Pölhö: Ahh, jos tarkoitit, että onko kyseessä kahdessadaskuudestoista (S)VR:lle hankittu veturi, niin vastaus myönteinen. Vuodesta 1887 alkaen vuoteen 1916 asti, jolloin VR ensimmäisen kerran numeroi yksityisradoilta hankittuja vetureita poistuneiden vetureiden numeroille, numero kertoi kuinka mones hankittu veturi oli kyseessä (joko veturitehtaalta tai yksityisradalta). Sen jälkeenkin vuoteen 1930 asti numeron ja hankittujen vetureiden määrän välinen ero oli hyvin pieni.
07.06.2013 21:58 Martin Hillebard: Oma käsitykseni on, että Suomen Valtionrautateille annettiin vetureille numeroita lähimain niitten valmistusjärjestyksessä. Ei kuitenkaan ihan mielivaltaisesti, vaanjonkinlaisessa tietyn toimituksen "pötköissä". Niinkuin omien lapsuusvuosieni rakkaimmat Schwartskoppfin hannoverilaiset Hv 2 579 - 593 Hv kakkoset.
Kanoja tuli kolmessa erässä 530' 600' ja viimeiseksi 787 - 799. Vasta näitten perästä varattiin kokonaiselle veturiluokalle oma pitkä numerosarja se oli Tk 3 Pikkujumbot ##n 800 - 899.
Esim. Saksassa oli vetureitten luokittelu täysin toinen numerokilvessä seisoi luokka & järjestysnumro peräkkäin vain välin erottamana. DB:n suurin "Pekka" oli 01. "Ristoja" oli 41...44 jne. Ranskalaisilla jälleen omansa jne jne.
07.06.2013 23:44 Markku Blomgren: Ajateltiinkohan silloin kun pikkujumboja tilattiin, että niitä ei varmaan tule enempää kuin 100 kpl, mutta lopulta tulikin hieman enemmän. Mitähän luokkia pikkujumboilla korvattiin, kaiketi hieman kaikkia pienempiä?
08.06.2013 11:59 Martin Hillebard: 800 -sarjan Pikkujumpoja - senaikainen tyyppimerkintä K 5 - valmistettiin melkoisen tasatahtia vv. 1928 - 1930 sekä Tampellan, että Lokomon toimesta. Ensimmäisen näistä # 800 luovutti Tampella, valmistusnumerolla 376, Valtionrautateille tammikuussa 1928. Viimeinen tätä, no niin, "pötköä" oli # 899 joka otettiin vastaan Lokomolta syyskuussa 1930, valmistusnumero 102. Viimeinen ja viimeinen Tampellalta tuli # 898 samassa kuussa valmistusnumero 438. Tasan sata veturia siis.
Uudempi sarja 1100 ... 1170 tilattiin paljon myöhemmin. Tk 3 # 1100 luovutettiin Lokomolta helmikuussa 1943 valmistusnumerolla 138. Näitä vetureita rakensivat sekä Tampella että Lokomo mutta myös tanskalainen Frichs. Veturin nr 1170 otti VR vastaan niinikään Lokomolta, helmikuussa 1953. Valmistusnumeroksi tuli 166.
Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka kunkin ajat käyttäjät mielsivät koneensa. Niitten yhteenlasketuksi aktiivikäyttöajaksi muodostui sentään nelisen vuosikymmentä.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!